Lue keskustelun säännöt.
5 tuntemaani äitiä, jotka tuntee toisensa, huokailee mulle (lapsettomalle) et voiku joku auttas lasten kanssa. Miksi ne ei auta toisiaan?
09.08.2024 |
Mulla ei oo lapsia, ja niillä kaikilla muilla on eli oletettavasti pitävät lapsista ja osaavat niitä hoitaa? Mikä tää juttu oikeen on? Juhlissa patsastelevat toisilleen täytekakkuja ja sormiruokataitoja, mut sit pidetään etäisyyttä?
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai eikö tuollainen vastavuoroisuus ole enää muotia?
Omassa nuoruudessani, kun siis olin pikkulasten äiti, oli tosi tavallista että vuorotellen hoidettiin tarvittaessa toistemme lapsia; siinähän kaksi meni samassa kuin yksi, tai neljä samassa kuin kaksi, kun lapset olivat suht. täyspäisiä.
Ei ole muotia. Ajattelen omaa jaksamistani. Ei minulla mitään velvollisuutta hoitaa muiden lapsia.
Vaikka sillä tavalla saisit vaikka vapaan illan mennä leffaan tms?
Ei ole sen arvoista. Muiden lasten hoitaminen on niin raskasta, ettei sitä yksi vapaailta korvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai eikö tuollainen vastavuoroisuus ole enää muotia?
Omassa nuoruudessani, kun siis olin pikkulasten äiti, oli tosi tavallista että vuorotellen hoidettiin tarvittaessa toistemme lapsia; siinähän kaksi meni samassa kuin yksi, tai neljä samassa kuin kaksi, kun lapset olivat suht. täyspäisiä.
Ennen lapset olivatkin täyspäisiä. Nykyään armoton meteli lapsilla päällä 24/7. Raivarit aivan kaikesta. Toista oli silloin, kun omat ja kavereideni lapset olivat pieniä 1980-luvulla: kenenkään lapset eivät raivaroineet ja metelöineet.
Vierailija kirjoitti:
Ja sen sijaan, että kirjottaisit jotain positiivista alotukseen sä päätät yrjötä sinne pahan olos. Jos sun tarkotus oli tässä ilmaista kuinka paljon parempaa lapseton elämä on niin viestien perusteella kuulostaa siltä, että ap on onnellinen elämäänsä ja sä et. Onnellinen ihminen puhuu positiivisia asioita, onneton negatiivisia.
Tästä viestistä, jos mistä, paistaa paha olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai eikö tuollainen vastavuoroisuus ole enää muotia?
Omassa nuoruudessani, kun siis olin pikkulasten äiti, oli tosi tavallista että vuorotellen hoidettiin tarvittaessa toistemme lapsia; siinähän kaksi meni samassa kuin yksi, tai neljä samassa kuin kaksi, kun lapset olivat suht. täyspäisiä.
Ennen lapset olivatkin täyspäisiä. Nykyään armoton meteli lapsilla päällä 24/7. Raivarit aivan kaikesta. Toista oli silloin, kun omat ja kavereideni lapset olivat pieniä 1980-luvulla: kenenkään lapset eivät raivaroineet ja metelöineet.
Samaa ihmetellyt. Eikä ole tarvinnut pahoinpidellä lapsia, jotta osasivat olla rääkymättä. Ennen osattiin kasvattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai eikö tuollainen vastavuoroisuus ole enää muotia?
Omassa nuoruudessani, kun siis olin pikkulasten äiti, oli tosi tavallista että vuorotellen hoidettiin tarvittaessa toistemme lapsia; siinähän kaksi meni samassa kuin yksi, tai neljä samassa kuin kaksi, kun lapset olivat suht. täyspäisiä.
Ennen lapset olivatkin täyspäisiä. Nykyään armoton meteli lapsilla päällä 24/7. Raivarit aivan kaikesta. Toista oli silloin, kun omat ja kavereideni lapset olivat pieniä 1980-luvulla: kenenkään lapset eivät raivaroineet ja metelöineet.
