Mitä on "suomalainen häpeäkasvatus"?

Oma äitini (s.54) mm: 

- suuttui ja sihisi, että "kivat, nyt saat sitten hävetä koulussakin" kun kuukautiseni alkoi ensimmäisenä päivänä 6 lk

- pahoinpiteli syyttä omaa stressiään purkaen noin 15v asti: hakkasi risulla, tukisti, antoi luunappeja 

- vakiolauseita oli: aina sua saa hävetä, häpeän silmät päästä sinua

- pakotti meidät "matotarkastuksiin", jossa piti maata hänen polvien päällä alastomana ja hän todella kivuliaasti sörkki vanupuikoilla perä aukkoa ja kun itkin kipua ja häpeää niin ilkeästi tiuski "sattuu se synnytyskin!" 

- maireana ihaili serkkuani, joka oli langanlaiha tai kavereitani, joilla oli nätit letit ja suloiset vaatteet: itse ei koskaan tehnyt minulle edes peruslettiä ja vaatteet oli veljien vanhoja 

- haukkui ruokani ja siivousjälkeni, olin käytännössä kotipiika 12-vuotiaasta lähtien ja hoidin neljää pikkusisarustani 

- haukkui huo" /aksi kaikki teinitytöt, joilla on poikaystäviä, itse uskalsin seurustella ensimmäisen kerran 20v ja silloinkin syyllisyys kalvoi

- käytti minusta suuttuessaan sanoja: lump pu,  sota***norsu, äm*mä, ämmeli

- pilkkasi kun olin hyvä koulussa: "luuletko olevasi jotain?" 

- en saanut harrastaa mitään, mutta kuulteni ihaili tyttöjä jotka oli joukkueissa 

- isäni käytti minua hyväksi, ei uskonut

- uhkaili, että kuolen nuorena ja saan syövän jo siitä lähtien kun olin pieni, pelkäsin hirveästi 

Tämä vastaus nyt toiselta viestittäjältä; Ei sitä tarvinut meilläkään fyysisesti tunkea alas kurkusta. Itse piti syödä. Toisen annostelema lautanen tyhjäksi. Jos meni pidempään kuin muilla, niin jälkiruoaksi risua tai remmiä, koska venkuloitu syömisen kanssa. 

Olen myös eri, mutta meillä sitä kyllä kirjaimellisesti myös työnnettiin kurkusta alas. Meillä oli esim kerran ruuaksi ruusukaalia. Se tarjottiin jossain hirveässä kastikkeessa ja veljeni ei saanut sitä syötyä, koska se oli pahaa. Äidillä meni kuppi aivan nurin (koska venkoilu ruuan kanssa).

Hän otti veljeäni yhdellä kädellä poskista kiinni ja alkoi toisella työntää ruusukaaleja veljeni suuhun. Veli itki ja yritti pureskella samalla kun äiti vain tunki sinne suuhun niitä kaaleja. Lopulta veljeni oksensi kaikki ruusukaalit lautaselle. Tästä ei ihme kyllä tullut lisäsanktiota. Ei toki mitään pahoittelujakaan. Olimme alle kouluikäisiä. Vieläkin oksettaa pelkkä ruusukaalien ajattelu.

Minä taas kerran odottelin erehdyksessä että perunamuusi jäähtyy sen verran että sitä saa syötyä. Se oli venkoilua ruuan kanssa, joten äiti työnsi naamani polttavaan muusiin. En uskaltanut edes itkeä vaan lapoin kuumat muusiin kitusiin, vaikka sitä oli sieraimissakin tuossa vaiheessa. 

Molemmilla kerroilla äiti raivosi miten kiittämättömiä veljemme kanssa olimme. Häpeäkasvatus on juuri sitä "minä teidät ruokin ja vaatetin ja silti te valitatte"-kasvatusta.

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini (s.54) mm: 

- suuttui ja sihisi, että "kivat, nyt saat sitten hävetä koulussakin" kun kuukautiseni alkoi ensimmäisenä päivänä 6 lk

- pahoinpiteli syyttä omaa stressiään purkaen noin 15v asti: hakkasi risulla, tukisti, antoi luunappeja 

- vakiolauseita oli: aina sua saa hävetä, häpeän silmät päästä sinua

- pakotti meidät "matotarkastuksiin", jossa piti maata hänen polvien päällä alastomana ja hän todella kivuliaasti sörkki vanupuikoilla perä aukkoa ja kun itkin kipua ja häpeää niin ilkeästi tiuski "sattuu se synnytyskin!" 

- maireana ihaili serkkuani, joka oli langanlaiha tai kavereitani, joilla oli nätit letit ja suloiset vaatteet: itse ei koskaan tehnyt minulle edes peruslettiä ja vaatteet oli veljien vanhoja 

- haukkui ruokani ja siivousjälkeni, olin käytännössä kotipiika 12-vuotiaasta lähtien ja hoidin neljää pikkusisarustani 

- haukk

Vuoden äiti totisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liekö nykyään näin, tämä häpeäkasvatus on varmaan tiettyjen ikäluokkien juttu enemmän. Itse kolmikymppisenä tunnistan tämän. Nykyään varmaan päinvastoin eli kaikki on vain naminamia ja lasta suojellaan normaalilta elämältä? Tolkun välimuoto puuttuu.

