Mitä on "suomalainen häpeäkasvatus"?

Mitä sinä olet nyt taas tehnyt!? Eikö sulta nyt tuokaan onnistu!? Edellä mainitut lähinnä turhautunutta vähättälyä mutta häpeän korostaminen lähtee tai ennen lähti papin saarnatuolista mitä ennen vanhaan vanhemmat kaikessa idiootin viisaudessaan korostivat omille lapsilleen vain siitä syystä, että heillekin korostettiin samaa. Nöyriä, kuuliaisia ja häpeäviä alamaisia. Kuka paremmin pysyy ruodussa ja passiivisena. Peruskoulun alaluokat, opettaja saattoi laittaa nurkkaan "häpeämään". Kotona syyllistettiin lisää. Tärkeä aihe ja mahtaakohan vanhempien ikäryhmälle tulla mieleenkään, minkälaisen karhunpalveluksen lapsilleen näillä keinoilla ovat tehneet. Toki oma lukunsa tämä niin "rakas" yhteiskunta, mikä on omalta osaltaan tehnyt ylhäältä alaspäin samaa. 

Jos yritän ajatella yhtä äitini lausahdusta, joka on parhaiten jäänyt mieleeni lapsuudestani, se on: "Ai että sai hävetä sinua". En yritä uhriutua tai mitään muuta sellaista, sillä sellainen ei sovi luonteeseeni. Mutta ihan aidosti ja rehellisesti tuo on se yksi juttu, joka on parhaiten jäänyt mieleen, ei voi mitään. Kiteyttänee aika hyvin kaiken oleellisen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huudetaan  ja raivotaan tuntikausia että kuinka surkea lapsi on ja  kerrotaan että aina muut on paljon parempia. 

Tuota  sitte jatketaan lähes joka ikinen päivä lapsuudesta siihen asti kunnes lapsi muuttaa pois.

 

Lopputulosta voi pohtia .

Onko monikin Suomessa kasvatettu noin? Karmeaa?

99,9% kansasta.

Ne, jotka luulevat olevgansa hyviä vanhempia, lähes poikkeuksetta sortuvat häpeällä kasvattamiseen erityisesti hankalissa tilanteissa.

Olet onnekas, jos itsellesi tämä ilmiö on vieras.

No mutsi oli yksi uhriutumisdraamakuningatar. Kyllä sai äitiparka aina kärsiä ja hävetä ja vielä suolat heitettiin ja puukkoa kierrettiin päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huudetaan  ja raivotaan tuntikausia että kuinka surkea lapsi on ja  kerrotaan että aina muut on paljon parempia. 

Tuota  sitte jatketaan lähes joka ikinen päivä lapsuudesta siihen asti kunnes lapsi muuttaa pois.

 

Lopputulosta voi pohtia .

Onko monikin Suomessa kasvatettu noin? Karmeaa?

Ainakin minut on.  En ole pahemmin ollut tekemisissä vanhempien kans pois muuton jälkeen, en edes muista miltä ne näyttää.

Se on sitä "aina saa hävetä", mitä naapuritkin ajattelee", "kodin asioita ei kerrota muille" .

Lisäksi suomalaisuuteen kuuluu hävetä omaa kulttuuria kaikin tavoin. Pidetään itseämme juntteina ja ihannoidaan muita, vaikka ihan samaa sakkia on muuallakin. Suomalaiset vain aina vähättelevät omaa perhettä, sukua, suomalaisuutta. 

Omassa kasvuympäristössä kävi selväksi, että ongelmia ei saa olla ja että ne ovat häpeän aihe. Kaikki pitää pitää sisällä eikä asioista voi puhua. Pitää suorittaa ja olla täydellinen. Siinä sitten teini-iässä masennuin ja ahdistuin vakavasti eikä etenkään äitini, joka on aina dominoinut perhettämme, koskaan kysynyt mikä on vialla ja haluanko puhua. Ei, ongelmana oli vain, että koulumenestys ja muu suorittaminen kärsi, ei se, että MINÄ voin pahoin.

Äidin lempparilausahdus, kun vihastui oli "Ei olisi koskaan pitänyt hankkia sinua". Kiitti, äiskä. 

Mitään ei neuvottu ja opetettu, ja sitten kun tietämättömänä tein väärin, haukuttiin ja nolattiin äänekkäästi. Vertailtiin muihin lapsiin ja todettiin, kuinka minä olen ruma ja huonosti käyttäytyvä. Liian äänekäskin olin, ja sotkuinen, miten voikin tyttölapsi tuolla tavalla... Nykyisin ihmettelen, miten kukaan voi omaa lastaan vihata niin paljon kuin omat vanhempani minua vihasivat. Huonon itsetunnon ja suorittajaluonteen heiltä sitten sain. 