Ja kun ei ne vanhemmatkaan ole aina täyspäisiä. Ei niitä lapsiaan nyt kenen tahansa sekopään hoitoon halua, vaikka heillä omia lapsia olisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai eikö tuollainen vastavuoroisuus ole enää muotia?
Omassa nuoruudessani, kun siis olin pikkulasten äiti, oli tosi tavallista että vuorotellen hoidettiin tarvittaessa toistemme lapsia; siinähän kaksi meni samassa kuin yksi, tai neljä samassa kuin kaksi, kun lapset olivat suht. täyspäisiä.
Viimeinen lause kertoo kaiken.
Tämänpäivän lapset ovat liian usein rajattomia, hemmoteltuja ja erittäin vaikeita lumihiutaleita, joten kukaan ei halua vieraita lapsia enää omien sekaan.
Ennen osattiin käyttäytyä paremmin. Nykyään vanhemmat, opettajat ja kaikki muutkin ovat lasten henkilökuntaa.
"Ennen osattiin käyttäytyä paremmin. "
Määrittele "ennen" ja mieti hetki, mistä se johtuu.
Itse olin lapsi 1980-luvulla ja sain tukkapöllyä (sisarukset myös) joten pelon voimalla meitä kasvatettiin. Ei ollut läsnäoloa tai keskustelua. Sama myös parhaan kaverini kohdalla, näin, kun hän sai vitsaa jaloille. Myös ns sivistyneemmässä akateemisessa perheessä lapsia kasvatettiin luunapeilla. Saatika vähän alemman luokan perheissä.
Ei tulisi kuulonkaan tänä päivänä. Ei kerta kaikkiaan saa tehdä noin. Ja kasarilla kasvaneiden ihmisten lapset ovat näitä nykypäivän tenavia, joille kurinpito on vaikeaa.
Johtuisiko siitä, että kiellettiin lasten satuttaminen (mikä on hyvä), mutta kukaan ei kertonut että miten kuria sitten tehokkaasti pidettäisiin. (Jopa jäähypenkki on nykykäsityksen mukaan kielletty, koska se on henkistä satuttamista.) Mutta, on aika paljon lapsia, joihin se "puhe" ja "ohjaaminen" ja "keskustelu" ei vaan uppoa. Koska ne ovat lapsia. Ei heillä oli sellaista kykyä, että järjellä, logiikalla ja KESKUSTELULLA muuttaisivat käytöstään pysyvästi.
En mä edelleenkään kannata ruumillista kuritusta, mutta toivoisin kritisoijia miettimään että lasten kasvatus on tosiaankin eri kuin vaikka 30-40 vuotta sitten, eikä se tarkoita "rajattomuutta" - vaan että jokaiseen lapseen ei nämä nykypäivän rajat eli KESKUSTELU vaan tartu. Menee joillain lapsilla vuosia, ennen kuin aivot ovat niin kypsät että logiikka ja keskustelu oikeasti ymmärretään.
Näinhän me jatkuvasti tehtiinkin. Ainoat, jotka vähän auttoivat, olivat lapsellisia sisarusten perheitä. Lapseton veljeni ei auttanut kertaakaan. No, nyt hänellä on pieniä lapsia ja olen päättänyt auttaa kyllä, mutta pitää hänen itse nöyrtyä kysymään kunnolla. Raskaaksi tuon tekee se, että sitten saa itse (usein viikonloppuna, kun haluaisi ihan hitusen levätä) heidän lapset vastineeksi hoitoon. Sitten niitä on se neljä kerralla, mikä on uuvuttavaa, vaikka myös ihan mukavaa. Ongelma on se, että vaikka lapset ja niiden kaverit on ihania, väsymystä kertyy ja kertyy. Se väsymys saattaa hallita pitkäänkin ja värittää koko olemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, oletko vain todella nuori vai vihaatko salaa ystäviäsi. Itse olen myös lapseton, mutta kyllä nyt terveellä järjellä ymmärtää, ettei omien lasten lisäksi toisen lasten hoitaminen ole mitään "taukoa" nähnytkään.
