Lue keskustelun säännöt.
Kirkostaeroaminen kiihtyy!
10.09.2008 |
Hesarissa uutinen [http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Kirkosta+eroaminen+lis%C3%A4%C3%A4nt…].
40% kasvu eroissa alkuvuoden aikana on kyllä melkoinen määrä! Onko moni palstalainen käyttänyt tuota eroakirkosta.fi palvelua ja voiko sen kautta erota myös lapset?
Kommentit (112)
Minä käytin käsitettä "vakaumuksellisista syistä", sinä puhut "aatteellisesta järjestöstä, jonka aatetta ei tunne omakseen". Mikä minulta jäi tässä kohdassa missaamatta, mielestäni puhumme samasta asiasta, mutta eri käsitteillä?Sorry, ajattelin sinun tarkoittavan niitä kristittyjä,jotka eivät halua kuulua kirkkoon sen vapaamielisyyden tms. takia. Heitäkin on kohtuullisen paljon.
Suomalaisesta verotuksesta ja verotulojen hyödyntämisestä voisi puhua pitkäänkin, mutta yleisesti analogia on muuten hyvä, mutta yhteiskuntaan kuulumiseen ei oikein ole realistisia vaihtoehtoja tai korvaavaa elämäntapaa, kirkon palveluille ja muulle työlle on.
Kun vertasin kirkosta eroamista kunnan tai valtion hellästä jäsenyydestä eroamisfantasiaan, pointtini oli se, että monen, rahoistaan tarkan (materialistisen arvomaailman hyvin omaksuneen) lempiargumentti on se, että MINÄ en saa mitään itselleni. Tätä samaa jargonia veivataan myös esim. julkinen vs. yksityinen terveydenhuolto - keskustelussa. Miksi MINÄ maksaisin sellaisesta, mistä MINÄ en juuri nyt saa mitään hyötyä (minä käyn aina Mehiläisessä omilla/ firman rahoilla, miksi minun pitäisi ylläpitää jotain arvauskeskusta)?
En minä ole kiinnostunut kilpaurheilusta missään muodossa (katsojana, valmentajana, kilpailijana), mutta suon, että yhteiskunta tukee urheilua. Tai en minä kuulu mihinkään puolueeseen tai Vapaa-ajattelijoiden liittoon, mutta minusta on ok, että yhteiskunta tukee niitä.
On olemassa hyviä ja kannatettavia asioita, vaikka ne eivät olisikaan minun lempilapsiani. Tätä yritin ajaa takaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet sekoittanut varmaan irvistykseen.DD
viinaa sekä tupakkaa riparilla Hetassa.
Eikä muutenkaan isoset mitään hengellisiä olleet. Iltaisin aika monessa mökissä peitto heilui. Oi niitä aikoja...
Tässä yltiöindividualistisessa maailmassa on monen niin vaikea tajuta ja hyväksyä, että olemme myös yhteisön jäseniä, joskus haluamattammekin. Uskonnonvapaus on Suomessa kahdensuuntainen: on oikeus harjoittaa ja on oikeus olla harjoittamatta uskontoa. Molempien oikeuksien harjoittajilta edellytettään toisen kunnioittamista ja erilaisuuden sietoa. Niille, joilla on uskonnollinen vapaus, uskonnollinen yhteisö, yhteenkokoontuminen on tärkeää. Kovin yksinäisiä ihmisiä tuntuvat tässä maailmassa olevan ja yksinäisiksi jääviä, kun ainoa, mikä kiinnostaa on se, mitä minä saan. Jostain kumman syystä jalkapalloakin on paha pelata yksin - tai ainakin se tuottaa suurempaa yhteenkuuluvuuden tuntua ja mielekkyyttä potkutella muiden kanssa kuin yksin tiiliseinää vasten.
Voisiko näissä ikiaikaisissa saman kaavan mukaan menevissä "kirkko on niin sitä ja tätä ja tuota kökköä" -varjonyrkkeilyssä mahdollista avata vähän katsettaan ympärillä oleviin ja joskus miettiä, voinko luopua omastani toisen hyväksi tai joudunko edes luopumaan mistään, jos sallin toisille jotain sellaista mitä itse en tässä markkinataloudessa tarvitse? Mistä ne näppylät iholle oikeasti nousevat? Onko ihan varmaa, että ne häipyisivät, vaikka kirkko olisi nuijittu maan tasalle?
