Mounjaro laihdutuslääke kokemuksia

Vierailija kirjoitti:

Miksi noin aggressiivinen teksti, 60+? Monessa lähteessä mainitaan, että Mounjaron lopettamisen jälkeen paino hyvin helposti nousee ja sitä minulle lääkäri sanoi, että osan täytyy syödä lääkettä pienellä annostuksella loppuelämä, jos aikoo pysyä saavutetusta painossa.

Painon pysyminen alhaalla on paljon vaikeampaa kuin sen pudottaminen, kun elimistö pyrkii siihen korkeimpaan painoon aina uudestaan. Pieni annos lääkettä voi olla isoksi avuksi siinä, vaikka olisikin oppinut uusia ruokailutapoja. Itse en ainakaan riskeeraa saavutettuja tuloksia luottamalla "itsekuriin", sen verran vaikeaa on painonhallinta minulle aina erinäisistä syistä ollut.  Jokainen voi toki tehdä itse niin kuin parhaaksi omalle kohdalleen kokee ja näistä valinnoista on minusta kiinnostavaa asiallisesti keskustella. 

Sehän on pririteettikysymys, mihin haluaa elämässään panostaa. Lihavuuslääkkeiden käyttöön liittyy Suomessa keltaisen lehdistön lietsoma stigma aivan kuten lihavuuteen ja ylipainoonkin. Yksi käyttää rahansa Mounjaroon eikä ulkomaanlomaan. Yksi ajattelee olla kaukaa viisas ja investoi mieluummin lääkkeeseen kun laskee, kuinka paljon eri syöpien riskit laskevat painonpudotuksen ja normaalin painon ylläpidon ansiosta. Näitä esimerkkejä löytää jokainen mielessään vaikka kuinka paljon.

Sitä itsekuria ja sen kestävyyttä kokeillaan Suomessa tälläkin hetkellä huonoin tuloksin. Kuten joku painoguru totesi, että itsekuri on kuin lihas: sekin väsyy jatkuvassa työssä. Sitten tulee lopullinen uupumus ja itsekuri unohtuu ja entiset kilot palaavat.

Hienoa CL, onpa mukavaa että sait lääkkeen. Luulen, että lääkettä "pihtaavia" lääkäreitä on vain vähän.  Tsemppiä sinulle,. En tiedä sinusta, mutta minulle tämä ketjsu on ollut hyvin isossa roolissa. Olen saanut kirjata kokemuksiani ja tuntemuksiani sekä saanut kannustusta joko kirjoitettuna tai peukkuina. 

Toisten kannustus on todella tärkeää ja  toivon meidän, jotka täällä olemme jatkavan kannustuksen ja tukemisen ilmapiiiriä. Tässä projektissa on useita eri tapoja edetä ja minusta on hyvä että jokainen löytää sen oman tavan ja saa muiden kokemuksia löytääkseen sen itselleen toimivimman tavan. Minulla on ollut omat juttuni, jotka ovat toimineet minulla ja jollakin toisella keinot tai tavat on erilaiset. En esim. voisi missään olosuhteissa syödä montaa  erillistä kertaa päivässä - minun kehoni on aina ollut sellainen, myös aktiiviurheilun aikoina. Joku toinen taas tarvitsee monta tankkaus kertaa. Yhtä ehdotonta totuutta ei ole. Mutta sama tavoite meillä kaikilla on  - löytää tasapaino kehonsa ja painonhallinnan suhteen. 

Mukava saada sinut mukaan CL. Ihana energia.

-AP 

Hei kaikille,

Toivottavasti kaikilla on ollut mukava viikko.

Kävin ulkomailla ja söimme ravintoloissa, jolloin kalorilaskenta on haastavampaa ja ruoka epäterveellisempää kuin kotona tehty. Join myös parina päivänä pari alkoholia sisältävää lasillista.

Ensin sanoin, etten aio käydä katsomassa painoani, mutta kävin pari päivää reissun jälkeen. Painoni oli 84,7kg eli laskenu 300g. Nostin reissun jälkeen annoksen 7,5mg ja painoni on laskenut 84,1kg (taas ärsytti kun paino ei alkanut 83 alkavalla luvulla). Tuntuu, että nälkää on enemmän, mutta paino silti putoaa. Testaan tällä viikolla taas 5mg annoksella ja katson putoaako paino vai onko tuo 7,5mg paras annos minulle (historiaa niin käytin Ozempicia pari vuotta ennen MJ:tä).

Tuntui, että tuo reissun kaloritankkaus jopa vauhditti aineenvaihduntaa. Ehkä on siis hyvä ajoittain nostaa kaloreita. Pyrin muutoin pitämään kalorit 1200-1500kcal päivässä.

Joku mainitsi tuosta, että lääkettä käytettäisi vaan siihen saakka kun on tavoitepainossa. Lääkärini on yksi Suomen johtavista lihavuuteen erikoistuneista lääkäreistä ja usein antaa lausuntoja medialle, koskien GLP1 lääkitystä. Hän sanoi minulle, että suolistohormoni johon tämä lääke auttaa ei korjaannu itsestään ja näin ollen tämä saattaa olla loppuelämän lääkitys, vaikka ei laihduttamiskäyttöön käyttäisi enää. Ylläpitoannos pitää huolen siitä, ettei liho uudelleen takaisin ja korjaa viallisen suolistohormonin kehossa. Tämä ei siis ole pääosin ihmelääke, joka laihduttaa ja sitten suolistohormoni korjaantuu loppuelämäksi. 

