Kirkostaeroaminen kiihtyy!

No mitähän hyökkäävää tuossa nyt oli. Mitä järkeä mennä jonnekin seurakuntatalolle höpöttämään tuntemuksistaan jos uskonto ei ole koskaan merkinnyt mitään. Hyökkäävyys on oman pääsi sisällä.

Voitko ystävällisesti suoda muille saman uskonnonvapauden, mistä itse nautit käänteisessä muodossa - siis sinulle uskonnon ei tarvitse merkitä mitään, toisille se puolestaan merkitsee?

En minäkään pilkkaa Rolling Stonesin keikalle tai Suomi-Ruotsi -lätkämatsiin menijöitä, vaikkei ko. bändi eikä ko. urheilulaji ole koskaan merkinnyt minulle mitään. (Paitsi arvostan eri taitojen hallussapitäjiä. Ei irtoaisi kitarasta itseltäni kovin kummosia soundeja ja kiekkojen karkaisi koko ajan ulottumattomiini.)

Onko tämän keskustelun tarkoitus vain heitellä kranaatteja maakuopista ja hihittää tyytyväisenä, jos vastapuolella räjähtää? Miksi tästä aiheesta polarisoidutaan alle nanosekunnin - varsinkin jos se uskonto ei merkitse mitään?

ikinä en ole ymmärtänyt tätä "mennä kirkkoon itkemään"

Kylläpä kelpas Jokela tragedian aikaan mennä kirkkoon itkemään, ei kyselty ovella oletko jäsen vai ei... eikä kysellä perhekerhoissakaan.

Mutta voihan sen rahan käyttää vaikka BigBrotheriin

Itse käytin läheisen kuolemantapauksen aikana sekä seurakunnan diakonin että terveyskeskuksen psyk. sairaanhoitajan palveluja, siis kävin heidän luonaan juttelemassa, ja terveyskeskuksen juttelu oikeasti auttoi.

Kokemuksestasi ei voi vetää johtopäätöstä, että diakoneista ei ole koskaan apua, vain psykiatriset sairaanhoitajat voivat auttaa. Hieno juttu, että löysit ihmisen, joka pystyi auttamaan sinua surussasi. Auttaminen on henkilökemiajuttu ja vaikka olisi kuinka ammattitaitoinen, aina eivät ihmiset kohtaa ilman, että tarvitsee syyllistä etsiä. Tiedän kokemuksesta, sekä auttajana että apua hakeneena.

Toinen menee laiturin nokkaan itkemään, toinen sytyttää kynttilän kotona, kolmas itkee kirkonpenkissä. Ei ole yhtä oikeaa tapaa ja paikkaa surra ja etsiä lohtua.

mutta oman kokemani perusteella voin sanoa, että aika moni tuleekin toisiin aatoksiin kun saa kuulla, että se lähdön hetki rupeaakin olemaankin tosiasia.

Hädässä sitä voi kuulkaa mieli kovasti muuttua ja apua haetaankin sieltä ylhäältä, ei kannata niin rehvakkaaasti täällä paasata.

Mutta pitäisikö sitä apua hakea Allahilta, Jahvelta, Krishnalta, Jupiterilta, Zeukselta, Thorilta vai joltain muulta tuhansista jumalista? Onhan aika paha juttu jos erehtyy viime metreillä palvomaan väärää jumalaa...

Kuinka monen ihmisen kuolemisprosessia olet seurannut läheltä? Kuinka monen ihmisen olet nähnyt kuolevan? Kaikilla ei (onneksi) ole kokemusta läheisten ihmisten kuolemisprosessista; jos olisi ei ehkä näin rehvakkaita heittoja tarvitsisi lukea. Elämä ja kuolema ovat pyhiä, uskoo mihinkään tai ei ja toivon myös sinun kunnioittavan niitä molempia.

Missä vaiheessa elämäänne olette alkaneet vihaamaan tai halveksimaan kirkkoa? Onko sellainen asenne ollut jo lapsuudenperheessänne? Onko se nuoruuden ehdottomuuden tai opiskeluajan maailmankuvan muuttumisen tulosta? Puolison ajattelun mukaan tullutta? Mälsän uskonnonopettajan syytä? Seurakunnan työntekijän tökeryyden aiheuttamaa?



