Jouduitko ottamaan opintolainaa tai ottavatko lapsenne?

Jouduin. Vanhemmat eivät laittaneet minua varten yhtään rahaa säästöön, lapsilisätkin käyttivät sen sijaan että ne olisi säästetty, joten pohjakassanani oli ainostaan hyvin vähän rahaa jonka itse sain kesätöistä säästeyyä. Joten minun piti ottaa opintolainaa ja hakea asumistukea yms että pääsin muuttamaan omilleni.

Pyrin siihen, että ei tarvitse lukiossa ottaa lainaa ja kotona saa asua ja syödä myöhemminkin.

Rahaa en pysty antamaan, jos haluavat muuttaa omilleen.

Opiskelin oppisopimuksella töissä. Maksoin opiskelusta vain 50e ja palkka tuli normaalisti. Stipendin sain kun valmistuin. Oliskos ollu 450e.

Otin ja sain kokonaan korkoineen anteeksi.

En ottanut ja pidän huolen etteivät lapsetkaan joudu. Kyllähän sitä kulut tippuu paljon kun muuttavat tästä omilleen jolloin sen saman rahan voi antaa tukemaan heidän opiskelua eikä vanhempien tilanne muutu. Lisäksi on toki säästetty vähän näitä varten. Ja aivan keskituloisia ollaan ja muuten taviksia. Erottu etc. Mut raha-asiat pyritään pitämään kunnossa. 

En ottanut opintolainaa, enkä myöskään ollut töissä muuten kuin kesät. Asumistuella ja opintotuella pärjäsi hyvin, kun opiskeli pienellä paikkakunnalla, missä asunto oli halpa ja oppilaitos kävelymatkan päässä. En pistänyt rahaa huvituksiinkaan, baarissa en tainnut käydä kertaakaan koko opiskeluaikana. 

Vierailija kirjoitti:

Jouduin ottamaan, onneksi ei mitään isoa summaa. Omat lapset eivät ole ottaneet, kolmesta yksi tosin vielä siinä iässä että on vasta lukiossa. Molemmat yliopistossa opiskelevat tekevät töitä opintojen ohella ja lisäksi me vanhemmat autamme aina tarvittaessa. Sisareni lapsi nostaa aina täyden lainan vaikka ei sitä tarvitsisi, ja sijoittaa sen osakkeisiin ja kryptoihin, mut hän onkin matikkanero.

Ei tarvitse olla matikkanero sijoittaakseen osakkeisiin ja kryptoihin.

Otin kyllä. Se oli silloin tapana.

Jouduin ottamaan opintolainaa. Olin kyllä töissä kesäisin neljä kuukautta, mutta niiltä kuukausilta ei saanut opintorahaa, ja eläminen piti rahoittaa jotenkin, joten säästöön ei juurikaan jäänyt. Lisäksi kesäansioista oli ostettava kaikki, mitä vuoden varrella arveli tarvitsevansa, jotta oli ehjät kengät ja shampoota jne. kun opintorahasta ja opintolainasta ei pystynyt. Jotenkin muistelen, että se opintoraha oli sen suuruinen, että kattoi neljäsosan vuokrasta. Muuta tukea ei tullut, joten opintolainalla maksettiin vuokraa ja syötiin.

Sama jama on varmasti omillakin lapsilla edessä. Nykyisin on vielä niin tiukat opiskeluajat määritelty, että mikään jatkuva työnteko tuskin tulee kyseeseen, jos opiskelee jo 8 tuntia päivässä. 

En ottanut (5,5 vuotta yliopistolla) eikä tarvitse lastenkaan ottaa.

No se oli ainoa keino opiskella aikoinaan 80- luvulla. Kotona vanhempien luona ei asumisesta ja opiskelusta tullut mitään joten pakon edessä laina. Kesällä töistä sain hieman taskurahaa.

Periaatteessa en joutunut, koska sain hyvin pian opintojen aloittamisen jälkeen alan harjoittelupaikan, ja kävin töissä koko opiskeluajan. Otin silti, ja rahoitin sillä sitten talon remontteja, joihin ei sillä hetkellä olisi muutoin ollut varaa.

