Lue keskustelun säännöt.
Miten kertoa miehen vanhemmille että heille syntyy uusi lapsenlapsi?
04.08.2024 |
Mieheni kuoli keväällä yllättäen, meillä oli silloin 1-vuotias lapsi. Muutama viikko miehen kuoleman jälkeen huomasin olevani raskaana. En tietenkään aluksi kertonut kenellekään, koska raskaus oli sen verran alussa ja mietin mitä teen. Aluksi päätin etten kerro mitään ennen hautajaisia, mutta nyt en ole kertonut vieläkään. Omille vanhemmilleni ja sisaruksilleni kerroin juhannuksen aikoihin, la on joulukuussa. En vaan tiedä miten voisin kertoa, vaikka raskauden piilottaminenkin alkaa olla jo aika vaikeaa. Pelkään miten he reagoivat.
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö he ole jo huomanneet asiaa?
Eivät. Raskaus on nyt puolivälissä ja olen nähnyt heitä viimeksi alkukesästä, jolloin raskaus ei näkynyt vielä lainkaan.
Eivätkö he siis ole nähneet lastenlastansa koko kesänä?
Eivät alkukesän jälkeen, asuvan kauempana. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aiheuttipa kertominen mitä tahansa tunteita, tunteet ovat heidän omiaan. Onnea raskaudesta!
Abortti oli tosi törkeä teko ja adoptioon tarvitaan isovanhempien lupa.
Ota puhelin käteen. Valitse anopin numero. Paina vihreää luurin kuvaa. Odota kun vastaa. Sano vaikka: Hei Pirkko. Mulla ois asiaa teille molemmille. Jos Pekka on kotona niin laitatko vaikka kaiuttimelle. (On tai ei ole, kerro silti). Tässä nyt kävi niin, että ennenkuin Nicopetteri kuoli, mä ehdin tulla raskaaksi. Tässä on ollu rankkoja aikoja meillä kaikilla, mä haludin varmistua asiasta ennenkuin kerroin kenellekään, mutta näin tää nyt on.
Ja siitä miten homma jatkuu, sä et ole vastuussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiheuttipa kertominen mitä tahansa tunteita, tunteet ovat heidän omiaan. Onnea raskaudesta!
Abortti oli tosi törkeä teko ja adoptioon tarvitaan isovanhempien lupa.
Ei muuten varmasti tarvi lupaa. Ymmärtäisin abortinkin oikeen hyvin jos pienen lapsen äiti ei jaksaisi yksin toistakin lasta.
Mitä jos käyttäisit sanoja, Aino?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka olemalla rehellinen. Saattavat tietysti kysyä onko lapsi edes miesvainajasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olemalla rehellinen. Saattavat tietysti kysyä onko lapsi edes miesvainajasi.
Tollasta kyselevien isovanhempien sitten ei kannata ihmetellä jos eivät näe lastenlapsia.
Neuvoisin että kerro se heille nopeasti.
Ensinnäkin, kannattaa kertoa nopeasti koska lapsenlapsi on todennäköisesti heille tuossa tilanteessa iloinen uutinen.
Toiseksi, kannattaa kertoa se nopeasti koska he haluavat varmasti tietää. Ja jos sä tuot sen yllätyksenä myöhemmin niin he alkavat miettiä mikset kertonut tuota aiemmin? He alkavat miettiä etkö aio antaa heidän olla ollenkaan isovanhempia lapsenlapsilleen nyt kun voit niin halutessasi pistää välit heihin poikki? Vai oliko kyse siitä ettet uskaltanut kertoa koska et ollut varma kuka on lapsen isä? Onko heidän poikansa oikeasti lapsen isä?
Jos sä lykkäät kertomista liian pitkälle niin he pahastuvat, ja he alkavat myös varmasti miettiä että mikset sä kertonut aiemmin. Kerro se heille iloisena uutisena, ja kerro viivyttelemättä, niin lopputulos on kaikkein paras.
PS. Vähän aiheen ohitse, mutta olethan edesmenneen miehesi asioita järjestellessä ottanut huomioon että jos lapsi syntyy elävänä niin hänellä on oikeus osaan miehesi perinnöstä. Kannattaa perintöasioita järjestellessä ottaa huomioon jo etukäteen ettei joudu järjestelemään kovin paljoa uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö he ole jo huomanneet asiaa?
Eivät. Raskaus on nyt puolivälissä ja olen nähnyt heitä viimeksi alkukesästä, jolloin raskaus ei näkynyt vielä lainkaan.