Mä olen reilu 30v ja luulen että on kyllä vähän kaikkien vanhempien ikäluokkien tapa. Nykylapset kasvatetaan tosiaan sitten ehkä vähän turhankin ylistäen. Ehkä heidän lapsensa saavat kasvatuksen jostain tästä väliltä. Pääasia että tällainen häpäisy loppuu.

No enpä tiedä. Tuttuni kyllä kehuu lapsiaan asioissa joita itse pitää tärkeinä, ja esittelee näitä Suomessa, mutta muita lasten taitoja ja kiinnostuksen kohteita suorastaan vähättelee ja puhuu niistä naureskellen, jopa lastensa kuullen ja suoraan lapsille "ihmettelee", miksi on tuommoinen. Lapset kuuntelee hiljaa. Ainoastaan hänen kiinnostuksen kohteensa /ammatin valinnat, sun muut ovat järkeviä, muista puhuu halveksuen ja muka ihmetellen. Aika ahdasta kuvaa antaa lapsilleen. 

kun olin saanut kokeesta 10- äiti sanoi että saahan ne jotkut  10 + saankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liekö nykyään näin, tämä häpeäkasvatus on varmaan tiettyjen ikäluokkien juttu enemmän. Itse kolmikymppisenä tunnistan tämän. Nykyään varmaan päinvastoin eli kaikki on vain naminamia ja lasta suojellaan normaalilta elämältä? Tolkun välimuoto puuttuu.

Mä olen reilu 30v ja luulen että on kyllä vähän kaikkien vanhempien ikäluokkien tapa. Nykylapset kasvatetaan tosiaan sitten ehkä vähän turhankin ylistäen. Ehkä heidän lapsensa saavat kasvatuksen jostain tästä väliltä. Pääasia että tällainen häpäisy loppuu.

Ainakin saman suuntaista sisältöä on eripuolilla somea (milleniaalien tuottamana lähinnä), eli varmaan ihan kansainvälinen ilmiö. Sitä on ehkä vähän vaikea sanoa onko jossain maassa enemmän tai vähemmän tätä harrastettu tai onko mailla omia erityishäpeäpiirteitä.

On siis tuttua itsellenikin tämä kasvatusmalli, joten olen näitä aika paljon lukenut ja katsonut. Monet pitää nykylasten vanhempia tosiaan niinä, jotka katkaisee tuon mallin ja on pohdittu sitäkin mennäänkö tässä ojasta allikkoon.

Itse olen sitä mieltä että 70-l. lopulla ja 80-l alussa syntyneet aloitti tietoisesti kasvattamaan lapsia ilman häpeää ja siksi nykyteinit on aika häpeämättömiä. Tämän hetken pikkulasten vanhemmat ehkä tiedostaa että häpeän välttely ei myöskään ole tie onneen ja löytää jonkin välimuodon. Koska kyllähän tuhmuuksia pitää hävetä, jos niitä on tullut tehtyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liekö nykyään näin, tämä häpeäkasvatus on varmaan tiettyjen ikäluokkien juttu enemmän. Itse kolmikymppisenä tunnistan tämän. Nykyään varmaan päinvastoin eli kaikki on vain naminamia ja lasta suojellaan normaalilta elämältä? Tolkun välimuoto puuttuu.

Mä olen reilu 30v ja luulen että on kyllä vähän kaikkien vanhempien ikäluokkien tapa. Nykylapset kasvatetaan tosiaan sitten ehkä vähän turhankin ylistäen. Ehkä heidän lapsensa saavat kasvatuksen jostain tästä väliltä. Pääasia että tällainen häpäisy loppuu.

No enpä tiedä. Tuttuni kyllä kehuu lapsiaan asioissa joita itse pitää tärkeinä, ja esittelee näitä Suomessa, mutta muita lasten taitoja ja kiinnostuksen kohteita suorastaan vähättelee ja puhuu niistä naureskellen, jopa lastensa kuullen ja suoraan lapsille "ihmettelee", miksi on tuo

No aina on tietysti poikkeuksia. Mun käsityksen mukaan ei ole yleisesti hyväksyttyä enää ohittaa lapsen omia näkemyksiä tulevaisuudestaan. Ja ehdottomasti ei ole yleisesti ok enää nolata lasta julkisesti. 

Aika monet jutut täällä on kyllä ihan fyysistä pahoinpitelyä eikä häpeäkasvatusta.

Vierailija kirjoitti:

Uskaltauduin kertomaan äidille itseään paljastelevasta naapuristamme. Se oli hänen mielestään itsensä ala-astelaisen vika ja aina minua saa hävetä. Tilanne siis paheni, koska naapuri jatkoi terroriaan ja teki tikusta asiaa päästäkseen paljastelemaan myös meille sisään.

