Miten korona-aika muutti teitä ja/tai elämäänne?

Kyllähän se muutti. Ollaan lapsiperhe, joka sulkeutui kotiin. Jotenkin tuli epäluottamus tulevaan ja päättäjiin ja siihen, että hommat ovat jollain jotenkin hanskassa. Eivät ole.

Käytännön tasolla etätyö imaisi mennessään, on todella vaikeaa enää raahautua ihmisten ilmoille toimistolle. Pukeudun mukavuus edellä ennen tyyli ennen tarkoitusta, ja ei puhettakaan että jalkaani enää korkokenkiä muuten kuin juhlaan (ennen päivittäin, en tajua!). Ei jotenkin ole väliä enää "edustaa", olla ihmisten kanssa ja parissa. Tästä puhutaan mun mielestä tosi vähän! Onko jotenkin silleen että kaikki haluaa vain vielä unohtaa ton ajan, vai oikeastiko vaan lakaistaan maton alle vuosien ajanjakso, jolloin katkesi kaikki vanhat totutut tavat? 

Minun elämääni ei muuttanut eikä oikeastaan vaikuttanutkaan mitenkään. Töissä toki "pakolliset kuviot" ja vähän aikaa oltiin etätöissä, mikä oli ihan mukavaa. Muuten ei vaikuttanut tekemisiini eikä menemisiini mitenkään, koska en kaipaa mihinkään massatapahtumiin muutenkaan.

Sen toki teki, että sellainen yleinen tympääntyminen päättäjiin ja heidän tyhmyyteensä kyllä vahvistui. Näki, että he ovat ihan ulkoaohjailtavia ja pelokkaita, asioita kyseenalaistamattomia ihmisiä. Ja moni ihminen on sisimmässään todella musta, ei tarvitse paljon raaputtaa.

Muuttui todella paljon. Vaihdoin työpaikkaa korona-aikana ja sain etätyön. Olen todella nauttinut siitä että saa tehdä töitä kotoa eikä tarvitse lähteä joka aamu aikaisin työmatkaruuhkiin. Matkailu jäi korona-aikana, enkä enää nykyäänkään käy missään varsinaisesti lomilla. Teen kuitenkin välillä töitä myös ulkomailta. Etenkin ikävään loska-aikaan on mukava olla sellaisessa paikassa missä on aurinkoa ja palmuja, lähinnä Etelä-Euroopan ja Aasian suunnassa. Näin kesällä on ihan kiva olla Suomessa.

ei vaikuttanut muuta kuin ettei kaupassa käyty kuin kerran viikossa, ei mitään negativista ollut

Ei yhtään mitenkään, olen jo valmiiksi syrjäytynyt niin ei vaikuttanut sosiaaliseen elämääni, kaupassa kävin yhä normaalisti kerran viikossa. Töissä kävin normaalisti. 

Vaikutti lähinnä positiivisesti, sain pontta vaihtaa työpaikkaa kun edellisestä joutui lomautukselle koronan takia, ja sain todella kivan työpaikan jossa 80% etätyötä, jota rakastan.

Toinen positiivinen asia on, että opin pitämään paremmin huolta käsihygieniasta, jonka seurauksena tavan flunssatartunnatkin ovat vähentyneet.

Korona-aikana jäin kotiin etätöihin ja olen siitä lähtien tehnyt etätöitä. Ostin silloin myös paljon vaatteita neitistä, kun varsinkin koronavuoden kesän alessa niitä sai ihan todella halvalla. Tuli ostettua silloin reilusti mm. puseroita, neuletakkeja, hameita, t-paitoja ja shortseja niin ettei nyt sitten pariin vuoteen ole ollut tarvetta ainakaan kesävaatteita ostaa. Muutenkin kotona etätöissä kuluu vähemmän vaatteita kuin toimistolla. 

Tilattiin ruoka kotiin, ja sitten hokasin miten älyttömän halpaa ja vaivatonta on tilata viinit ja viinat saksasta! Kun ei tarvinnut olla mitenkään missään ihmisten ilmoilla eikä olla edustavan näköinen, niin sehän menikin ihan juomiseksi tuo oleminen. Koiran kans kävin metsässä kävelemässä ja muuten olin mökillä. En selvänä varmaan montaa päivää kuukaudessa. Oli se aikamoista.