Vielä yksi vertaus: minä en nauti ihmisten alkoholiörvellyksestä taiteiden yönä, vappuna, juhannuksena, uutena vuotena, viikonloppuisin ja pikkulauantaisin, pikkujouluissa, työpaikan koulutusreissuilla, seuramatkoilla jne. Yritän silti sinnikkäästi sietää kanssaihmisiäni ja kustannan verovaroillani kaikkea sitä tuhoa, mitä kuningasalkoholi on saanut aikaan: huulen tikkausta terveyskeskuksessa nakkikioskireissun jälkeen, sosiaalityöntekijöiden vierailun perheväkivaltakodissa, poliisien palkat öykkäreiden taltuttamisessa, krapula-aamuista johtuvien yritysten tuloksen heikkenemisen ja siitä johtuvan verokertymän pienentymän, kadunlakaisjoiden palkat ja oksentavia teinejä auttavien ja heidän vanhemmilleen soittelevien Saapas-työntekijöiden palkat jne.
Tässä olisi reipas hyväntekeväisyyskohde, niin käytännön tasolla kuin asenneilmapiirin muokkauksessa kaikille kirkonpotkijoille? Eikö tässä yhteiskunnassa oikeasti ole muuta vääryyttä ja pahuutta kuin ev.lut. kirkko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neljännen rivin lopussa pitäisi lukea: Niillä joilla on uskonnollinen VAKAUMUS...
jessejuttuja satuna alkaa lähdön hetkellä huutamaan jesseä apuun. TUSKIN.
Miltä sinusta tuntuisi, jos kutsuisin lastasi äpäräksi tai koiraasi piskiksi tai miestäsi pukiksi? On aika tsilleen kliffaa ja tosi aikuismaista kutsua Jeesusta jesseksi tms. Ymmärrättekö, että sanavalinnoilla voi tarkoituksellisesti loukata, eikä siinä ole mitään vitsikästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opetatteko lapsillennekin samaa asennetta? Kaikkea, mikä on erilaista ja vierasta itselle, saa hakata 6-0? Tuleeko siitä voimaantunut, älykäs ja emansipoitunut olo, kun pilkkaa toisten uskonnollista vakaumusta? Ei tarvitse ihmetellä, miksi (uskon)sotia syntyy, jos itsellä päällimmäisin asenne toisinajattelevia kohtaan on halveksunta, pilkka ja vahingoniloisuus.
Argumentoikaa asiallisesti!
Koti uskonto ja isänmaa,
niiden puolesta kuolla saa.
Tätä paskaa ne sulle jauhaa.
Mitä rakentavaa jauhettavaa sinä haluat tarjota meille tässä keskustelussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opetatteko lapsillennekin samaa asennetta? Kaikkea, mikä on erilaista ja vierasta itselle, saa hakata 6-0? Tuleeko siitä voimaantunut, älykäs ja emansipoitunut olo, kun pilkkaa toisten uskonnollista vakaumusta? Ei tarvitse ihmetellä, miksi (uskon)sotia syntyy, jos itsellä päällimmäisin asenne toisinajattelevia kohtaan on halveksunta, pilkka ja vahingoniloisuus.
Argumentoikaa asiallisesti!
Kummille tämän tarkoitit ?
Opetatteko lapsillennekin samaa asennetta? Kaikkea, mikä on erilaista ja vierasta itselle, saa hakata 6-0? Tuleeko siitä voimaantunut, älykäs ja emansipoitunut olo, kun pilkkaa toisten uskonnollista vakaumusta? Ei tarvitse ihmetellä, miksi (uskon)sotia syntyy, jos itsellä päällimmäisin asenne toisinajattelevia kohtaan on halveksunta, pilkka ja vahingoniloisuus.Argumentoikaa asiallisesti!
Pätee tietysti kaikkiin keskustelun osapuoliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opetatteko lapsillennekin samaa asennetta? Kaikkea, mikä on erilaista ja vierasta itselle, saa hakata 6-0? Tuleeko siitä voimaantunut, älykäs ja emansipoitunut olo, kun pilkkaa toisten uskonnollista vakaumusta? Ei tarvitse ihmetellä, miksi (uskon)sotia syntyy, jos itsellä päällimmäisin asenne toisinajattelevia kohtaan on halveksunta, pilkka ja vahingoniloisuus.
Argumentoikaa asiallisesti!
On aivan sama millä nimellä sä kutsut ketäkin. Ehkä sanomiseni olikin tarkoitettu loukkaavaksi ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska tajusin, että jumalasuhde ei vaadi ihmisten tekemää uskoa. Eli ei kirkkoa. Kirkko on vain ihmisten luoma järjestelmä, millä he yrittävät hallita uskontoa ja määritellä, miten voi uskoa oikein.
Nämä naispappien yhteistyöstä kieltäytyvät papit ja aborttivideoita näyttävät papit vahvistavat vain sitä, että tein oikein.
Ja kiitos. Jumalasuhteeni on kunnossa. Metsä on kirkkoni ja luonto Jumalan lahja.