It takes a village. Ei tietenkään kaikkien ole sinun lapsiasi tarkoitus tai hyväkään hoitaa, mutta kaksi ihmistä ei todellisuudessa riitä. On niitä onnekkaita, joiden sisarukset käyvät välillä leikittämässä, ystävät siivoamassa ja vanhemmat viikottain hoitamassa. Sitten on niitä, joilla se verkko puuttuu. Ja ei helvetti se on raskaan ja väsyttävän näköistä ja vieläpä surullista kaiken päälle. Millon viimeksi kysyit pienen tai uuden lapsen perheeltä, miten voit auttaa? Vaikka tulemalla tyhjentämään astianpesukoneen.
Veikkaanpa vain, ettet oikeasti ole näiden ihmisten "ystävä", tai kuulu tähän tukiverkkoon, joka heiltä selvästi puuttuu jossain määrin. Huolestuttaa tuollainen empatian pu
Kerrotko, vanhempana ja viisaampana ja empaattisempana, että miksi nämä äidit eivät toisilleen puhu vaikeuksistaan? Lisäksi, vaikka olen ilmeisesti sinua hurjasti nuorempi, niin ihan perusmatematiikalla 5 äidin hoitorinki tarkoittaisi useampaa 100% vapaata lapsihetkeä, ja yhtä kertaa, kun vahtii useampaa. Ja kun olen niin lapsukainen, niin en ymmärrä että sellaistakaan vaihtoehtoa, jossa yhdessä palkattaisiin lastenvahti, ei ole mietitty. Ja omaa infantiilutta on se varmaankin myös, että "villageen" näkyy kuuluvan kaikki muut kuin nämä äidit itse. Ovatko he sitten kylän kuningattaria muiden palveluksia odottamassa, joita eivät saa kun kaikki on niin nuoria, tyhmiä ja epäempaattisia.
ap lapsekasta vuosimallia -84
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai eikö tuollainen vastavuoroisuus ole enää muotia?
Omassa nuoruudessani, kun siis olin pikkulasten äiti, oli tosi tavallista että vuorotellen hoidettiin tarvittaessa toistemme lapsia; siinähän kaksi meni samassa kuin yksi, tai neljä samassa kuin kaksi, kun lapset olivat suht. täyspäisiä.
Ennen lapset olivatkin täyspäisiä. Nykyään armoton meteli lapsilla päällä 24/7. Raivarit aivan kaikesta. Toista oli silloin, kun omat ja kavereideni lapset olivat pieniä 1980-luvulla: kenenkään lapset eivät raivaroineet ja metelöineet.
Samaa ihmetellyt. Eikä ole tarvinnut pahoinpidellä lapsia, jotta osasivat olla rääkymättä. Ennen osattiin kasvattaa.
"Eikä ole tarvinnut pahoinpidellä lapsia"
Minun kaikissa tuntemissani 1980-luvun perheissä lapsia rankaistiin fyysisesti, kotona. Mutta ei ole ihme, jos et ole sellaista nähnyt, yleensä kasvatus tehdään kotona neljän seinän sisällä.
Ei ne vanhemmat ajatellee pahoinpitelevänsä, sitä pidettiin ihan normaalina tapana. Luunappi, tukkapölly, jne. Pahimmat laittoi vyöllä selkään.
Sama tyyli on keski-Euroopassa nykypäivänä. Ainakin Puola, Ranska, Italia, lapset opetetaan kotona käyttäytymään vaikka sitten satuttamalla, ja niinpä ne käyttäytyykin ihmisten ilmoilla ihan nätisti. Kyllä ne pian sen oppii, että kotona ei hyvä heilu, jos ei äitiä / isää kuuntele.