Se oli silloin ja nyt on nyt. Eli korona-ajan rajoitukset ovat menneet ja en mitenkään erityisesti muista tai muistele korona-aikaa. En mitenkään traumatisoitunut rajoituksista. Okt , mökki, perhe, harrastukset ja työ pitivät silloin ja nyt arjessa kiinni.

Elämässä on tapahtunut paljon asioita koronan jälkeen. Korona-aika ei muuttanut minua tai perhettäni. En ajattele asioita ennen sitä tai sen jälkeen. Kaikkea mielenkiintoista tapahtuu juuri nyt.

Positiivista:

- sain 100% etätyöoikeudet, ja tämä etätyö on tuonut elämääni niin paljon hyvää. En enää inhoa työtäni ollenkaan, kun sitä ehdiinkin jo 20 vuotta vihata. Omassa kodissa mukava tehdä.

Ei muuttunut:

- Elän erakkomaisesti kuten ennenkin. En ennen enkä jälkeen käynyt missään paitsi ruokakaupassa, en matkaillut tms. Tämä ei ole plus eikä miinus, neutraali asia jonka olen itse valinnut elämäntavakseni.

Negatiivista:

- Lihoin 45 kg 2020-2021. Vieläkin sitä painoa yritän pudotella, hitaasti lähtee näin vaihdevuosi-iässä.

Työharjoittelupaikka meni sivu suun. Olen kuitenkin päässyt sinne sivutöinä ja työllistynyt uudelleen pitkäaikaiselle mutta eri kohteisiin. 

Ensiksi mainittu vähentää koko ajan, joten mieluummin varma leipä näin.

Arjessa ei kovinkaan paljoa. Olin tehnyt 100% etätöitä jo vuosia ennen koronaakin ja myös tilannut suuren osan ostoksistani netin kautta kotiinkuljetuksella. Koronan alettua tilasin ne loputkin, mitkä aiemmin olin käynyt ostamassa myymälästä. Ainoa isompi muutos oli se, että lakattiin viettämästä jouluja ja muita juhlia koko lähisuvun kanssa yhdessä. Lukuunottamatta äitini 95-vuotissynttäreitä ja vanhempieni 70-vuotishääpäivää. Mulle tästä kuitenkin seurasi sen tajuaminen, että me kaikki "selvitään hengissä" ilman näitä yhteisiä kekkereitäkin. Olin kyllä aina tiennyt, että äidilleni nämä yhteiset kokoontumiset olivat todella tärkeitä ja ehkä just sen vuoksi sitä jaksoikin vuosia ja vuosikymmeniä niitä järjestää. Viime joulun vietinkin ensimmäistä kertaa elämässäni yksin (jos ei lasketa mukaan sitä joulua, jonka olin sairaalassa) ja oli kyllä elämäni paras joulu. Korona siis jollain tavalla hajotti meidän aiemmin niin tiiviin lähisuvun. Olin ajatellut, että tuo tapahtuisi vasta sitten, kun vanhempani ovat kuolleet, mutta se tapahtuikin jo koronan alettua. En pistä pahakseni, koska niiden sukutapaamisten järjestämisessä  on aina ollut ihan helkkarinmoinen työ eikä se ihan halpaa lystiäkään ole ollut. Nykyisin mulla ei ole olohuoneessa enää niin isoa ruokapöytääkään, että kutsuisin koko porukan syömään. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se muutti. Ollaan lapsiperhe, joka sulkeutui kotiin. Jotenkin tuli epäluottamus tulevaan ja päättäjiin ja siihen, että hommat ovat jollain jotenkin hanskassa. Eivät ole.

Käytännön tasolla etätyö imaisi mennessään, on todella vaikeaa enää raahautua ihmisten ilmoille toimistolle. Pukeudun mukavuus edellä ennen tyyli ennen tarkoitusta, ja ei puhettakaan että jalkaani enää korkokenkiä muuten kuin juhlaan (ennen päivittäin, en tajua!). Ei jotenkin ole väliä enää "edustaa", olla ihmisten kanssa ja parissa. Tästä puhutaan mun mielestä tosi vähän! Onko jotenkin silleen että kaikki haluaa vain vielä unohtaa ton ajan, vai oikeastiko vaan lakaistaan maton alle vuosien ajanjakso, jolloin katkesi kaikki vanhat totutut tavat? 