On tietysti mahtavaa, että osa on pystynyt lääkkeen lopettamaan ja paino pysynyt ennallaan. Tutkimusten mukaan kuitenkin oliko vain 20% tutkimuksessa olleista pystyi pitämään painonsa alhaalla lääkkeen lopetuksen jälkeen. AP voi olla super ylpeä itsestään kun on saanut painon pysymään ilman lääkettä. Ihan mieletöntä. Uskaltaisiko jo onnitella siitä, että kuulut tuohon pieneen prosenttiin!

Ne ketkä aikovat meistä pitää ylläpitoannoksen tavoitepainoon päästyään, niin ei emme ole yhtään huonompia, meillä ei suolistohormoni välttämättä toimi oikein ja tarvitsemme siihen lääkettä, jotta pystymme pitämään tavoitepainomme ja ruokahalun maltillisena <3 

Huomenna lähtee pistos numero 6. Olen pudottanut 7 viikon aikana 4,6kg, joista Mounjaron aikana 3,6kg. Tahti on hidas, mutta aloituspainoni ei ole niin suuri (88,7kg/167cm) ja Ozempic oli käytössä pitkään. Täytyy muistuttaa itseään, että tämä ei ole sprintti vaan maratoni ja jokainen pudotus on kuitenkin pudotus :)

Ja olen todella onnellinen teidän puolesta, jotka saivat lääkkeeseen reseptin tai ne joilla ollut mahtavia tuloksia ensimmäisten viikkojen/kuukausien. Ihanaa, että olette mukana kirjoittamassa tänne matkaanne.

Niin kuin AP sanoi, niin pidetään täällä posiitivinen ja tsemppaava ilmapiiri, kun kaikilla erilaiset lähtökohdat ja varmasti itse tietää, sekä hoitavat lääkärit, mikä on kellekin parasta. 

Terkuin: Kehokuntoon25

Hupsis. Huomenna siis pistos numero 5 ja kokonaispudotus 6 viikkoon on 4,6kg (paino nyt 84,1kg).

t: Kehokuntoon25

Onpa mukava kirjoitus Kehokuntoon 25, hienoa kuulla, että prosessisi etenee suunnitellusti. Ei se vauhti vaan määränpää :) Tankkauspäiviin liittyen tunnistan myös niiden merkityksen. Keho viestittää kyllä tarpeensa.

Oman prosessini osalta en koe olevani vielä mitenkään maalissa, vaikka olenkin tavoitepainossa. Etsin mielelläni tutkimustietoa ja mietin niiden soveltuvuutta itselleni. Mounjaron osalta toivon tietenkin että olisin juuri siinä 20% joukossa, joka pysyy painossaan. Esim. Kirsi Pietiläinen on varoittanut painon nousun todennäköisyydestä lääkkeen lopettamisen jälkeen ja sitten taas toisaalla hän oin kertonut, että paino pysyy mikäli ruokailu tottumukset pysyvät sopivina ja liikunta on aktiivista. Vaikka viestit ovat erilaisia, eivät ne mielestäni ole ristiriidassa. Enemmänkin olen miettinyt ettei ylipaino tarkoita välttämättä sitä, että automaattisesti on haasteita suolistohormonien toiminnassa. Epäilen, että minä kuulun niihin, jotka eivät voi selittää painon nousua suolistohormoneilla. Sellaista suolistohormoni tasoahan minulta ei ole koskaan mitattu.  En myöskään muista, oliko Mounjaron seurantatutkimuksessa selvitetty hormonin toimivuutta vai oliko kriteerinä ainoastaan ylipaino.  No, eli voi siis olla, että noiden 20% ylipaino johtuu siis ihan muista syistä? Tai ainakin osan tuosta ryhmästä?

Koko projektin ajan olen edennyt hyvin itsekkäästi ja siten miten minusta ja kehostani on tuntunut oikealta. En luopunut mistään, olen opetellut ettei kaikkea tarvitse syödä. Jos jostain ei pidä, sen voi jättää jne. Jos ei tee mieli, ei tarvitse syödä jne. Syön väärin nyky suosituksiin nähden (liian harvoin), mutta jos oikein etsii niin aina löytää jostain jonkun ismin (esim. pätkädieetti), joka tukee sitä että toimit "oikein". En siis usko ehdottomuuksiin enkä yksiin ainoihin totuuksiin. Yleensä ottaen missään asioissa musta-valkoinen paatoksellisuus ei edistä asioita. Mielestäni kannattaa olla utelias, kuulla muiden kokemuksia ja ennen kaikkea pysähtyä kuuntelemaan omaa kehoaan ja sen viestejä. 

Minun painonhallinnan projektissani on erilaisia vaiheita

1.vaihe oli Tavoitepainon  saavuttaminen.

2.vaihe Lääkkeen alas ajaminen, painon putoamisen lopettaminen ja painon tasaaminen. 

3.vaihe Painon vakiintuminen - tämä vaihe on parhaillaan käynnissä ja tulee kestämään kuukausia.

Olen lukenut tanskalaisen tutkimuksen, jonka tuloksissa todettiin painon vakiintuvan vuoden kuluessa tavoitepainon saavuttamisesta. Eli  keho tottui 12 kk aikana uuteen olotilaansa ja siksi ne ensimmäiset 12 kk ovat erittäin tärkeitä. Sitten on lukenut täältä(kin), että  tuo kehon oppimisvaihe voi ollakin 2 vuotta. Siitä en ole löytänyt tutkittua tietoa, mutta sillä ei ole sinällään merkitystä, koska luotan kyllä tuossa ihmisten kokemusperäisiin havaintoihinkin. Se tarkoittaa sitä, että projektini 3. vaihe kestää tämän vuoden loppuun ja sitten siihen bonus vuosi päälle. Silloin näen olenko onnistunut vaiko en. Eli pitkä matka on edessä ja suhtaudun siihen nöyryydellä.