**
Nämä jotka sanoo "ennen osattiin kasvattaa" niin miettikää oikeasti miten ennen kasvatettiin. Lapset oli ilman valvontaa, ei niitä kasvatettu. Kasvatus oli sitä, että vaikka sitten lyötiin, jos oli tehnyt jotain typerää. Ja muuten mentiin ilman valvontaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, oletko vain todella nuori vai vihaatko salaa ystäviäsi. Itse olen myös lapseton, mutta kyllä nyt terveellä järjellä ymmärtää, ettei omien lasten lisäksi toisen lasten hoitaminen ole mitään "taukoa" nähnytkään.
It takes a village. Ei tietenkään kaikkien ole sinun lapsiasi tarkoitus tai hyväkään hoitaa, mutta kaksi ihmistä ei todellisuudessa riitä. On niitä onnekkaita, joiden sisarukset käyvät välillä leikittämässä, ystävät siivoamassa ja vanhemmat viikottain hoitamassa. Sitten on niitä, joilla se verkko puuttuu. Ja ei helvetti se on raskaan ja väsyttävän näköistä ja vieläpä surullista kaiken päälle. Millon viimeksi kysyit pienen tai uuden lapsen perheeltä, miten voit auttaa? Vaikka tulemalla tyhjentämään astianpesukoneen.
Veikkaanpa vain, ettet oikeasti ole näiden ihmisten "ystävä", tai kuulu tähän tukiverkkoon, joka heiltä selvästi puuttuu j
Kysyin ihan mahdollisuutena, oletko vain nuori ja siksi vauva-arkea näkemätön. Jos säästät asiasta noin kovaa loukkaantumisen sellaisille, jotka oikeasti toista infantilisoivat. En voi tähän vastaukseen muuta sanoa, kun että se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.
Mistä tiedät, etteivät puhu toisilleen? Yleensä nimittäin puhuvat. Yrittävät selvästi puhua sinullekin, ei sillä että näköjään kannattaisi. Puhetukikin on tukiverkkoa. Sinä vain päätit nimenomaan sanoa, että heidän pitäisi "hoitaa toistensa lapsia".
Itse olin mielelläni omien ystävieni erityisesti uusien lasten tukiverkkoa, koska he olivat minun rakkaitani. Siihen ei usein kuulunut lasten hoitamista. Joidenkin kohdalla kuuntelin, kun he huolehtivat tai valittivat tarpeellisia, joidenkin kohdalla kävin vaikka kokkaamassa, joidenkin kohdalla kävin nukuttamassa uniongelmaista vauvaa.
Lapsiperheelle nuo olivat korvaamatonta apua, koska heille edes se puolen tunnin mahdollisuus olla ajattelematta lasta tai kotia ja istua rauhassa oli tärkeää. Toinen pienen lapsen perhe ei paljon siitä hyödy, vaikka monien tiedän sitä tekevän. Minulta se vain kertakaikkiaan ei vienyt mitään. Lapsia en halua, mutta en tunne mitään muuta kuin empatiaa ja huolta omaa piiriäni kohtaan, jotka niitä hankkivat. Erityisesti äitien kohdalla burnout ja PPD on kova paikka ja riski, jota ei tunnisteta.
Et vastannut yhteenkään kysymykseeni, vaan kiillotat omaa sädekehääsi. Et ehkä näe sitä itse, mutta ei ole kovin tervettä kehitystä että vanhempien keskinäistä yhteisöllisyyden puutetta ei pyritä ymmärtämään. Mielestäni se on huolestuttavaa, sinusta selkeästi ei. Kuten tästäkin ketjusta voit lukea, niin moni muukin sitä ihmettelee varsinkin kun ovat itse hoitaneet muiden lapsia samalla kuin omiaan.
Mistä minä tiedän, että eivät puhu toisilleen? No, luulen että voin antaa siitä ainakin sinua paremman arvion, koska minä tunnen heidät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska yrittävät vihjailla että sinun pitäisi tarjoutua auliisti kaitsemaan jälkikasvuaan aina kun tarvitsevat ja jopa kaikkia kerralla. Ilmaista hoitajaa ovat vailla.
Haha. Tämä oli se ap:n toivoma vastaus, ja noin monta yläpeukuttajaa meni lankaan.
