Työikäisen puolison muistiongelmat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut huolissani paljon pienemmästä, eli 60 v lähestyvä puoliso on alkanut unohtaa lieden päälle usein. Kaikilla muilla tavoilla hän vaikuttaa normaalilta muistin suhteen, mutta tämä lieden päälle unohtaminen on uutta, alkanut n vuoden sisään. Onkohan se merkki muistiongelmista vai mistä, jos mitään muita oireita ei ole?

Meillä on myös ollut paljon ongelmia lieden, vesihanojen, takan ja grillin kanssa. 

Tarkistan niiden tilannetta jatkuvasti (mutta nyt on myös pelko, että puolisokin tarkistaa ja tarkistaa sitten toiseen suuntaan). 

Itse suosittelisin sellaista yhdistelmää kuin induktioliesi ja liesivahti. Sellaista suunnittelen meille, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi toteuttaa. Meillä on siis usein liesi päällä, muovia liedellä tai jopa jotain laitettu "hautumaan" kun ollaan koko perhe lähdetty pois kotoa. Meidän kaikissa kattiloissa

Itse kun ostin hiljattain uuden lieden, ostin turvalieden, ajastimella keittoaika laitettava, muuten ei käynnisty. Äidillä oli Alzheimer, siksi varaudun. Ei ollut edes paljon kalliimpi kuin tavallinen,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistisairaan tyttärenä kysyn, että onnistuuko esim. tämä: Kerrot että pitäisi tehdä ruokaa (esim. makaronilaatikkoa) ja sitä varten täytyy käydä kaupassa. Lähtisikö mies kauppaan, osaisiko reitin, muistaisiko lompakon ja avaimet, osaisiko ostaa tarvikkeet ilman apua? Osaisiko tehdä ruoan?

Työikäisen muistisairaus voi olla oireistoltaan melko vaihteleva ja yksilöllinen, sitä ei voi tai pidäkään verrata Alzheimerin taudin oireisiin. Yleensä työikäisen muistisairaus on otsalohkorappeuma, joka voidaan todeta pään magneettikuvassa. Oli mikä tahansa, lääkäri osaa ohjata tutkimuksiin ja tehdä diagnoosin.

 

En minä väittänytkään, että kyseessä olisi Alzheimer.

Vierailija kirjoitti:

Nepsy? 

Ex on, ja alkoi jäädä asioissa jälkeen, kunnes tuli seinä vastaan. Ikää oli 40+.

Ap:n puolison vanhat oireet jo viittaavat siihen suuntaan. 

Kroonistunut stressi ja mielialaongelmat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nepsy? 

Ex on, ja alkoi jäädä asioissa jälkeen, kunnes tuli seinä vastaan. Ikää oli 40+.

Ap:n puolison vanhat oireet jo viittaavat siihen suuntaan. 

Hänellä oli paljon henkistä tarkkaa siihen päälle, ja ehkä keski-iän kriisikin. Periytynyt mielialojen säätelyn ongelma ym.

Mitä mieltä olette tällaisista tapahtumista - tässä on siis tapahtumia meiltä kotoa nyt ihan viime päiviltä. Meillä on joka päivä jotain tällaista, usein useita kertoja päivässä.





Ostin uuden kattovalaisimen. Katossa on pistorasia, mutta lamppupakkauksessa puuttui se kattoon kiinnitettävä pistoke. Se olikin erikseen myytävä lisäosa. Mies tarjoutui hakemaan sen, koska pitää valaisinten asentamista "miesten hommana". (ja silti meillä on ollut valaisimia rikki ja pimeänä vuosien ajan, mutta nyt kun minä ryhdyin toimiin, piti hänen tulla siihen mukaan touhuilemaan).



Hän siis lähti hakemaan johtoa. Huomasin, että johtoja on useita erilaisia, ja arvasin, että hän saattaisi valita väärän (no, minustakin tämä oli ihan arkijärjellä pääteltävissä oleva asia, mutta epäilin...). Lähetin hänelle viestin, jossa kerroin, että hänen tulisi ottaa tämä johto, liitin mukaan tuotteen kuvan ja tuotenumeron. Hän vastasi "ok". Mutta oli silti ostanut väärän johdon.



Kun yritin kysellä häneltä, että kuinka näin pääsi käymään, hän vaan kertoi, että hänen mielestään viestini ovat turhia (ei siis koske vain tätä asiaa).





No, pimeitä paikkoja ja risoja valoja on enemmänkin, joten ostin asunnon sisällä olevaan rappukäytävään myös seinään kiinnitettävät valot. Siellä on entuudestaan valot, joista yksi on mennyt rikki lamppua vaihtaessa. Mies touhuili näiden valojen kanssa ja jupisi, että on vaakaruuvit, mutta pitäisi olla pystyruuvit. Kun sitten menin katsomaan, selvisikin, että vanhan lampun alla olikin sellainen pyöreä syvennys, jota tämä uusi lamppu ei riittänyt peittämään. Ko valot olivat meille väärää mallia. Sen sijaan, että olisi tällaisen asian todennut, mies jupisi näitä vaakaruuvi / pystyruuvi asioita.







