En voi mennä töihin koska en kestä ihmisten seuraa 8 tuntia

Mahdollisuuksia riittää. Vaikkapa metsuriksi opiskelemaan.

Sama, mutta minä otinkin tämän huomioon jo opiskelualaa valitessani. Valitsin it-alan, jotta saan työskennellä pääosin koneiden, ei ihmisten kanssa. Viimeiset yli 10 vuotta olen tehnyt 100% etätyötä, eli yhtään ihmisten seuraa ei tarvi kestää livenä, etäpalavereja silloin tällöin vaan.

Etsi töitä ulkomailta. Minustakin suomalaisten ympärillä oli vaikeaa ja minulla on traumataustaa, mutta ulkomailla olen sosiaalinen ja ihmiset on ihania! Täällä tekee mieli olla koko ajan ihmisten seurassa ja tehdä töitä vaikka kaikkien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Etsi töitä ulkomailta. Minustakin suomalaisten ympärillä oli vaikeaa ja minulla on traumataustaa, mutta ulkomailla olen sosiaalinen ja ihmiset on ihania! Täällä tekee mieli olla koko ajan ihmisten seurassa ja tehdä töitä vaikka kaikkien kanssa.

Oma kokemus ihan eri. Mutta ehkä se johtuu siitä, ettei mulla ole mitään traumataustaa, olenpa vaan ääripään introvertti, joka en kerta kaikkiaan halua ihmisseuraa, ja myös aistiyliherkkä jolloin esim. toimistoympäristöt kuormittaa minua valtavasti. Sellaiselle varmasti, joka kaipaisi sosiaalisuutta, mutta ei ole oikein siinä luonteva, monet ulkomaat voi olla tosiaan Suomea parempia, siellä on niin ekstroverttia jengiä, että ne vetää vähän väkisin ujommankin mukaan, kun taas Suomessa helposti aletaan välttelemään.

Mutta tosiaan jos ei halua sosiaalisia kontakteja vaikkei niitä mitenkään jännitä tms, monet maat on vielä paljon pahempia kuin Suomi. Mä olen työskennellyt kahdessa muussa maassa: Yhdysvalloissa ja Irlannissa. Molemmissa löi sosiaalisuus ihan yli meikäläisen ääri-introvertin (INFJ) sietokyvystä. Jenkeissä oli erityisen ahdistavaa, koska siellä on hyvin vanhoilliset sukupuoliroolit vielä, ja naiselta odotetaan sosiaalisuutta, ainaista hymyilyä ja avoimuutta. Jos hetkenkin oli ihan vaan naama peruslukemilla pohtimassa jotain, eiköhän joku tullut "piristämään" tai kommentoimaan, miten noin kauniin naisen kuuluisi hymyillä tms. Irlannissa ei sentään ollut tällaista erityisesti sukupuolen takia tulevaa taakkaa, mutta siellä taas oli se, että jos ei napannut lähteä toimiston poikien kanssa pubeihin "kokoustamaan" välillä, niin jäi aika äkkiä ulos itse työnteonkin sisäpiiristä, eikä mulle sitten enää kerrottu oikein työni kannalta tärkeitä asioita. Minä sainkin sieltä vuoden päästä kenkää sillä perusteella, että en sovellu tiimiin. Kovasti pahoiteltiin, että olisi jo rekrytoitaessa pitänyt ymmärtää, että naisen on vaikea sinne tiimiin istua, ja vielä vähän muita vanhemman naisen, tiimi kun on kaveriporukka.

Ilmiannettu.

En voi mennä töihin koska unirytmini ei salli, en jaksa muita ihmisiä, väsyn helposti, kyllästyn, palkka on huono, työmatkat hankalia, autoa ei ole, bussit ei kulje, päiväkoti on väärässä paikassa, mitähän vielä. 

Entäs me kaikki muut työssäkäyvät, miten me oikein jaksetaan sitä kaikkea?

Vierailija kirjoitti:

Yhyy. Toimitappa itsesi hoitoon ap. 

Mut eihän Suomessa saa hoitoa ja apua, jos sitä itse hakee. Pitää ensin syyllistyä johonkin hirveeseen rikokseen, niin vasta sen jälkeen viranomaiset voivat ruveta tutkimaan, mitä ja minkälaista apua, hoitoa tämä henkilö tarvitsee. Mutta monesti toljotetaan vaan sitä, että tässä on tehty rikos ja sitten tekijä toimitetaan vankilaan, vaikka sairaala olisi oikeampi paikka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etsi töitä ulkomailta. Minustakin suomalaisten ympärillä oli vaikeaa ja minulla on traumataustaa, mutta ulkomailla olen sosiaalinen ja ihmiset on ihania! Täällä tekee mieli olla koko ajan ihmisten seurassa ja tehdä töitä vaikka kaikkien kanssa.

