Voiko mt/nepsy ongelmien kasvu johtua siitä kun lapsia hankitaan liian vanhana ja väärien kumppanien kanssa?

Se johtuu kyvyttömyydestä ottaa vastuuta omasta vanhemmuudesta, mobiililaitteista ja järkyttävän suuresta osuudesta ylidiagnosointia.

Joskus tulevaisuudessa vielä tämä ADHD-lääkeboomi tulee olemaan talidomini-skandaaliakin isompi juttu.

Mielenterveysongelmat johtuvat kylläkin huonosti toimivasta yhteiskunnasta ja internetistä,  jossa kaikki purkavat pahaa oloaansa toisiinsa nimettöminä. Internetistä pitäisi tulla sellainen, jossa saa kommentoida ja keskustella pelkästään omalla nimellä, niin voisi todella nopeasti muuttua ihmisten tapa keskustella toistensa kanssa. Sekä siitä, ettei henkilö sa tarpeeksi tarvitsemaansa tukea sekä ystäviä, jotka olisivat itsensä kaltaisia.

Nepsyjä on aina ollut, mutta niille ei ole ollut diagnoosia. Psykologiakin on noin 100 vuotta vanha ja suomessakin mielenterveyttä alettiin hoitamaan vasta 2000-luvulla. 

Ei voi siis verrata menneitä aikoja nykyiseen ja tilastoja, ettäkö nepsyjä olisi ollut enemmän, puhumatta mielenterveyshäiriöistä, kun niitä ei diagnosoitu tai Suomessakin esimerkiksi 1960-luvulla jouduit suuremmalla todennäköisyydellä suljetulle osastolle loppuelämäksesi, jos ongelmistasi menit puhumaan lääkärille.

En kyllä ajattele näillä olevan yhteyttä.

Ensinnäkin neuropsykiatriset haasteet ja mt-haasteet kumpuavat eri lähteestä: nepsyys on synnynnäistä ja geneettistä, kun taas moni mt-diagnoosi on seurausta elämän tapahtumista.

Yhteiskunta on muuttunut valtavasti. Elämä on keskimäärin todella paljon vaativampaa kaikille. Helppoja "hanslankarin" tai sihteerin töitä ei enää ole, työelämä vaatii kaikilta monenlaista. Jo työelämään pääsy on osalle liian vaikeaa. Nepsyille ei ole samoin tilaa yhteiskunnassa, vaan he tipahtavat ja syrjäytyvät. Diagnoosin ja lääkityksen myötä mukaan pääsy helpottuu, siksi niitä haetaan myös aikuisena.

Sama vaativuus synnyttää myös mt-diagnooseja. Silloin ei synnynnäisesti ole mitään erityistä, mutta elämä murjoo.

Osa voi johtua myös raskausajan välinpitämättömyydestä, syödään normaalisti salmiakkia ja juodaan pannu kahvia päivässä, pahimmillaan tähän päälle vielä tupakoidaan. Ja sitten ihmetellään kun lapsen kasvaessa vähintään adhd ja muut diagnoosit nostavat päätään.

Lapsen kasvattaminen 20-vuotiaan vaiko 30-vuotiaan aivoilla? Tai jopa 40-vuotiaan? Oma kokemus on, että vähän vanhempana synnyttäneet ovat jollakin tapaa varmempia ja viisaampia vanhempia. Ei raivota tyhjästä tai luoda tarpeettomia paineita tulevaisuudesta (sinähän MENET lukioon!!). 

Poikkeuksia tietenkin löytyy. 

Vierailija kirjoitti:

Osa voi johtua myös raskausajan välinpitämättömyydestä, syödään normaalisti salmiakkia ja juodaan pannu kahvia päivässä, pahimmillaan tähän päälle vielä tupakoidaan. Ja sitten ihmetellään kun lapsen kasvaessa vähintään adhd ja muut diagnoosit nostavat päätään.

Tämä on kyllä valitettavan totta. Tupakka aiheuttaa sikiölle hapenpuutteen, joka varmasti vaikuttaa kehitykseen ja äiti hokee vain, että on vauvalle stressaavampaa jos hän yrittää lopettaa. Mistään ei voi luopua vauvan edun vuoksi, edes yhdeksäksi kuukaudeksi. Surullista.

Nyt MT ongelmat muotia, lekurit löytää ADHD:n kooma potilaastakin. Kaikilla pennuilla on nykyään päässä vikaa, enenmän tai vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa voi johtua myös raskausajan välinpitämättömyydestä, syödään normaalisti salmiakkia ja juodaan pannu kahvia päivässä, pahimmillaan tähän päälle vielä tupakoidaan. Ja sitten ihmetellään kun lapsen kasvaessa vähintään adhd ja muut diagnoosit nostavat päätään.

Tämä on kyllä valitettavan totta. Tupakka aiheuttaa sikiölle hapenpuutteen, joka varmasti vaikuttaa kehitykseen ja äiti hokee vain, että on vauvalle stressaavampaa jos hän yrittää lopettaa. Mistään ei voi luopua vauvan edun vuoksi, edes yhdeksäksi kuukaudeksi. Surullista.

