Mounjaro laihdutuslääke kokemuksia

Tuo on niin totta, että joidenkin ihmisten itsetunto ei näytä kestävän toisten laihtumista. Ensin haukutaan ylipainoisia, vaaditaan heitä itse kantamaan vastuu sen aiheuttamista kuluista ja seuraavaksi ollaan käärmeissään, kun se ylipainoinen laihtuu. Sitäkään ei saisi tapahtua. Pahinta on, jos tuo läski laihtuu maaten sohvalla pizzanpala kädessä ja suklaapatukka pöydällä odottamassa. Sehän se käsitys on laihdutuslääkkeistä monella ja eivät suostu ymmärtämään, että oikotietä onneen ei ole. Jokainen kilo lähtee vain kalorivajeella. Lääkkeestä huolimatta. Ehkä se itsetunto on rakentunut sen varaan, että kroppa on kunnossa ja se tavallaan on heiltä pois, jos toinen tulee apajille. Laihdutuslääkkeet aiheuttaa ylipäätään hirveää vihaa joissain ihmisissä ja yleensä juuri niissä, jotka eivät ole koskaan olleet ylipainoisia ja mieluusti vielä paheksuneet toisten ylipainoa. 

Töissä olen huomannut, että ihmiset ei nykyään kommentoi toisten painoa. Se on muuttunut tässä 2000-luvulla todella paljon, kun vielä 20 vuotta sitten muutaman kilon tiputuskin sai hirveästi kommentteja aikaiseksi. Kyse lienee hienotunteisuudesta ja hyvä niin. Huomasin, että kun sanoin jotain, että "olen yrittänyt syödä järkevämmin...", niin siihen varovaisesti muutama työkaveri mumisi jotain, että "sä olet kyllä laihtunut tosi paljon.." Totesin siihen, että tarkoituksella olen laihtunut ja aion jatkaa. Pari kysyi suoraan, että miten olet laihduttanut ja päätin olla rohkea ja kertoa lääkkeestä. Ajattelin, että normalisoin asiaa ja näillä kysyjillä on itselläänkin painokamppailua. Mitenkään en suosittele kenellekään, koska se menisi mauttomuuden puolelle ja mikä minä olen kommentoimaan, että toisenkin pitäisi laihtua. Ajattelin vain, että tavallaan vinkkaan heille asiasta kertomalla suoraan, miten itse olen toiminut. En tiedä, vaivaako asia heitä, mutta eipä tuosta mitään haittaa ole ja ennen kaikkea haluan poistaa häpeää lääkkeen ympäriltä.

Ja tosiaan sain sen 30kg rikki lokakuun 3.10. ja paino oli 84,4 (lähtö 114,5). Tässä välissä oli nyt kahden viikon Välimeren matka ja söin siellä aika vapaasti plus lääkkeessä tuli pitkä tauko. Tänään aamulla punnitsin sitten itseni ja 85,4. Vain kilo lisää. Hyvä. Tämä lähtee kyllä viikossa. Kuitenkin palasin viime yönä reissusta ja varmaan lennonkin jäljiltä turvotusta sekä olen todellakin kaksi viikkoa syönyt aika vapaasti. Jäätelöä, jopa suklaapatukoita ostelin välillä, vaikkei pitänyt. Kahvilla otin joskus ison leivonnaisen. Tosin huomasin, että älytön ruuan lappaminen on jäänyt ja tukevalla aamiaisella meni tuonne viiteen illalla hyvin. Illallisella jätin osan annoksesta, koska ruokahalua ei vaan ollut syömään kaikkea. Alkoholia käytin maltilla, mutta useampana iltana tein muutaman drinksun tai otin pari olutta. 

Tästä jatketaan taas kohti joulua. Joulun alla tavoite saada BMI alle 30 ja se tarkoittaisi, että paino saisi olla sen 78kg maksimissaan. 

Ja 5mg jatketaan. Tervetuloa kaikki uudet kirjoittelijat myös joukkoon. 

Satakeiju

Viikon loma Kreikassa takana. Paino ei, yllättävää kyllä, noussut matkan aikana, vaikka viiniä kului aina illallisilla, enkä muutenkaan valinnut ravintoloissa mitään laihdutusannoksia. Ei se paino tosin pudonnutkaan.