Useimmiten perustelu on tyyliin "kirkko aivopesee". Mikä kirkko, missä?



Entä mikä on tavoitteenne? Saada kaikki ihmiset eroamaan kirkosta? Mitä hyvää se toisi sinulle?



Tässä muutama "pikkukysymys"!

Sinä ehkä koet pilkkaamisena kaikenlaisen kirkon ja uskonnon arvostelun? Kirkkohan oli pitkään kaiken kritiikin ja arvostelun yläpuolella, eikä julkisesti saanut moista tehdä.



Itse en kirkkoa välitä pilkata, mutta uskontojen mielettömyyttä kylläkin.



Tavoitteeni on niinkin kummallinen asia kuin katsomusten tasa-arvo. Nythän eri katsomukset ovat aivan eriarvoisia, toisilla on verotusoikeus ja lain velvoittamat hartausohjelmat telkkarissa, toisilla ei mitään. Koska kirkkoa ei kovin helposti saa irti valtiosta muutoin kuin osoittamalla, ettei se ole mikään koko kansan kirkko, on kirkosta eroaminen kannattettava asia.



Kun kirkon jäsenmäärä putoaa kiihtyvää tahtia, päättyy ev.lutin erikoisasema valtion suojeluksessa ennenpitkää ja siitä tulee samanlainen uskonnollinen yhdyskunta muiden kanssa. Tätä kehitystä monet ev.lutin jäsenet tuntuvat kiihkeästi vastustavan, sillä tarkoittaahan se heidän erityisoikeuksiensa kaventumista. Tasa-arvo on hieno asia, kunhan ei kosketa omiin etuihiin :)

Ei kirkon tai sen aseman arvostelu ole pilkkaamista

Sinä ehkä koet pilkkaamisena kaikenlaisen kirkon ja uskonnon arvostelun? Kirkkohan oli pitkään kaiken kritiikin ja arvostelun yläpuolella, eikä julkisesti saanut moista tehdä.

Itse en kirkkoa välitä pilkata, mutta uskontojen mielettömyyttä kylläkin.

Tavoitteeni on niinkin kummallinen asia kuin katsomusten tasa-arvo. Nythän eri katsomukset ovat aivan eriarvoisia, toisilla on verotusoikeus ja lain velvoittamat hartausohjelmat telkkarissa, toisilla ei mitään. Koska kirkkoa ei kovin helposti saa irti valtiosta muutoin kuin osoittamalla, ettei se ole mikään koko kansan kirkko, on kirkosta eroaminen kannattettava asia.

Kun kirkon jäsenmäärä putoaa kiihtyvää tahtia, päättyy ev.lutin erikoisasema valtion suojeluksessa ennenpitkää ja siitä tulee samanlainen uskonnollinen yhdyskunta muiden kanssa. Tätä kehitystä monet ev.lutin jäsenet tuntuvat kiihkeästi vastustavan, sillä tarkoittaahan se heidän erityisoikeuksiensa kaventumista. Tasa-arvo on hieno asia, kunhan ei kosketa omiin etuihiin :)

Kysymyksen asetteluni oli muutenkin huono ja varmasti asenteellinen: kuka nyt haluaisi julistautua pilkkaajaksi, paitsi joku tässä ketjussa, joka suoraan sanoi, että hänen tarkoituksensa on loukata.

Joka tapauksessa: asiallinen ja perusteltu kritiikki on eri asia kuin mitä tarkoitin. Sinun kaltaisesti keskustelevan kanssa olisi helppo ja mukava (varmasti myös haastavaa) vääntää kättä vaikka mistä aiheesta. Ehkä olet kuitenkin huomannut, etteivät kaikki pyri kunnioittamaan vastapuolta keskustelussa, vaan pyrkivät provosoimaan keskustelua asiattomilla kommenteilla. Asiattomalla en tarkoita sitä, että on eri mieltä kanssani tai kritisoi kirkkoa tai uskonnollisuutta, vaan alatyylistä vyönalle iskemistä, kun asia-argumentit eivät riitä. Asiallisen keskustelun ylläpitoon pyrkivä vastapuoli jää sanattomaksi. Ei siksi, ettei keksisi yhtä nasevaa pistoa takaisin, vaan siksi, että tajuaa keskustelun hedelmättömäksi.

