Mitä on "suomalainen häpeäkasvatus"?
Tuohon aina viitataan, mutta en oikein tiedä, mitä sillä tarkoitetaan. Annatteko esimerkkejä. Onko muissa maissa kasvatus sitten toisenlaista?
Kommentit (199)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini tivasi ja haukkui milloin mistäkin. Kysyessäni miksi hän itse kuitenkin tekee/sanoo juuri sitä/siten mistä minut juuri haukkui, nolasi ja nujersi sanoi hän todella painokkaasti Nyt ei puhuta Minusta (eli hänestä itsestään) vaan Sinusta(=minusta)
t. aiemminkin tähän ketjuun kirjoittanut Vihtiläisen terveydenhoitajan tytär
Harmittaa jos/kun kukaan ei reagoi tähän. Äitini piti aina kaikkien oppilaidensa puolia, sekä siskoni. Minut haukkui, nolasi, jätti huomiotta, antoi oppilailleen kaiken. Raahasi jopa minut kanssaan jonkun häntä tarvitsevan tytön ylioppilasjuhliin MIKSI ÄITI MIKSI?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräskin äiti ilkkui kaksi vuotiaalleen tämän satuttaessaan päänsä oveen että "mitäs menit sinne!"
Ehkä sitä 2v:tä oli jo varoitettu että noin käy? Yksittäisestä nopeasta kohtaamisesta on aina vähän paha sanoa millainen tilanne on. Tai omat lapseni on ainakin sellaisia, että kaikki pitää oppia kantapään kautta. Joudun usein toteamaan että mitäs läksit, koska olen jo useaan otteeseen varoittanut lopputulemasta. Ei me muuten mitään lapsen häpäisemistä harrasteta, päin vastoin.
Mutta kerta kaikkiaan on olemassa tilanteita missä jääräpäisestä päästä kärsii koko ruumis.
Toihan on just sitä häpäisemistä.
Vierailija kirjoitti:
"Tuohon aina viitataan, mutta en oikein tiedä, mitä sillä tarkoitetaan. Annatteko esimerkkejä. Onko muissa maissa kasvatus sitten toisenlaista?"
Neljan maan kokemuksella vastaan: ON, varsinkin Yhdysvalloissa opetetaan tapoja jo ennenkuin lapsi kunnolla puhuu. Itseluottamusta saa kun on vanhemmat jotka jatkuvasti kannustavat, ovat kiinnostuneita kaikesta lasta koskevasta.
Tama nakyy yhteiskunnassa saavutuksilla joihin harva muu kansa on ylettanyt.
Ai kuten Detroit:in kaduilla tai vaikka harlemissa?
Yhden ison puutteen suomalaisessa kasvatuksessa olen huomannut ja se on, ettei lapsia opeteta kotona eikä koulussakaan puhumaan, keskustelemaan ja esiintymään. Olen hämmestellyt monia eri maista tulevia lapsia kuinka jo hyvin nuorilla on tosi hyvät vuorovaikutustaidot. Olen ymmärtänyt, että monessa maassa koulussakin jo varhain opetetaan vuorovaikutusta ja esitelmien pitämistä.
Monet suomalaiset nuoret kasvaa ilman kunnollista käytöstapojen ja vuorovaikutuksen opetusta ja lopputuloksena on paljon ujoja ja maahan katselevia lapsia.
Taas näitä "vain Suomessa"-juttuja, jotka ei ole mitenkään erityisen suomalaisia.
Vierailija kirjoitti:
Minun lopputulos oli että lääkäri pisti mt-syistä eläkkeelle.
Sama, äitini se terveydenhoitaja johon aiemmin olen viitannut. MIKSI ÄITI MIKSI?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huudetaan ja raivotaan tuntikausia että kuinka surkea lapsi on ja kerrotaan että aina muut on paljon parempia.
Tuota sitte jatketaan lähes joka ikinen päivä lapsuudesta siihen asti kunnes lapsi muuttaa pois.
Lopputulosta voi pohtia .
Onko monikin Suomessa kasvatettu noin? Karmeaa?
Määrää en tiedä, mutta minut ainakin.
N33
Nolaaminen ja nöyryyttäminen muiden edessä. Vanhemmille oli suurta hupia kertoa sukulaisille kun olin sanonut, tehnyt tai kysynyt jotain tyhmää ja niille sitten kaikki nauroi. Siinä sitä oppi että kyselyjään ja sanomisiaan pitää hävetä.