Seuraavana päivänä paikalla oli kaksi omaa lasta ja yksi kyläilevä kaveri. Lounas oli vähän kevyt ja miehen alkoi tehdä mieli pullaa. Kotona ei ollut, joten niitä piti kipaista hakemassa naapurikaupasta. Sanoin, että minä en ota. Hän tuli takaisin kolmen pullan kanssa. Ei siis suoriutunut tästä laskutehtävästä.





Tällaisina esimerkkeinä nämä ovat irrallisia ja suorastaan ilkeämielisiä. Mutta kun tätä samaa jatkuu koko ajan ja ihan kaikessa tekemisessä, olen väkisinkin huolestunut. Ongelmallista tässä on se, että en osaa sanoa asialle mitään selkeää alkukohtaa - koska tämä olisi alkanut - mutta siitä olen varma, että joskus 6-7 vuotta sitten en vielä ole tällaisia asioita havainnut. Reilu 2 vuotta sitten oli ensimmäinen sellainen kerta, että hän kärsi ilmiselvän lähimuistikatkoksen (eli yksi tapahtuma ei vaan jäänyt mieleen, vaikka se ei missään tapauksessa ollut mikään helposti unohdettava juttu). Tämän jälkeen on näitä tapauksia ollut kiihtyvään tahtiin.



Ne eivät rajaudu väsymykseen tai stressiin. Vitamiinit ottaa päivittäin.



Puolisoni on ollut muiden asioiden vuoksi pään kuvauksessa, eikä kuvissa näkynyt mitään huolestuttavaa. Tosin lääkärillä ei tietääkseni ole tietoa kognitiivisista ongelmista.

Pitääkö olla huolissaan, jos 50-vuotias ihminen ei osaa pujottaa kenkiin uusia nauhoja? Siis ei ymmärrä sitä että nauhan pitää kulkea ristiin jalkapöydän päältä, vaan pujottaa nauhan renkaaksi kaikkiin reikiin. Onko tämä teidän mielestänne merkki jostain aivoperäisestä ongelmasta, vai ihan normaalia työssäkäyvälle korkakoulutetulle aikuiselle?

Otsa-ohimolohkorappeumat aiheuttavat juuri tuollaista kuvaamaasi toiminnanohjauksen pulmaa ja on juurikin työikäisten sairaus. Myös kielelliset pulmat näkyvät varhain. Yksi oireista on esimerkiksi vaikeus selittää omaa toimintaansa, miksi teki jotakin tietyllä tavalla. 

Lääkärintutkimukset olisivat nyt paikallaan. 

Raskas tauti erityisesti läheisille.

T: muistisairaan puoliso

Puolisolleni samoja tapoja kuin ap:n puolisolla.

Puolisollani on kyllä ollut aivotapahtuma vuosia sitten.

14.46 jatkan;

Sellaista, että kun puhun uudesta asiasta, joka ei kuulu päivittäisrutiineihin ja keskusteluihimme, niin hän kelaa ja kelaa sitä kuin ei ymmärtäisi mitä sanoin.

Vastaa ylimalkaisesti yleensä aa, joo, tjsp. No kun tein kysymyksen ja vastaus on aa, niin siitä tietää, että ei ymmärtänyt.

Kun sanon, voitko vastata kysymykseeni, jonka juuri kysyin, hän sanoo, että niin mitä sinä kysyit.

Rasittavaa, mutta ei voi mitään.

Saunaa ei ole oma-aloitteisesti pannut päälle, vaikka aina sovitaan saunomisajankohta. Sitä saa kyllä odottaa vaikka ens vuoteen, että saunan laittaa päälle, ellen sano, että mene laittamaan sauna päälle.

Sama juttu monessa muussakin. Oma-aloitteisuus puuttuu, ja sovitut asiat jää tekemättä, jos en käske erikseen.

Tietyt asiat ei vaan onnistu.

Ollaan puhuttu vuosia yhdestä asiasta, miten toimitaan. Ei vaan kykene hoitamaan sitä. Selityksiä löytyy useampia aina, kun kysyn, miksi et hoitanut asiaa sovitusti.

Asiat jää kesken. Tänään en hoida sitä hänen puolesta loppuun. Katsotaan hoitaako hän huomennakaan sitä. Muistutin tänään 2 kertaa. Lohdutonta.