Minua kiinnostaa se, mikä tai kuka on loukannut niin syvästi, että täytyy puolustautua täydellä lastilla vihaa tai halveksuntaa. No, tämä on ehkä liian monimutkaista ja rehellistä itsetutkiskelua vaativaa ja liiallista avautumista edellyttävää tällaisessa avoimessa keskustelussa.

Kirkkohan oli pitkään kaiken kritiikin ja arvostelun yläpuolella, eikä julkisesti saanut moista tehdä.

monen vuosisadan edestä... Siltä se monesti kuulostaa!

kirkolla ei yksinkertaisesti ole minulle mitään annettavaa.

Missä vaiheessa elämäänne olette alkaneet vihaamaan tai halveksimaan kirkkoa? Onko sellainen asenne ollut jo lapsuudenperheessänne? Onko se nuoruuden ehdottomuuden tai opiskeluajan maailmankuvan muuttumisen tulosta? Puolison ajattelun mukaan tullutta? Mälsän uskonnonopettajan syytä? Seurakunnan työntekijän tökeryyden aiheuttamaa?

Useimmiten perustelu on tyyliin "kirkko aivopesee". Mikä kirkko, missä?

Entä mikä on tavoitteenne? Saada kaikki ihmiset eroamaan kirkosta? Mitä hyvää se toisi sinulle?

Tässä muutama "pikkukysymys"!

Vastailen aikani kuluksi:

Lapsuudenperheessäni uskonto/kirkko eivät olleet elämässämme erityisesti mukana, lähinnä kulttuurisesti eli kirkolliset juhlat ym. käytiin, mutta ei muuta. Minua harmittaa, että minulle on valittu määrätty kaste. En ole itse siihen voinut vaikuttaa. Puolisoni on uskossa, ei kuulu kirkkoon. Minun valintani on erota kirkosta ja otan lapseni, joita on neljä, mukanani. He saavat sitten itse aikoinaan päättää mitä haluavat tehdä. Heidät kastettiin ympäristön painostuksen vuoksi, olin itse tuolloin liian "heikko" vastustaakseni asiaa.

Juuri näin minäkin ajattelen.



Kukin uskokoon miten haluaa, mutta uskonasioita ei pidä esim. opettaa koulussa vaan se olkoon kunkin uskontokunnan ja perheen oma tehtävä.



Ei kirkkoa ja yhteiskuntaa voi verrata toisiinsa. Me maksamme veroja valtiolle, koska se ylläpitää valtavasti asioita, jotka hyödyttävät meitä kaikkia jotenkin. Ei ole yhtäkään ihmistä, joka ei näitä verovaroin kustannettavia palveluita tarvitsisi. Sen sijaan kirkon päätehtävähän on evankeliumin julistaminen ja ellei siihen lainkaan usko, on aika kaukaa haettua ajatella, että "tahdon maksaa kirkollisveroja, että muut saavat kuulla Jumalasta, johon itse en usko". Se, että kirkko tekee myös hyvää työtä ei saa ainakaan minua liittymään jäseneksi siihen.



En vihaa kirkkoa enkä ketään uskossa olevaa. Minulle kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, uskoivatpa he sitten Jeesukseen, Buddhaan, peikkoihin ja keijukaisiin, Thoriin, Osirikseen tai vaikka Väinämöiseen. Kaikkien heidän uskonsa tai ateistien uskomattomuus ovat samalla viivalla, siis uskomuksia.



Olen iloinen siitä, että nykyään voi erota kirkosta ilman että sitä pitää salailla tai leimataan kommunistiksi kuten oli vielä 20 v sitten.



Valtionkirkolla on tietty hyvä puolensakin. Valtio vähän pitää ikäänkuin "aisoissa" kirkkoa, eli ääriryhmät eivät pääse näin kirkossa koskaan johtoasemaan. Tällä tavalla on saatu kiihkouskovaiset pysymään melko pieninä ryhminä. Eli puolensa ja puolensa...