Koko stoori on keksitty. Tarkoituksena saadakin aikaan pitkä ketju siitä, että äidit muka toivoisivat tai peräti edellyttäisivät, että heidän lapsettomat ystävänsä hoitaisivat heidän lapsiaan, ja että nämä lapsettomat pääsisivät kuittailemaan täällä, että en todellakaan ota kenenkään lapsia hoitooni ja että hoitakaa ne pentunneitse jne. jne.
Että peräti viisi äitiä tälle lapsettomalle huokailee...! Täyttä sontaa koko aloitus. Älkää menkö lankaan.
Ajat on tosiaan muuttuneet. Hyvä asia on tottakai se, että fyysinen kurittaminen on nykyään täysin kiellettyä.
Luulenpa silti, ettei sitä ennenkään joka kodissa tapahtunut ja eivätkä sitä kaikki ole hyväksyneet. Ei nämä niin näkymättömiä asioita myöskään ole. On vaiettu ja katsottu sivuun, ajateltu ehkä enemmän, että se on jokaisen oma asia mitä toisen kotona tapahtuu. Mielestäni on myös turha kieltää, ettei tätä tapahtuisi tänäkin päivänä.
Minulla ei ole omia lapsia, niin en varmaan saisi edes osallistua tähän keskusteluun. Uskon kumminkin, että hyvin käyttäytyviä lapsia, samoin kuin koiria (Tiedän, että tämä on kielletty vertaus) on mahdollista kasvattaa ilman väkivaltaa.
Jokainen on yksilö ihan pienestä lähtien ja vaatii aikamoista herkkyyttä nähdä, mitkä keinot ovat kunkin kanssa toimivia ja hyviä. Tätä herkkyyttä ei automaattisesti löydy kaikilta, vaikka lapsia olisikin siunaantunut. Kasvatus on taitolaji ja arvostan suuresti niitä, jotka tässä onnistuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et vastannut yhteenkään kysymykseeni, vaan kiillotat omaa sädekehääsi. Et ehkä näe sitä itse, mutta ei ole kovin tervettä kehitystä että vanhempien keskinäistä yhteisöllisyyden puutetta ei pyritä ymmärtämään. Mielestäni se on huolestuttavaa, sinusta selkeästi ei. Kuten tästäkin ketjusta voit lukea, niin moni muukin sitä ihmettelee varsinkin kun ovat itse hoitaneet muiden lapsia samalla kuin omiaan.
Mistä minä tiedän, että eivät puhu toisilleen? No, luulen että voin antaa siitä ainakin sinua paremman arvion, koska minä tunnen heidät.
No olen kyllä nyt todella pahoillani, etten hoksannut tulla tänne teidän "paskotaan äitien päälle" rinkiin. Ymmärsin tämän aivan väärin, eihän tämä mikään keskustelualoitus ollut! Tarkoitushan olikin vain tulla kertomaan, miten kyllä, olet täysin oikeassa. Ei sinun kanssa eri mieltä ollut tarkoitus olla! Keksithän sinä ratkaisun ikiongelmaan!
Ei lapsiperheitä ole tarkoitus auttaa, itsepähän menivät lapsen tekemään! Mikseivät auta toisiaan, kun niin lapsia rakastavat! Ovat kyllä paskamaisia, kun lapsettomia häiritsevät. Ja sinä raukka ja pyhä, olet kyllä hyvä ihminen kun jaksat tuota kuunnella. Olet kyllä hyvä ystävä, kun et heille mene vain kiroamaan tyhmyyttään.
Ihan oikeasti. Jos noin paljon risoo se, että "ystäväsi" tulevat ottamaan sinusta tukea, kun heistä tuntuu ettei heidän tukiverkkonsa juuri nyt riitä - niin ehkä on kohtuullista kaikille lopettaa esittämästä ystäviä. Aivan kamala ajatella olevani nuo ystävät ja lukea tämä aloitus ja ketju.
Taitaa tässäkin aiheessa olla usein jonkinlainen "kohtaanto-ongelma".
Apua tarvitsevat ja apua tarjoavat eivät aina kohtaa.
