Mounjaro laihdutuslääke kokemuksia

Hei!

säilyykö MJ todellakin noin hyvin kuin ylläolevassa viestissä sanotaan? Oon laihtunut ozempicilla 16 kg/16 kk, mutta ruokahäly ja mieliteot palanneet laihtuminen hidastunut/loppunut. Harkitsen vaihtoa MJ, mutta hinta ja sivuvaikutukset pelottaa.

Oon ketjua seurannut pitkään ja saanut vertaistukea vaikka käytänkin ozempicia. Paljon onnea kaikille hienoista onnistumisista ja tsemppiä matkalla olijoille, me pystytään tähän!

-vaihtaja?

Heipä, hihkaisen täältä vain sivusta kiitokseni tälle ketjulle ja sen kirjoittajille, aikomatta sen kummemmin osallistua keskusteluun, koska en käytä Mounjaroa, vaan Ozempicia. Olen lukenut koko ketjun läpi (siihen meni viikkoja, koska teen tietysti paljon muutakin, ja ketju on piiiiiiiitkä!) Mun painonpudotus rupesi jumittamaan ja hidastelemaan loppukesän-syksyn aikana, mutta täältä poimin vinkin käsivarteen pistämisestä. Kas kummaa, se tuntuukin tehoavan. Olen tähän mennessä pistänyt vain vatsan kahta puolta. Helmikuun lopusta tähän asti on haihtunut n. 22 kiloa, tuo Mounjaro-vauhti on kyllä teillä, ainakin osalla teistä, ihan hirmuinen ja vaikka olisin itsekin aika malttamaton, koska pudotettavaa vielä riittää, niin en halua niitä roikkuvia nahkoja vaivoikseni, joten tyydyn tähän n. puolen kilon keskimääräiseen viikkotahtiin. Alussa meni kilo viikossa, sitten 3 kg/kk, ja siitä pikku hiljaa yhä hitaammin, mutta nyt siis on taas vähän tullut lisää vauhtia. Sellainen huomio tällä lääkkeellä (Ozempic 1mg), että se käsivarteen pistäminen alkoi vaikuttaa viiveellä, ei heti. Vasta viikon kuluttua alkoi tulla sitä vauhtia. Outoa, mutta ihan hyvä, jos se auttoi kuitenkin - ainakaan en mitään muuta syytä tuohon vauhdittumiseen keksi. Joo, en aio tehdä tästä Ozempic-ketjua, joten tämä tästä ja luultavasti en kirjoita jatkossa mitään (jollei tule jotain aivan erityistä syytä), mutta tosiaan, kiitos teille!

Vierailija kirjoitti:

Tuo säilyvyys minua askarrutti. Lääkkeen mukana tulevassa ohjeessa puhutaan noin kuukauden säilyvyydestä. Jos se todellakin säilyy noin pitkään, pyydän seuraavaksi tietenkin tuon 15 mg annosruiskun. Siitä riittäisi sitten varmaan vuoden "tarpeen tullen" annoksiksi painon pitämiseen tavoitelukemissa.

a&a

Jääkaapissa säilyy pidempään. Kuukausi lämpimässä. Mutta en kyllä tiedä, onko tuo 5kk ok. Mulle lääkäri sanoi, että 3-4kk voi käyttää kepeästi, kun pitää koko ajan jääkaapissa ja ottaa vaan pikaisesti pistoksen ajaksi esille. Tietysti halvinta olisi investoida se 15mg ja 515 Euroa kerralla ja ottaa sitä sitten haluttuna annoksena. Voihan alussa ottaa sen 3mg ja sitten nostaa 5mg jne. samasta kynästä. Tai osta edes 5mg kynä ja jaa sitä puoliksi, niin saat sillä vajaalla 300 Eurolla kahdeksan viikkoa ja kultaiset annokset päälle. 

Ehkä sinuna ottaisin seuraavaksi 10mg kynän ja jatkaisin siitä 15 napsua aluksi ja sitähän voi sitten nostella siitä kohti 5mg vaikka portaittain, jos haluaa lisää tehoa. Itselläni on tällä hetkellä 10mg kynä ja käytän sitä sen 10 viikkoa. Otan kaksi neulalla kaivettavaa annosta vielä lopuksi. Näin viikkohinta on aikalailla tasan 40 Euroa. (404 Euroa ja 10 viikkoa) Seuraavaksi aion ostaa 15mg kynän, koska siinä tulee vielä enemmän säästöä. Saattaa olla, että joudun nostamaan tuosta 5mg tässä vielä loppuvuodesta, mutta eihän se ole ongelma, kun lisää vaan napsujen määrää sitten. 

Tiedän, että jotkut eivät tätä suosi ja pitävät näitä neuvoja vastuuttomina. Mutta kyllä näitä kyniä paljon jaetaan ja ainakin toisella palstalla oli ihan lääkäri käskenyt heti ostaa tuon 10mg ja ottaa siitä 2,5mg annoksia. 

