Kuuletko koskaa läheisiltäsi jotain kaunista sanottavaa itsestäsi?
Vaikkapa, että olet ihana, rakas, tärkeä, kaunis jne.
Mä oivalsin juuri, että en ole tuollaista kuullut moniin vuosiin. Äitini suusta varmaan joskus viisi vuotta sitten. Mieheltäni varmaan 20- vuotta sitten.
Olisi kyllä joskus kiva kuulla kauniita sanoja arjen keskellä, vaan eikö suomalaiset sitä osaa?
Kommentit (44)
Hah! En todellakaan. Kuulen vain haukkuja ja syyllistämistä. Nyt viime aikoina muutama on sanonut oikein hampaat irvessä, että olen heille rakas ja tärkeä, kun nostin metelin siitä miten minua kohdellaan. Yleensä olen liian kiltti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kuule. Aika usein kuulen, kun jotain toista henkilöä kehutaan minulle "siskosi on niin mukava" tai "marjukka on kyllä niin hyvä työssään".
Sama juttu. Anoppini usein kehuu minulle toisen poikansa vaimoa.
Sama täällä. Ja myös miehen mummo, anopin äiti kehuu minulle kaikki muut vaimot. Minulle kehutaan myös muiden lapset, omistani en kuule koskaan mitään.
Hauskinta on, että jopa oma isäni ja tämän vaimo muistavat miestäni synttäreinä mutta minua eivät 😅 Ostivat miehelle hyvin mieluisen 40-vuotislahjan, kun minä sain WhatsAppissa onnitteluviestin. Anoppi myös ostelee kalliita lahjoja vävyilleen, minä saan laudeliinan tai patalapun.
Kehuja en kuule koskaan.
Äiti on ainoa, joka kehuu ulkonäköäni (kerran viidessä vuodessa). Toisaalra hän on myös ainoa, joka haukkuu ulkonäköäni (kerran kahdessa vuodessa).
Muut kehuu, läheiset haukkuu. Omanarvontunne säilyy. Kehuminen kuulemma ylpistäisi minut. Ylpistyneeltä ihmiseltä eivät voisi vaatia ylenmäärin lisää erilaisia velvoitteita heidän hyvinvoinnikseen. Alas nujerrettu ihminen on helpommin ohjailtavissa. Minä en kuitenkaan taivu. Kaikella on rajansa.