Luulen, että paino pysyi ennallaan päivittäisten satojen metrien korkeuseroja sisältävien patikkaretkien ja tennistuntien avulla. Jätin myös tarkoituksella kaikki lounaat väliin. 

Ravintoloiden annoskoot ovat kyllä nykyisin useimmiten todella suuria. Vaatii aikamoista kieltäytymistä jättää puoleta annoksesta syömättä. Samalla se on vastoin ikäisteni saamaa kotikasvatusta, jossa ruoan roskiin heittämistä pidettiin lähes syntinä.

Piikeille tuli nyt pari päivää pidempi pistosväli, ja viimeisinä matkapäivinä nälkä oli kyllä melkoinen. Tänään jatkoin edelleen 2,5 mg annoksella. Paino on tippunut nyt siis 9 viikon aikana hieman yli 8 kg. 

Kukaan läheisistä tai työtovereista ei ole noteerannut hoikistumistani millään lailla. Uskon, että suurinta osaa ihmisistä ei toisten paino voisi vähempää kiinnostaa. Hyvä niin. Oma terveys ja liikunnan helpottuminen riittävät minulle.

 a&a

 a&a!

Hieno kuulla, että reissusi onnistui syömisten puolesta. Eihän kukaan halua matkalla vain puputtaa salaattia ja kieltäytyä kaikesta nautiskelusta, mutta se kultaisen keskitien löytäminen on se haaste. Sinä olet myös löytänyt sen. Tuo, että jättää lounaan väliin auttaa paljon. Liikuntaahan matkalla tulee helposti enemmän luonnostaan. Itse olin tyytyväinen tuohon yhteen pluskiloon, koska uskon sen tasaantuvan muutamassa päivässä. Olin kuitenkin kaksi viikkoa reissussa ja siinä tuli kahden viikon pistosvälikin. Olen ollut kuitenkin yli 6kk tällä lääkkeellä, joten vaikutus ei kokonaan lakannut, mutta täytyy myöntää, että ne suklaat ja leivonnaiset oli loppupäässä lomaa, kun selvästi mieliteot lisääntyi. Toisaalta en nyt jaksa hirveää syyllisyyttä kokea kahdesta suklaapatukasta ja yhdestä isosta leivoksesta, jotka meni yli suunnitellun. Tätähän tämä on, että yrittää löytää tasapainon siinä, että joskus voi relata ja nautiskellakin, mutta samalla pitää järki päässä ja välttää sellaisia syömisputkia. 

Tuo on muuten totta, että lautanen pitää syödä tyhjäksi... Sitä on joutunut tässä opettelemaan, ettei ole oikeasti pakko. Tosin kasvatus näkyy siinä, että lihat syön aina kaikki (vähintään liha pitää syödä, koska se on kallista) ja jätän sitten enemmän vaikka ranskalaisia tai riisiä. Lapsena äiti opetti, että lihaa ei ainakaan jätetä, jos nyt kaikkea ei pystynyt syömään. 

Satakeiju

Emme elä enää sodanjälkeistä aikaa. Kannattaa opetella uusi identiteetti tilalle. Olkoon se sitten vaikka maltillisen identiteetti, jos sitä jollain nimellä pitää kutsua? Omaa uskoa voi vahvistaa ajattelemalla, ettei ole enää tässä iässä mitään tottelevaisuutta ruokapöydässä velkaa. Ei myöskään tekemässä vanhempiaan eikä ketään muutakaan onnelliseksi syömällä. Emme ole syöttöpossuja emmekä komposteja!

Ruokahävikin torjuntaan olisi olemassa yksi hyvä keino: alkaa myydä puolikkaita annoksia aikuisille. Minä voin maksaa sellaisesta samanlaisen lautasenpesumaksun kuin nuorena pizzeriassa maksettiin kun tilattiin pizza puoliksi. Minä voin maksaa myös salaattipöytämaksun, jos otan siitä salaattia. Ehkä tällä keinolla ravintolat saisivat näinä taloudellisesti ankeina aikoina lisää asiakkaita? Kahvilassa voisi ottaa kaverin kanssa vaikka leivoksen puoliksi jo kassalla siististi puolitettuna. Parempi kai on myydä kaksi kahvia ja yksi leivos kuin ei mitään?