Satakeiju

Minulle lääkäri kirjoitti ensin 2.5 mg aloituskynän,jota käytin normaalisti ja samalla kertaa useamman 15 mg kynän ja sanoi, että otat siitä sitten 12 naksahdusta 60 asemesta (=3.0 mg) ja päinvastoin kuin aloituskynää, pidät tätä kynää koko ajan jääkaapissa (+2 - +8) Ja mitä säilyvyyteen tulee, niin samanlaisessa jääkaapissa sitä säilytetään tukkuportaankin varastossa hyvinkin puoli vuotta ennen kuin joku sen ostaa kunhan vain käytät sen hyvissä ajoin ennen kuin paketin kyljessä oleva viimeinen käyttöpäivämäärä umpeutuu. Kieltämättä tämä on ns. off label-ohje (lääkkeen käyttämistä virallisesta ohjeesta poiketen), mutta tämän ohjeen antoi minulle laihdutukseen perehtynyt lääkäri, joka halusi tehdä tästä hommasta nimenomaan minulle taloudellisesti hivenen siedettävämpää. On aivan selvää, että apteekin on noudatettava lääketehtaan virallisia suosituksia ja on myöskin ymmärrettävää, että apteekki ja lääketehdas ottaisi mieluiten samasta vaikuttavasta aineesta kuluttajalta samalta ajanjaksolta 1000 - 1200€, 500€ asemesta.   

Vielä muutama helppo ohje laihduttajalle, joka ei jaksaisi miettiä naksautusten ja mg:jen suhdetta, mutta haluaisi kuitenkin toimia mahd. taloudellisesti( jos nyt tässä tapauksessa on ylipäätään mahdollista).

Eli oletetaan, että meillä on jo käytetty aloituskynä 2.5 mg ja neljä viikkoa takana.

Eli vaihtoehto yksi: Meillä on 15 mg kynä ja hinta n.510€. Otetaan siitä tasaisesti 12 naksahdusta ( max 60),joka on 3.0 mg, jolloin kynä riittää n. 5 kk.ja hinnaksi tällä annostuksella tulee n. 100€ / kk. Jos tässä vaihtoehdossa olisi osetettu joka kuukausi yksi miedompi 2.5 mg kynä, kokonaishinnaksi oli muodostunut 5x 220€ eli n.1100€

Vaihtoehto kaksi nousevalla vahvuudella sama 15 mg kynä. Viikot 5 - 8 = 12 naksahdusta = 3.0 mg, viikot 9 - 12 = 14 naksahdusta = 3.5 mg, viikot 13 - 16 = 16 naksahdusta = 4.0 mg ja viikot 17 - 20 = 18 naksahdusta = 4,5 mg. Kynä riittää n. 4 kk ja hinnaksi tulee n.125 € / kk

Vielä yksi vertailu: Ostetaan 15 mg asemesta 3 kpl 5 mg kyniä, niin hinta olisi yhteensä n. 900€. Käytettäessä 15 mg kynä 3 kk aikana 5 mg annoksilla säästöä tulisi n.400€. 

Käytettäessä 15 mg kynää annoskokoa voi vaikka viikoittain säädellä nälkä- ym. tuntemusten mukaan joko annoskokoa pienentäen tai suurentaen.

Tottahan tuo, että säilytetäänhän noita kuukausia varastossakin. Tosin avaaminen kai voi jotenkin vaikuttaa säilyvyyteen. Mutta ilman muuta kyse on lääketehtaan ja apteekin voitoista, kun näitä jakamisia ei virallisesti hyväksytä. Onneksi Suomessa lääkärit on järkeviä ja ajattelevat vähän asiakkaan lompakkoakin. Englannissahan on ollut tätä paimentamista, että ihmisten reseptejä on apteekista peruttu, kun on käynyt ilmi, että jakaa kynää. Sitten on täytynyt aloittaa uudestaan alusta käyttö uudella reseptillä. Amerikkalaiset tuntuu taas usein menevän ohjeen mukaan, mutta heillä nähdäkseni vakuutus kuittaa kulut pitkälti ja edellyttää ohjeen noudattamista. Epäilenpä vaan, että se amerikkalaisten "teoreettinen" hinta eli reilun tonnin kynä ei ole todellinen hinta vaan vakuutusyhtiöt saa näistä hyvityksiä lääkeyhtiöltä, mutta paperilla kerätään ihmiselle lääkkeisiin käytettyä saldoa. Amerikassahan on näitäkin ollut, että joku käynti jossain on vakuutuksella ollut vaikka 250 dollaria ja ilman vakuutusta 120 dollaria. Vakuutuksen kautta omavastuu on vaikka 70 dollaria, joten vakuutusyhtiön asiakastietoihin kirjautuu 180 dollarin hyvitys ja niissä on joku maksimi vakuutusaikana. No, järjestelmä on siellä, mikä on. Parhaimmillaan loistavaa hoitoa, mutta samalla todella pelottava monelta kannalta. 

Kun tänne tulin ensimmäistä kertaa lukemaan näitä kirjoituksia, olin aivan ihmeissäni ap:n omituisista jutuista, joissa tyyliin "otan välissä naksuja enemmän ja 7,5mg..." Ajattelin, että onpa tuo monimutkaista ja miten ihmeessä tuo voi naksutella jotain mystisesti vaihtelevia annoksia. No, juttuhan oli aika yksinkertainen ja aukeni nopeasti. Naksuttelu ja ne lisäannosten kaivamiset on loppujen lopuksi hyvin loogisia. Lisäksi en alussa ymmärtänyt, miten joku voi tuosta vaan vaihdella annoksia. No, tajusin sitten senkin pikkuhiljaa.