Tulipa taas sepustettua :) Mukavaa Vappua kaikille!

-AP

Hei ,

Kaikillahan ei kyseessä ole suolistohormonin toimimattomuus ja silloin lääkettä ei tarvitakaan ylläpitoon. Sinun kohdallasi voi olla juuri näin. Tämä minun huomio koski yhtä toisen kirjoittamaa kommenttia aiemmin, että kyseessä on vain tahdonvoima, mitä se ei suinkaan kaikilla ole ja sitä varten tämä lääke myös auttaa :)

En halua, että kukaan kokee olevansa epäonnistuja tai huonompi, vaikka ilman lääkettä ei saisi pidettyä painoaan alhaalla, koska kyseessä voi olla suolistohormonin toimimattomuus. 

 

Hyvää vappua myös sinne AP:lle ja kaikille muille :)

terkuin: Kehokuntoon25

Kehokuntoon25: sinulla ovat jo löysällä kiinni olevat kilot tiristetty kun olet käyttänyt Ozempicia. Tilannetta voi verrata siihen, että kokenut laihduttaja vaihtaa virallisterveelliseltä keski-ikäisen toimistotyötä tekevän naisen ruokavaliolta, jolla ei saa niitä paljon paheksuttuja hiilihydraatteja vuorokaudessa yli 200 grammaa vuorokaudessa, ketogeeniseen dieettiin, jossa hiilihydraattien määrä on todella rajoitettua (mieluiten alle 50g/vrk).

Kun paljon leipää, pastaa ja riisiä syönyt ja niillä aterioillaan proteiinia korvannut siirtyy ketogeeniselle dieetille, poistuu aluksi elimistöstä nestettä ja sen vuoksi painonlasku voi tuntua hurjalta. Esimerkin naisella hiilihydraatit ovat kuitenkin tasapainossa vähäisen fyysisen aktiivisuuden kanssa ja nesteitä poistuukin kehosta 7 x 200g eli 1,4 kiloa ja mahdollinen suolapöhö suolan määrän vähentyessä. Silloin esimerkin nainen voi kokea olevansa jollain tavalla epäonnistunut ponnisteluistaan huolimatta.

Hän ei ymmärrä sitä, että hänen alkuperäinen ruokavaliokaan ei paljoa eroa VHH-ruokavaliosta. Eihän sillä ole pakko syödä voita, läskiä ja kermaa, vaikka ruokavaliota niillä mainostetaan. Tietenkin paino putoaa pitemmällä aikavälillä paremmin ja kestävämmäksi tavalla jos rajoittaa energiapitoisten voin, läskin ja kerman käyttöä.

Ei todellakaan kannata stressata siis sitä, ettei lääkettä vaihtaessa tapahdu yhtä suurta ihmettä kuin Ozempicin käytön alussa. Löysiä ei voi tiristää kahdesti pois jos jatkaa samaa kuuria, vaikka vaihtaa välineitä välillä. Sen alun suuri painonpudotus on psykologisesti hyvä asia, koska se saa painonpudottajan sitoutumaan paremmin ruokavalioonsa. Loppuelämän sitoutumisestahan siinä on pohjimmiltaan kyse. 

Vierailija kirjoitti:

Hei ,

Kaikillahan ei kyseessä ole suolistohormonin toimimattomuus ja silloin lääkettä ei tarvitakaan ylläpitoon. Sinun kohdallasi voi olla juuri näin. Tämä minun huomio koski yhtä toisen kirjoittamaa kommenttia aiemmin, että kyseessä on vain tahdonvoima, mitä se ei suinkaan kaikilla ole ja sitä varten tämä lääke myös auttaa :)

En halua, että kukaan kokee olevansa epäonnistuja tai huonompi, vaikka ilman lääkettä ei saisi pidettyä painoaan alhaalla, koska kyseessä voi olla suolistohormonin toimimattomuus. 

 

Hyvää vappua myös sinne AP:lle ja kaikille muille :)

 

terkuin: Kehokuntoon25

Tuohan on juuri noin. Kun mitään hormonijuttuja ei mitenkään ymmärtääkseni testata, kukaan ei voi ennakkoon tietää mitä tapahtuu, jos lääkkeen lopettaa ja lääkkeen vaikutus hiipuu. Omalla kohdalla olin niin intoa täynnä, kun hain lääkkeen hetken mielijohteesta, ettei mielessäkään käynyt mitä sitten tapahtuu, kun olen tavoitepainossa ja lopetan lääkityksen. En myöskään ajatellut mitään lääkehoitoon liittyviä riskejä tms. Olin vain niin  innoissani, että nyt on jokin apu tarjolla. Ensimmäisellä viikolla havahduin siihen, etten voi vain odottaa tapahtuuko jotain vaan kovasti on aloitettava itse tekemään myös tietoisia päätöksiä. Lääkkeen hinta oli aloittaessani noin kolminkertainen nykyhintaan nähden, joten kyllä tuo taloudellinen panostus motivoi kovasti myös tietoisiin päätöksiin.