Se ruoan pois heittämisen synnillisyys oli varmaan luterilaisen pappissuvun etiikkaa. Ruoka on Jumalan viljaa, jonka haaskaaminen ei ollut sopivaa. Ei ahmimaan kannustettu, vaan enemmänkin siihen, ettei haalinut lautaselleen ylimääräistä.

Omassa lapsuudessani oli selvästi kaikuja vielä sodanjälkeisiltä pulavuosilta. Mitään ei heitetty pois, ja kaikelle löytyi vielä yksi käyttötarkoitus. Saman koin työskennellessäni 90-luvulla silloin vielä köyhässä Kiinassa. Kun vanha koira lopetettiin, se syötiin. Ylipainoisia olivat ainoastaan puolueen upseerit.

70-80-luvulla Suomessa syötiin vielä aika terveellisesti ja käveltiin tai pyöräiltiin paljon. Kun 17-vuotiaina lähdimme vaihto-oppilaiksi Yhdysvaltoihin, lähes kaikki lihoivat vuoden aikana suunnilleen kymmenen kiloa. Tästä jopa vaihto-oppilasorganisaatiot varoittelivat. Ajat ovat tosiaankin nyt toiset.

a&a

On kuulemma jenkkilässä nykyään oikein markkinat laihdutuslääkkeitä syöville. Kuulemma pikaruokapaikkoja mennyt nurin ja ruokafirmat ruvenneet puolittamaan pään kokoisia annoksia kauppoihin konkurssin pelossa. Ja punttiksille hirveä kysyntä. Onhan se iso talousalue ja laihduttajia paljon, että ymmärrän miksi muutos on tapahtunut. Suomeen rantautumista estää varmaan myös tuo lääkkeen käyttämisestä vaikeneminen - firmat eivät ymmärrä heikkoja signaaleja. On tosiaan rohkeaa Satakeijulta yrittää kääntää tätä. Miksi tosiaan aikuisen ihmisen pitäisi lääkkeen käyttöä hävetä tietämättömien takia; oman typeryytensähän ne siinä vain paljastaa.

Hyvää puhetta uuden identiteetin opettelusta. Tämä on tosiaan myöskin sitä. Tätä olen opetellutkin, ja kerran onnistuin jättämään ravintolassa puolet ateriasta, vaikka olin pienessä pöydässä. Olin siitä melko ylpeä, aiemmin ei olisi minulta tuo onnistunut juurikin kulttuuristen opinkappaleiden takia. 

Veikkaan muuten, että tuo laihtumisen onnistumisesta nälviminen on enemmän naisten ongelma kuin miesten, a&a et varmaan tosiaan joudu siitä kärsimään, ja hyvä niin.

mm

Olen pitänyt suht tarkkaa kirjaa painon laskemisesta, ja laitan tähän yhteenvetoa ja johtopäätöstä nykyisestä tilanteestani. Ensimmäisen 9 viikon aikana lähti aika tarkkaan kilo viikossa. Mutta sitten 10. ja 11. kilo vaativat molemmat kaksi viikkoa.  Ehkä 10. kilo olisi vielä voinut lähteä viikossa, mutta minulla oli siinä nilkan murtumisen takia vielä kainalosauvat ja kaksi työmatkaa, joista varsinkin toinen näytti sekoittaneen aineenvaihdunnan datan mukaan. Varsinkin viimeiset kolme viikkoa on harmittanut ja välillä tuntui, että tässäkö tämä oli, eikö lääke enää toimi. Myös tuntui, että olisi ollut enemmän nälkä ja mieli kääntynyt miettimään taas ruokaa (onko tuo sitten sitä paljon puhuttua ruokahälyä). Mietin myös isompaan annokseen siirtymistä (olen koko ajan ollut aloitusannoksella), mutta verenpaineeni on laskenut niin alas, että annoksen nostaminen ei ehkä tule kyseeseen.