Jännittää hiukan huominen punnitus. Lokakuu on ollut painon suhteen rauhallisempi kuin yleensä tahtini. Siihen on vaikuttanut se kahden viikon löhöloma, jossa painonlasku pysähtyi ja paino hiukan nousikin. Katselin juuri taulukkoa, että 26.9. eli viikkoa ennen matkaa on lukemat olleet 85,3kg. Tänään otin välipainon ja se 83,7kg. Toivon huomenna, virallisessa punnituksessa olevan suunnilleen sama tai noin 83,5kg. Tällöin neljän viikon saldo olisi miltei 2kg ja se on ihan hyvä, kun matkaa on niin paljon takana ja tuosta ajasta kaksi viikkoa olen rötväillyt aurinkotuolissa drinksu kädessä. Siitä sitten puristus olisi kohti sitä 78kg jouluun mennessä, jotta saan BMI:n alle 30. Sitten olen enää ylipainoinen, en merkittävästi enää kuten tällä hetkellä. 

Ja edellisen kirjoitti siis tuleva keijukainen alias Satakeiju alias Tonnikeiju

Näitä lukiessa tulee olo, että kaikilla paino tippuu vauhdilla kilo per viikko suunnilleen ja ilman mitään oireita. Nuo ovat kuitenkin harhaa, yksilöitä kun ollaan ja siksi haluan tuoda erilaista tarinaa myös. Itselläni takana hieman vajaa 3 kk ja paino tippunut 8.5kg. Olen kuitenkin kärsinyt sivuoireista ehkä 2kk, oksettavaa, vellovaa oloa, päänsärkyä jokaisen pistoksen jälkeen monta päivää. Nälkä on jatkuvasti, ja syömisiä pitää tarkkailla, sillä mun kroppa reagoi hyvin nopeasti kaikkeen ja siksi saa olla tarkkana koko ajan eikä livetä yhtään. On monia viikkoja, jolloin painonpudotus on ollut muutama sata grammaa, ei suinkaan kiloa kertaakaan. Mounjaro toimii kyllä tukena ja turvana enkä koskaan olisi tähän pystynyt ilman tätä pistosta, niin pitkä matka on ollut ja edessä vielä samanmoinen.

Kiitos. Olen odottanutkin ja toivonut että tulisi erilaisiakin tarinoita esiin. On ollut vaikea uskoa että kaikilla MJ:n käyttäjillä paino putoaisi noin hurjaa vauhtia ja ilman sivuoireita kuin suurimalla osalla tänne kirjoittaneista. Aloitin lukemaan ketjua keväällä ja luin sen uudelleen läpi viime viikolla. Tämä on ollut positiivinen ja kannustava keskustelu jota seuraan säännöllisesti vaikka en ole vielä itse aloittanut MJ:a (ensi viikolla saan reseptin). Mutta toisaalta olen joutunut ja minulla on ollut aikaa miettiä prosessia kun olen joutunut odottamaan reseptiä useamman kuukauden. Nyt kun luin uudelleen läpi koko ketjun aloin toivoa että saisin lukea enemmän myös niistä käyttäjistä jotka ei olekaan niitä superspondereita, joiden painon pudotus on maltillisempaa ja ehkä haittavaikutuksiakin on enemmän. Onko joku joutunut lopettamaan haittavaikutusten vuoksi? Näistäkin asioista voi kirjoittaa positiivisesti ja ne toisi kannustusta jos en itse olekaan juuri sellainen supersponder. Olen joutunut käyttämään runsaasti lääkkeitä viimeiset 20 vuotta ja kärsinyt myös lääkkeiden haittavaikutuksista ja jotenkin ajattelen että varmasti MJ:kin niitä tulee aiheuttamaan, mutta joudunko sitten lopettamaan käytön ennekuin olen saanut minkäänlaisia tuloksia vai pärjääkö haittavaikutusten kanssa.Tällaisia asioita mietin kun odottavan aika on pitkä. Toisaalta olen saanut painon pudotuksenkin käyntiin miettiessäni ruokarytmiä ja -annoksia teidän positiivisten kirjoitustenne tukemana. Onnea teille kaikille isoista ja pienemmistäkin tuloksista ja toivottavasti hoitopolku löytyy myös niille joita lääke ei ole ehkä tuonutkaan sitä kaivattua apua ja tukea.

Minullakaan ei lääke alkanut heti vaikuttamaan. Nyt takana toinen 5mg annos käteen pistettynä ja ensimmäistä kertaa nälkä on poissa. Kaksi päivää on koko ajan ollut kylläisyyden tunne, eli josko tämä tästä! 2,5mg ei vaikuttanut kylläisyyden tunteeseen.

EL

Mukava lukea erilaisia kommentteja ja kiva, että mukana on muitakin kuin MJ:n käyttäjiä. Vaikka ketju alkoi tarpeesta saada vertaiskokemuksia MJ käytöstä, niin olemme  kaikki samassa veneessä lääkkeen merkistä riippumatta. Painon pudotukseen liittyy paljon ajatusjumppaa, havaintoja, tunteita ja oppimista. Näiden kokemusten jakaminen on mielestäni tosi arvokasta eikä sillä ole mitään merkitystä mitä lääkettä tai menetelmää käyttää tukena. Minulle ainakin nämä vertaiskokemukset ovat todella tärkeitä enkä missään muualla voi jakaa kokemuksia ja kuulla muiden kokemuksista. Ne ovat minulle arvokkaita - kiitos siis kaikille.