Syyllistäminen. Mitäs minä sanoin, mitäs läksit, mitäs menit, mitäs et tehnyt, mitäs teit, mitäs rikoit, mitäs, mitäs, mitäs. Jos tuli kipeäksi tuli huutoa että mitäs kuljet liian vähissä vaatteissa. Jos joku rikkoontui, sama huuto, mitäs rikoit. Kaikki oli aina omaa syytä ja tottakai sitten hävetti mistään edes kertoa kun vastauksena oli vain huutoa ja ivallista - mitäs minä sanoin-tuhahtelua.
Pakottaminen ja kiristäminen. Kiristäminen, uhkailu ja lahjonta on kuulemma lasten kasvatuksessa aina sallittu. Näistä toteutui ainoastaan kiristys ja uhkailu. Välittömästi alkoi kiristys, uhkailu ja pakottaminen jos uskalsi vähänkään temppuilla vanhempien käskyjä vastaan. Yleensä nämä tilanteet liittyi johonkin kyläilyihin. Nämä temppuilut sitten tietenkin suureen ääneen kerrottiin kyläpaikassa ja naureskeltiin päälle. Siellä sitä sitten häpesi käytöstään ainoana lapsena aikuisten keskellä.
Opin kyllä häpeämään kaikkea itsessäni ja tästä taakasta on ollut hirveä työ päästä irti.
Haukkuminen ja nolaamalla kasvattaminen kai. Ei sinusta ole mihinkään. Mitä sinustakin vielä tulee jne.? Naapurin Liisa on niin paljon parempi siinä ja siinäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tuohon aina viitataan, mutta en oikein tiedä, mitä sillä tarkoitetaan. Annatteko esimerkkejä. Onko muissa maissa kasvatus sitten toisenlaista?"
Neljan maan kokemuksella vastaan: ON, varsinkin Yhdysvalloissa opetetaan tapoja jo ennenkuin lapsi kunnolla puhuu. Itseluottamusta saa kun on vanhemmat jotka jatkuvasti kannustavat, ovat kiinnostuneita kaikesta lasta koskevasta.
Tama nakyy yhteiskunnassa saavutuksilla joihin harva muu kansa on ylettanyt.
Tämä on täysin päinvastoin kuin suomalainen häpeäkasvattaminen. Selittää todennäköisesti miksi boomereiden lapset ja lapsenlapset ei ole keksineet mitään merkittävää. Iso osa porukasta häpeää itseään ja pelkää epäonnistumista niin paljon, että eivät edes yritä. He haluavat elää tasaista elämää.
Sanoisin, että amerikkalaiset vetää toiselta laidalta överiksi. Ei ihan sinne asti tartte mennä. Ja tuo boomereiden lapset ja lapsenlapset... on melkoinen yleistys. Boomereitahan ne Nokia insinööritkin oli.
Vierailija kirjoitti:
"Tuohon aina viitataan, mutta en oikein tiedä, mitä sillä tarkoitetaan. Annatteko esimerkkejä. Onko muissa maissa kasvatus sitten toisenlaista?"
Neljan maan kokemuksella vastaan: ON, varsinkin Yhdysvalloissa opetetaan tapoja jo ennenkuin lapsi kunnolla puhuu. Itseluottamusta saa kun on vanhemmat jotka jatkuvasti kannustavat, ovat kiinnostuneita kaikesta lasta koskevasta.
Tama nakyy yhteiskunnassa saavutuksilla joihin harva muu kansa on ylettanyt.
No jaa. Vertaa toisen maailmansodan jälkeistä kehitystä esimerkiksi Saksaan tai Japaniin, niin Yhdysvallat on suoriutunut varsin heikosti, kun ottaa huomioon heidän etumatkan pelkästään siitä, että sota/sodat ei heitä koskettanut isossa kuvassa kuin positiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla näitä häpeäkasvatuksen hedelmiä riittää, oma häpeän ja inhon tunne siirretään kanssakansalaisiin. Sen huomaa hyvin aloituksista, joissa nostetaan esiin miten huonoja, tyhmiä ja noloja suomalaiset ovat.
Totta. Ja kaikki julkkikset pitää myös haukkua huolella.
ÄITI (nimikirjaimesi ovat PG) MÄ VIHAAN SUA , t. tyttäresi PGA, isänäni oli LNG
Samaahan jotkut harrastaa muitakin kohtaan kuin lapsiaan. Esimerkiksi tälläkin palstalla on ne muutamat tyypit jotka kirjoittelevat aina jotain eettä suomalaiset ovat huonoja siinä tässä ja tuossa ja muistuttelevat kuinka itse asuvat ulkomailla ja siellä on kaikki paremmin siinä tässä ja tuossa. Samat henkilöt varmasti kasvattavat lapsiaankin häpeällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huudetaan ja raivotaan tuntikausia että kuinka surkea lapsi on ja kerrotaan että aina muut on paljon parempia.