 

Oma kokemus ihan eri. Mutta ehkä se johtuu siitä, ettei mulla ole mitään traumataustaa, olenpa vaan ääripään introvertti, joka en kerta kaikkiaan halua ihmisseuraa, ja myös aistiyliherkkä jolloin esim. toimistoympäristöt kuormittaa minua valtavasti. Sellaiselle varmasti, joka kaipaisi sosiaalisuutta, mutta ei ole oikein siinä luonteva, monet ulkomaat voi olla tosiaan Suomea parempia, siellä on niin ekstroverttia jengiä, että ne vetää vähän väkisin ujommankin mukaan, kun taas Suomessa helposti aletaan välttelemään.

Mutta tosiaan jos ei halua sosiaalisia kontakteja vaikkei niitä mitenkään jännitä tms, mo

Riippuu tosi paljon maan kulttuurista tietysti, jokainen valitsee luonnollisesti itselleen soveltuvan paikan. Anglosaksinen tyyli ei ole omakaan lempparini, sen sijaan tykkään Euroopassa Välimeren maiden kulttuurista, mitä etelämpi sen parempi. Porukka on ystävällistä mutta aitoa, eli ei esitetä iloista 24/7 tai ole mitään vaatimuksia jatkuvista hymyistä, vaan hymyt on ihan aitoja koska ihmiset on iloisia, ja jos ei ole, niin senkin saa näyttää. Suomalainen ilmeetön naama luetaan suruksi, ahdistukseksi tai ärsyyntymiseksi, mitä se aidosti yleensä onkin, jos suomalaiset on rehellisiä itselleen. Se on myös ihan ok, ihmiset vaan sitten ehkä kysyy mikä on ja yrittää piristää. Täällä on ihmisillä käytöstavat, jotka opetetaan lapsesta asti, eikä kiusaaminen ole esim. työpaikoilla ollenkaan yhtä yleistä kuin Suomessa, missä sitä tapahtuu melkein kaikkialla tavalla tai toisella. Täällä on paljon vapaantuneempi ilmapiiri. Itse olen INFP ja Suomessa tosi introvertti, mutta täällä tosiaan rakastan olla ihmisten ympärillä. En ole kaikkein puheliain, mutta tykkään kuunnella muita ja sillä tavalla osallistua tilanteeseen, ja se riittää hyvin. Katsekontakti, pienet kohteliaisuudet, sellaisia pieniä juttuja on kaikki kohtaamiset täynnä, ja siitä tulee itsellekin tosi hyvä mieli. Täällä ei ole sellainen kilpailu- ja suorituskeskeinen mentaliteetti, vaan yhteisöllisyys ja muiden huomioon ottaminen on tärkeää. Omaa aikaa on riittävästi, mutta silloin kun olen ihmisten ympärillä niin se ei tunnu pakkopullalta eikä se ahdista etukäteen. Suomalainen kulttuuri ei sovi kaikille, ja joskus se "en jaksa olla ihmisten ympärillä" ei ole oma vika tai joku sisäinen vika vaan ne ihmiset ympärillä on mänttejä...

Keskity töihisi, niin et huomaa onko ihmisiä ympärilläsi.

Altista, elämässä on JOKAISEN kehitettävä sosiaalisia taitoja, viestintätaitoja ja suhdetaitoja. Ne eivät ole synnynnäisiä.

Joten lakkaa valittamasta, ja ota vastuuta elämästäsi. 

Harjoittele, mene joukkoon, treenaa, hanki harrastuksia joissa tapaat ihmisiä livenä. Näin me muutkin teemme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opinto-ohjausta pitäisi kehittää sillä lailla, että osaisivat neuvoa paremmin meitä epäsosiaalisia löytämään meille sopivaa yksin tehtävää työtä. Tämä tulisi edullisemmaksi ja tuottavammaksi niin yksilön kuin koko yhteiskunnan kannalta. Itse olen esimerkki siitä, miten sosiaalisen hälinan ja kiusaamisen aiheuttaman totaalisen romahduksen jälkeen olen lähes työkyvytön ja syrjäytynyt. Kenen kannalta tämmöisestä on mitään iloa? Noh, toki kokoomuslaiset ja vihreät tykkää, kun on meidänlaisia "huonompia" ihmisiä, joihin voivat itseään verrata ja joihin nähden voivat itseään kohottaa.

Minun alallani kaikki tekevät töitä yksin kotona. En tapaa toimeksiantajiani juuri koskaan, paitsi joskus jos kutsuvat kahville tai lounaalle. Kaikki työt hoidetaan sähköisesti.

Ja ala on?

Palkanlaskenta

Itseään voi kehittää, koulia, siedättää. Ei pidä olla tumput suorana, että olen nyt tällainen ressukka vässykkä.  Ryhdistäytykää ja  yrittäkää .

Vierailija kirjoitti:

En voi mennä töihin koska unirytmini ei salli, en jaksa muita ihmisiä, väsyn helposti, kyllästyn, palkka on huono, työmatkat hankalia, autoa ei ole, bussit ei kulje, päiväkoti on väärässä paikassa, mitähän vielä. 

