Miksi lapset eivät nykyään huolehdi vanhemmistaan?
Ei ole tarkoitus kritisoida valintoja suuntaan tai toiseen vaan keskustella.
Olen itse vanhempani omaishoitaja ja minulta kysytään välillä sitä, että miksi olen. Se on automaatio nykyään, että vanhenevat ihmiset menevät palvelutaloon tai laitokseen mikäli eivät pärjää itsekseen, tai ole puolisoa.
Ennenkin piti tehdä töitä ja oli oma perhe. Haluaisin ajatella, että verovarat turvaavat vanhoille ihmisille kunnon palvelut, mutta todellisuus taitaa olla jotain ihan muuta.
Kommentit (373)
Vierailija kirjoitti:
Välimatka 400 km. Työ ja perhe. Ei aikaa.
Ei aikaa? Järjestä aikaa.
Toinen kasvatti sinut kuitenkin reilu 18v niin uskomatonta, että omille vanhemmille ei riitä aika
Eläkekusetuksen vuoksi. Riittää hoidoksi se raha minkä joudun heille tyel-maksuja maksamaan.
Isä on kuollut, äiti oli mua kohtaan väkivaltainen, mitätöivä ja alistava.Muori miettii nyt tönössään miten meni- toki kultasisarus hoitaa.
En ole ollut tekemisissä vuosiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välimatka 400 km. Työ ja perhe. Ei aikaa.
Ei aikaa? Järjestä aikaa.
Toinen kasvatti sinut kuitenkin reilu 18v niin uskomatonta, että omille vanhemmille ei riitä aika
Yksikään aikuinen lapsi ei ole vastuussa vanhemmistaan. Hän on vastuussa omista lapsistaan. Olet siis sitä mieltä että aikuisen lapsen on hylättävä oma perheensä, irtisanouduttava töistään ja muutettava 400 km päähän mammaa hoitamaan. Ei saatana miten tyhmä olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välimatka 400 km. Työ ja perhe. Ei aikaa.
Ei aikaa? Järjestä aikaa.
Toinen kasvatti sinut kuitenkin reilu 18v niin uskomatonta, että omille vanhemmille ei riitä aika
Mutta nyt kasvatan itse vuorostani 5 lasta ja mielestäni siinä tarpeeksi panosta. Lisäksi aion olla mukana lastenlasten elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläkekusetuksen vuoksi. Riittää hoidoksi se raha minkä joudun heille tyel-maksuja maksamaan.
Haista sinä nyt jo oma paskasi.
Mikä riemu siitämsitten repeäisi?
En todellakaan hoida. Äitini ei hoitanut minua kun olin lapsi, hän ei hoitanut lastenlapsiaan, oman äitinsä työnsi vanhainkotiin ja kun isäni sairastui syöpään, alkoi heti valittaa että on niin raskasta. Onneksi isäni kuoli vain 3 kk sairastettuaan. Nyt minäkin olen sairastunut parantumattomaan syöpään enkä jaksa auttaa äitiäni. Autan vain aikuista lastani. Se on ainoa velvollisuuteni. Piste.
Olisivat vanhempani miettineet asiaa jo silloin kun pahoipitelivät pieniä lapsiaan. Sitä saa mitä kasvattaa.
Kyllä se on ihan päinvastoin. Muistan, kuinka lapsuudessani "hyvää vanhemmista huolehtimista" oli se, että hankittiin paikka vanhainkodista. Se oli yleinen käytäntö. Omat vanhempani kävivät katsomassa omia äitejään kerran, pari vuodessa. Me aikuiset lapset nyt kyllä huolehditaan heistä sen mitä työltä ja omien lasten huolehtimiselta ehditään, koska ei sitä hoitopaikkaakaan saa. Poltan tässä kyllä itseni loppuun.
Lasten äiti vieraannutti lapset minusta ja mustasi minut heille niin pahasti että eivät ole missään tekemisissä kanssani, ei nyt eikä koskaan.