Tein myös aineistollani vähän tarkempaa analyysia, ja havaitsin, että vaikka laihtumisen absoluuttinen tulos on hidastunut, niin suhteellisesti olen koko ajan laihtunut n. 0.15% päivässä. Tietenkin tämä olisi pitänyt tajuta jo noina harmituksen viikkoina, sillä onhan se yleismaailmallinen tosiasia, että kun kropan koko pienenee, siitä ei voi lähteä samaa määrää painoa pois kuin alussa. Mutta jotenkin olin joutunut laihtumisvauhdin hurmaan ja unohdin tuon, minkä olen kyllä aina tiennyt.

Tällä hetkellä minusta taas tuntuu, että ei ole enää nälkä, eikä mieli käänny ruokaan jatkuvasti. Nyt tämä 12. kilo lähti taas viikossa, joka oli lomaviikko mökillä. Jotenkin se tuntuu edellisten viikkojen ongelmien jälkeen ihmeeltä.

Eli mitä uskon nyt tilanteestani: Minulla on vissiin kroppa sopeutunut vähempään ruokaan, ja lisäksi työstressi sekä työmatkat sekoittavat aineenvaihduntaa ja saavat lisäksi aikaan nälän tunnetta - eli stressihormonit toimivat Mounjaron vaikutusta vastaan. Kun saa olla viikon rauhassa ja puuhailla omiaan ulkona, tilanne klaarautuu nälän ja mielitekojen suhteen. Nyt pitää siis tarkistaa aterioiden koostumus ja määrä vielä tarkemmin, ja yrittää pitää työstressi loitolla ulkoilemalla määrällisesti paljon, että saa happea. Noilla uskoisin, että voisi lähteä se 13. kilo, ja sen jälkeen koittaakin jo uusi kymmenluku.

Myöskin minä ilmoittaudun mukaan siihen porukkaan, joka tarvitsee uuden intohimon. Sellainen tosiaan tarvitaan, että ajatukset pysyy paremmin kasassa. Mieluiten ulkoilmaan liittyvän. Ei ole lunta vielä, niin se ei voi olla hiihto. Pitääkö mennä etsimään kunnan kiintorasteja. Tai geokätköjä.

Kiitos kaikille kommentoijille, ja tsemppiä kaikille!

mm

 

Suomessakin laihdutuslääkkeiden yleisyydestä ei kai ole pahemmin tilastoja julkaistu, mutta ainakin tästä palstasta ja mm. Facen palstoista päätellen määrä on kasvamassa hurjaa tahtia. Tuntuu, että uusia käyttäjiä tälle Mounjarollekin sikiää joka päivä, vaikka luulen Ozempicin olevan se pääsääntöinen lääkäreiden suosima lääke edelleen. Itsellenikin lääkäri olisi halunnut tehdä reseptin Ozempiciin, mutta olin jo päättänyt haluavani aloittaa Mounjarolla. Ymmärsin, että ajatteli lähinnä lompakkoani tuossa asiassa. 

Mielenkiintoista, jos lääkkeet alkaa vaikuttamaan jo USA:ssa pikaruokapaikkojen kannattavuuteen. Täällähän ollaan aina unessa. Miksei voi olla hampuraisannosta "minibugerilla" ja "miniranskiksilla"? Toki voihan nytkin jakaa toisen kanssa tai jättää osan syömättä. Ylipäätään luulen, että erityisesti pikaruuissa yms. voi tuo kalorimäärä olla entistä nousevampi trendi. Erikseen sitten, kun syödään pitkän kaavan mukaan, mutta hampparipaikkojenkin lienee pakko taipua siihen, ettei ole vain salaattia tai porkkanoita ranskalaisten tilalle vaan alkavat tarjota ihan sitä "läskiruokaa" pienempänä annoksena. Esimerkiksi: "400kcal hampurilaisateria" tmv. Kyllähän se rasva ja suola edelleen on hyvä yhdistelmä, mutta tuo annoskoko on se, mikä on itselläni se juju ja luulisin, että useampi ihminen pohtii sitäkin. Ei ehkä halua lopullisesti luopua kaikista roskaruuista, mutta niiden määrää on pakko rajoittaa entistä enemmän. 

