Mitä ilkeää vanhempasi on sanonut kropastasi?

Sinä olet oudon näköinen nainen. Olen harteikas.

Ei mitään 

Ei mitään

0/5

"Elefantinpuolikas".

Vähän voisit laihduttaa, niin uudet farkut näyttäisivät paremmilta. 166/57, ikää 16 v. Joo, jäi mieleen.

Ei mitään koskaan. Eikä kukaan poikaystävä eikä aviomieskään ole kritisoinut

"Sinä se et voi minihameita pitää noilla polvilla, toisin kuin äitisi". Oli miellyttävä kommentti 12-vuotiaalle. Ja kyllä, äitini siis puhuu itsestään kolmannessa persoonassa. 

"Onpas leveä perse!"

Kumarruin ottamaan astioita tiskikoneesta. Olin 16-vuotias, painoin 50kg ja suorastaan anorektisen näköinen, mutta lantio on ollut aina leveä. Kiitos äiti tästäkin muistosta. 

Liian laiha. Tätä hokivat niin kauan kuin asuin kotona. Ja sitten keski-ikäisenä kun lihoin normaalipainoiseksi, haukkuivat sitäkin.

Sain teininä jatkuvasti kuulla että olin tytöksi aivan liian miehekäs, etenkin äidiltäni. Osittain haukkuminen kohdistui käyttäytymiseen ja kiinnostuksenkohteisiin, mutta he myös haukkuivat kroppaani paljon. Olin kuulemma ruma, muodoton, liian karvainen, liian iso kaikin tavoin. Vanhemmat myös pohtivat ääneen etten kai vaan ole lesbo ja muistuttivat ettei kukaan heteromies halua olla miehen näköisen naisen kanssa.

Kun sitten aikuisena kerroin olevani transmies, minulla olikin kuulemma valtavat lanteet, pehmeät ja pyöreät kasvot, ja olin tietysti ihan liian lyhyt mieheksi (172cm). Siinä vaiheessa olin jo tajunnut että heidän sanoillaan ei ollut mitään totuuspohjaa, haukkuivat vaan haukkumisen puhtaasta ilosta.

Isäni on rauhoittunut aiheesta ja tapaan häntä aina silloin tällöin, mutta äitiäni en ole tavannut vuosiin.

Äitini koko lapsuuteni ivallisesti kutsui pullukaksi. Kun yritin laihduttaa kutsui anorektikoksi. Koskaan ei mikään ollut hyvä. 

Äitini nokki mun ulkonäköä koko lapsuuteni. Hän oli itse kaunis, ja hyvin pettynyt, kun tyttärestä ei tullut kaunista. Eikä ollut riittävästi älyä pitää arvostelmiaan omana tietonaan.

Aina oli jotain kriittistä sanottavaa. Jos hymyilin, niin ai kauhia kun voi nuorella ihmisellä olla keltaiset hampaat. Tai voisitko hymyillä hillitymmin, kun sulla on tuollaiset rumat oravahampaat. Lantioni oli kuulemma "synnyttäjän lantio", mikä viittasi leveään ja kolhon näköiseen. Tissini olivat kuulemma kuin viisi lasta imettäneen riipparit 15-vuotiaana. Minä en ollut kiltti enkä hiljainen minäkään, joten vastasin, että ja kenenhän geeneistä minä olen ne perinyt! Sitten muistan kerran kun tyytyväisenä kokeilin ylioppilasjuhlamekkoa, äiti kommentoi vaan "ei pysty näyttämään hyvältä kun on tuollainen lyhyt kaula, lyhyet raajat ja leveät hartiat, näytät kääpiömittaiselta kuulantyöntäjältä" - ja minä olin tosiaan ollut peilikuvaani tyytyväinen. "Miten kaiki muut nuoret tytöt on jotenkin raikkaan näköisiä ja nättejä, ja sinä olet tommonen" "Vanhaksipiiaksi tuo jää, ei kukaan tuommoista huoli, sehän näyttää viisikymppiseltä jo 15-vuotiaana" (tuossa äiti oli oikeassa, jäin vanhaksipiiaksi kun en kellekään kelvannut) . Hoikka olin aina, liiankin, mutta sekään ei ollut nättiä koska olin luisevan laiha, en semmoinen siro ja pieniluinen.

Eniten vituttaa se, että äitini ei ulkonäkökeskeisenä ja pinnallisena ihmisenä osannut ohjata minua keskittymään muihin asioihin elämässä kuin ulkonäköön. Päinvastoin, hän jatkuvasti muistutteli siitä miten ruma olen, ja miten naisen elämä riippuu pelkästään ulkonäöstä. Ei se tänä päivänäkään tajua. Esim. mulla on tohtorintutkinto ja teen ihmiskuntaa hyödyttävää työtä lääketieteellisen kuvantamisen tutkimuksen ja tuotekehityksen parissa. Mutta äidistä miniä olen vain pelkästään nolo, koska olen vanhapiika ja ruma. Hän häpeää minua ja sanoo sen suoraan.

Jos laihduttaisit muutaman kilon niin olisit nätimpi.

Ikä 19v,  166 / 52

Sanojana äiti, joka koko ikänsä oli alipainoinen, käyttösi painoaan ja varoi, ettei vain syö mitään rasvaista. 

Ei mitään sellaista mikä haittaisi vaikka se olisi ääliöitten toive.

Läskit roikkuu. 

Olin 15-vuotias, 165 cm ja 53 kg, ja äitini kysyi painoani. Kun kerroin, hän sanoi, että hän on aina ollut sitä mieltä, että jos paino pääsee yli 50 kilon, niin täytyy laihduttaa. Että kyllä hänellä vaan on kauhean läski olo minun painoissani. Huomautti myös, että lihavuuteni näkee jo naamastakin, siellä sitä on leuan alla löysää rasvaa.

Kylläpäs olet lihonut, tai kylläpäs olet laihtunut, vieläkin jaksaa vaikka olen 56 v, antaa vanhuksen höpöttää, ei enää kiinnosta sen sanomiset.

Että mulla on mummopylly ja kummalliset tissit. Olin teini-ikäinen. 

Ei onneksi mitään. Siitä olen kiitollinen. Isä kerran arvosteli kampausta, joka oli silloisen muodin mukainen. Sekin jo tuntui tosi pahalta. Vanhempani olivat monella tapaa vajavaisia ja poissaolevia, mutta tässä asiassa onneksi viisaita. Ulkonäköäni haukuttiin koulussa nuorena, ja vanhempien iva olisi tuntunut vielä pahemmalta. Äiti vielä oli todella kaunis ja ulkonäkö on hänelle tärkeää, mutta ei silti sanonut mitään, kehui ja kannusti varsinkin kun kuuli haukuista. Olen todella pahoillani kaikkien puolesta jotka ovat sitä kokeneet<3