En muista kirjoittiko joku tässä ketjussa vai luinko jostain muualta, että myös pillerimuotoisen Mounjaron kehitystyö olisi jo pitkällä? Jos se onnistuu, niin se on erinomainen asia. Pillereiden valmistus on huomattavasti edullisempaa, kylmäsäilytysketjusta voidaan luopua jne. Se mahdollistaisi kustannuksiltaan järkevämmän kokonaisuuden niin painon pudotukseen kuin ylläpitohoitoonkin. En tiedä mikä osuus painon pudotuksessa on Mounjarolla ja mikä osuus omilla tietoisilla valinnoilla (mm. kalorien laskemisella), mutta siitä olen vakuuttunut, että olisin taipunut turnausväsymyksen alla ilman lääkettä.  Jotenkin kun  oli maksanut jo niin paljon, se kantoi heikon hetken yli. Näin jälkikäteen miettiessäni olen tyytyväinen, ettei  minulla ollut aloitusvaiheessa muita sivuoireita kuin ensimmäisen viikon n.3-4 päivän vatsan turvonnut olo. Mutta samoin kun jälkikäteen arvioin, niin lääke saattoi vaikuttaa mielialaani negativisesti. Tämä on myös yksi syy, miksi pidin lääkkeen lopettamista tärkeänä.

-AP

Tälläkin foorumilla jossain ketjussa aiemmin ollut linkki tutkimuksella löydetyistä neljästä lihavuustyypistä: https://www.iltalehti.fi/laihdutus/a/fa7774ba-9684-4c48-aae6-21dede0c11… . Suomalaisessa terveydenhuollossa ei tietenkään etsitä kenenkään lihavuuden syytä noin suunnitelmallisesti.

Myöskään painonhallintaan ei ole tarjolla koko maan kattavaa laadukasta apua. Eli Lillyn kanssa kilpaileva firma Novo Nordiskin uusi opas painonhallinnan tueksi on mielestäni tyhjää parempi https://www.truthaboutweight.global/fi/fi/tuki-ja-tyokalut/opas-painonh… . Pelkkä sairaanhoitajan tai lääkärin toteamus, että pitää laihduttaa ei auta eteenpäin. Olisi hyvä jos saisi edes lähetteen ravitsemusterapeutille tai nettiravitsemusterapiaan. Jos paino-ongelmista kärsivä käy psykoterapiassa, voi siten saada arvokasta tukea myös omaan painonhallintaansa. Tässä linkki artikkeliin, missä psykoterapeutti kertoo, miksi pudotettu kilo tulee takaisin https://www.helsinginuutiset.fi/teemat/8211529 . Kaiken kaikkiaan painonhallinta voi olla sen mittaluokan urakka, että siinä tarvisi sekä ravitsemusterapeuttia että myös psyykkistä tukea. Kaikille Suomen ylipainoisille ja lihaville ei ole tarjolla sellaisia resursseja. Sen vuoksi olisi säästöä pitkällä aikavälillä jos kehitettäisiin jonkinlainen myös digitaalisuutta hyödyntävä hoitopolku ylipainon ja lihavuuden hoitoon.

Siinä kannattaisi olla mahdollisuus eri asteisiin sitoutumisiin eli ihminen voisi kysyä ja saada apua tarvittavalta asiantuntijalta mielellään viikossa. Asiantuntijaryhmässä olisi hyvä olla mukana myös lääkitysten lihottavuuden päälle ymmärtävä lääkäri, koska suomalaisilla on paljon käytössä kahdella mekanismilla lihottavia lääkkeitä. Lääkkeet hidastavat aineenvaihduntaa ja keräävät ylimääräistä nestettä kehoon.

IL:n artikkeli neljästä lihavuustyypistä selventää eri syitä lihavuuteen:

- Ensimmäinen ryhmä ei napostele. He tuntevat syömään alkaessaan pohjatonta nälkää ja saavuttavat kylläisyydentunteen vasta kun ovat nauttineet 62% enemmän energiaa kuin verrokkiryhmän henkilöt. Tutkimusryhmän lihavista 1/3 kuului ryhmään nro 1.

- Toinen ryhmä puolestaan tuntee jatkuvaa puutteellista kylläisyyttä. He tuntevat kylläisyyttä heti aterian jälkeen, mutta se se menee ohi nopeammin kuin muilla. Siksi he napostelevat ruoka-aikojen välissäkin, josta kertyy ylimääräistä energiaa ja painoa ajan mittaan. 200 kulutukseen nähden ylimääräistä kaloria vuorokaudessa tarkoittaa 11 lisäkiloa vuodessa. Kakkosryhmä hyötyy sekä Ozempicista, Wegovysta ja Mounjarosta, koska heidän suolistohormoniensa puutteellinen toiminta aiheuttaa miltein jatkuvan nälän. Muille edellämainituista lääkkeistä ei ole apua.

- Tunteitaan ruoalla säätelivät ovat kolmas ryhmä. He hyötyvät luultavasti muita enemmän sekä nettiterapiasta että psykoterapiasta. Tk-lääkäri voi kirjoittaa lähetteen nettiterapiaan ja hoitava psykiatri voi ohjata psykoterapiaan. Molemmat voivat kirjoittaa Mysimban reseptin jos BMI on enemmän kuin 27. 

 

- Nelosryhmä kärsii ihan oikeasti hitaasta aineenvaihdunnasta. Endokrinologi on oikea lääkäri selvittämään, mistä hidas aineenvaihdunta johtuu ja kuinka sitä voi hoitaa. Osalla ihmisistä on käytössään aineenvaihduntaa hidastavia lääkkeitä ja voidaan pohtia jos niiden tilalle on tullut markkinoille uusia lääkkeitä, joilla voi hoitaa alkuperäistä sairautta. Aina ei kuitenkaan ole uusia lääkkeitä tarjolla, koska lääkekehityksessä vain 25% päätyy tuotantoon ja markkinoille. Niilläkin ovat omat sivuvaikuituksensa. 