Olen miettinyt ettei painon nopeakaan putoaminen välttämättä kerro siitä, että lääke toimisi supertehokkaasti. En tiedä miten muut kokevat, mutta omalla kohdalla jotenkin hurmioiduin painon putoamiseen ja olin tosi pienillä ruoka-annoksilla ja energioilla ja koin lääkkeestä huolimatta nälkää. Eli laihdutin tietoisilla valinnoilla ja rajulla kädellä, koska en halunnut että lääkeinvestointi menisi jotenkin hukkaan. Mutta sitten tulee se mutta. Vatsalaukkuni on selkeästi pienentynyt ja kun on pitkään tosi pienillä energioilla, nälän tunne tavallaan häviää. Omalla kohdalla olen tällä hetkellä tästä toisaalta tyytyväinen ja toisaalta tiedostan, että tälle on tehtävä jotain.

Lähtöpainoni oli 88,8 kg ja tavoite oli pudottaa 20 kg, eli tavoite oli 68,8. Kun viime joulun aikaan saavutin tavoitteen,  ajoin myös lääkkeen alas. Kun olin ollut tavoitepainossa n. puoli vuotta, tapahtui "jotain". Siihen saakka tarkkailin ettei paino lähtisi nousemaan ja se pysyikin tarkkaillen hyvin tavoitteen tuntumassa. Puolen vuoden kohdalla huomasin, että kehossa tapahtui jotain. Olen painonpudotus ajan syönyt koko ajan samoja ruokia kuin aiemminkin, mutta pienempiä annoksia. Sitten tuossa puolen vuoden kohdalla mieltymysten painopiste jotenkin muuttui enkä edelleenkään tunne nälkää kuin hyvin harvoin ja vatsa tulee täyteen, jopa kipeäksi pienistäkin annoksista. Kaikista pyristelyistä huolimatta lopputulos on se, että painoni  laskenut tahtomattani edelleen elokuun alusta tähän  päivään 5 kg lisää. Tänään aamupainoni oli alhaisimmillaan koko aikana ja puntari näytti 63,7 kg. Pakottauduin syömään aamulla tavallista enemmän, koska toivon peruspainon nousevan hieman. Nyt aamupainotavoitteeni on 66-68kg. Se mahdollistaisi sen, että erilaisten kekkereiden jälkeen, jos puntari näyttää 1-2 kg enemmän, niin paino alkaisi edelleen kuutosella. Naurettavaa tai ei, niin jotenkin eri kymmenluvulle meneminen vain tuntuu isommalta muutokselta kuin se, että eka numero pysyy samana. Mutta joka tapauksessa huomaan, ettei se painon putoamisen pysäyttäminen ole niin helppoa ja sekin voi muodostua "ongelmaksi". Olenkin miettinyt, että rauhallisempi pudotusvauhti olisi ollut minulle järkevämpää, mutta kun on hosuli  ja malttamaton niin ei siinä paljon järjen äänelle ollut sijaa. 

Painon edelleen putoamisen koen ei-toivotuksi, mutta on tapahtunut jotain hyvääkin. Tällä viikolla päätin hankkia sopivan kokoisia vaatteita. Kuten olen kirjoittanut, olen hankkinut  koko ajan vähän liian isoja vaatteita. Se liittyy kai johonkin alitajuiseen vääristymään omasta kehosta ja olen huomannut että pienentyneeseen kehoon liittyy osaltaan myös jonkinlaista kehohäpeää, enkä ole jotenkin halunnut korostaa painonpudotusta kovin slimmeillä vaatteilla, Tällä viikolla menin sitten kauppaan ja asiantunteva myyjä apunani sovittelin erilaisia vaatteita ja hankin sopivan kokoisen vaatekerran. Se, että myyjä oli mukana, auttoi minua todella paljon. Pinnallista tai ei, niin mukavaa kun tuntee, että vaatteet istuu hyvin.

Tsemppiä kaikille AP

ps, odotan uteliaana Satakeijun punnitus kuulumisia 

Toisessa ketjussa tällä palstalla väännettiin painoindeksistä. Minusta tässä ketjussa on ollut kannustavaa ja asiallista ajatusten vaihtoa, joten otan nyt asian esille täällä.

BMI on aika keskiarvoistava mittari. Jos esimerkiksi harrastaa parikymmentä vuotta urheilulajia, jossa vaaditaan voimaa, kasvaa lihaksisto (varsinkin miehillä) ihan väkisin. Vaikka rasvaprosentti olisi alle 15,  voi BMI näyttää lievää ylipainoa. Erään SM-kultaa voittaneen jääkiekkojoukkueen keskimääräinen BMI oli muistaakseni noin 26.

Jääkiekossa ei ole painoluokkia, kuten esim. painissa. Painissa tarvitaan sekä räjähtävää että maksimivoimaa, ja sitä hankitaan treenaamalla ja syömällä. Kisoja varten sitten rutistetaan paino väkisin sarjan vaatimuksiin. Rasvaprosentti voi olla jossain 5-10%  rajoilla, ja nesteet saunottu minimiin. Näyttää televisiossa hyvältä, mutta siinä mennään matsi kerrallaan pyörtymisen rajoilla.