Kuten aiemmin täälläkin oli siitä, kuinka pihalla nämä personal trainerit ja muut dieettigurut on. He paheksuvat lääkkeitä. Sotivat niitä vastaan. Typerää bisnestä. Tämä pitää nähdä mahdollisuutena. Lääkkeestä huolimatta ruokavalio ja treeni pitäisi olla kohdillaan ja vertaisryhmä lääkkeen käyttöön siinä sivussa. 

Satakeiju

Jahas, tänään on -50kg rajapyykki ohittunut. Mounjarotaival alkoi helmikuun -25 lopussa. Tahti vähän hidastunut, mutta olisiko reilu puoli kiloa viikossa. Painan nyt n. 125kg, eli matkaa vielä on. 5mg annos 10mg kynästä toimii hyvin. Niin hyvin, että olen ajatellut jos pienentäisi annosta. Liikkuminen kevyempää ja uusi elämäntapa on niin hyvin muotoutunut, että nopealle pudotukselle ei akuuttia tarvetta enää ole. Tämä puoltaisi annoksen pienenentämistä. Uutena ja ainoana oireena on alkanut huippailemaan, kun nousen kyykystä ylös. Pitäisi mittailla verenpainetta... Isot vaatteet myyty ja kaupoista ja kirppareilta on mukava löytää xl/2xl kokoista vaatetta. Lähipiirissä oireileva masennus lannistaa tästä tullutta elämäniloa ja tuntuu vievän liian paljon voimia. Koitan keskittyä kuitenkin omiin intohimoihin, lenkkeilyyn/pyöräilyyn. 

S1988

Vierailija kirjoitti:

.....

Tein myös aineistollani vähän tarkempaa analyysia, ja havaitsin, että vaikka laihtumisen absoluuttinen tulos on hidastunut, niin suhteellisesti olen koko ajan laihtunut n. 0.15% päivässä. Tietenkin tämä olisi pitänyt tajuta jo noina harmituksen viikkoina, sillä onhan se yleismaailmallinen tosiasia, että kun kropan koko pienenee, siitä ei voi lähteä samaa määrää painoa pois kuin alussa. Mutta jotenkin olin joutunut laihtumisvauhdin hurmaan ja unohdin tuon, minkä olen kyllä aina tiennyt.

.....

Erinomainen huomio "mm". Vaikka olen vannoutunut tilasto ihminen ja olen seurannut painoa tilastollisesti  numeroina ja prosentteina, niin  päivittäisen edistymisen suhteuttaminen prosentuaalisesti  sen hetkiseen painoon on asia, johon en osannut ollenkaan kiinnittää huomiota. Se selittääkin monta asiaa ja olisi tuonut kyllä laajempaa ymmärrystä painon laskun hidastumiseen ym. Kiitos hyvästä nostosta. Miten ihmeessä en huomannut tuota, vaikka olen niin innokas tilasto ihminen. Sitä jotenkin sokeutuu omien projektien äärellä.

Joka tapauksessa on hieno kuulla kaikkien projekteista ja edistymisistä. Lomailijoita onkin jo kaivattukin, ja mahtava kuulla, että lomailut on sujuneet ilman vastoinkäymisiä. Se kertoo mielestäni todellakin siitä, että olette balanssissa ja tiedätte miten toimia. Kertakaikkiaan upeaa.  On kyllä niin mukavaa ja kannustavaa lukea kaikkien kokemuksista.

Tsemppiä  -AP

Se on mielenkiintoista, miten itse sokeutuu omalle laihtumiselleen. Alussa tulokset tuntui huikeilta ja olin jo mielestäni niin hoikistunut 2-3kk:n jälkeen. Sen jälkeen ei ole tapahtunut mitään. Siis päässäni. Näytän mielestäni samalta, vaikka puntari ja mittanauha kertoo muuta. Nyt eilen tein isolta näytöltä vertailun kuvien perusteella eli olen ottanut itsestäni peilin kautta kokovartalokuvan kerran kuussa. Ensimmäiset 15-20kg pysyi pää perässä, mutta nyt viimeiset 10-15kg on pää jäänyt sinne aiempaan. Mielestäni olen about samankokoinen kuin 2-3kk sitten, niin en todellakaan ole. Elokuun alussa painoin noin 91kg ja tällä hetkellä 83-84 ja sen kyllä näkee kuvasta. Toki, hitaampaahan tämä, mutta on se selkeä se muutos kuvassa. Ei olisi tarvinnut edes isoa näyttöä ja tarkkaa kyttäilyä huomatakseen. 