Sitten on ryhmä, jolla on hidas aineenvaihdunta eikä sen syytä löydetä. Silloin kannattaa keskittyä ruokailemaan ja elämään suositusten mukaan. Ei ole olemassa turvallisia aineenvaihduntaa vauhdittavia lääkkeitä. 

Kiitos artikkelin jaosta. Minulle ei ihan täysin avautunut, mitä halusit sillä viestiä?

Onneksi jokaisella on varmasti oma hoitopolkunsa ja asiantunteva lääkäri(t) apuna. Toivon mukaan ainakin. Itse olen onnekas, kun saan käyttää lihavuuteen erikoistunutta klinikkaa  ja lihavuuteen erikoistuneita lääkäreitä apunani työterveyden kautta. Lääkärit uskovat, että minun kohdallani suolistohormoni ei toimi oikein ( aivot eivät saa riittävää signaalia kylläisyydestä, mikä johtaa aterioilla ylensyöntiin)  ja minun tulee mahdollisesti käyttää suolistohormonia lopun elämääni. Kävimme läpi syömistottumuksia ja tietotasoani ravinnosta ja he sanoivat, että tiedän hyvin miten tulisi syödä terveellisesti, eikä ravintoterapeutista ole kohdallani hyötyä, koska kertoisi samat asiat mitä tiedän.

Monet jotka ovat koko elämänsä olleet enemmän tai vähemmän laihdutuskuurilla ovat hyvin tietoisia, mikä lihottaa ja mikä ei ja mitä tulisi tehdä toisin. Tämän lääkkeen paras puoli on se, että kun pää ei huuda nälkää ja mielitekoja jatkuvasti, niin helpompi tehdä parempia valintoja. Itse lääkehän ei laihduta, vaan se kun lääke nimenomaan kertoo sinun olevan kylläinen (mitä aivot ei välttämättä ole tehnyt aiemmin kun suolistohormoni ei toimi oikein) ja hiljentää ruokamelua/mielitekoja. Olen samaa mieltä siitä, että psykoterapia olisi hyvä kaikille. Uskon, että meidät monet on opetettu jollain tavalla ihan jopa lapsesta saakka tunnesyömiseen. Esimerkkinä jotain mukavaa tapahtuu sitä juhlitaan hyvällä ruualla tai jos tapahtuu jotain ikävää, niin helposti lohduttaudutaan ruualla.

Ihan ensin haluan kiittää aloittajaa tästä ketjusta. Tätä ketjua lukiessa voi tehdä monenlaisia oivalluksia ja saa tukea omille ajatuksilleen. Siis KIITOS! 

Kolme viikkoa takana Mounjaro kynän kanssa. Tänään otin neljännen pistoksen. Aiemmin kirjoitin, että alussa paino lähti hitaaseen laskuun. Nyt paino on kuitenkin tippunut 4,5 kg ja tahti on minulle oikein kannustava. Sain hyvän vinkin, että täytyy pitää huolta juomisesta. Itseasiassa minulla on nykyään usein jano. Aiemmin en janoa juurikaan tunnistanut.

Kuten aiemmin kirjoitin, ihmettelen sitä, miten makuaistini on muuttunut. Suolainen maistuu erittäin suolaiselle ja makea ihan ällömakealta. Tätä jaksan edelleen ihmetellä, mutta tuo ominaisuus kyllä auttaa painon pudotuksessa. Annoskoot ovat vähintäänkin puolittuneet ja mieliteot on pysyneet poissa. Etenkin, jos muistaa syödä ateriarytmin mukaisesti, pieniä annoksia tasaisin väliajoin, on arki varsin helppoa. Liikunnan lisääminen tulee kuin itsestään, kun paino putoaa. Hiukan kevyemmillä askelilla jaksaa liikkua paremmin. Olen huomannut, että olen päivisin huomattavasti aktiivisempi, kuin aiemmin. En väsy niin helposti ja sohva ei enää houkuttele. Samoin olen huomannut, että vaikka joskus ateriaväli kasvaa, en tunne samanlaista huonoa oloa, kuin aiemmin. Monta positiivista huomiota olen saanut tehdä ensimmäisen kolmen viikon aikana. Kynän käyttö on helppoa ja koen, että sain erittäin hyvät ohjeet lääkäriltä ja ravintoterapeutilta. Lääkärini soittaa minulle viikon kuluttua ja silloin aloituksesta on kulunut kuukausi. 

T. Minninen 

Laitoin ensimmäisen kynän eilen tilaukseen ja saan sen joko huomenna tai lauantaina. Matka alkaa pian joka tapauksessa :) Tilanteeni on sikäli vähän erikoinen, että minulla on elintavat olleet kunnossa oikeastaan aina, ja etenkin viimeisen viiden vuoden aikana olen ollut entistäkin tarkempi. En käytä alkoholia ollenkaan, syön hyvin terveellisesti, ja liikun paljon. En kärsi "food noisesta". Olen pitkään syönyt liian vähän, joten minun on pidettävä tarkkaan huoli siitä, että saan tarpeeksi kaloreita, ja etenkin proteiinia. Olen käynyt tilannettani läpi useiden eri alan ammattilaisten kanssa vuosikymmenten ajan, yksityinen, työterveys sekä julkinen, minua on tutkittu sisätaudeilla, endokrinologialla ja gastroenterologialla, olen käynyt ravitsemusteraupeuteilla, palkannut valmentajia. Olen nyt jo käyttänyt tuhansia, ellen kymmeniä tuhansia koittaakseni selvittää, mikä hitto minua oikein vaivaa. 

Minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta sekä raudanpuute, ja pari muuta autoimmuunisairautta, jotka eivät suoraan vaikuta painon hallintaan. Todennäköisin syyllinen tilanteeseeni on maksan geneettinen toimintahäiriö. Maksa-arvoni ovat olleet kroonisesti koholla jo yli 30 vuotta. Milloin syypääksi arveltiin e-pilleireitä, milloin kilpirauhasta, tai sapen toimintaa. Olen käynyt lukemattomia kertoja ultrassa ja minulla on todettu rasvamaksa. Viime kesänä maksasta otettiin koepala, jonka tulos oli: maksani on terve. Ei ole rasvamaksaa, eikä mitään rakenteellista vikaa. Maksani on siis rakenteellisesti kunnossa, mutta ei silti toimi kuten pitäisi. Maksani ei käsittele kuona-aineita eikä rasva-aineenvaihduntaa kuten sen pitäisi, ja tämä on suurin yksittäinen syy, miksi kroppani kerää rasvaa kuin himohamstraaja 25 vuotta vanhoja Kodin Kuvalehtiä. Tästä seuraa myös se, että kropassani jyllää krooninen matala-asteinen tulehdus, insuliini-resistenssi ja olen aivan jäätävän väsynyt. Raudanpuutteen hoitaminen on haasteellista, koska vaikka ferritiinilukemat ovat jo pilvissä, muut rauta-arvot nousevat hyvin hitaasti. Tämä puolestaan viittaa siihen, että rauta ei mene kudostasolle. Joka vaikeuttaa painon pudotusta taas osaltaan. Kehä on valmis.

Tätä kehää olen kiertänyt nyt vuosikaudet. Lääkärini arvelee, että Mounjaro voisi auttaa minun tapauksessani nimenomaan insuliiniresistenssin ja matala-asteisen tulehduksen suhteen. Koska maksa ei hoida tehtäväänsä, tarvitaan muita keinoja. Tilanteeni olisi huomattavasti pahempi, ellen noudattaisi jo terveellisiä elämänpapoja. Nähtäväksi jää, onko Mounjarosta apua. Jos on, lääkkeen hinta on pieni kustannus verrattuna siihen, mitä olen jo maksanut. Olisin ostanut sillä rahalla uuden auton, voinut sijoittaa, tai maksanut käsirahan asunnosta. 

Investoin nyt vielä älyvaakaan, koska haluan seurata painon lisäksi kehonkoostumusta. Tänään mittasin ensimmäisen kerran, paino 80,8 kg, rasvaprosentti 34,7%, sisäelinrasva 2.0, eli suurin osa rasvasta on ihonalaista. Mielenkiinnolla seuraan, miten tämä kehittyy!

T. CL :D

Vierailija kirjoitti:

Kiitos artikkelin jaosta. Minulle ei ihan täysin avautunut, mitä halusit sillä viestiä?

Onneksi jokaisella on varmasti oma hoitopolkunsa ja asiantunteva lääkäri(t) apuna. Toivon mukaan ainakin. Itse olen onnekas, kun saan käyttää lihavuuteen erikoistunutta klinikkaa  ja lihavuuteen erikoistuneita lääkäreitä apunani työterveyden kautta. Lääkärit uskovat, että minun kohdallani suolistohormoni ei toimi oikein ( aivot eivät saa riittävää signaalia kylläisyydestä, mikä johtaa aterioilla ylensyöntiin)  ja minun tulee mahdollisesti käyttää suolistohormonia lopun elämääni. Kävimme läpi syömistottumuksia ja tietotasoani ravinnosta ja he sanoivat, että tiedän hyvin miten tulisi syödä terveellisesti, eikä ravintoterapeutista ole kohdallani hyötyä, koska kertoisi samat asiat mitä tiedän.

Monet jotka ovat koko elämänsä olleet enemmän tai vähemmän laihdutuskuurilla ovat hyvin tietoisia, mikä lihottaa ja mikä ei ja mit

Onhan artikkeleita mielenkiintoista lukea. Suomalaiset osoittavat rakkauttaan ruoalla ja se ei vielä ole sinällään mikään syy lähteä psykoterapian kaltaiseen prosessiin jos elämässä ei ole myös muita asioita, joiden vuoksi uskaltautuu todella vaativaan prosessiin itsensä kanssa. Osa lihavista osaa kaloritaulukot ulkoa vaikka unissaan, osa on autuaan tietämättömiä ruoan kalorisisällöstä. Heille ravitsemusterapia on tarpeen, koska siellähän pyritään oikeaan annoskokoon, terveellisyyteen, säännöllisiin ruoka-aikoihin ja vain syömiseen keskittymiseen ja osalla myös keinoihin, joilla hidastaa syömistä.

Ihminen ehtii siinä 20 minuutissa, joka kuluu tervesuolistohormonisella kun vatsalaukun venymisestä ja siten kylläisyydestä kertova viesti saavuttaa aivot, syömään moninkertaiselta kalorimäärällä perunamuusia verrattuna keitettyihin perunoihin. Aivan sama, vaikka keitettyjen perunoiden kanssa saisi niitä samoja lihapullia kastikkeessa ja vielä voipalan perunoiden päälle sulatettavaksi. Perunaa joutuu paloittelemaan ja pureskelemaan ennen kuin sen pystyy nielaisemaan kurkusta alas. Ozempic, Wegovy ja Mounjaro ovat sen verran kalliita lääkkeitä lihavuuteen, ettei niitä moni tuloksetta kuukausien ajan käytä. Lääke sopii heille, joilla ei mene viesti sieltä vatsalaukusta ja suolistosta aivoihin, kuten terveellä ihmisellä. Lääke on samanlainen apuväline kuin silmälasit, kuulolaite tai kävelykeppi. Eihän lukulasejakaan tarviva näe tahallaan huonosti. Hän hankkii lukulasit ja jatkaa elämäänsä eteenpäin. 

