Dementiaan sairastuminen päälle 70-vuotiaana. Miten olette läheisillä huomanneet ja onko diagnosoitu lääkärissä?

Muutos persoonassa oli ensimmäinen asia, eli ennen aikaansaava ihminen ei saanut asioita hoidettua tai jätti ihan viime tippaan esim tilattua lääkäriä, siivottua, toimitettua jotain asiaa jne. Siinä tietysti myös unohtelua mukana mutta myös sellaista ettei vaan ns viitsinyt tehdä jotain asiaa. Myös lääkkeenotto meni ihan miten sattui, otti vanhan ohjeen mukaan tai silloin kun muisti. Pari vuotta sitten sai diagnoosin. Nykyään passivoitunut entisestään, ei juuri poistu kotoa. Muisti pelaa aika hyvin mutta apuja tarvitsee kodinhoidossa. 

Läjimuisti alkaa hiljalleen mennä. Ei muista jotain edellispäivän tapaamista. 

Aluksi unohtelua, jonka kuittasi huumorilla. Kun paheni, laskut jäivät maksamatta, saattoi lähteä kaupasta maksamatta ostoksiaan. Ei muistanut pankkikortin tunnuslukua ja tilasi aina uuden kortin. Arkipäivän asiat jäivät tekemättä, kuten tiskaus, siivous ja pyykinpesu. Lääkkeet otettiin miten sattui, kun ei muistanut otti aina uudelleen. Henkilökohtainen hygienia unohtui. Soitti useita kertoja päivässä ja kertoi samat jutut. Muistitestissä keskivaikea dementia.

Muisti ei niinkään pätkinyt alkuun vaan kaikenlainen muu kuten uusien asioiden tekeminen, laitteiden käyttö (puhelin, tietokone, telkkari), jne. Lisäksi tuli epäluuloisuutta, aloitekyvyttömyyttä, loputonta jankutusta kaikenlaisista pikkuasioista, sairaudentunnottomuutta, negatiivisuutta aivan kaikkea kohtaan, mutta erityisesti muita ihmisiä kohtaan. 

Unohtelu kuten avainten, tunnuslukujen jne. tuli vasta näiden jälkeen. Diagnoosia ei ole edellenkään, koska ei suostu testeihin.

Ikänsä tehnyt ristikoita, käsitöitä, leiponut... ja yhtäkkiä mikään näistä ei meinannut onnistua. Ei ollut kiinnostunut enää ulkonäöstään. Tunki pesukoneeseen ihan liikaa pulveria ja huuhteluainetta. Alkoi laulaa ja höpötellä sopimattomia asiakaspalvelijoille ja muille tuntemattomille ihmisille.Testien ja aivojen kuvaamisen jälkeen sai muistilääkityksen, josta ei ollut apua. Kuoli puolitoista vuotta diagnoosin saamisen jälkeen, koska lopetti syömisen ja juomisen.

"Valehtelu", jolla rikkoi paljon sosiaalisia suhteita. Kaikin puolin rehellisestä ihmisestä oli vaikea uskoa, että hänellä oli eri todellisuus kuin meillä muilla. En minäkään voinut tietää, oliko joku kertonut hänelle minusta jotain sellaista, joka ei pitänyt paikkaansa ja vielä siinä vaiheessa ihmettelin, onko hän sekoittanut jotain kun alkoi kertoa minun vuosikymmeniä sitten kuolleen sukulaisen käynnistä.

Myös tavaroitten mystinen katoaminen ja löytyminen perin erikoisista paikoista olivat ennen selvää muistin heikkenemistä ilmenneitä oireita.

Äidilläni aikoinaan katosi sanat. Järki toimi, mutta hän ei löytänyt sanoja kertoakseen, mitä tarkoittaa.