Satakeiju

Vierailija kirjoitti:

Jahas, tänään on -50kg rajapyykki ohittunut. Mounjarotaival alkoi helmikuun -25 lopussa. Tahti vähän hidastunut, mutta olisiko reilu puoli kiloa viikossa. Painan nyt n. 125kg, eli matkaa vielä on. 5mg annos 10mg kynästä toimii hyvin. Niin hyvin, että olen ajatellut jos pienentäisi annosta. Liikkuminen kevyempää ja uusi elämäntapa on niin hyvin muotoutunut, että nopealle pudotukselle ei akuuttia tarvetta enää ole. Tämä puoltaisi annoksen pienenentämistä. Uutena ja ainoana oireena on alkanut huippailemaan, kun nousen kyykystä ylös. Pitäisi mittailla verenpainetta... Isot vaatteet myyty ja kaupoista ja kirppareilta on mukava löytää xl/2xl kokoista vaatetta. Lähipiirissä oireileva masennus lannistaa tästä tullutta elämäniloa ja tuntuu vievän liian paljon voimia. Koitan keskittyä kuitenkin omiin intohimoihin, lenkkeilyyn/pyöräilyyn. 

S1988

Onneksi olkoon! Olet ollut tehokas vaatteiden kanssa ja et ole kai jättänyt mitään ikäänkuin lihomisen varalle kaapinperälle. Se on fiksuutta! Toivon, että saisitte läheisesi kanssa muutakin tukea kuin pelkän lääkepurkin. Kannattaa katsoa, löytyykö Mielenterveystalon omahoito-ohjelmista mitään ja muistaa, että sinne perheterapiaan saa mennä muullakin parilla kuin puolison kanssa. Itse olin aikoinani teinini kanssa, jolla oli vähintään haastava vaihe meneillään ja perheterapia oli ainoa paikka, johin meidät yhdessä huolittiin.

Vierailija kirjoitti:

Jahas, tänään on -50kg rajapyykki ohittunut. Mounjarotaival alkoi helmikuun -25 lopussa. Tahti vähän hidastunut, mutta olisiko reilu puoli kiloa viikossa. Painan nyt n. 125kg, eli matkaa vielä on. 5mg annos 10mg kynästä toimii hyvin. Niin hyvin, että olen ajatellut jos pienentäisi annosta. Liikkuminen kevyempää ja uusi elämäntapa on niin hyvin muotoutunut, että nopealle pudotukselle ei akuuttia tarvetta enää ole. Tämä puoltaisi annoksen pienenentämistä. Uutena ja ainoana oireena on alkanut huippailemaan, kun nousen kyykystä ylös. Pitäisi mittailla verenpainetta... Isot vaatteet myyty ja kaupoista ja kirppareilta on mukava löytää xl/2xl kokoista vaatetta. Lähipiirissä oireileva masennus lannistaa tästä tullutta elämäniloa ja tuntuu vievän liian paljon voimia. Koitan keskittyä kuitenkin omiin intohimoihin, lenkkeilyyn/pyöräilyyn. 

S1988

Huikeaa tulosta olet tehnyt ja taatusti on erinomainen olo! Sen huomaa, kun askel kevenee, kunto kasvaa ja oikein joutuu muistelemaan, miten kamalalta tuntui vielä muutama kuukausi sitten kuljettaa itseään paikasta toiseen. Portaissa tuntuu kivalta, kun voi nousta reippaasti 2-3 kerrosta hengästymättä. 