Minua ei ateistina voisi vähempää kiinnostaa keskustella kirkkoherran kanssa eroamisesta, eikä minua kiinnosta kirkko ja sen seurakuntalaisten suhde.
No kiinnostaako sinua yhtään ne perusteet, miksi vanhempasi ovat sinut aikanaan halunneet kastaa? Ja kun ei kirkon ja kansan suhde kiinnosta, niin kiinnostaako sinua ylipäätään lähimmäisesi tai se yhteiskunta, jossa elämme? Kirjoituksestasi hyppää silmille aggresiivisuus ja fanaattisuus - oletkohan oikeasti kauhean tyytyväinen elämääsi? Oletkohan onnellinen? Pahasti vaikuttaa kaiken tuon negatiivisuuden jälkeen, ettei näin ehkä ole, mutta kuka tietää.
Tänään on näemmä aika ahkeraa tuo eroaminen, kun 16:00 mennessä jo 143 eronnut. Eilen koko päivänä erosi 114.
[eroakirkosta.fi]
ja tuon tilaston saa [http://eroakirkosta.fi/static/tilastot/tuntikohtaiset_erot.txt] jos haluaa tarkkailla miten eroaminen etenee :)
ennakkotietojen mukaan kirkkoon kuuluu 81,7 % suomalaisista (31.12.2007)
kirkkoon kuului 82,4 % suomalaisista eli 4 384 442 henkilöä (31.12.2006)
vuonna 2007 kirkkoon liittyi 10 474 henkilöä ja kirkosta erosi 37 879.
10 116; 34 952 henkilöä (2006)
kasteita 48 792, 84% syntyneistä (2007) 49 527, 84 % syntyneistä (2006)
No mitähän hyökkäävää tuossa nyt oli. Mitä järkeä mennä jonnekin seurakuntatalolle höpöttämään tuntemuksistaan jos uskonto ei ole koskaan merkinnyt mitään. Hyökkäävyys on oman pääsi sisällä.
94 On aivan sama millä nimellä sä kutsut ketäkin. Ehkä sanomiseni olikin tarkoitettu loukkaavaksi ?
Sitten keskustelun aiheesta voi varmaan lopettaa ja jatkaa, kunnes molemmilla puolilla on kykyä ja tahtoa keskustella toisen kanssa toista kunnioittavasti.
Olet ainakin rehellinen, arvostan sitä.
Hyvää jatkoa elämässäsi! Kaunista syksyä!
Minä ainakin olen täysin tietoinen, että kristillinen kulttuuri on kaikkialla maailmassa vain kahden tuhannen vuoden vanha asia maksimissaan, usein puhutaan paljon lyhyemmästä ajasta ja tietenkin kaikkialla maailmassa on jäänteitä ei-kristillisiltä ajoilta.
Mutta kun matkustaa tarpeeksi kauas Suomesta, jonnekin, jossa ei käytännössä ole yhtään ev- lut. protetanttia mailla eikä halmeilla, huomaa, miten syvällä kulttuurisesti uskonto kuitenkin meissä on. Ateisti mieheni on tämän ainakin myöntänyt kernaasti ja siksi on yhdessä sovittu, että lapselle saa antaa uskonnollista kasvatusta kulttuurisista syistä.
Sitten ihmettelen niiden argumenttia, jotka eroavat kirkosta, koska siellä äänensä saa ihmiset, jotka ovat heidän kanssaan eri mieltä tärkeistä asioista, kuten homoudesta. Minkälaisessa kirkossa te sitten haluaisitte olla? Sellaisessa, jossa kaikissa asioissa on vain yksi totuus eikä mitään keskustelua. Esim. yksi kaverini erosi, koska kirkko ei siunaa homoja ja toinen erosi, koska kirkko "hyysää" homoja, vaikka molemmat mieltävät itsensä luterilaisiksi. Mitä ihmettä? Jos kaikki eroavat, koska kirkossa on eri näkemyksiä, niin mitä jää jäljelle? Kiihkomielisiä seurakuntia, joissa on aina joku karsimaattinen johtaja kertomassa, miten pitää uskoa...
Minusta omassa kirkossa on hienoa, että vaikka se on kyllä aika puiseva ja hallinnonmakuinen, niin kirkko hyväksyy epäilyn, kyselyn ja erehtyväisyyden. Haluan omalta kirkoltani keskustelua, samalla tavalla kuin haluan yhteiskunnan, jossa keskustellaan.
Omiin näkemyksiin kyllä vaikuttaa, että olen Helsingistä. En ole ikinä törmännyt pappiin, joka alkaisi tuomaan esim. lestadiolaisia näkemyksiä esiin kirkon totuutena.
Jos ympärillä olisi vain sellaisia, niin usko kirkkoon instituutiona alkaisi hiipua.