Sinä, joka pistät välit kokonaan poikki johonkin ihmiseen: miksi toimit niin?

Ehkäpä se toinen ei tajua, että ne asiat riitelee, ei ihmiset. Mene henkilökohtaisuuksiin ja yrittää tuhota elämäsi. Pitäisikö sitä katsoa tumput suorana? Saa ja pitää puolustautua ja suojata itsensä, jos toinen käy päälle henkisesti, fyysisesti tai taloudellisesti.

Siksi että ihminen on niin alkoholismin terminaalivaiheessa, että kaikki hänen ympärillään ovat tahtomattaan hänen omaishoitajiaan/sosiaalihoitajiaan.

Ja tämä on vain trendi, joka oli jo ennen ja vasta nyt on pahentunut: Jo aiemmin vielä työkykyisenä hän oli ystävyyssuhteessa ottava osapuoli joka ei anna mitään: Tapaamisessa vuodatti vain omia (KAIKKI itseaiheutettuja!) ongelmiaan vaikka tunnin kysymättä mitä toiselle kuuluu.

Koska katson ystävyyden edellyttävän vastavuoroisuutta ja koska ammattini ei ole sosiaalihoitaja, en halua tätä ihmistä enää tavata. Minun ja muiden suomalaisten verorahoilla hänelle jo se sosiaalihoitaja, kotiapu jne. kustannetaan, se riittää.

Siksi että se ihminen on täysi muluggu, tai siksi että sillä ihmisellä on täysin sietämätön puoliso.

On lopulta pakko, ei pysty olemaan tekemisissä. Minulla kävi näin isosiskoni kanssa, joka on minua neljä vuotta vanhempi. Kun olin jo täyttänyt 50, sanoin hänelle, että eikö voitaisi jo vihdoinkin olla ns. samalla tasolla, siis niin, että toinen ei ole toista parempi, mutta se ei käynyt hänelle. Hänen piti saada olla yhä edelleen se päällepäsmäröivä vanhempi sisar, joka päättää kaikesta ja joka saa arvostella minua jopa aivan tyhjänpäiväisistä asioista. Olin liian kauan liian kiltti ja myötäilevä, mistä olin pitkään vihainen itselleni, mutta kaikki päättyi loppujen lopuksi tavallaan parhain päin, kun tiemme erkanivat = emme ole olleet missään tekemisissä 12 vuoteen. Parempi näin päin. En usko, että tulemme koskaan enää olemaan missään tekemisissä keskenämme, koska vanhempamme ovat jo kuolleet. Minulla on vain yksi aikuinen lapsi. Näin toimittiin mieheni kanssa ihan tarkoituksella ja yhteisellä sopimuksella hänen kanssaan, sillä en halunnut mahdollistaa sitä, että syntyisi lisää katkeria sisarussuhteita. Tilanteeni on ollut siskoni kanssa sama jo ihan varhaislapsuudestani asti: en ole hänelle mitään, vain hän on jotakin.

Joskus vaan elämässä voi joutua sellaisten asioitten kohteeksi että ei ole muuta kuin sanoa hyvästi, anteeksi ei voi antaa koskaan, elämä jatkuu ilman näitä ihmisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Joskus vaan elämässä voi joutua sellaisten asioitten kohteeksi että ei ole muuta kuin sanoa hyvästi, anteeksi ei voi antaa koskaan, elämä jatkuu ilman näitä ihmisiä. 

Kuten asiattoman ja lapsellisen käytöksen. Ei sellasta jaksa.

Tarjoaa psykiatrin juttusille menemistä. Tidellisuudessa hänen menneisyytensä tuntien on avun tarpeessa itse.

Nuoruuden paras kaveri jätti 15000 Mk pystyyn. Joo, tiedän en tehnyt velkakirjaa, oma vika, mutta kun kysymyksessä paras kaveri niin kai sitä oletti että asiat hoituu. Oltiin oltu kavereita 25 vuotta. Nyt kun itselle on tullut enemmän ikää tajuaa jotenkin vielä selvemmin kuinka mulkku ihmnen voi toiselle olla.

Vierailija kirjoitti:

Paras tapa osoittaa kantansa paskiaisille on hylätä heidät. :) 

Juurikin näin. Tein exälle niin, etten koskaan arvostellut häntä ja sanonut pahaa sanaa. Hän jatkoi tyytyväisenä elämäänsä muiden naisten kanssa ja valehteli minulle päivät pitkät. Toisinaan saattoi olla jossain jopa kuukauden, eikä ukosta kuulunut mitään. Minä kiltisti otin hänet aina takaisin. Eräs kaunis päivä kun mies oli taas "reissuillaan" keräsin tsvarani ja lähdin. Missään tekemisissä en ole sen jälkeen ollut. En ole tosin estänyt häntä whatapissa vaan tyytyväisenä lukenut hänen viestinsä, missä ihmittelee mitä on tapahtunut. Lähdöstäni on jo yli 2 vuotta ja mies ainavaan joka kuukausi pommittaa minua viesteillä.  