Niin ja sehän on ollut tärkeintä, mitä suku ja muut ovat ajatelleet, jos saisivat tietää. No mikäs siinä jos tuo kerran on yksinkertaisille se olen olennaisin seikka. Lopputuloksena on saattanut kasvaa aika kylmä ja itseriittoinen ihminen, jolle veriläheisten olemassaolo on yksi ja sama. Siinähän ovat. Saattaa heijastua myös laajemmin siten, että tuollaiselle on tietämättömän turha  korostaa yhteen hiileen puhaltamista missään yhteiskunnan arjen askareessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huudetaan  ja raivotaan tuntikausia että kuinka surkea lapsi on ja  kerrotaan että aina muut on paljon parempia. 

Tuota  sitte jatketaan lähes joka ikinen päivä lapsuudesta siihen asti kunnes lapsi muuttaa pois.

 

Lopputulosta voi pohtia .

Onko monikin Suomessa kasvatettu noin? Karmeaa?

Mun tuttavapiirissä ainakin kaikki. Mikään ei ole riittänyt. Tyyli on ollut juuri se että vain huonot saavutukset noteerataan, hyviä ei. Jos sai esim kokeesta 10, niin kysyttiin miksei 10+

Aina kaikki huomio oli negatiivisen kautta ja kaikesta keksittiin jotain negatiivista. Ja keksitään edelleen, mutta aikuisena sen tajuaa että vika on suurimman osan aikaa siellä sanojassa eikä itsessä.

Vierailija kirjoitti:

Jos yritän ajatella yhtä äitini lausahdusta, joka on parhaiten jäänyt mieleeni lapsuudestani, se on: "Ai että sai hävetä sinua". En yritä uhriutua tai mitään muuta sellaista, sillä sellainen ei sovi luonteeseeni. Mutta ihan aidosti ja rehellisesti tuo on se yksi juttu, joka on parhaiten jäänyt mieleen, ei voi mitään. Kiteyttänee aika hyvin kaiken oleellisen. 

Mulla sama. Muistan kun olin jutellut serkkujeni kanssa yhden serkun rippijuhlissa. Seuraavana iltana äiti yhtäkkiä tuli raivoa täynnä huutamaan mun huoneeseen miten käyttäydyin huonosti ja aina saa hävetä. Huonosti käyttäytyminen oli sillä kertaa väärin nauraminen. 

Joka juhlissa pukeuduin kuin maksullinen (ihan normaaleja ei avonaisia mekkoja, äidin ostamia vielä. Ei meikkiä). Tukka oli aina kuin helvetin uuniluuta. Arjessa ja juhlassa. Jos otin tarjottavia olin ahne porsas, jos en ottanut olin nirppanokka. Ei voinut voittaa.

Vierailija kirjoitti:

Minua häpäistiin aina kaikkeen seksuaalisuuteen liittyvillä asioilla lapsena. Olin myös insestin uhri. Äitini aina muisti sanoa ettei saa olla leväperäinen, halveksi yksinhuoltajia, puhui naisista halventavaan sävyyn. Oli ristiriitaista, kun seksi oli niin paha, paha asia puheen tasolla, mutta kumpikin vanhemmistani käytti minua hyväkseen ja pahoinpiteli. Tästä sitten johtui, että vietin varsin holtitonta seksielämää alle 20-vuotiaana. 

Itselääni ei nyt noin rajua taustaa ole, mutta seksi oli tabu meilläkin. Äitini raivostui silmittömästi, jos kysyin mitä tahansa kehollisuuteen ja/tai  intiimielämään liittyvää. Häpeä kakara, tuollaisia ei lapsi saa kysyä! Äiti kuitenkin osti minulle terveyssiteitä.

Isäni oli vahinkolapsi ja isovanhempani menivät heti naimisiin, kun testipaperiin piirtyi plussa. Eivät muistaakseni käytännössä olleet kilhoissakaan. Silti mummoni jaksoi vouhkata minullekin, kuinka esiaviollinen seksi on syntiä :D

Vierailija kirjoitti:

Omassa kasvuympäristössä kävi selväksi, että ongelmia ei saa olla ja että ne ovat häpeän aihe. Kaikki pitää pitää sisällä eikä asioista voi puhua. Pitää suorittaa ja olla täydellinen. Siinä sitten teini-iässä masennuin ja ahdistuin vakavasti eikä etenkään äitini, joka on aina dominoinut perhettämme, koskaan kysynyt mikä on vialla ja haluanko puhua. Ei, ongelmana oli vain, että koulumenestys ja muu suorittaminen kärsi, ei se, että MINÄ voin pahoin.

Paitsi että ei niistä positiivisistakaan asioista saa puhua. Sitten saa hävetä kun ylipistelee nokka pystyssä. Ei ole sattumaa että suomalaiset on hiljaista kansaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos yritän ajatella yhtä äitini lausahdusta, joka on parhaiten jäänyt mieleeni lapsuudestani, se on: "Ai että sai hävetä sinua". En yritä uhriutua tai mitään muuta sellaista, sillä sellainen ei sovi luonteeseeni. Mutta ihan aidosti ja rehellisesti tuo on se yksi juttu, joka on parhaiten jäänyt mieleen, ei voi mitään. Kiteyttänee aika hyvin kaiken oleellisen. 