Aikaa on kulunut tosi vähän tästä aloituksesta, mutta asioita on tapahtunut todella paljon. Mä olen miettinyt sitä, että puolisolla ei ehkä sittenkään ole alkavaa muistisairautta vaan kyseessä on ehkä sittenkin enemmän ominaisuudet ja jotka ovat ehkä vaan voimistuneet vuosien saatossa. 

Puoliso myös itse kiivaasti kiistää, että olisi mitään syytä huoleen ja ei halua missään tapauksessa mennä tutkimuksiin. Nyt ei kannata ajatella että tilanne olisi ihan niin nollasta sataan kun monissa puheenvuoroissa sanotaan. Kyllä hänet myös "tavoittaa" keskusteluun. Tilanne vähän aaltoilee, välillä on selkeämpää, välillä heikompaa ja välillä tuntuu että kaikki ajattelukapasiteetti on ihan seis. 

Nämä kognitiiviset ongelmat eivät ole ihan kaikki, mitä tähän liittyy ja olen tässä kuluneen talven aikana myös hakenut avioeroa. Se on tuonut aiempaa vahvemmin esille puolison todella voimakkaan läheisriippuvuuden. Hän on kuin jotenkin henkisesti halvaantunut, ihan täysin riippuvainen siitä että minä (tai joku muu) sanoo mitä tehdään. Tämän avioero "episodin" myötä ymmärsin, että en vaan voi jättää häntä. Tässä täytyy muistaa että meillä on myös lapsia. Meidän nuorin lapsi on alle 10-vuotias, kun tätäkin joku ihmetteli - ja ihan vaikkapa kuopuksen pikkulapsiaikaan verrattuna (jopa päiväkotiaikaan) mielestäni puolisoni tilanne on muuttunut. 

Avioeroepisodin myötä tuli myös esille sellaisia isoja asioita, joita pitää hoitaa ja nyt ymmärrän, että hänestä ei tule olemaan mitään hyötyä minkään osa-alueen hoitamisessa. Esim. kun pohditaan omakotitalon myyntiä, tehtiin taloon kuntotutkimus, jossa ilmeni korjaustarpeita - niin mitä asialle nyt tehdään: myydäänkö korjaustarpeineen, muutetaanko yhdessä vai erikseen ja minne, tai jos rempataan ensin, niin miten se tapahtuu. Tai ihan vaikka vaan miten vietetään kesäloman lomaviikkoja - hän ei osaa ideoida tai päättää mitään. Minusta tuntuu, että olen naimisissa ihmisen kanssa joka on kuin iso jauhosäkki - joka on sidottu kiinni minuun. Hän voi kyllä leikata nurmikon ja imuroida, mutta minun pitää nämä erikseen pyytää - ja vaativammat hommat pitää hoitaa itse. 

Myös työpaikalla hän on minun tulkintani mukaan saanut alennuksen. Toimenkuvasta poistettiin kokonaan se vaativampi puolisko. Itse hän ei pidä tätä minään negatiivisena muutoksena. Toisin kuin noissa joissain viesteissä luultiin, en ole auttanut puolisoani hänen työssään vaan nuo tilanteet joissa olen ollut apuna, ovat olleet meidän omiin asiointeihin liittyviä tilanteita. Hän ei siis selviä asioiden hoidosta hampurilaisbaarissa, autohuollossa, remppafirman kanssa jne. 

Tsemppiä ap:lle. Vaikuttaa kyllä aivoperäiseltä. 

Vierailija kirjoitti:

Aikaa on kulunut tosi vähän tästä aloituksesta, mutta asioita on tapahtunut todella paljon. Mä olen miettinyt sitä, että puolisolla ei ehkä sittenkään ole alkavaa muistisairautta vaan kyseessä on ehkä sittenkin enemmän ominaisuudet ja jotka ovat ehkä vaan voimistuneet vuosien saatossa. 

Puoliso myös itse kiivaasti kiistää, että olisi mitään syytä huoleen ja ei halua missään tapauksessa mennä tutkimuksiin. Nyt ei kannata ajatella että tilanne olisi ihan niin nollasta sataan kun monissa puheenvuoroissa sanotaan. Kyllä hänet myös "tavoittaa" keskusteluun. Tilanne vähän aaltoilee, välillä on selkeämpää, välillä heikompaa ja välillä tuntuu että kaikki ajattelukapasiteetti on ihan seis. 

Nämä kognitiiviset ongelmat eivät ole ihan kaikki, mitä tähän liittyy ja olen tässä kuluneen talven aikana myös hakenut avioeroa. Se on tuonut aiempaa vahvemmin esille puolison todella voimakkaan läheisriippuvuuden. Hän on ku

Olisiko vaskulaarinen eli verisuoniperäinen dementia? Siinähän on kausivaihteluita eli yhtenä päivänä ja skarpimpi ja toisena taas huonompi.

