Lue keskustelun säännöt.
Mitä on "suomalainen häpeäkasvatus"?
03.08.2024 |
Tuohon aina viitataan, mutta en oikein tiedä, mitä sillä tarkoitetaan. Annatteko esimerkkejä. Onko muissa maissa kasvatus sitten toisenlaista?
Kommentit (199)
Taas täällä 70-lukulaiset märehtii lapsuuttaan 🤣 Koittakaas nyt päästä yli siitä ja elää tätä päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erehdyin kertomaan opettajalle kiusaamisesta, hän otti yhteyttä kotiin, niin selkääni sain äidiltä ja huudot, että "kyllä sinä sopan keitit". Jatkuvaa vähättelyä ja haukkumista. En ymmärrä edelleenkään tätä, että lapsia pitää olla, mutta ne eivät saa näkyä ja kuulua. Ja sitä jatkuvaa vertailua muiden lapsiin. Varsinkin jos ne sattuvat olemaan ns. paremmista piireistä.
Myös sitä että jotenkin nostetaan ylös, kehutaan, mutta lopulta sanotaan, ei tosissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huudetaan ja raivotaan tuntikausia että kuinka surkea lapsi on ja kerrotaan että aina muut on paljon parempia.
Tuota sitte jatketaan lähes joka ikinen päivä lapsuudesta siihen asti kunnes lapsi muuttaa pois.
Lopputulosta voi pohtia .
Onko monikin Suomessa kasvatettu noin? Karmeaa?
Olen syntynyt 1970 ja tuo on ihan peruskauraa minulle.
Vierailija kirjoitti:
Erehdyin kertomaan opettajalle kiusaamisesta, hän otti yhteyttä kotiin, niin selkääni sain äidiltä ja huudot, että "kyllä sinä sopan keitit". Jatkuvaa vähättelyä ja haukkumista. En ymmärrä edelleenkään tätä, että lapsia pitää olla, mutta ne eivät saa näkyä ja kuulua. Ja sitä jatkuvaa vertailua muiden lapsiin. Varsinkin jos ne sattuvat olemaan ns. paremmista piireistä.
Parhaimmillaan vielä asioista, joille et itse voi mitään. Yleensä ulkonäöstä tai jostain mikä liittyy suoraan vanhempien toimintaan. Siis esim paino: "Miksi olet niin lihava etkä hoikka kuten naapurin irma". No enpä tiedä. Liittynee siihen että itsekin olet lihava ja teet lihottavaa ruokaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Sulla ei ole kavereita, koska olet hullu" (sanoi isäni, kun pelkäsin hirveästi äitini kuolemaa lapsena)
Oma isäni totesi peruskoulun päätteeksi, ettei minun kannata opiskella kun hra minusta kuitenkin tulee. Olin ujo introvertti. En edes pussannut yhtään poikaa.
Edelleen vanhempien mielestä parasta huumoria on haukkuminen ja nolaaminen. Joka joulu kerrotaan miehelle ne noloimmat lapsuusjutut ja muistutetaan vielä päälle että oli se sitten läski vauva. Niin läski että oli vaikea pestä niitä poimuja.
Mieskään ei enää jaksaisi kuunnella ja isäpuolikin on jo sanonut että menee mauttomuuden puolelle. Mutta sama levy soi ja äiti nauraa räkättää päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sulla ei ole kavereita, koska olet hullu" (sanoi isäni, kun pelkäsin hirveästi äitini kuolemaa lapsena)
Oma isäni totesi peruskoulun päätteeksi, ettei minun kannata opiskella kun hra minusta kuitenkin tulee. Olin ujo introvertti. En edes pussannut yhtään poikaa.
No eihän silloin ennen kannattanut mitään yrittää, kun ei se onnistu kuitenkaan.
Häpeäkasvatuksen hedelmät näkyvät tämän päivän aikuisissa.
-Olen huono, ruma, en kelpaa.
-Kukaan ei tällaiseen edes katso.
-En onnistu missään.
Tässä muutamia lauseita joita tälläkin palstalla näkee pilvin pimein. Ihminen on lannistettu heti alusta alkaen. Älä luule että kelpaat. Et osaa. Mikset sinä koskaan, katso nyt miten nuo toiset. Näin huonot arvosanat. Et edes yritä.
Onko tuttua? Ja tässä vain muutama esimerkki.