Jos taas harrastat kestävyysjuoksua, kuluttaa kaikki ylimääräinen läski ja lihas energiaa. Eihän painoa tietysti kovaa treenaavalle pääse kertymäänkään. Kroppa on kuin kuivan kesän oravalla.

Oletetaan, että tuo maratoonari ja painija vertaavat kehojaan 20 vuotta aktiiviuran jälkeen. Toinen on jatkanut juoksemista harrastusmielessä, toinen käynyt silloin tällöin puntilla.

Maratoonarille on kertynyt 10 ylimääräistä kiloa, painoindeksi hipoo kahtakymmentä. Ikävä kyllä, rasva on kertynyt aika lähelle sitä keskikehoa. Laihassa kropassa se erottuu.

Painija on iso. Ruokahalu on jäljellä, kiloja on kertynyt, mutta lihaskin on salitreenin ansiosta pysynyt.  Painoa voi olla parikymmentä kiloa aktiivivuosia enemmän, mutta maha ei isosta ihmisestä ainakaan vaatteet päällä näy. Painoindeksi saattaa kuitenkin lähennellä kolmeakymmentä.

Kumpikin todennäköisesti saisi terveyshyötyjä painon pudottamisesta. Käytännössä maratoonarin kannattaisi aloittaa salitreeni, ja sen ison ihmisen puolestaan pitkät kävely- tai hölkkälenkit.  Mutta ainoastaan se isompi saa Mounjaro-reseptin.

Itse olin ennen kuurin aloittamista siellä isojen päädyssä. En tosin ole painija. On kuitenkin väistämätöntä, että painon tiputtaminen kilon viikkovauhdilla vie myös lihasmassaa. Painoindeksin tarkkailun ohella olisi kyllä hyvä katsella myös peiliin. Omalla kohdallani näyttää siltä, että minulle tällä ruumiinrakenteella BMI 23 tarkoittaa jo lähes pyykkilautavatsaa.

a&a

Aamupaino sama kuin eilen eli 83,7kg. Neljän viikon pudotus 1,6kg. Tuntuuhan se pieneltä, kun edellinen kuukausi oli yli 4kg, mutta toisaalta tuo vajaat 2kg/kk on ihan järkevä tahti tässä vaiheessa plus söinhän lomalla selvästi enemmän, vaikka toki rajoitin edelleen. Järkikin sanoo, että tässä vaiheessa tosiaan se 2kg/kk olisi ihan riittävä ja sekin tuottaisi kesäkuuhun mennessä -14kg ja paino alkaisi jo kutosella. Tavoitehan on saada heinäkuuhun mennessä 18kg vielä pois. Eli aikalailla tavoite olisi saavutettavissa suunnilleen vielä tällä tahdilla. Hosulihan minäkin olen ja haluaisin niin kovin vaan laihtua ja laihtua. Nopeammin, enemmän, koko ajan. 

Ei varmasti kaikilla nämä toimi ja esimerkiksi tutullani lähti joku 17kg aika haipakkaan ja sitten pysähtyi. Hänellä ei ole lähtenyt gramman grammaa enää puoleen vuoteen vaan nyt on alkanut jo nousta paino. Hänellä oli myös alussa isompia sivuvaikutuksia ja oksensikin jokusen kerran. Erona meissä on, että hän on ottanut rennosti tämän ja syönyt ruokahalun mukaan. Minä taas olen alusta asti ollut jonkinlaisessa laihdutuspsykoosissa, jossa en vaan suostu syömään, vaikka olisi nälkä. Eihän nämä kilot helposti ole lähteneet. Sentään noin 30kg/6,5kk.  Nälkä on ollut vähäisempää ja kylläisyyttä on enemmän, mutta siitä huolimatta koen säännöllisesti nälkää ja tiristän itseäni, etten suostu laittamaan mitään suuhuni. Siinä mielessä olen kuin ap eli hätäinen, ollut valmis kärsimäänkin tämän asian kanssa. Olen miettinyt, että mistä ihmeestä tämän sisun nyt vihdoin kaivoin esille. Olen kuitenkin kerännyt näitä kiloja jojoillen yli 25 vuotta ja aina välillä onnistunut sen 10kg tiputtamaankin, mutta en koskaan ole yli 2kk pystynyt olemaan laihtarilla ja sitten se läsähtää, kilot tulee takaisin ja se 5kg päälle. Nykyisen painon olen viimeksi painanut joskus 2009. Kutosella alkavassa painossa kävin 2003 viimeksi yhden painonpudotuksen jälkeen, mutta sitä ennen kunnolla olen painanut kutosella alkavaa painoa 90-luvun lopulla. Ehkä tuo lähestyvä 50 on laittanut vihdoin jonkun kriisin päälle ja olen rakastunut siihen, että ostan pienempiä vaatteita ja jaksan kävellä aina vaan reippaammin. Mies sitä jo kysyi, että meneekö hän seuraavaksi vaihtoon. Tunnettuahan on, että naisen isot laihtumiset ennakoi eroa. Ainakin me on aina laskettu tästä leikkiä, että kun rouva alkaa laittaa itseään kuntoon, on ero seuraava askel ja lähes aina niin on käynytkin. Mutta ei ole sellaisia aikeita. Olen liian vetelä siihen kuvioon ja tyytyväinen kotielämääni. 