Vierailija kirjoitti:

Joskus vaan elämässä voi joutua sellaisten asioitten kohteeksi että ei ole muuta kuin sanoa hyvästi, anteeksi ei voi antaa koskaan, elämä jatkuu ilman näitä ihmisiä. 

Pitää saada 'ilmaa', jota hengittää, muuten tukehtuu.

Anteeksikin voi antaa, muttei suhde välttämättä palaudu, sillä anteeksianto ei tarkoita sitä. Jos välien haluaa palautuvan, pitää vahingot yrittää korjata tai korvata, aidosti katua ja muuttaa tapojaan, ettei huonoa kohtelua toista. 

ihan kaikkea levityksiä ei kuitenkaan siedetä, ja vaikkei olisi edes mitään välejä, silloinkaan.

Jatkuva riidanhaastaminen, mielivaltainen syyttely, paha alkoholismi, narsistinen käyttäytyminen, aggressiivisuus...

Kyllä sitä toisinaan ihmisetkin riitelee. Kun tulee pahasti petetyksi ja loukatuksi niin että luottamus toiseen on kokonaan mennyt, ei ehkä pysty antamaan anteeksi, eikä tarvitsekaan. 

Pesäero oli tehtävä, vaikka se sattuikin mielettömästi. Mutta vielä enemmän olisi sattunut, jos olisin jatkanut huonossa parisuhteessa, jossa toinen osapuoli käytti liikaa alkoholia, kävi vieraissa ja petti raha-asioissakin. 

Koska inhoan sitä ihmistä ja hän on kohdellut minua todella huonosti monen vuoden ajan. Olisin periaatteessa voinut tehdä hänestä rikosilmoituksen, ja olisin tehnytkin, jos kyseessä ei olisi asianomistajarikos. En jaksa sitä tyyppiä yhtään, eikä ole mitään syytä miksi haluaisin olla hänen kanssaan tekemisissä.

Kyseessä oli henkisesti sairas, ilkeä ja kostonhimoinen ihminen.

Tää " asiat riitelee, ei ihmiset" on kyllä niin turhaa sanahelinää...huh huh.

Viimeksi katkaisin bälit ihmiseen, joka käyttäytyi täysin rajattomasti. Oli mm yhteydessä mihin vuorokaudenaikaan tahansa ja odotti, että hänelle vastataan. Hän ei ole työelämässä (yllätys), minä olen. Ei siis ollutvarsinaista asiaa, josta riidellä. 

Pitkäaikainen läheinen ystävä jäi kiinni valehtelusta, eikä varmaan itse edes tiedä jääneensä, koska lakkasin vastaamasta yhteydenottoihin. Jos olisin kysynyt häneltä asiasta, hän olisi kieltänyt kaiken ja tehnyt kaikkensa selitelläkseen asian itselleen edulliseksi. Hän valehteli omasta elämäntilanteestaan niin radikaalisti, että luottamus särkyi. Kaikki, mitä olin kuvitellut hänen kertoneen luottamuksella olikin ollut valetta. Tukeutui minuun hankalassa elämäntilanteessa, jonka syyt oli väritelty ihan päinvastaiseksi ja lokasi tulevan ex-kumppaninsa maineen syyttä koko lähipiirin silmissä.

Kulissit alkoi onneksi sortua jo hieman ennen kiinni jäämistä, joten vaikka kuvio sinänsä yllätys olikin, oli jälkikäteen helppo laskea 1+1 ja ymmärtää, että ystävä onkin kaksinaamainen päihderiippuvainen ja mahdollinen narsku, joka käyttää hyväkseen muita. Olin ilmeisesti hänen hoviaan. Varmaan loppuvaiheessa ainoa ystävä tai no, hyväksikäytettävä. Nykyään näyttäisi siirtyneen itseään 15 vuotta nuorempiin hovin jäseniin. Heitä on helpompi käyttää hyväkseen.

Minuakin kiinnostaa tämä aihe. Lähinnä siksi, että minut itseni on hylätty joitain kertoja. Joka kerta asialla ystävä, jota olen vuosien ajan tukenut ja auttanut. 

Tuntuu kummalliselta, kun on kuunnellut ystävän valituksia yli kymmenen vuoden ajan ja yrittänyt tukea ja lohduttaa erilaisissa vaikeuksissa ja sitten ykskaks ystävää ei enää kiinnostakaan jatkaa ystävyyttä.

Ehkä nämä ystävät ovat löytäneet minua paremman ystävän eikä minun seurani enää kiinnosta.