Tietenkin painoasioiden stigmasta iloitsevat moralisoijat ovatkin nyt kauhuissaan kun eivät pääsekään henkisesti mätkimään ihmisiä, jotka ovat muuten kaikin puolin asiansahoitavia ja terveysvalistuksen elämässään huomioivia. Antaapa heidän jupista! Onhan se vaikeaa, jos ei tiedä millä jatkossa voisi toisia, jopa tuntemattomia, ihmisiä lyödä ja tuntea itsensä jollain tavalla paremmaksi ihmiseksi. 

Itse olen havainnut, että vieläkin on tärkeää jo omaa hyvinvointia ajatellen pitää ateriarytmistä ja annoskoostaan kiinni. Itse tein virheen, että jätin kiireessä aterian pois välistä ja pinnistelin kiljuvan nälkäisenä seuraavaan ateriaan saakka. Otin ahneuksissani suuremman annoksen, kuin hyvän olon annoskokoni on. Tämä tarkoittaa siis yhtä leipäpalaa enemmän aterialla. Söin nopeasti ja voin suoraan sanottuna pahoin ja sydän hakkasi sekä hikoilin ähkyssä kykenemättä vaivoin liikkua sisätiloissa seuraavan tunnin aikana ponnistelematta. En suosittele tuota kenellekään. Minulle tuli ainakin niin kauhea olo, että talletin muiston huolella mieleeni itsesuggestiota varten ja aion käyttää kokemusta aina kun tekee mieli hypätä aterian yli. 

Vierailija kirjoitti:

Laitoin ensimmäisen kynän eilen tilaukseen ja saan sen joko huomenna tai lauantaina. Matka alkaa pian joka tapauksessa :) Tilanteeni on sikäli vähän erikoinen, että minulla on elintavat olleet kunnossa oikeastaan aina, ja etenkin viimeisen viiden vuoden aikana olen ollut entistäkin tarkempi. En käytä alkoholia ollenkaan, syön hyvin terveellisesti, ja liikun paljon. En kärsi "food noisesta". Olen pitkään syönyt liian vähän, joten minun on pidettävä tarkkaan huoli siitä, että saan tarpeeksi kaloreita, ja etenkin proteiinia. Olen käynyt tilannettani läpi useiden eri alan ammattilaisten kanssa vuosikymmenten ajan, yksityinen, työterveys sekä julkinen, minua on tutkittu sisätaudeilla, endokrinologialla ja gastroenterologialla, olen käynyt ravitsemusteraupeuteilla, palkannut valmentajia. Olen nyt jo käyttänyt tuhansia, ellen kymmeniä tuhansia koittaakseni selvittää, mikä hitto minua oikein vaivaa. 

Minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta sekä

On erikoinen tilanne sinulla! Rasvaprosenttisi on aika pieni verrattuna painoosi. Minulla on sama rasvaprosentti kuin sinulla, mutta painan vain 55 kg.

Minulla on huomenna vihdoin lääkäriaika ja saan toivon mukaan reseptin painonpudotuslääkkeeseen, bmi 37. 

Osaatteko sanoa, paljonko Mounjaron käyttö suunnilleen maksaa kuukaudessa? Toki varmaan riippuu annoskoosta. Yritin tuolta lääkehaku-sivuilta katsoa, mutta ei ihan auennut itselleni vielä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on huomenna vihdoin lääkäriaika ja saan toivon mukaan reseptin painonpudotuslääkkeeseen, bmi 37. 

Osaatteko sanoa, paljonko Mounjaron käyttö suunnilleen maksaa kuukaudessa? Toki varmaan riippuu annoskoosta. Yritin tuolta lääkehaku-sivuilta katsoa, mutta ei ihan auennut itselleni vielä.

Aloitusannos maksaa sen reilut 200 ja se riittää 4 viikoksi, mutta ehdottomasti kannattaa ottaa se viides annos vielä siitä. Jotkut saa sen vääntämällä väkisin kynää. Itse ostin 10 kpl 8mm:n 1ml ruiskuja ja Youtubessa oli lukuisia ohjeita, miten se annos sieltä sitten otetaan. En todellakaan ole mikään hoitaja ja en ole eläessäni itseäni aiemmin piikittänyt, mutta helposti sen homman tajusi ja osasi tehdä. Jatkossa kannattaa hintaa säädellä kahdella komponentilla: 1. Annosta ei kannata nostaa ennen kuin on tarve. 2. Jos pystyt pitämään kylmäsäilytyksessä kyniä, niin osta mielummin isompi ja jaa sitä kuin pienempi. Esim. 10mg maksaa 400, mutta 5mg 290. Jos jaat tuota 10mg puolikkaiksi, tulee viikkohinta paljon edullisemmaksi. Tai 7,5mg on samaa hintaa kuin 10mg, joten sitä 10mg voi jakaa pienemmiksi, jolloin viikkohintaa saa taas alemmaksi. Naksautukset on itsekin helppo laskea ja ne lisäpistoksien koot (jotka neulalla kaivaa), mutta siihen on kyllä taulukoitakin tarjolla. Mutta jos jatkat piikin käyttöä, niin ehdottomasti kylmäsäilytys ja kylmästä suoraan pistos. 