Eivätkö he siis ole nähneet lastenlastansa koko kesänä?
Eivät alkukesän jälkeen, asuvan kauempana. Ap
No tuskinpa heitä sitten kiinnostaa koko lapsenlapset.
Kerro nyt tai kirjoita. Mitä myöhemmäksi menee, sitä vaikeampi on kertoa. Lisäksi myöhään kertominen voi loukata. Kun kerrot nyt, niin heillä on aikaa sopeutua tilanteeseen ennen vauvan syntymää - riippumatta siitä, ovatko he jollain tapaa osallituvia tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerro nyt tai kirjoita. Mitä myöhemmäksi menee, sitä vaikeampi on kertoa. Lisäksi myöhään kertominen voi loukata. Kun kerrot nyt, niin heillä on aikaa sopeutua tilanteeseen ennen vauvan syntymää - riippumatta siitä, ovatko he jollain tapaa osallituvia tai ei.
Nyt on elokuu, lapsi syntyy joulukuussa. Ei vielä ole mikään myöhään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olemalla rehellinen. Saattavat tietysti kysyä onko lapsi edes miesvainajasi.
Tollasta kyselevien isovanhempien sitten ei kannata ihmetellä jos eivät näe lastenlapsia.
Minusta se on ihan aiheellinen kysymys. Voi olla, että mies ehti viimeisenä elonpäivänään pökkäistä muijansa paksuksi, tai voi olla, että leski suuressa surussaan lohduttautui arkunkantajan kanssa. Kyllä itse ainakin anoppina miettisin asiaa. Tiedä vaikka miniällä olisi ollut joku siinä sivussa koko ajan, kun kerran näkevät vain joskus ja jouluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olemalla rehellinen. Saattavat tietysti kysyä onko lapsi edes miesvainajasi.
Tollasta kyselevien isovanhempien sitten ei kannata ihmetellä jos eivät näe lastenlapsia.
Minusta se on ihan aiheellinen kysymys. Voi olla, että mies ehti viimeisenä elonpäivänään pökkäistä muijansa paksuksi, tai voi olla, että leski suuressa surussaan lohduttautui arkunkantajan kanssa. Kyllä itse ainakin anoppina miettisin asiaa. Tiedä vaikka miniällä olisi ollut joku siinä sivussa koko ajan, kun kerran näkevät vain joskus ja jouluna.
Kysynkö minäkin sitten anopilta, että oliko mieheni edes isänsä lapsi? Ap
Miksi ihmeessä joku valehtelisi lapsen isästä? Kai mieluummin sitten olisi sen elävän isän kanssa tekemisissä? Olisihan se nyt jo lapsellekin väärin isästä valehdella. Anoppien ajatusmaailma on välillä erikoinen.
Hanki uusi mies, mies tunnustaa lapsen omakseen ja voi adoptoida isomman lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olemalla rehellinen. Saattavat tietysti kysyä onko lapsi edes miesvainajasi.
Tollasta kyselevien isovanhempien sitten ei kannata ihmetellä jos eivät näe lastenlapsia.
Minusta se on ihan aiheellinen kysymys. Voi olla, että mies ehti viimeisenä elonpäivänään pökkäistä muijansa paksuksi, tai voi olla, että leski suuressa surussaan lohduttautui arkunkantajan kanssa. Kyllä itse ainakin anoppina miettisin asiaa. Tiedä vaikka miniällä olisi ollut joku siinä sivussa koko ajan, kun kerran näkevät vain joskus ja jouluna.
Kysynkö minäkin sitten anopilta, että oliko mieheni edes isänsä lapsi? Ap
Syntyikö miehesi vuosi isänsä kuoleman jälkeen?
No johan oli taas tarina.. Nämä alkavat mennä jo niin epäuskottaviksi nämä stoorit, että voisit ap mennä johonkin salkkareitten kirjoittajatiimiin mukaan. Siitä maksetaankin kuulemma hyvin. Ei tarvis lahjoja tuhlata täällä av palstalla.
Näytti aika pitkältä viestiltä joten luin vain otsikon, mutta ehdottaisin itseä pantomiimiesitystä. Siitä voisi saada aika hauskan.
Tietenkin kerrot ja varmasti ovat onnellisia. Miksi ihmeessä eivät olisi? Saavat ikään kuin ihmeen, vielä jotain "takaisin" pojastaan. Itse ainakin olisin hyvin liikuttunut ja kokisin tilanteen hyvin erityislaatuiseksi.