Samoin tuon kofeiinin ylikulutuksen ja salmiakin suursyönnin kanssa. "Söin pusseittain salmiakkia ja join kahvia normaalisti ja kunnolla, ei sillä ole mitään merkitystä terve vauva tuli" sanoi anoppini. Miehelläni on nimenomaan kongitiivisia ongelmia ja keskittymisongelmia sekä lukihäiriö. Ihan terve sinällään juu, mutta varmasti olisi helpompaa elämä ilman noita ongelmia.

Tutkimusten mukaan vanhempien iällä on kyllä väliä, ja etenkin vanhoilla isillä on usein nepsylapsia. 

 

Eli korrelaatio on olemassa, mutta mikä on syy ja mikä seuraus on sitten toinen asia. Koska nepsyhasteet ovat vahvasti perinnöllisiä, moni nepsylapsen isä on (usein diagnosoimaton) nepsy itsekin - ja nepsyt, varsinkin miehet, pariutuvat myöhemmin kuin muut. Voi siis olla, että lapsen nepsyys ei johdu isän iästä, vaan isän ikä johtuu isän omasta nepsyydestä. 

Huono ravinto, lääkkeet, kahvi. Ja noin 50 muuta syytä.

Vierailija kirjoitti:

Osa voi johtua myös raskausajan välinpitämättömyydestä, syödään normaalisti salmiakkia ja juodaan pannu kahvia päivässä, pahimmillaan tähän päälle vielä tupakoidaan. Ja sitten ihmetellään kun lapsen kasvaessa vähintään adhd ja muut diagnoosit nostavat päätään.

Osa voi johtua tällaisistakin asioista. Mutta silloin nepsyoireisia lapsia pitäisi olla nyt merkittävästi vähemmän kuin esim 50 vuotta sitten, jolloin nöistä nykyisistä raskausajan ohjeista ei ollut mitään tietoa. 

Ei johdu. Kasvu kohtuu kehittyneemmistä metodeista diagnosoida kyseisiä asioita.

Tyhjästä ilmestyy nepsylapsia vähän joka paikkaan. Lääkkeitä rouhitaan kuin nallekarkkeja. Kouluissakin jo tukiryhmät nepsyjen vanhemmille.

Omat lapset myös koulussa. Väitän omasta kokemuksesta, että valitettavan suuri osa näistä "nepsyistä" on ihan tavallisia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa voi johtua myös raskausajan välinpitämättömyydestä, syödään normaalisti salmiakkia ja juodaan pannu kahvia päivässä, pahimmillaan tähän päälle vielä tupakoidaan. Ja sitten ihmetellään kun lapsen kasvaessa vähintään adhd ja muut diagnoosit nostavat päätään.

Osa voi johtua tällaisistakin asioista. Mutta silloin nepsyoireisia lapsia pitäisi olla nyt merkittävästi vähemmän kuin esim 50 vuotta sitten, jolloin nöistä nykyisistä raskausajan ohjeista ei ollut mitään tietoa. 

Tässä eivät ehkä nouse esiin ne pahimmat nepsyt jotka ovat tilastoissa, ja ovat usein myös geenien tuotosta. Monien aikuisten adhd on diagnosoimatta, ja kognitiiviset ongelmat tai keskittymiskyvyn heikkous eivät ole varsinaisia diagnooseja. Lisäksi edelleen on välinpitämättömiä odottavia äitejä joita ei voisi vähempää ohjeistukset kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

 

Yhteiskunta on muuttunut valtavasti. Elämä on keskimäärin todella paljon vaativampaa kaikille. Helppoja "hanslankarin" tai sihteerin töitä ei enää ole, työelämä vaatii kaikilta monenlaista. Jo työelämään pääsy on osalle liian vaikeaa. Nepsyille ei ole samoin tilaa yhteiskunnassa, vaan he tipahtavat ja syrjäytyvät.

 

Nyt jo aikuisen autistilapsen vanhempana en ole ihan yhtä pessimistinen. Toisaalta nepsyt myös saavat enemmän tukea kuin koskaan. Meillä on toimivia terapioita ja lääkityksiä, toisin kuin ennen. Diagnoosista on siis hyötyä ja se kannattaa hakea, koska se mahdollistaa pääsyn tuen ääreen. Siksi nepsyt tavallaan myös pääsevät yhteiskunnss paremmin omilla paikoilleen kuin kskaan - enää ei tarvitse automaattisesti tyytyä hanttihommiin, kun oikean tuen avulla pääsee insinööriksikin, tai johonkin muuhun omia älyllisiä lahjoja oikeasti vastaavaan hommaan.

Se johtuu 100% kasvatuksesta ja lapsesta välittämisestä. 

Myös siitä onko toisella/molemmilla vanhemmilla jotain neurologista.