Itse olen nyt ottanut 5 kertaa 2,5mg ekasta kynästä ja huomenna tulee käyttöön eka 5mg kynä. En ole aivan varma vielä (riippuu aamupainosta, punnituspäivä on samalla pistospäivä), että pidänkö samana vai nostanko esim 3,75mg:ään tai jopa 5mg. Todennäköisesti pidän samana tai nostan tuohon puoleen väliin. Pienemmässä annoksessa pysymistä tukee myös se, että rahan lisäksi on omituinen ajatus, että ajaisi itseensä lääkettä isompaa annosta kuin tarve haluttuun vaikutukseen. Lisäksi vielä mielessä käy nämä toleranssit eli haluan säilyttää nostovaraa, kun vaikutus heikkenee.

Kannattaa muuten varautua ostamaan Vi-Sibiliä tai vastaavaa. Luumuja vähintään. Maha menee aika kovalle tästä helposti, vaikkei sellaista taipumusta ollut aiemmin. 

Tuossa ylempänä joku kirjoitti osuvasti, että jostain syystä joillekin nämä laihdutuslääkkeet on punainen vaate. Kun kerran ylipainoiset on rumia ja lisäksi kuormittavat terveydenhuoltoa, niin miksi ihmeessä laihdutuslääkkeet on sitten niin vastustettava asia. En keksi muuta syytä kuin se, että näiden valittajien itsetunto perustuu toisten painon arvosteluun ja pelkäävät, että läskit pääsisikin läskeistään eroon. 

Tonnikeiju

Ps. jos jatkossa osallistut keskusteluun, niin ota joku hyvä nimimerkki käyttöön. On kiva pystyä seuraamaan kunkin tarinaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on huomenna vihdoin lääkäriaika ja saan toivon mukaan reseptin painonpudotuslääkkeeseen, bmi 37. 

Osaatteko sanoa, paljonko Mounjaron käyttö suunnilleen maksaa kuukaudessa? Toki varmaan riippuu annoskoosta. Yritin tuolta lääkehaku-sivuilta katsoa, mutta ei ihan auennut itselleni vielä.

Mene viestejä muutama sivu taaksepäin. Saat hyviä vinkkejä täältä. Tervetuloa mukaan ja hyvää vappua!

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensin haluan kiittää aloittajaa tästä ketjusta. Tätä ketjua lukiessa voi tehdä monenlaisia oivalluksia ja saa tukea omille ajatuksilleen. Siis KIITOS! 

Kolme viikkoa takana Mounjaro kynän kanssa. Tänään otin neljännen pistoksen. Aiemmin kirjoitin, että alussa paino lähti hitaaseen laskuun. Nyt paino on kuitenkin tippunut 4,5 kg ja tahti on minulle oikein kannustava. Sain hyvän vinkin, että täytyy pitää huolta juomisesta. Itseasiassa minulla on nykyään usein jano. Aiemmin en janoa juurikaan tunnistanut.

Kuten aiemmin kirjoitin, ihmettelen sitä, miten makuaistini on muuttunut. Suolainen maistuu erittäin suolaiselle ja makea ihan ällömakealta. Tätä jaksan edelleen ihmetellä, mutta tuo ominaisuus kyllä auttaa painon pudotuksessa. Annoskoot ovat vähintäänkin puolittuneet ja mieliteot on pysyneet poissa. Etenkin, jos muistaa syödä ateriarytmin mukaisesti, pieniä annoksia tasaisin väliajoin, on arki varsin helppoa. Liikunnan lisä

Hei Minninen - kiitos positiivisesta palautteesta. Ketjun aloittamiselle oli alun perin hyvin itsekkäät syyt. Kaipasin vertaiskokemuksia enkä löytänyt mistään kaipaamaani keskustelua. Tämä keskustelualusta on toiminut samalla vähän niin kuin päiväkirja ja huomaan, että kirjoittaminen on myös prosessiin sitouttavaa ja motivoi tekemään parempia valintoja. Ketjussa pääosin on ollut kannustava ja toisiaan tukeva ilmapiiri, mitä arvostan kovasti. Ilkeämielisiä viestejä on ollut vähän ja jos kukaan ei ole niihin reagoinut eikä niistä provosoitunut, niin epäasialliset kommentit ovat kuihtuneet siihen. Itse olen kaivannut nimenomaan vertaiskeskustelua, kokemuksia lääkkeen käytöstä jne. Toki tähän ketjuun on mahtunut joitain hieman aiheen ohikin meneviä "tietoiskujakin", mutta ilahduttavasti on kuitenkin pysytty positiivissa fiiliksissä ja tulkinnoissa.

Projektisi on alkanut varsin vauhdikkaasti, mikä monesti motivoikin kun saa varsinkin alussa konkreettisia tuloksia. Tiedän, että painon hallinnassa on tärkeää hahmottaa se, että kyseessä on se maraton, mutta omalla kohdalla en voi kiistää sitä, että olen ollut hyvin malttamaton ja ollut erittäin turhautunut silloin, jos paino ei jostain syystä laskenut vaan jäi jumittamaan. 

Painoindeksini on nyt n. 24 ja vaatenumero on tietenkin pienentynyt 20 kilon jälkeen. Silti olen aina hämmentynyt, jos joku mainitsee painon pudotuksestani. Tuntuu hassulta, mutta jotenkin yllätyn, että mistä ihmiset sen huomaa. Huomaan valokuvissa, että olen pienentynyt, mutta esim. saunassa koen tällä hetkellä olevani tosi lihava. Tämä lihavuuskokemus on tullut viimeisen 2 viikon aikana, vaikka en ole esim. vatsakas tms. Eli juuri nyt vakuutan itselleni, että olen oikeasti ihan ok eikä minun kannata yrittää nipistää painostani enempää. 

-AP