Mitä ilkeää vanhempasi on sanonut kropastasi?

Vierailija kirjoitti:

Kylläpäs olet lihonut, tai kylläpäs olet laihtunut, vieläkin jaksaa vaikka olen 56 v, antaa vanhuksen höpöttää, ei enää kiinnosta sen sanomiset.

 

Tämä taitaa olla yleistä. Mullakin äiti on aina ollut ulkonäkökeskeinen ja painosta tarkka, ja nyt 78-vuotiaana on pahempi kuin koskaan kommentoimaan. Eikä vain minua, kesähäiden jälkeen soitteli joka ilta puhuakseen miten kukakin nainen oli lihonut, laihtunut, rupsahtanut, oli epäsopivat vaatteet ikään tai kropan muotoon nähden. Ja jos telkkarista tulee jotain iskelmäohjelmaa, mitä isän kanssa katsovat, niin jatkuva naisartistien ulkonäköjen todella ilkeämielinen arvostelu päällä. 

Oltiin etelänlomalla kun olin 13 tai 14. Laitoin bikinit päälle lähteäkseni hotellin uima-altaalle ottamaan aurinkoa ja uimaan. Äiti totesi, ettei ole kyllä koskaan nähnyt kenelläkään naisella noin rumaa kroppaa. Mulla oli itsellänikin kauhea epävarmuus omasta ulkonäöstä, esim. koin että rintani olivat liian pienet, että vatsa pömpötti vaikka painoin vain 48 kg. Ja sitten äiti kommentoi noin.

Mulle on ihan sama mitä joku sanoo, kunhan ei tehdä rikoksia, jotka vaikuttaa kroppaan tai ulkonäköön negatiivisesti. Ei mulla muuta. Voi juku mitäköhän tuo taas tarkoittaa? Yksinkertaiset taas ulalla. 

Olin poikasena olin vahvalla kortisonikuurilla ja siksi parina vuonna  lyhyt, pyöreä pallo. Sain kuulla siitä tosi paljon koulussa.  Vanhemmista vain äidiltä lipsahti kerran kun sottasin jotain - että "senkin porsas". Se olisi ollut ihan harmiton lausahdus, mutta tuon koulukiusaamisjutun päälle tuntui todella pahalta. Siksi varmaan muistan sen vielä 50 vuoden jälkeen.

Yllättävää kyllä, vaikk en aikamiehenäkään ole minkään näköinen, tunnen jonkinlaista kehoahdistusta. En halua tulla nähdyksi enkä kosketetuksi, toki olen sitten myös aina pysynyt kohtalaisen hyvässä kunnossa, että onha tämä oman kehon inho saatu hyvin valjastettua salille ja monipuoliseen liikuntaan. En ole anorektinen, vaan aika ihannepainossa. 

Kehonkuvan häiriöt eivät häiritse minua muuten, en mieti asiaa eikä esim sukupuolielämässä ole mitään muuta ongelmaa kuin että haluan olla tekijä, en se jolle tehdään. Mutta nyt kun tuli puheeksi, niin tällainen ongelma mulla on.

Sekä äiti että isä arvostelivat ulkonäköäni. Painoin liikaa, hiukset olivat hirveät, meikkasin liikaa jne. Itse olivat molemmat reilusti ylipainoisia, mutta siitä huolimatta arvostelivat kaikkien muiden ylipainoa ja lihomisia. Kenties vahingoniloa, kun yrittivät itse aina laihduttaa siinä onnistumatta. Laihduin parikymppisenä 40 kg normaalipainoiseksi ja tämä oli varsinkin äidilleni kova paikka. Olin viemässä isoksi jääneitä vaatteita kirpparille, niin äitini totesi ivallisesti, että kannattaakohan noita kaikkia myydä, tiedä vaikka vielä joskus tarvitsisit niitä. Eli oletti (ja kenties toivoi), että lihon takaisin samoihin mittoihin. Tuntuu, että vanhempani kaikin keinoin yrittivät saada tallattua itsetuntoni alimpaan maanrakoon ja siinä ikävä kyllä onnistuivat. Olen aikuisiällä joutunut tekemään kovasti töitä sen eteen, että saisin itsetuntoni takaisin.

Koko ikä tullut negatiivista kommenttia ulkonäöstä. Hyvä kun ne arvostelijat ovat saaneet omaa itsetuntoonsa nostettua.

Itse olen saanut niin kovan panssarinkuoren 🐢 ettei mene siitä mikään läpi enää. 😂

N58

Ei mitään. Kumpikaan vanhemmistani ei ole koskaan sanonut mitään negatiivista vartalostani. Syömisiä ei ole myöskään koskaan kommentoitu muuten kuin "hyvä että maistuu". 