 

Vanhemmat eivät tehneet mitään puolustaakseen minua. Isä tarjosi tupakkaa ja äiti keitti kahvit naapurille. Minun piti raivata kupit ja naapurinukko tunki itsensä muka auttamaan minua, etteivät rouvan kauniit kahvikupit mene vahingossa rikki.

Uskon että tämä on totta, koska meillä oli vähän samanlaista. Lapsen puolella ei voitu koskaan olla, vaan aina ihan kenen tahansa muun, vaikka tuollaisen "yksilön". Minua olisi varmasti saanut joku tuntematon pieksää miten sattuu, ja ei varmasti olisi vanhempani olleet minun puolella, tai osoittaneet mitään empatiaa.

Tiedän ettei monen ole helppo uskoa tätä, mutta oikeasti noin tunnekylmiä ja raakoja vanhempia on monella olllut. Lapsensa vihaajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liekö nykyään näin, tämä häpeäkasvatus on varmaan tiettyjen ikäluokkien juttu enemmän. Itse kolmikymppisenä tunnistan tämän. Nykyään varmaan päinvastoin eli kaikki on vain naminamia ja lasta suojellaan normaalilta elämältä? Tolkun välimuoto puuttuu.

Mä olen reilu 30v ja luulen että on kyllä vähän kaikkien vanhempien ikäluokkien tapa. Nykylapset kasvatetaan tosiaan sitten ehkä vähän turhankin ylistäen. Ehkä heidän lapsensa saavat kasvatuksen jostain tästä väliltä. Pääasia että tällainen häpäisy loppuu.

No enpä tiedä. Tuttuni kyllä kehuu lapsiaan asioissa joita itse pitää tärkeinä, ja esittelee näitä Suomessa, mutta muita lasten taitoja ja kiinnostuksen kohteita suorastaan vähättelee ja puhuu niistä naureskellen, jopa lastensa kuullen ja suoraan lapsille "ihmettelee", miksi on tuo

Joo. En minä en minä, minä vaan ihmettelen, minähän vaan.. en minä mitään.

Sanooko joku äiti oikeesti tuollaista lapselleen. Kauheeta.

Lapsia kohdellaan huonosti Suomessa, kaupoissakin kuulee kaikenlaista.  Ja vanhemmat luulee että kukaan ei ole kuulemassa.

Lestadiolaiset käyttää sanaa häpeä.Ja saatana sanaa.Kaikki on saatanasta.Niiden lapsetkin.Yksi sanoi että lapset on hänelle vain orjia työvoimaa.Toinen ääri ilkeä väkivaltainen vauvoille, oli kyllästynyt synnytykset vaipan vaihdot urakkatyönä.Kuritus otettu Raamatusta että joka kuritta kasvaa se kunnista kuolee.Niillä on piiskan jäljet pyllyssä ja reisissä.

Vierailija kirjoitti:

Sanooko joku äiti oikeesti tuollaista lapselleen. Kauheeta.

Äidit on paljon pahempia kuin isät, noin yleisesti ottaen. Ja kyllä. Entisaikojen äidit päästi vaikka mitä mielenkiintoista suustaan.

Eräskin äiti ilkkui kaksi vuotiaalleen tämän satuttaessaan päänsä oveen että "mitäs menit sinne!"

Vierailija kirjoitti:

Sanooko joku äiti oikeesti tuollaista lapselleen. Kauheeta.

Kyllä. Ennen lapsia hankittiin sen enempää miettimättä onko äitiys oma juttu. Lopputulos on sitten tätä.

Opettajatkin kyttäsi vessassa lapsia eivät kohdanneet edes kusta muuta kuin kotimatkalla housuun.Uskonnot tekee näin.Jehovilla lyötiin päähän odotettiin maailman loppua.Yhdet kielsi lasta syömästä lusikalla että sormin vaan keittoa kun kerran vanhemmat kielsi aterimet.

Suomessa opetetaan nöyriksi ja nielemään kaikki p..ka joka suunnasta. Täällä pitäisi opettaa vetämään herraa "turpaan" eikä nielemään kiukkuaan. Varmaan sisällissodan peruja tuollainen kumarteleminen.

Vierailija kirjoitti:

Eräskin äiti ilkkui kaksi vuotiaalleen tämän satuttaessaan päänsä oveen että "mitäs menit sinne!"

Yks äiti ei tiedosta että sen äiti on kohdellut sitä huonosti lapsena ja sattuu kattella kun se nyt jatkaa samaa virhettä omalle lapselleen.

Uskonnoissa on näitä jotkut oikeasti turkkilaiset hakkaa ihan kepillä nykyäänkin.Lyödään sormille kepillä jos ei tottele.Läpsitään poskille.Uhkaillaan peräsuoli raiskauksella.Turkissakin on paljon sellaisia kaduilla mitä meillä on laitoksissa hoidossa.Intiassakin on yleistä lyödä kepillä.