Eikö tämä lääke juuri laske verenpainetta lisää? Mulla on luonnostaan suhteellisen alhaalla verenpaineet ja esim. alkuvuodesta painosta ja liikkumattomuudesta sekä ruokavaliosta huolimatta lukemat oli luokkaa 135/80. Eli vielä normaalin rajoissa. Nyt alkaa olla jo tosi alhaalla. Viimeksi mitatessa taisi tulla 104/57. Mullahan oli vielä kolmekymppisenäkin yläpaine hädintuskin yli 100 ja alapaine jossain 50-60. Nyt olen palannut sinne. 

Satakeiju

Joo MJ laskee verenpainetta. Minulla oli vähän yli 100 yläpaine aloittaessa, nyt 90-93. Esim saunasta tullessa huippaa. Ajattelin kysyä tuosta lääkäriltä seuraavan kerran kun olen puheissa.

mm

4. viikko Wegovylla. Viimeinen viikko on tuntunut että lääke alkaa toimia kuten pitää, sillä pieni nälkä tulee jos olen unohtanut syödä, mutta annoskoot pysyvät itsestään kohtuullisina eikä mielitekoja ole. Vähän pitää skarpata säännöllisen ateriarytmin ja vedenjuonnin kanssa. Ainoa sivuoire on joskus yöllä hitaamman ruoansulatuksen tuottama vatsankivistys. Helpottaa heti kun saan kaasuja ulos. Aiemmin en ole moista kokenut.

Olen viime viikkojen aikana syönyt myös pitsaa, hampurilaisen, limua, karkkia, jäätelöä ja juonut erilaisia alkoholeja, mutta maltillisia määriä ja sosiaalisissa tilanteissa. Painoa on näistä huolimatta nyt 3,2kg vähemmän kuin syyskuun lopussa, eikä kokonainen kuukausi lääkkeen käyttöä ole vielä edes täynnä. Wegovy tuntuu vaikuttavan yllättävän tehokkaasti suhteessa tavoiteaikatauluuni.

Olen kyllä harrastanut liikuntaa, mikä taitaa minulla toimia painonpudotuksen tehona. 6km luontopolku keskivaikeassa maastossa nousuineen meni syyslomalla huomattavasti ketterämmin kuin syyskuussa. Varmaan sama kuin Mardulla, nesteiden liikkeelle lähtö tuo heti jäntevämmän olon!

- Hillevi 

Tänään tuli sitten 43 viikkoa tavoitepainossa. Kesän paino pysyi kuin pysyikin tavoitetasolla, vaikka jännitin sitä ennakkoon.  Kesän jälkeen paino on  pudonnut  jonkin verran alkuperäistä tavoitetta alemmas. Tavoitteeni on kyetä hitusen nostamaan energioita, ja palauttamaan pari kiloa, koska en halua kuitenkaan muuttua luisevaksi. Enpä olisi runsas vuosi sitten uskonut, että näin(kin) päin on oltava tarkkana ettei paino karkaa (liian alas) 

Tuo Satakeijun haaste havaita muutostaan (muutin kuin isolta näytöltä) on jatkunut minullakin pitkään. Sitten joskus, kun huomaa muutoksen jostain kuvista tai peilistä, yllättyy edelleenkin. Jotenkin tuntui, että kehon koko tulee noin 2-3 viikkoa puntarin kiloja perässä ja mieli sitten taas kuukausia perässä. Kai se on sitä täälläkin keskustelussa ollutta kehonkuvan vääristymää. Minun on edelleen vaikeuksia ostaa sopivan kokoisia vaatteita. Kaikki hankkimani vaatteet ovat liian isoja. Toisaalta en jotenkin halua alleviivata painon putoamista vaatetuksella. Ihmeellistä hommaa.

Täällä teillä on ollut ihan huimia pudotusmääriä. Useita kymmeniä kiloja. Mahtavaa, että jaksatte. Mukavaa viikkoa kaikille ja tsemppiä. -AP

Paino jatkoi meneellä viikolla laskuaan, ja nyt on 10 viikon aikana lähtenyt vajaa 9 kg. Viikon lomareissu tosiaan hidasti hieman painon putoamista, mutta nyt lasku on jatkunut, toki hidastuen.