Esimerkiksi Itselläni olisi välillä mahdollisuus hoitaa jotakin vauvaa, taaperoa tai leikki-ikäistä. Mukana varmaan olisi nuorin lapseni, joka on pikkukoululainen. Toistaiseksi ei ole lähistöllä tiedossa sellaista perhettä, joka tarvisi apua. Ehkä tulevaisuudessa?
Minun lapseni on alakouluikäinen. Hänellä on kolme kivaa ystävää, ja aika usein lapset ovat meillä. Muiden kotona on paljon sisaruksia eikä siellä saa sillä lailla leikkiä rauhassa. Toisinaan ollaan yökylässä puolin ja toisin, pari kertaa vuodessa. Sitten on yksi kuspää, joka syö lapsen karkit, varastaa rahat, lukee päiväkirjat, sotkee meikit, pilkkaa lapsen askarteluja jne. Inhottavinta on, että kun naapurin lapsi on meillä, tämä ilkimys vetää hänetkin ilkeyteen, ja sitten he yhdessä ovat inhottavia lapselleni. Yksinään tämä naapurin lapsi on ihan ok. Tämä inhotus on aina tunkemassa meille koulun jälkeen, koska ei halua mennä kotiin, jossa on äitipuoli ja ties mitä bonussisaruksia (joista hän kyllä kovasti tykkää), koska ei saa siellä täyttä huomiota. Sitten hän täällä syö kaapit tyhjäksi ja ilkeilee. Saattaa vetäistä esim. pakastimesta kolme jäätelöä putkeen.
Juu ei. Tämä lapsi ei tule meille minun luvallani leikkimään eikä yökylään. Muita voi kyllä tulla. Ihan turha siinä on eksä- ja nyksä-äidin huokailla. Vielä kun saisi lapsen käsittämään, että meille ei voi tulla ilman minun lupaani. Se vain yksinkertaisesti tunkee meille lapseni perässä, kun itse en vielä ole tullut töistä.
Se on nimittäin niin, että kun teidän lapsilla on ihan omat käyttäytymissäännöt ja meidän lapsilla omanlaiset , niin eihän siitä mitään tule, kun en saa komentaa tietystikään teidän lapsia jos otan heidät hoitoon.
Pitäisi vaan jemptisti sopia vanhempien välillä, mitä saa tehdä ja mitä ei, ettei tulisi kotona valitusta.
Lapsien pitäisi myös totella aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai eikö tuollainen vastavuoroisuus ole enää muotia?
Omassa nuoruudessani, kun siis olin pikkulasten äiti, oli tosi tavallista että vuorotellen hoidettiin tarvittaessa toistemme lapsia; siinähän kaksi meni samassa kuin yksi, tai neljä samassa kuin kaksi, kun lapset olivat suht. täyspäisiä.
Ennen lapset olivatkin täyspäisiä. Nykyään armoton meteli lapsilla päällä 24/7. Raivarit aivan kaikesta. Toista oli silloin, kun omat ja kavereideni lapset olivat pieniä 1980-luvulla: kenenkään lapset eivät raivaroineet ja metelöineet.
Samaa ihmetellyt. Eikä ole tarvinnut pahoinpidellä lapsia, jotta osasivat olla rääkymättä. Ennen osattiin kasvattaa.
"Eikä ole tarvinnut pahoinpidellä lapsia"
Minun
Koskaan en ole kajonnut lapsiini. Osasin kavattaa ilman pelkokeinoja heidät, eivät olleen meluapinoita kuten nykyään joka toinen.
Minun lähipiirissäni on silleen, että haastavien lasten vanhemmat ovat niitä kuormittuneimpia ja toivovat jonkinlaista hoitorinkiä. Helppojen lasten vanhemmat taas eivät koe tarvitsevansa mitään apuja, mutta eivät halua hoitaa näitä haasteellisempia, koska helppojenkin lasten hoitamisessa on tekemistä riittävästi.
Ei onnistu nykyään kun kaikki on nepsyjä.