Mun ex-aviomies oli samanlainen ikävuodet 37-45 ja sitten otin eron. Hän oli vielä siinä mielessä pahempi, että hän muuttui myös agressiiviseksi (kävi kiinni), rupesi antamaan puolitutuille tappouhkauksia ja rupesi pettämään avoimesti jopa niin, että lapsemme näkivät isänsä muiden naisten kanssa. Ex ei käyttänyt päihteitä tai huumeita vaikka moni tuttumme niin epäili hullun käytöksen vuoksi.

Yritin saada avioliiton aikana häntä lääkäriin. Ei suostunut vaan raivosi. 

 

Ex on nyt 50 enkä ole nähnyt häntä moneen vuoteen. Välillä hän lähettää tyhjästä hieman sekavia viestejä, joihin en vastaa. Lapset kertovat välillä isänsä impulsiivisista tempauksista, jotka aiheuttavat lapsille mielipahaa. Ex on meinannut eron jälkeen käydä yhden rauhallisen lapsemme kimppuun ja lapset kertovat että isä haastaa riitaa heidän kanssaan. Lisäksi exällä on joku nainen ollut jo jonkin aikaa, mutta samaan aikaan näkyy kulkevan muidenkin naisten kanssa.

Ei tuo ole se mies jonka kanssa arvioiduin 25 vuotta sitten. Silloin oli kiltti, rauhallinen, iloinen akateeminen mies, joka oli kuuden ällän ylioppilas.

En valitettavasti osaa neuvoa mutta pelasta itsesi tai masennut. 

Kuulostaa siltä, jos kerran edes lievässä mielessä samantyyppistä on ollut aiemminkin, että kyse on autistisesta ihmisestä, jolle sitten näyttää tulleen jokin aivojen ongelma ja/tai alkava muistisairaus. Olen pahoillani.

Kuulostaa siltä, että miehelläsi on stressi, sillä puolisoni käytös parikymmentä vuotta sitten vastaa aika hyvin kuvaustasi. Suurin ero on siinä, että mieheni oli lisäksi varsin ärtyisä, eikä tehnyt kotona oikein mitään, vaikka kuinka muistuttelin.

Epäilimme kumpikin muistisairautta, ja työterveys teki muistitestit sekä kuvasi pään. Mitään muistisairautta ei kuitenkaan löytynyt, joten työterveyslääkäri määräsi puolisolleni työstressiin kaksi psyykelääkettä hyvin pienillä annoksilla. Toinen pilleri otettiin aamulla ja toinen illalla parantamaan unta. Pillerien myötä kaikki oireet hävisivät.

Miehelläni on myös hieman asperger-tyyppistä oireilua. Parhaassa työiässä oireita ei oikein huomannut, mutta vanhuuden myötä ne ovat käyneet jonkin verran ilmeisemmiksi. Tietty joustavuus katoaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olette tällaisista tapahtumista - tässä on siis tapahtumia meiltä kotoa nyt ihan viime päiviltä. Meillä on joka päivä jotain tällaista, usein useita kertoja päivässä.





Ostin uuden kattovalaisimen. Katossa on pistorasia, mutta lamppupakkauksessa puuttui se kattoon kiinnitettävä pistoke. Se olikin erikseen myytävä lisäosa. Mies tarjoutui hakemaan sen, koska pitää valaisinten asentamista "miesten hommana". (ja silti meillä on ollut valaisimia rikki ja pimeänä vuosien ajan, mutta nyt kun minä ryhdyin toimiin, piti hänen tulla siihen mukaan touhuilemaan).



Hän siis lähti hakemaan johtoa. Huomasin, että johtoja on useita erilaisia, ja arvasin, että hän saattaisi valita väärän (no, minustakin tämä oli ihan arkijärjellä pääteltävissä oleva asia, mutta epäilin...). Lähetin hänelle viestin, jossa kerroin, että hänen tulisi ottaa tämä johto, liitin mukaan tuotteen kuvan ja tuotenumeron. Hän vasta

Ihan tyypillistä miehen käytöstä lukuunottamatta unohdettua tapahtumaa.

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö olla huolissaan, jos 50-vuotias ihminen ei osaa pujottaa kenkiin uusia nauhoja? Siis ei ymmärrä sitä että nauhan pitää kulkea ristiin jalkapöydän päältä, vaan pujottaa nauhan renkaaksi kaikkiin reikiin. Onko tämä teidän mielestänne merkki jostain aivoperäisestä ongelmasta, vai ihan normaalia työssäkäyvälle korkakoulutetulle aikuiselle?

Ihan normaalia korkeakoulutetulle ja hyvin työssä sekä yksityiselämässä menestyvälle nepsylle. Rusetin teko kengännauhoihin on myöskin mahdotonta.