Ja tämä istuu hyvin tiukassa, turha edes yrittää todistaa jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni tämän päivän nuorisosta usein näkyy kauas että mitään ei hävetä !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. Päiväkoti-ikäinen lapsi jännittää esiintymistä joulujuhlassa. Äiti puristaa lasta kädestä kovaa ja sähisee korvaan "Jos häpäiset minut esityksessäsi tekemällä jotain väärin, saat kotona selkääsi". Kyseessä ujo lapsi, joka jo muutenkin häpeää itseään, miksiköhän? Ja sitten aina muiden läsnäollessa lasta häpäistään keinolla millä hyväänsä, saatetaan vaikka kiskaista lapselta housut alas ja nauraa lapsen hätääntymiselle, AIKUISET IHMISET!!! Lasta pahoinpidellään ja näin nauratetaan muita aikuisia tällä. Nauretaan kun lapsi itkee. Tällainen oli minun lapsuuteni. Terveisin 1970-luvun alkupuolella syntynyt nainen.
Meillä oli tapana nolata kertomalla vieraille kaikkia pikkulapsiajan toilailuja ja jos oli sanonut jotain aikuisten mielestä tyhmää/naurettavaa.
Meillä tämä on edelleen parasta hupia. Vaikka koko kuulijakunta olisi vaivautunut. Olin hetken äidin kanssa samassa toimistossa (eri firmoilla) ja sielläkin äiti kailotti näitä tarinoita minkä kerkesi. Onneksi olin itse ollut ko toimistolla ensin, muuten olisi ollut pakko irtisanoutua heti ensimmäisenä päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tämän päivän nuorisosta usein näkyy kauas että mitään ei hävetä !
Parempaa nuorisoa ne omat lapset, jotka ovat hävenneet kaikkea itsessään pikkulapsesta lähtien?
Selkääsi sietäisit saada, etkö sinä nyt tuotakaan osaa, hah hah haa (ja ei tietenkään neuvota kuinka tulisi tehdä, jos teet sitä tai tätä niin annan sinulle selkään, ei teistä mihinkään ole sitten jos erehtyi myötäilemään, ettei osaa jotain niin haukuttiin vielä pahemmin muiden kuullen.
Tätä 70-luvulla syntyneenä sai kuunnella. Vasta 30-vuotiaana uskalsi alkaa itse tekemään mm. rakennustöitä kun häpeän leima oli ensin saatu hälvenemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua häpäistiin aina kaikkeen seksuaalisuuteen liittyvillä asioilla lapsena. Olin myös insestin uhri. Äitini aina muisti sanoa ettei saa olla leväperäinen, halveksi yksinhuoltajia, puhui naisista halventavaan sävyyn. Oli ristiriitaista, kun seksi oli niin paha, paha asia puheen tasolla, mutta kumpikin vanhemmistani käytti minua hyväkseen ja pahoinpiteli. Tästä sitten johtui, että vietin varsin holtitonta seksielämää alle 20-vuotiaana.
Itselääni ei nyt noin rajua taustaa ole, mutta seksi oli tabu meilläkin. Äitini raivostui silmittömästi, jos kysyin mitä tahansa kehollisuuteen ja/tai intiimielämään liittyvää. Häpeä kakara, tuollaisia ei lapsi saa kysyä! Äiti kuitenkin osti minulle terveyssiteitä.
Isäni oli vahinkolapsi ja isovanhempani menivät heti naimisiin, kun testipaperiin piirtyi plussa. Eivät
Meillä kouluterveydenhoitajan vuositarkastuksessa ja lääkärintarkastuksessa kysyttiin heti ensimmäisenä, että olenko raskaana ja olenko ollut yhdynnässä. Noin kysyttiin 1970-luvulla kaikilta tytöiltä yläasteella. Kyselyn systemaattisuus tuli ilmi oikeastaan kun tapasin entisen luokkakaverini niiltä ajoilta sattumalta ja hän alkoi puhua asiasta.
Minä elin yläasteaikani siinä luulossa, että näytän tiineeltä ja minun pitää hävetä sitä, ettei ole pyykkilautavatsaa. Ajatus siitä, että yhteiskunnassa arvostetut aikuiset pitävät jonain miesten p-puuna hävetti minua ja mietin monesti mikä minussa on vikana.
Vierailija kirjoitti:
Häpeäkasvatuksen hedelmät näkyvät tämän päivän aikuisissa.
-Olen huono, ruma, en kelpaa.
-Kukaan ei tällaiseen edes katso.
-En onnistu missään.