Tuota sitte jatketaan lähes joka ikinen päivä lapsuudesta siihen asti kunnes lapsi muuttaa pois.
Lopputulosta voi pohtia .
Onko monikin Suomessa kasvatettu noin? Karmeaa?
99,9% kansasta.
Ne, jotka luulevat olevgansa hyviä vanhempia, lähes poikkeuksetta sortuvat häpeällä kasvattamiseen erityisesti hankalissa tilanteissa.
Olet onnekas, jos itsellesi tämä ilmiö on vieras.
Höpö höpö. Vähemmästäkin tulisi huostaanotto.
Niinhän sitä luulisi. Onneksi nykyaikana on paremmin, Vilja-Eerikakin pelastui. Eikun ei pelastunutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tuohon aina viitataan, mutta en oikein tiedä, mitä sillä tarkoitetaan. Annatteko esimerkkejä. Onko muissa maissa kasvatus sitten toisenlaista?"
Neljan maan kokemuksella vastaan: ON, varsinkin Yhdysvalloissa opetetaan tapoja jo ennenkuin lapsi kunnolla puhuu. Itseluottamusta saa kun on vanhemmat jotka jatkuvasti kannustavat, ovat kiinnostuneita kaikesta lasta koskevasta.
Tama nakyy yhteiskunnassa saavutuksilla joihin harva muu kansa on ylettanyt.
No jaa. Vertaa toisen maailmansodan jälkeistä kehitystä esimerkiksi Saksaan tai Japaniin, niin Yhdysvallat on suoriutunut varsin heikosti, kun ottaa huomioon heidän etumatkan pelkästään siitä, että sota/sodat ei heitä koskettanut isossa kuvassa kuin positiivisesti.
Reagan pilasi yhdysvallat ja Thatcher pilasi UK:n. Rooseveltin New Deal teki yhdysvalloista suurvallan ja esimerkin lännelle, jota seurata. Surullista että Reagan pilasi hienon maan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tuohon aina viitataan, mutta en oikein tiedä, mitä sillä tarkoitetaan. Annatteko esimerkkejä. Onko muissa maissa kasvatus sitten toisenlaista?"
Neljan maan kokemuksella vastaan: ON, varsinkin Yhdysvalloissa opetetaan tapoja jo ennenkuin lapsi kunnolla puhuu. Itseluottamusta saa kun on vanhemmat jotka jatkuvasti kannustavat, ovat kiinnostuneita kaikesta lasta koskevasta.
Tama nakyy yhteiskunnassa saavutuksilla joihin harva muu kansa on ylettanyt.
No jaa. Vertaa toisen maailmansodan jälkeistä kehitystä esimerkiksi Saksaan tai Japaniin, niin Yhdysvallat on suoriutunut varsin heikosti, kun ottaa huomioon heidän etumatkan pelkästään siitä, että sota/sodat ei heitä koskettanut isossa kuvassa kuin positiivisesti.
Reagan pilasi yhdysvallat ja Thatcher pilasi UK:n. Rooseveltin New Deal teki yhdysvall
Thatcheristä olet oikeassa. Mutta miten Reagan onnidtuu pilaamaan Yhdysvallat?
Vaikka kasvatus ei olisikaan lasta nolaavaa ja syyllistävää, niin kyllä häpeä myös voi tarttua omalta vanhemmalta. Se, että eihän me nyt mitään tarvita, häpeillään olemassaoloamme vain. Vanhemman oma itsensä haukkuminen voi tarttua lapseen.
Minulla häpeäkasvatus oli sellaista, että sain aina hävetä vanhempiani. Tämä ei siis ollut mitään teini-iän angstihäpeää, vaan vanhempani riitelivät usien äänekkäästi ja muut ihmiset paheksuivat heitä ja muistan tämän pikkulapsesta asti. Vanhempieni olemukset eivät oikein sulautuneet muuhun ihmismassaan. Lopulta aikuisena jouduin myöntämään itselleni ettei häpeäni perheestä mene ohi vaikka itse olen jo aikuinen.
Jos he yrittivätkin joskus tuota monen mainitsemaa manipulaatiokeinoa, jossa sanoivat häpeävänsä minua, ei sitä ollut koska se ei toiminut minuun koska häpesin heitä aina enemmän, joten pienessä mielessäni tein oikein kun laitoin heidät häpeämään tai olemaan tyytymättömiä minuun. Saatoin sanoa ettei näillä geeneillä oikein onnistu tai vastaavaa.