Ja mielenkiinnolla seuraan näitä aika ajoin pintaan pulpahtavia keskusteluja kirkosta ja varsinkin siitä eroamisesta. Kirkosta eroaa kuitenkin suhteellisen pieni määrä ihmisiä, jotka osaavat kyllä pitää meteliä itsestään... Omassa työssäni tapaan myös heitä, jotka haluavat liittyä kirkkoon. Kirkkoon liittyvät eivät pidä itsestään niin suurta meteliä mutta on hyvä huomioida, että myös heitäkin löytyy. Kirkon työntekijänä näen läheltä kirkon hyvät ja huonot puolet sekä paljon myös kehittämisen aihetta.



Ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka katsomuksellisista tai näkemyksellisistä syistä eroavat kirkosta. Sen sijaan minun on vaikea ymmärtää heitä, jotka erovat vain siksi, että säästävät kirkollisveron tai koska kirkosta eroaminen on nyt muotia. Ilmiö joka tapauksessa heijastaa tämän päivän ihmisen arvoja ja asenteita. Eroaminen on vilkkainta suurissa kaupungeissa, joissa ihmisten minäkeskeisyys kukoistaa.



Oman työni piirissä on päivittäin yli 100 lasta ja aikuista. Heille tarjoamamme kerhot, perhekahvilat ja lapsiparkit kyllä kelpaavat. Tällä hetkellä emme kysy tulijoilta jäsennyyttä, koska se ei ole toiminnassamme olennaista. Olennaista ei myöskään ole "jeesustelu" vaan ihmisten kohtaaminen. Ehkä joskus tulevaisuudessa aletaan jäsenyyttä kysellä ja siinä vaiheessa todennäköisesti aletaan kovaäänisesti vaatimaan kirkkoa tarjoamaan palveluita kaikille tasapuolisesti jäsenyydestä riippumatta. Kirkon ovet ovat auki mutta mielestäni on moraalitonta erota kirkosta ja kuitenkin käyttää palveluja (esim. päiväkerho, iltapäiväkerho, diakonia avustukset, perheneuvonta, kriisityö). Jumalanpalvelukset ja toimitukset todennäköisesti tulevat aina olemaan kaikille avoimia - muiden palveluiden osalta saatetaan käytäntöjä tulla muuttamaan tulevaisuudessa.



Kirkosta eroaminen onnistuu napin painalluksella ja mikä parasta - ei tarvitse joutua kasvotusten kenenkään kanssa!

Omassa tuttavapiirissäni on paljon kirkosta eronneita. Kaikkien syy erota kirkosta on ollut täysin selkeä: he eivät usko kristinuskon perusasioihin, heille kertomus Jeesuksesta on vain tarina muiden joukossa.



Ne, jotka eivät ole (vielä?) eronneet ovat sanoneet syyksi esim. etteivät kehtaa tai että kirkkoon kuuluminen nyt vain on peritty tapa, vaikka eivät hekään usko raamatun sanomaan. Ainoastaan muutama kertoo uskovansa suunnilleen kuten kirkko opastaa, mutta ei kuitenkaan ihan samalla tavalla. Esim. jälleensyntymiseen uskotaan melko paljon, aniharva uskoo helvettiin.



Minun ennustukseni on, että ev.lut. kirkko menettää lähivuosina jäseniä yhä kiihtyvällä tahdilla, mutta se ei tarkoita ateismin lisääntymistä vaan erilaisten uusien ja vanhojen uskontojen nousua. Ilmapiirin vapautuessa ihmiset uskaltavat vapaasti valita uskontonsa tai uskomattomuutensa. Ev. lut. kirkko menettää lähivuosikymmeninä valtionkirkon asemansa ja hiipuu yhdeksi kirkkokunnaksi muiden joukossa. Aikansa kutakin, kehitys menee vääjäämättä eteenpäin.



Hyvää yötä kaikensorttisille uskoville ja ei-uskoville!

koska erosin toisten painostuksesta. Kirkossa on paljon huonoja asioita, mutta olen nähnyt että niin on kaikissa muissakin yhteisöissä. EI ole olemassa mitään sataprosenttisen puhdasoppista ja moraalisesti täydellistä yhteisöä. Yksilöinäkin oma katsomuksemme, uskomme ja oppimme on vajavaista.



Ajattelen, että kirkko tavoittaa niin suuren osan kansasta, että se on hyvä paikka levittää hyvää sanomaa Jeesuksesta. Jos jäsenyys avaa tähän ovia, niin saatan liittyäkin.