Asiantuntijat: töissä ei kuulu olla kivaa ja tuntea itseään mukavaksi

Tuossa kiteytyi nykyinen ongelma. Työntekijä ei ole yksilöä tai henkilö , eikä sen olosta tarvitse huolehtia. Työntekijä on osanen, josta otetaan kaikki irti, eikä sen valituksia tai huonoa oloa kuunnella. 

Vierailija kirjoitti:

Käyn töissä eikä se todellakaan ole mitään 'kivaa' puuhaa. Joinakin päivinä työnteko väsyttää ja v*tuttaa, mutta on vaan otettava päivä kerrallaan. Kyseessä on työ, eikä mitään hauskaa vapaa-ajan toimintaa. 

Ja kun siellä viettää ison osan hereilläoloajasta, niin kyllä se alkaa rassaamaan. Ainakin oma työteho on tippunut samaa tahtia, kun vitutus ja tyytymättömyys työhön on noussut. Olen täällä vain ja ainoastaan rahan takia ja teen ihan ehdottoman minimin. Lähden heti, kun löydän uuden työpaikan tai antavat kenkää. 

Työssä ei myöskään kuulu olla tarkoituksellisesti epämukavaa vai siksi koska jonkun kääkän mielestä työssä pitää olla epämukavaa.

Ihan outo juttu. Onko asiantuntijoilla itselleen kurjaa töissä?

Minä ainakin tykkään olla töissä. Siis toki keksisin muutakin tekemistä mutta saan tästä palkkaa joten reilu peli. En esimerkiksi haluaisi olla työtön, KUTEN EI SUURI OSA TÄMÄN HETKEN TYÖTTÖMISTÄ. Siellä olisi hetkessä 100 000 työtöntä jolle työ kelpaisi.  

Pidän siitä, että työ välillä haastaa osaamista ja välillä jaksamista. Se on kuitenkin enimmäkseen sellaista että huomaan osaavani ja jaksavani, ja tunnen jonkinlaista ammttiylpeydestä. Enkä ole aspaa kummempi. Useimmat työtoverini varmaan ajattelisivat samalla tavoin. 

Epäreilu kohteli, potkujen uhka, ja turvattomuus jos jää työttömäksi on toki asioita jaotka stressaavat. 

Vierailija kirjoitti:

No, mulla on töissä kivaa ja nautin mun työstä. Sucks to be you, I guess.

Idiootti. Sua ei näytä kiinnostavan kuin oma napasi.

Entinen työnataja sanoi ennen eläkkeelle jäämistä että että siitä tietää työn olevan tehokasta ja tuottavaa kun se on stressaavaa, rääkkiä ja ottaa voimille niin fyysisesti kuin henkisesti.

jos työ herkkua olisi, herrat sen tekisi.

Eihän suuri osa ahdistuksesta yms liity itsessään työhön, vaan työnantajaan. Suurin osa ymmärtää ja hyväksyy, että työhön kuuluu paskojakin hommia, mutta esim jatkuvaa yt-uhan alla olemista ei monikaan oleta osaksi työympäristöä, kun jotain töitä hakee. 

Kun minkä tahansa kuran eteen pistää sanan asiantuntija ja julkaisee sen roskalehdistössä, niin juttu uppoaa kuin häkä idiootistoon

Synny, käy töissä ja maksaverosi ja kuole. Älä nauti mistään. Tätäkö tahdotaan? 

Tämä asiantuntija on vakuutuslääkäri! Heidät tunnetaan.

Entä jos tykkää työstään? Pitääkö tehdä jotain että se tulee inhottavaksi? 

Kannattaa vetästä nuo asiantuntijajutut paperisilppuriin ja alkaa nauttia elämästä töissä ja sen ulkopuolella. Moni on kärsinyt jo vuosia, aika kokea hyviä asioita. Se ei siis tarkoita että keskittyminen herpaantuu ja ajaa ojaan mopolla tms. Vastuullisesti hyviä asioita. ;)

Vierailija kirjoitti:

Tietysti työssä pitää tuntea itsensä mukavaksi . Työn sisäänsä ei tarvitse olla koko ajan mukavaa. Itselläni on rankka työ, mutta nautin työpaikasta ja -kavereista ja palkasta. Tunnen itseni töissä hyväksi vaikka työni on syvältä. 

Mikä on äidinkielesi? Ei ainakaan suomi. 

Mikä nyt kenenkin mielestä on kivaa. Minulle riittää että työ on sopivan haastavaa ja mielenkiintoista. Jos se on merkityksetöntä ja pelkkää rutiinia, eikä siinä pääse kehittymään, en jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan aina ole kivaa mutta psykologista turvallisuutta ja yhteisöllisyyttä kaipaan. 

Juuri näin, sekä mahdollisuutta tehdä työnsä rauhassa ilman kiusaamista ja selkäänpuukottamista! 

Mää vedin paskaduunia asiakaspalvelussa ja sitte vaan kilahti ja irtisanouduin. Nyt ihana osa-aikatyö ja tykkään työstäni tosi paljon. Harmi vaan että tunteja ei ole tarpeeksi mutta silti parempi näin.

Tuollaisilta asiantuntijoilta pitäisi repiä korvat ja silmät irti.

Suomessa on 400000 työtöntä koska ovat masentuneita kun töissä ei ollut kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Käyn töissä eikä se todellakaan ole mitään 'kivaa' puuhaa. Joinakin päivinä työnteko väsyttää ja v*tuttaa, mutta on vaan otettava päivä kerrallaan. Kyseessä on työ, eikä mitään hauskaa vapaa-ajan toimintaa. 

Mä RAKASTAN mun työtä,  eikä se tunnu lainkaan työltä, vaikka tottakai kun kyseessä fyysisesti raskas työ, niin aika ajoin kroppa ja mieli väsyneitä, mut ei mua koskaan ole vituttanut mun työ. Tai siis toki on, mutta silloin vihdoin työpaikkaa ja kerran vaihdoin alaakin. Nyt on hyvä olla, kun löytyi ns. Oma paikka työmaailmasta. Palkka on ihan surkea, top 10 huonoiten palkattu, mutta on se vaivan väärti. Ei yhtään sairaslomaa enää sen takia, kun ahdistaa työ tai työpaikka niin, että sydämeen sattuu ja yöunille nukahtaa itkien.