Kaikenlaiset lamat ja poikkeamat myllää työelämän uusiksi. Osa jää kyydistä. Siitä ei kuitenkaan puhuta, vaan ollaan palaavinaan vanhaan/ jatkavinaan kuin mitään ei tapahtuisi. 

Oli ennestään jo lievä tissutteluongelma, mutta korona-aikaa käytin sitä tekosyynä vähän ottaa joka päivä. Etätyötä olin tehnyt ennenkin koronaa, mutta silti mulla oli ennen periaate, että en juo enempää kuin ehkä 1 ruokaviinilasi, jos seuraava päivä on työpäivä. Koronassa jotenkin sitä otti tekosyytä siitä, että jotain lohtua vähän tarvii, kun on sinkkuna yksin ja yksinäisenä aina vaan kotona, eikä voi minnekään oikein mennäkään koska tautiriski. Siihen stressi vanhoista vanhemmista, varsinkin kun tuli Uudenmaan sulku eikä päässyt heitä auttamaan, niin minähän join. Työni tein selvänä, mutta sen jälkeen aina ilta meni kaljoja hiljalleen tissutellessa, jotain 6-8 pint-koon tölkkiä joka ilta. Pari vuotta tätä, ja lopputulos oli 130 kg paino.

Positiivisesti. Opin, että vähemmällä menemiselläkin pärjää ja voi elää onnellista tasapainoista elämää. Nykyään vietän enemmän aikaa kotona ja niiden oikeasti tärkeiden ihmisten. Toki edelleen käyn ravintoloissa, teatterissa, illanvietoissa, yms, mutta huomattavasti vähemmän.

Ei se huijaus vaikuttanut elämääni mitenkään, ainoastaan huomasi kuinka helposti tämä hölmöläiskansa saatiin aivopestyä hysteriaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei se huijaus vaikuttanut elämääni mitenkään, ainoastaan huomasi kuinka helposti tämä hölmöläiskansa saatiin aivopestyä hysteriaan.

MV-lehden lukijoilla, Huuhtas-koronahörhöillä ja rahaa kerjäävillä salaliittoteoreetikoilla hysteria näkyy jatkuvan edelleen.

Matkoja jouduin perumaan, mutta siitä viis. Olen aina tehnyt työtäni yksin kotona, ja oli vain helpotus kun ei tarvinnut käydä missään eikä tavata ketään.

Vierailija kirjoitti:

Ei se huijaus vaikuttanut elämääni mitenkään, ainoastaan huomasi kuinka helposti tämä hölmöläiskansa saatiin aivopestyä hysteriaan.

Sama. En tosin pyörinyt ravintoloissa yms koska olin jo valmiiksi suht erakko. Mutta en siis joutunut tolaltani koronan ja kieltojen takia, ainoa mikä rasitti oli mielipuolisuuteen asti menevä hysteria työpaikalla ja pomon riehuminen ja raivoaminen koronan takia.

Vierailija kirjoitti:

Minun elämääni ei muuttanut eikä oikeastaan vaikuttanutkaan mitenkään. Töissä toki "pakolliset kuviot" ja vähän aikaa oltiin etätöissä, mikä oli ihan mukavaa. Muuten ei vaikuttanut tekemisiini eikä menemisiini mitenkään, koska en kaipaa mihinkään massatapahtumiin muutenkaan.

Sen toki teki, että sellainen yleinen tympääntyminen päättäjiin ja heidän tyhmyyteensä kyllä vahvistui. Näki, että he ovat ihan ulkoaohjailtavia ja pelokkaita, asioita kyseenalaistamattomia ihmisiä. Ja moni ihminen on sisimmässään todella musta, ei tarvitse paljon raaputtaa.

Siinäpä tulikin jo eka trollaus päättäjiä ja rokotteita vastaan. Ja lisää seurannee. Taitaa ollakin rokotehörhöjen ketju.