Ap:n tilanne on kyllä mielenkiintoinen, kun paino on laskenut edelleen ja ruokavalion ylläpito on ollut "helppoa". Helppoa ja helppoa, mutta ymmärrän tuon jopa hieman syömishäiriöisen asenteen ruokaan. Itselläni on sitä myös nyt pinnassa, että pelkää syövänsä liikaa ja on turhankin tarkka. Eilen illalla oli kamala nälkä ja jääkaapissa olisi ollut keitetty kanamuna. Kaloreitahan siinä on vähän ja olin syönyt vähän koko päivän. Silti en halunnut sitä enää nälkääni ottaa, koska en halua syödä liikaa. Englannissahan oli todettu, että lääkkeillä laihduttaneilla on ilmennyt syömishäiriön piirteitä laihdutustarpeen loputtua. Toisaalta en koe sitä negatiivisena, jos se tarkoittaa sitä, että pystyn ylläpitämään painoani. Syömishäiriöt ei ole leikinasia, mutta jotain neuroottisuutta pienenä palana saisi ruokaan jäädäkin, etten löydä itseäni taas isojen tyttöjen -osastolta. 

Satakeiju

Liian suurista vaatteista luopuessa moni joutuu käymään läpi surua yhden elämänvaiheen päättymisen vuoksi. Luopumista voi hidastaa pelko siitä, että paino nouseekin laihtumisesta huolimatta takaisin lähtölukemiin. Aivoilla menee aikaa hyväksyä uudet kehon tuntu (ihan konkreettisella näppituntumalla) ja mittasuhteet peilistä katsoessa ja valokuvissa noin 1,5 vuotta.

Prosessia voi nopeuttaa vaikka huolehtimalla omasta vartalon ihosta kevyellä kosteusvoiteella hieroen ja ottaen paljon valokuvia omasta kehosta mahdollisimman monesta suunnasta. Keinot eivät ole kalliita kun melkein jokaisella on älypuhelin ja puolen kilon pumppupullo LV:n vähärasvaista probiootteja sisältävää kosteusvoidetta maksaa marketissa alle kympin. Tietenkin on olemassa poikkeusyksilöitä, joille muutosten sisäistäminen ja hyväksyminen on helppoa ja vaatteet lähtevät jatkamaan kiertoaan tyyliin halki, poikki ja pinoon hyvinkin nopeasti. Se voi kertoa siitä, että henkilö on keskivertoa optimistisempi sen suhteen että pärjää jatkossakin tai siitä, että on oppinut laihdutusmatkan aikana uusia tapoja syödä.

Tosiasia on, että jos ei opettele mindful eating-periaatteita ja sovella niitä omassa elämässään, voi paino lähteä taas nousuun. Syömistilanteiden rauhoittaminen kiireeltä ja mobiililaitteita sekä muulta viriketulvalta auttaa useimpia. Aterimet kannattaa laskea aina käsistään kun suussa on jotain.

Jos ei keskity syömiseen, aivot eivät rekisteröi riittävää kylläisyyttä ja tulee syötyä liikaa energiankulutukseen nähden. Se on monen suomalaisen (suomalaisista noin 70% on ylipainoisia tai lihavia) liiallisen painon yksi arkinen kartuttaja, joka kertautuu päivästä toiseen. Siispä älypuhelin pois ruokapöydästä ja koneen äärellä ei kannata syödä. Itsekin olen tuota syntiä tehnyt ja korjaan tapojani. Kiireessä olisi todella helppoa ottaa se puhelin käteen!

Vierailija kirjoitti:

Aamupaino sama kuin eilen eli 83,7kg. Neljän viikon pudotus 1,6kg. Tuntuuhan se pieneltä, kun edellinen kuukausi oli yli 4kg, mutta toisaalta tuo vajaat 2kg/kk on ihan järkevä tahti tässä vaiheessa plus söinhän lomalla selvästi enemmän, vaikka toki rajoitin edelleen. Järkikin sanoo, että tässä vaiheessa tosiaan se 2kg/kk olisi ihan riittävä ja sekin tuottaisi kesäkuuhun mennessä -14kg ja paino alkaisi jo kutosella. Tavoitehan on saada heinäkuuhun mennessä 18kg vielä pois. Eli aikalailla tavoite olisi saavutettavissa suunnilleen vielä tällä tahdilla. Hosulihan minäkin olen ja haluaisin niin kovin vaan laihtua ja laihtua. Nopeammin, enemmän, koko ajan. 

.....

Ap:n tilanne on kyllä mielenkiintoinen, kun paino on laskenut edelleen ja ruokavalion ylläpito on ollut "helppoa". Helppoa ja helppoa, mutta ymmärrän tuon jopa hieman syömishäiriöisen asenteen ruokaan. Itselläni on sitä myös nyt pinnassa, että pelkää syövänsä liikaa ja on turhankin tarkka. Eilen illalla oli kamala nälkä ja jääkaapissa olisi ollut keitetty kanamuna. Kaloreitahan siinä on vähän ja olin syönyt vähän koko päivän. Silti en halunnut sitä enää nälkääni ottaa, koska en halua syödä liikaa. 