Menen edelleen niillä 2,5 mg aloitusannoksilla. Huomaan tehon kyllä laskeneen, ja nälän tunne on koko ajan entistä voimakkaampi. Koska paino kuitenkin jatkaa laskuaan näinkin, päätin pitäytyä edelleen siinä 2,5 mg annoksessa. Näin kuukausihinnaksi tulee siedettävät noin 200 €.

En edelleenkään huomaa mitään sivuoireita tai haittoja. Ruokavalio on 10 viikon aikana vakiintunut suunnilleen samaksi, ja otan purkista päivittäin monivitamiini-rautatabletin ihan suositellulla annoksella. Vältän tarkasti rasvaa ja lisättyä sokeria. Lohta tai muikkua tosin menee viikonloppuaterioilla. Nälkää pidän poissa edelleen pääosin omenoilla ja proteiinirahkoilla.

Mikään lihasten kasvatus ei tällä ruokavaliolla ja laihdutustahdilla tietenkään onnistu. Kun käy pari kertaa viikossa treenaamassa koko kropan läpi, saa olla tyytyväinen siihen, etteivät maksimitulokset putoa. Vaimo on kyllä pari kertaa naljaillut rypistyvistä käsivarsista :)

Lenkillä ja tenniskentällä olo on kyllä selvästi kevyempi. Myös harrastamassani sangen ruumiinpainoherkässä lajissa suorittaminen on nyt ihan ratkaisevasti helpompaa kuin ennen keventämisen aloittamista.

a&a 

Vierailija kirjoitti:

Paino jatkoi meneellä viikolla laskuaan, ja nyt on 10 viikon aikana lähtenyt vajaa 9 kg. Viikon lomareissu tosiaan hidasti hieman painon putoamista, mutta nyt lasku on jatkunut, toki hidastuen.

Menen edelleen niillä 2,5 mg aloitusannoksilla. Huomaan tehon kyllä laskeneen, ja nälän tunne on koko ajan entistä voimakkaampi. Koska paino kuitenkin jatkaa laskuaan näinkin, päätin pitäytyä edelleen siinä 2,5 mg annoksessa. Näin kuukausihinnaksi tulee siedettävät noin 200 €.

En edelleenkään huomaa mitään sivuoireita tai haittoja. Ruokavalio on 10 viikon aikana vakiintunut suunnilleen samaksi, ja otan purkista päivittäin monivitamiini-rautatabletin ihan suositellulla annoksella. Vältän tarkasti rasvaa ja lisättyä sokeria. Lohta tai muikkua tosin menee viikonloppuaterioilla. Nälkää pidän poissa edelleen pääosin omenoilla ja proteiinirahkoilla.

Mikään lihasten kasvatus ei tällä ruokavaliolla ja laihdutustahdilla tietenkään o

Käsittääkseni 5.0 mg hinta on tällä hetkellä n. 291€ eli puolittamalla ko.tuote päästään alle 150€ kustannukseen plus sitten vielä mahdollinen"viides annos ruiskusta", joka vielä pudottaa kuukausikustannusta. Miksi et pyytäisi lääkäriltäsi 15.0 mg reseptiä, josta sitten raksuttelet esim. 3.0 mg annoksia (12 raksahdusta 60 asemesta), jolloin lääke säilytettynä jääkaapissa säilyy ja kestää 5 kk tai 2.5 mg 10 raksahduksen  annoksina 6 kk, jolloin kuukausihinnaksi tulee n. 100€ tai 85€  Kynä säilyy jääkaapissa sen parasta ennen päiväykseen saakka, joka on yleensä vuosi ostohetkestä eteenpäin. Vaikka ohje ei varsinaisesti ole virallinen, niin ainakin minun tapauksessa lääkäriltä saatu.

Tuo säilyvyys minua askarrutti. Lääkkeen mukana tulevassa ohjeessa puhutaan noin kuukauden säilyvyydestä. Jos se todellakin säilyy noin pitkään, pyydän seuraavaksi tietenkin tuon 15 mg annosruiskun. Siitä riittäisi sitten varmaan vuoden "tarpeen tullen" annoksiksi painon pitämiseen tavoitelukemissa.

a&a