Minä olen tehnyt äitini mielestä aina kaiken väärin, tai vähintäänkin liian hitaasti.
Hassua että samat ihmiset jotka täällä vetoavat pitkiin välimatkoihin tai huonoihin suhteisiin sitä etteivät voi huolehtia vanhemmistaan perustelevat lasten hankintaan sillä että lapset pitävät vanhana huolta kun ei enää itse pärjää.
Koska elämä on erilaista kuin aikoinaan. Olen 30, ja sukulaiset ovat yrittäneet tuputtaa minulle alkoholisoituneen vanhempani omaishoitajan hommaa. En suostu siihen, minulla on oikeus omaan elämääni ja taloudelliseen turvaan. Lisäksi koen että varsinkin useampia sairauksia omaaville pitäisi olla osaava tiimi ympärillä kotihoidon puolesta.
Hoidin äitiä viimeiset vuodet. Se oli raskasta, mutta tulipahan tehtyä.
Vanhempani kohteli minua lapsena kuin pas kaa.
Isäni ei juurikaan ollut lapsuudessani elämässäni omasta tahdostaan, isä on tämän itsekin myöntänyt. Olin onnekas, jos Isää näki kerran pari vuodessa ja vielä selvin päin. Isä on alkoholisti ja olen tarjoutunut auttamaan hoitoon pääsemisessä. Isä on kieltäytynyt tästä ja tämän vuoksi olen päättänyt olla mahdollisimman vähän tekemisissä. Ihmistä, joka ei halua apua, ei voi auttaa. Lisäksi en koe olevani mitään ihmiselle, jolle kaverit ja alkoholi on aina olleet minua tärkeämpiä.
Riippuu, mitä "ennen" tarkoittaa. Ennen asuttiin samalla tilalla, jossa elettiin ja kuoltiin. Nuoremmat hoitivat vanhukset ja tekivät samalla talon töitä. Nykyään käydään kodin ulkopuolella töissä. Ei voida samaan aikaan hoitaa vanhuksia ympäri vuorokauden.
Silti palvelutaloon tai "laitokseen" meno ei ole automaatio, vaan ikävä kyllä moni vanhus joutuu sinnittelemään yksin kotonaan tai riittämättömän kotihoidon varassa. Jos lapset onnistuvat hankkimaan vanhemmilleen hoivakotipaikan, se on onnistunutta huolehtimista.
Harva pystyy irtautumaan työelämästä ja jäämään vanhempiensa omaishoitajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välimatka 400 km. Työ ja perhe. Ei aikaa.
Ei aikaa? Järjestä aikaa.
Toinen kasvatti sinut kuitenkin reilu 18v niin uskomatonta, että omille vanhemmille ei riitä aika
Yksikään aikuinen lapsi ei ole vastuussa vanhemmistaan. Hän on vastuussa omista lapsistaan. Olet siis sitä mieltä että aikuisen lapsen on hylättävä oma perheensä, irtisanouduttava töistään ja muutettava 400 km päähän mammaa hoitamaan. Ei saatana miten tyhmä olet.
Nämä ovat arvovalintoja,sanot mitä sanot. Mieheni lähtee 1000km päähän kerran kuussa tai kahdessa viikoksi,jotta pääsee auttamaan sairastuneita iäkkäitä vanhempiaan. Ei ole hylkäämässä perhettään,ei ole ottamassa lopareita,vaan tekee tunteja sisään sen verran,että viikko kerran kuussa tai kahdessa onnistuu. Loppu perhe käy koulujen loma-aikoina sitten myös auttelemassa. Itse olisin ollut valmis oman äitini omaishoitajaksi,mutta hän kuoli äkilliseen sairauskohtauksen muutamia vuosia sitten. Että joo,voit tehdä mitä tykkäät,mutta älä hauku muita ihmisiä jotka eivät ajattele kuten sinä,todella ilkeämielinen ihminen olet. T.eri
Välimatka 400 km. Työ ja perhe. Ei aikaa.