Onneksi olkoon Satakeiju, olet edennyt tosi hyvin. 2 kg /kk on oikeasti hyvä tavoite, mutta tiedän mitä tuo hosulin elämän on:) Painon pudotusvaiheessa tuo yhden kananmunan ohittaminen, vaikka olisi ollut nälkä, on kyllä tuttua. Silti en voi välttyä ajatukselta että tuo tiukkuusvaihe on osaltaan saanut aikaan sen, että paino on pysynyt niin  luontaisesti alhaalla. Toinen mikä sopii minulle on se, ettei minulla ole ollut mitään erillistä ruokavaliota, vaan olen syönyt ihan mitä mieli on tehnyt ja sellaisia ruokia kuin aiemminkin. Jos olisin sortunut johonkin  uuteen ja erilaiseen näin-laihdut-ruokavalioon, niin se olisi kääntynyt minua vastaan jossain kohdassa ja olisin mitä todennäköisemmin alkanut kaipaamaan kaikkea mahdollista "kiellettyä", oli siis parempi ettei mikään ruoka-aine ollut vältettävien listalla. Mutta ne annoskoot ja syömisen määrä. Uskon, että juuri tuon ruokamäärien kuukausien rajoittamisen ansiota on se, että keho on tavallaan uudelleen ohjelmoitunut ja suhde ruokaan on muuttunut radikaalisti. Ja jos minä olen onnistunut palaamisessa arkeen painon pudotuksen jälkeen, voi siinä onnistua moni muukin. Tosin pidin itsestään selvänä että lääkettä käytetään sen aikaa kun ollaan tavoitteessa. Jos olisin siinä tilanteessa nyt, en pitäisi sitä enää niin itsestään selvänä.

Vaatekaapin muutoksiin vielä sen verran, että en ole koskaan ollut hamstraaja ja niin kuin aina, myös viimeisen runsaan vuoden aikana olen tyhjännyt kaapeista  aktiivisesti vaatteet jotka eivät tunnu mukavilta, ovat liian isoja jne. ja hankkinut uusia, mutta haaste on ollut se, etten ole osannut hankkia sopivan kokoisia asuja, vaan ne ovat olleet kuitenkin liian isoja. Tuo myyjän ottaminen aktiivisesti mukaan ostostilanteeseen oppaaksi oli oikein avartava ja hyvä ratkaisu. 

Tsemppiä kaikille,

AP

Vierailija kirjoitti:

Aamupaino sama kuin eilen eli 83,7kg. Neljän viikon pudotus 1,6kg. Tuntuuhan se pieneltä, kun edellinen kuukausi oli yli 4kg, mutta toisaalta tuo vajaat 2kg/kk on ihan järkevä tahti tässä vaiheessa plus söinhän lomalla selvästi enemmän, vaikka toki rajoitin edelleen. Järkikin sanoo, että tässä vaiheessa tosiaan se 2kg/kk olisi ihan riittävä ja sekin tuottaisi kesäkuuhun mennessä -14kg ja paino alkaisi jo kutosella. Tavoitehan on saada heinäkuuhun mennessä 18kg vielä pois. Eli aikalailla tavoite olisi saavutettavissa suunnilleen vielä tällä tahdilla. Hosulihan minäkin olen ja haluaisin niin kovin vaan laihtua ja laihtua. Nopeammin, enemmän, koko ajan. 

Ei varmasti kaikilla nämä toimi ja esimerkiksi tutullani lähti joku 17kg aika haipakkaan ja sitten pysähtyi. Hänellä ei ole lähtenyt gramman grammaa enää puoleen vuoteen vaan nyt on alkanut jo nousta paino. Hänellä oli myös alussa isompia sivuvaikutuksia ja oksensikin jokusen kerran.

On hyvä että tunnistat epäterveen ruokasuhteen oireet itsessäsi. Sinulle voisi olla hyvä keskustella ravitsemusterapeutin tai ihan psykologisen terapeutin kanssa tästä, sillä syömishäiriön taudinkuvaan kuuluu heikko sairaudentunto. 

On myös hyvä muistaa, että liian suppea ravinto tulee johtamaan pitkällä aikavälillä terveydellisiin ongelmiin. Nälkä voi olla hälyn sijasta myös normaali signaali siitä, että kroppa tarvitsee lisää vitamiineja ja hivenaineita. Niitä ei voi korvata purkista syötävillä pillereillä tai vitamiinijuomilla, vaan ihminen tarvitsee tuoretta ruokaa josta aineet imeytyvät kehoon.

AP:n kokemukset ovat kyllä toivoa antavia. Haluan itsekin opetella lääkkeen avustamana syömään oikein ja sitten jossain vaiheessa ajaa lääkkeen alas. 

Saako kysyä, että mikä AP:n painoindeksi on nyt? 

EL 

Vanhoista vaatteista luopuva voi kuvata vaatteen edestä ja takaa sekä tehdä vaikka oman kuvakirjaston selittävin tekstein, joissa käydään läpi vaatteeseen liittyviä muistoja.

 

Uusien vaatteiden hankkiminen on myös osa uuden identiteetin luomista aivan samalla tavalla kuin ihmisen identiteetti muuttuu työpaikan tai elämäntilanteen muuttumisen myötä. Jos huomaa säilyttävänsä liian suuria vaatteitaan kaiken varalta, voi antaa niille aikalisän, pakata ne ja viedä varastoon. Sitten muistutus kalenteriin vuoden päähän, jolloin on totisesti aika tehdä niille vaatteille jotain.