En ottanut. Asunto oli vanha huonokuntoinen soluasunto, tein kesät töitä, söin enimmäkseen opiskelijaruokalassa, en ostanut vaatteita enkä osallistunut opiskelijarientoihin. Vanhemmilta sain joskus ruokaa tai vähän rahaa.

Sen verran pienellä palkalla joutui opiskelujen jälkeen kituuttamaan, että ihan hyvä ettei ollut lainaa maksettavaksi, vaikka olisi se opiskeluaikaan tuonut mukavuutta.

Vierailija kirjoitti:

Jouduin ottamaan kaiken, minkä sain. 90-luvun lamassa opintotuki oli 505mk/kk, eli 90€. Vuokranpuolikaskin oli yli 1000mk/kk, johon en saanut asumistukea, koska avovaimoni oli töissä. Hän ei kuitenkaan tasa-arvon airueena halunnut minua elättää.

Kesiksi onneksi sain töitä, että jotenkin pärjäsin opiskeluajan. Sitten vielä valmistuin työttömäksi, eikä ansiosidonnainenkaan harkkaripalkoista kummoinen ollut. Kun lopulta pääsin alani töihin, maksoin vuodessa opintolainan pois, säästin asp:n kolmessa vuodessa ja ostin asunnon. 

Äitinikin sitten pahoitteli vuosikymmenen jälkeenpäin, ettei mukamas ollut tajunnut, miten vähän minulla on rahaa. Varmasti tiesi, muttei välittänyt. Esitti sitten katuvaista, kun itse oli avuntarpeessa.

Mun veljellä on sama tilanne. On tuore tyttöystävä ja haluaa välttämättä muuttaa veljeni luo asumaan ja vielä ottaa veljeni luottokortin. Veli kieltäytyy ja tyttöystävä ihmettelee.

Miksi avopuolison pitää elättää ?

Otin maksimit ulos. Oli varaa pitää autoa ja koiraa ja käydä laskettelemassa. Nyt olen maksanut takaisin vähän päälle satasen kuussa monta vuotta, ei huomaa tilissä. Onneksi ei jäänyt elämä elämättä opiskeluaikanakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Otin ja sain kokonaan korkoineen anteeksi.

Valhetta. Mitään lainaa ei saa anteeksi ja jos sinun laina on mennyt ulosottoon niin joudut se silti maksamaan.

Ostimme lapselle sijoitusasunnon yliopistokaupungista eli hän sai asua ilmaiseksi. Kesät hän teki töitä eli kerrytti säästöjä. Kuittasimme asunnosta kivan myyntivoiton, kun lapsi valmistui.

Säästöillään lapsemme osti omistusasunnon välttyäkseen rahojen tuhlaamiselta vuokraan. Eiköhän hän pysty sitten puolestaan omalle lapselleen ostamaan opiskeluasunnon.

Kyllä jouduin, en myöskään saanut kertaakaan mitään apua/tukea kotoa lähdettyäni tai silloin, kun sieltä lähdin. Maksoin jo 15v ikäisenä ekasta kesätyö palkastani äidille "ylläpito korvausta".

Lasteni kanssa toiminut ja toimin täysin päinvastoin, esikoinen aloittaa nyt 4.vuoden yliopistossa eikä ole lainaa tarvinnut nostaa. Kuopus asuu vielä kotona, opiskellut ammatin ja käy töissä, vasta nyt kesällä sovittiin, että maksaa maltillisen summan (200€) meille vanhemmille päin kunnes muuttaa omilleen.

Kyllä. Otin opintolainaa ja kävin töissä myös. Opiskelin kaksi tutkintoa ja olen koulutustani vastaavassa työssä.

Otin sen minkä sai, mutta tämä tapahtui 90-luvulla, silloin lainaa ei samalla tavalla pelätty ja vieroksuttu kun nykyään vaan oli ihan normaalia sitä ottaa. Toki maailma on siitä muuttunut, en arvostele niitä, jotka nykyään yrittävät ilman lainaa pärjätä. Omat tutut nuoret sitä ovat ottaneet, jos ei ole ollut tarpeen niin ovat laittaneet asp-tilille. Mutta heidänkin opiskeluajoistaan on jo muutama vuosi, korot sen jälkeen nousseet.