Ihan hirveitä kommentteja olette monet saaneet :(

Äiti on kuitenkin rehellinen jos asian ottaa itse puheeksi. Sanoin yhdestä takista, joka oli päälläni, että tämä on nykyään mulle vähän turhan tiukka, niin äiti sanoi: "juu, mä huomasin". mutta ei ollut mitenkään ilkeä tai ivallinen sävy. 

Oot liian läski ballerinaksi. Olin 8v. 

Sä et mee ulos ton näköisenä, sua raiskataan. Kevätvalmistujaisissa 18 veenä. Minulla oli juhlamekko. 

Vielä 34 vuotiaana sain kuulla että ootko verhoista ommellu vaipan itsellesi? Mun housuista mitä mieheni  kehui. 

Ei yhtään mitään

No lähdetään ihan siitä, ettei kumpikaan (eikä kukaan sukulainenkaan) ole sanonut koskaan mitään positiivista.

Mulla on vääränlaiset korvat, rumia luomia, ruma hymy ja rumat hampaat (ja myöhemmin sainkin kuulla olevani aivan liian totinen ja naama nurinpäin), liian iso maha, ruma kävelytyyli, huono ja ruma ryhti, turhan paljon painoa, ruma kaksarin alku jne..

Samoista asioista on sitten tullut kommenttia myös niiltä kahdelta poikaystävältä joiden kanssa nuoruudessa erehdyin seukkamaan.

löysä läskipaska

Miksi te äidit puhutte lapsillenne näin?

Mulla suuret etuhampaat. Majavaksi kutsuttu. 

Huomauttelee jatkuvasti lihomisestani vaikka on itsekin lihava. Olen nyt itse 85 kg ja äitini 100 kg. Tottahan tuo on että olen ylipainoinen mutta en voi asialle mitään koska syön mielialalääkkeitä jotka lisäävät ruokahalua niin mätän kaiken minkä käsiini saan.

Suomalaiset vanhemmat ovat näköjään järjestään mieIisairaita. Miksi niitä lapsia pitää tehdä, kun omien korvien välissä on pelkkää pskaa?

Vierailija kirjoitti:

Miksi te äidit puhutte lapsillenne näin?

Valehdellako pitää? Mitä se lapsi hyötyy pumpulissa kierittelystä? Olen antanut lapsilleni kaikkeni: katon pään päälle ja ruokaa pöytään. Kasvattanut rehellisyydellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te äidit puhutte lapsillenne näin?

Valehdellako pitää? Mitä se lapsi hyötyy pumpulissa kierittelystä? Olen antanut lapsilleni kaikkeni: katon pään päälle ja ruokaa pöytään. Kasvattanut rehellisyydellä.

Katto pään päälle ja ruokaa pöytään ei ole kaikkensa antamista, vaan aivan minimi. Olet antanut lapsillesi niin vähän kuin mahdollista ja vielä henkisen tyhjiön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te äidit puhutte lapsillenne näin?

Valehdellako pitää? Mitä se lapsi hyötyy pumpulissa kierittelystä? Olen antanut lapsilleni kaikkeni: katon pään päälle ja ruokaa pöytään. Kasvattanut rehellisyydellä.

Pumpulissa kierittely on yksi ääripää, mutta se toinen on puolustuskyvyttömän lapsen terveen kehonkuvan kehityksen tuhoaminen ja tulevaisuudessa terapiassa purettavien traumojen aiheuttaminen. Jos sinusta vanhemman koko tehtävälista on tarjota katto ja ruokaa, olet todennäköisesti siinä jälkimmäisessä ääripäässä.

Äiti haukkui jo ylä-asteikäisenä isoperseiseksi.  Sitä en takuulla ollut, koska olin 172 cm ja 55 kiloinen. Elettiin 80 luvun puoliväliä, että lauta oli aika yleinen.  Huomauteltiin jatkuvasti syömisestä. Kotona oli hyvin niukassti ruokaa, eikä koskaan mitää "herkkuja". Kaiken ruuan hoettiin menevän lanteisiin. Pullukaksi haukuttiin ja jos hiukan laihduin, niin siitä nostettiin iso asia kuinka, että kuinka lihava olin ollutkin. Isä arvosteli jotain sukulaismiestä joka oli kehunut minua missin näköisesti. Haukkui, että mies oli yksinkertainen ja puhui omiaan. Tuli täysin tunne, että isäni haukkui minua rumaksi ja tuo on kummitellut aina mielessä. Kuten nuo läski puheetkin. 

Vierailija kirjoitti:

Mulle on ihan sama mitä joku sanoo, kunhan ei tehdä rikoksia, jotka vaikuttaa kroppaan tai ulkonäköön negatiivisesti. Ei mulla muuta. Voi juku mitäköhän tuo taas tarkoittaa? Yksinkertaiset taas ulalla. 

Vanha yksinkertainen ulalla oleva ruppana ämmäkö se siellä kommentoi :)