Tässä muutamia lauseita joita tälläkin palstalla näkee pilvin pimein. Ihminen on lannistettu heti alusta alkaen. Älä luule että kelpaat. Et osaa. Mikset sinä koskaan, katso nyt miten nuo toiset. Näin huonot arvosanat. Et edes yritä.
Onko tuttua? Ja tässä vain muutama esimerkki.
Ja tämä istuu hyvin tiukassa, turha edes yrittää todistaa jotain muuta.
Juuri näin. Vähän kuin kaikkia vaivaisi lievä masennus koko ajan. Mitään oman arvon tuntoa ei ole ja mitään hyvää ei odoteta. Kenties syy siihen, että uusia innovaatioita tulee niukasti? Porukalla ei ole itseluottamusta lähteä tekemään mitään rohkeaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erehdyin kertomaan opettajalle kiusaamisesta, hän otti yhteyttä kotiin, niin selkääni sain äidiltä ja huudot, että "kyllä sinä sopan keitit". Jatkuvaa vähättelyä ja haukkumista. En ymmärrä edelleenkään tätä, että lapsia pitää olla, mutta ne eivät saa näkyä ja kuulua. Ja sitä jatkuvaa vertailua muiden lapsiin. Varsinkin jos ne sattuvat olemaan ns. paremmista piireistä.
Parhaimmillaan vielä asioista, joille et itse voi mitään. Yleensä ulkonäöstä tai jostain mikä liittyy suoraan vanhempien toimintaan. Siis esim paino: "Miksi olet niin lihava etkä hoikka kuten naapurin irma". No enpä tiedä. Liittynee siihen että itsekin olet lihava ja teet lihottavaa ruokaa?
Työnsikö äitisi ruuan kurkustasi alas vai lapoitko sen suureen napaasi ihan itse?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sulla ei ole kavereita, koska olet hullu" (sanoi isäni, kun pelkäsin hirveästi äitini kuolemaa lapsena)
Oma isäni totesi peruskoulun päätteeksi, ettei minun kannata opiskella kun hra minusta kuitenkin tulee. Olin ujo introvertti. En edes pussannut yhtään poikaa.No eihän silloin ennen kannattanut mitään yrittää, kun ei se onnistu kuitenkaan.
Minulle on sanottu, että olen niin pska etten kelpaa edes hullujenhuoneelle.
Vierailija kirjoitti:
Edelleen vanhempien mielestä parasta huumoria on haukkuminen ja nolaaminen. Joka joulu kerrotaan miehelle ne noloimmat lapsuusjutut ja muistutetaan vielä päälle että oli se sitten läski vauva. Niin läski että oli vaikea pestä niitä poimuja.
Mieskään ei enää jaksaisi kuunnella ja isäpuolikin on jo sanonut että menee mauttomuuden puolelle. Mutta sama levy soi ja äiti nauraa räkättää päälle.
Taitaa olla ihan yleistä äitien muistella lastensa vauva-aikoja. Olen minäkin joskus maininnut haikeasti koko perheen kuullen, että toisella pojallani oli vauvana aivan erityisen ihanat palleroiset ja pulleroiset jalat. Kontrasti nykyisen aikuisen miehen pitkiin hoikkiin ja karvaisiin sääriin on melkoinen. Niin se aika muuttaa lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sulla ei ole kavereita, koska olet hullu" (sanoi isäni, kun pelkäsin hirveästi äitini kuolemaa lapsena)
Oma isäni totesi peruskoulun päätteeksi, ettei minun kannata opiskella kun hra minusta kuitenkin tulee. Olin ujo introvertti. En edes pussannut yhtään poikaa.No eihän silloin ennen kannattanut mitään yrittää, kun ei se onnistu kuitenkaan.
Minulle on sanottu, että olen niin pska etten kelpaa edes hullujenhuoneelle.
Tämä on kyllä jo paha. Aika innovatiivinen lausahdus silti. Mitä vanhempasi ajattelivat että susta sitten tulisi?
Meillä oli pahin kohtalo roskakuski ja nyt aikuisena se vaikuttaa kyllä aika kivalle hommalle. Mutta lapsena aina minusta povattiin roskakuskia, koska olisin kaikkeen muuhun kyvytön.
Lisään vielä omaan kommenttini. Siis kouluterveydenhoitajan tytär. Sairastin nuorena anoreksiaa ja oma äitini muisti haukkua minut myös siitä että kyllähän Ruotsin kruununprinsessa Victoriakin parani anoreksiastaan.