Entäs me kaikki muut työssäkäyvät, miten me oikein jaksetaan sitä kaikkea?

No eihän "me" jaksetakaan. Työuupumus on kansantauti. Mt-syistä jäädään jo useammin työkyvyttömyyseläkkeelle kuin tuki- ja liikuntaelinvaivoista.

Vierailija kirjoitti:

Yhyy. Toimitappa itsesi hoitoon ap. 

Mene sinä töihin siitä niin kuin olisi jo!

Sit vaan sellaiselle alalle jossa voi nysvätä yksin. Jotkut toimistotylsyydet on sellaisia ja sitten vaikkapa sähkö- tai putkiasennus. Asennuksessa toki tapaa muita ihmisiä, mutta ei niiden kanssa tartte paljoa tekemisissä olla. Sanoo moi, ehkä jotain töistä ja sit keskittyy töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etsi töitä ulkomailta. Minustakin suomalaisten ympärillä oli vaikeaa ja minulla on traumataustaa, mutta ulkomailla olen sosiaalinen ja ihmiset on ihania! Täällä tekee mieli olla koko ajan ihmisten seurassa ja tehdä töitä vaikka kaikkien kanssa.

 

Oma kokemus ihan eri. Mutta ehkä se johtuu siitä, ettei mulla ole mitään traumataustaa, olenpa vaan ääripään introvertti, joka en kerta kaikkiaan halua ihmisseuraa, ja myös aistiyliherkkä jolloin esim. toimistoympäristöt kuormittaa minua valtavasti. Sellaiselle varmasti, joka kaipaisi sosiaalisuutta, mutta ei ole oikein siinä luonteva, monet ulkomaat voi olla tosiaan Suomea parempia, siellä on niin ekstroverttia jengiä, että ne vetää vähän väkisin ujommankin mukaan, kun taas Suomessa helposti aletaan välttelemään.

Mutta tosiaan jos ei halua sosiaalisia kontakteja vaikkei niitä mitenkään jännitä tms, mo

Sinulla on ankea ja vaikea jopa välttelevä suomalainen luonne. Siinä syy miksi et pärjännyt ulkomaalaisten kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Etsi töitä ulkomailta. Minustakin suomalaisten ympärillä oli vaikeaa ja minulla on traumataustaa, mutta ulkomailla olen sosiaalinen ja ihmiset on ihania! Täällä tekee mieli olla koko ajan ihmisten seurassa ja tehdä töitä vaikka kaikkien kanssa.

Mistä sieltä? Missä ulkomailla on töitä?

100% etätyö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etsi töitä ulkomailta. Minustakin suomalaisten ympärillä oli vaikeaa ja minulla on traumataustaa, mutta ulkomailla olen sosiaalinen ja ihmiset on ihania! Täällä tekee mieli olla koko ajan ihmisten seurassa ja tehdä töitä vaikka kaikkien kanssa.

Mistä sieltä? Missä ulkomailla on töitä?

Väärin päin mietitty. Valitse millaisessa ympäristössä viihdyt ja ala ottamaan askeleita siihen suuntaan. Ei niitä töitä Suomessakaan ole kaikille. Älä mene selviytymismentaliteetti edellä vaan mieti millaista elämää haluat oikeasti elää, sitten joka päivä otat pienen askeleen siihen suuntaan. Opettele kieli ilmaiseksi netissä, katsele asuntoja, inspiroidu, mieti mitä haluaisit tehdä ja hanki taitoja siihen. Jos haluat asiakaspalveluhommiin eikä ole työkokemusta, mene vapaaehtoishommiin Suomessa (netistä löytyy paljon erilaisia sivustoja) ihmisten kanssa ja hanki sitä kautta ihmissuhdetaitoja. Jos haluat kokiksi mutta ei ole taitoja, ala opettelemaan taitoja ilmaiseksi netin avulla ja lähde tutustumaan kokkeihin erilaisissa tapahtumissa ja kysy voitko päästä joskus ilmaiseksi jeesailemaan tai jotain. Ihan vaan pari esimerkkiä, mutta eri alojahan on ihan loputtomasti. Tutki työväenopiston kurssitarjontaa, jne. Jos on aikaa katsoa leffaa, on aikaa opiskella kieliä. Jos on aikaa kirjoitella täällä, on aikaa treenata. Masennuksen kokeneena tiedän että se on oikeasti helpommin sanottu kuin tehty, mutta ne on ne tosi pienet jatkuvat askeleet jotka auttaa elämässä eteenpäin.

Muuten sä olisitkin todella hyödyllinen ja osaava yhteiskunnan jäsen, et vaan jaksa ihmisten seuraa. Ja kattia kanssa.

Ymmärrän siinä että en itsekään jaksa vuosia samoja ihmisiä töissä. Korona-aika oli helpompaa.

Mitä ajattelet että ihmisten seurassa pitäisi tehdä? Ole vaan oma itsesi ja tee töitä. Jos jaksat käydä tauoilla hienoa. Jos et jätä osa tauoista väliin.