 

Uutta identiteettiä kannattaa keskittyä luomaan positiivisilla tavoilla. Voi miettiä sitä, mitä kaikkea hyvää muutos on tuonut mukanaan. Saa myös unelmoida positiivisesta tulevaisuudesta oikein luvan kanssa. Se on pessimistisille suomalaisille vaikeaa ja voi tuntua nololtakin, mutta se lievittää stressiä. 

Tuosta lääkkeen tehoamisesta ja superresponderiudesta: Minulle tosiaan lääkäri sanoi, että olen superresponderi, eli ei sivuvaikutuksia ja jo pieni annos tehoaa. Minullakin kuitenkin oli se yksi kolmen viikon jumi, jolloin oli myös painon nousua (vaikka söin samoin kuin aiemmin). Johtopäätös: tehossa on sekä yksilöllistä että ympäristötekijöihin liittyvää vaihtelua.

Minulla keskeisin tekijä lihomisen taustalla on erittäin vaativa työ ja siitä tuleva stressi. Kaikki suuret painonnousuni ajoittuvat johonkin tiukkaan rupeamaan. Nyt kun ajoitan laihtumisaikataulua, niin sekin on stressin funktio. Eli aloitin kesälomalla, jolloin kaikki meni loistavasti. Jumiaika ajoittuu työspurttiin. Jumi purkautui syyslomalla mökillä. Viime viikolla eräs suuri projekti meni onnistuneesti maaliin ja paino putosi harteilta, ja samalla myös vaaalta. En meinannut uskoa tulosta projektijuhlien jälkeisenä aamuna. Nyt tulos on -13 kg, ja jos jatkuu näin, paino alkaa pian uudella kymmenluvulla ensimmäistä kertaa yli 10 vuoteen. Olen mielettömän onnellinen!

Mounjarosta on tehty jonkun verran tutkimusta, ja sen mukaan pieni osa on superrespondereita, pienelle osalle lääke ei toimi, ja suurelle osalle toimii mutta tulee kaikenlaista takapakkia ja sivuoireita. Oman lyhyen kokemukseni mukaan stressi on merkittävin takapakin aiheuttaja, ja jos näin on minulla, voi olla että niin on muillakin. Toivon, että tämä havainto voisi auttaa keskustelijoita.

Stressi on todella salakavala ongelma. Stressihormonit keräävät nestettä ja ohjaavat energian saantia lihaksista, eli stressaantuneena häipyy lihakset nopeasti. Ainoa tapa päästä siitä pysyvästi eroon on opettaa kroppa luulemaan, että ei tässä mitään tilannetta ole päällä. Stressikirjallisuus ja työpsykologit lähinnä stressaavat, ja hermot menevät siitä lässytyksestä. Eli koen, että ihminen on omillaan sen kanssa, ja on pakko keksiä itse keinot sen torjumiseen, mikä on stressaantuneena vaikeaa. Olen kuitenkin äärettömän kiitollinen siitä, että MJ:n avulla onnistuin nyt todistamaan stressin vaikutuksen painooni sekä ylös että alas. Ja tietenkin tämä vertaistuki tällä palstalla on korvaamatonta. Suurkiitokset siitä, ja tsemppiä kaikille!

mm

Pitkästä aikaa kirjoittelen, tunnun olevan täällä usein klo 23 jälkeen lukemassa ja siihen aikaan ei voi enää laittaa viestiä. Täällä viisi viikkoa takana, viime viikolla kaivoin ruiskulla viidennen 2,5mg annoksen ja tällä viikolla pistin ensimmäisen 5mg annoksen. Paino laskenut 5,9kg ja vajaan kilon päästä pääsen jo alle sataan kiloon, ihan mahtava fiilis! Olo on jo kevyempi, kasvot kaventuneet ja maha vähän rypistynyt, hauska miten raskausarvet erottuu pehmeämmästä mahasta selkeämmin.

Oireista: itselläni on ollut oksettavaa oloa aina pistoksesta seuraavana päivänä ja vähän jännitti miten pahasti tämä 5mg oireilee, mutta yllätyin että pahoinvointia ei tullut lainkaan! Mutta eilen illalla, vuorokausi pistoksesta huomasin pistoskohtaan tulleen muutaman sentin halkaisijaltaan olevan punaisen, hieman kovan ja kutiavan kohdan. Onko muille tullut tällaista ihoreaktiota?

Tunnistan itsessäni myös noita samoja ajatuksia ruuan suhteen ja lipsahtaminen syömishäiriön puolelle tapahtuisi varmasti helposti. Yritän omaksua sen ajatusmaailman, että ruoka on polttoainetta, jolla jaksan, koska se ei ole enää samanlainen syy elää ja saada nautintoa kuin ennen. Olen panostanut kasviksiin ja proteiiniin huomattavasti aiempaa enemmän ja toivon tämän jäävän pysyväksi ruokavalioksi. Sinänsä samaa ruokaa syödään kuin ennenkin, mutta en täytä lautastani esimerkiksi puolella litralla pastaa ja juustoa vaan otan niitä kohtuudella ja lisäksi myös kasvista ja lihaa tmv.

Täällä on kyllä positiivinen, kannustava ja terve ilmapiiri ja tykkään tästä ketjusta kovasti. On myös mielenkiintoista kuulla muiden kuin mounjaron käyttäjistä.

habanero