Mulla sama. Muistan kun olin jutellut serkkujeni kanssa yhden serkun rippijuhlissa. Seuraavana iltana äiti yhtäkkiä tuli raivoa täynnä huutamaan mun huoneeseen miten käyttäydyin huonosti ja aina saa hävetä. Huonosti käyttäytyminen oli sillä kertaa väärin nauraminen. 

Joka juhlissa pukeuduin kuin maksullinen (ihan normaaleja ei avonaisia mekkoja, äidin ostamia vielä. Ei meikkiä). Tukka oli aina kuin helvetin uuniluuta. Arjessa ja juhlassa. Jos otin tarjottavia olin ahne porsas, jos en ottanut olin ni

Mitä kouluterveydenhoitaja sanoi, kun kerroit tämän?

Mitä kouluterveydenhoitaja sanoi, kun kerroit tämän?

No en kertonut, koska äiti olisi sitten taas raivonnut että aina saa hävetä ja kodin asioista ei puhuta ulkopuolisille.

Todennäköisesti olisi myös kieltänyt sanoneensa ikinä mitään tuollaista ja väittänyt minun keksineen kaiken, koska olen sellainen valehtelija mitä saa hävetä ja jolle kaikki aina selän takana nauraa.

Aina jos joku meni pieleen, niin huudettiin miten lastensuojelu hakee meidät pois ja vie sinne minne pahat lapset viedään.

Ja aika usein ne pieleen menneet asiat oli sellaisia mihin ei saanut mitään ohjetta tai neuvoa kuinka kuuluu tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua häpäistiin aina kaikkeen seksuaalisuuteen liittyvillä asioilla lapsena. Olin myös insestin uhri. Äitini aina muisti sanoa ettei saa olla leväperäinen, halveksi yksinhuoltajia, puhui naisista halventavaan sävyyn. Oli ristiriitaista, kun seksi oli niin paha, paha asia puheen tasolla, mutta kumpikin vanhemmistani käytti minua hyväkseen ja pahoinpiteli. Tästä sitten johtui, että vietin varsin holtitonta seksielämää alle 20-vuotiaana. 

Itselääni ei nyt noin rajua taustaa ole, mutta seksi oli tabu meilläkin. Äitini raivostui silmittömästi, jos kysyin mitä tahansa kehollisuuteen ja/tai  intiimielämään liittyvää. Häpeä kakara, tuollaisia ei lapsi saa kysyä! Äiti kuitenkin osti minulle terveyssiteitä.

Isäni oli vahinkolapsi ja isovanhempani menivät heti naimisiin, kun testipaperiin piirtyi plussa. Eivät muistaakseni käytännössä olleet kilhoissakaan. S

Meilläkin seksi oli tabu. Mitään siihen viittaavaa ei saanut kysyä eikä saanut mainita. Eikä muustakaan. Kun mulla alkoi menkat oltiin kaupoilla ja tietenkin ne tuli läpi, kun en ollut osannut varautua että ne päättää juuri sillä hetkellä alkaa (kyse siis ihan ensimmäisistä). Sen sijaan että äiti olisi auttanut jollain tavalla, alkoi meuhkaaminen miten noloa kun kaikki näkee. Minut passitettiin autoon istumaan siksi aikaa että muut tuli. Mutta piti istua rievun päällä ettei auto mene sotkuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua häpäistiin aina kaikkeen seksuaalisuuteen liittyvillä asioilla lapsena. Olin myös insestin uhri. Äitini aina muisti sanoa ettei saa olla leväperäinen, halveksi yksinhuoltajia, puhui naisista halventavaan sävyyn. Oli ristiriitaista, kun seksi oli niin paha, paha asia puheen tasolla, mutta kumpikin vanhemmistani käytti minua hyväkseen ja pahoinpiteli. Tästä sitten johtui, että vietin varsin holtitonta seksielämää alle 20-vuotiaana. 

Itselääni ei nyt noin rajua taustaa ole, mutta seksi oli tabu meilläkin. Äitini raivostui silmittömästi, jos kysyin mitä tahansa kehollisuuteen ja/tai  intiimielämään liittyvää. Häpeä kakara, tuollaisia ei lapsi saa kysyä! Äiti kuitenkin osti minulle terveyssiteitä.

Isäni oli vahinkolapsi ja isovanhempani menivät heti naimisiin, kun testipaperiin piirtyi plussa. Eivät muistaakseni käytännössä olleet kilhoissakaan. S

Minunkin äitini saatettiin alulle ennen papin aamenta. Äiti ehti syntyäkin ennen avioliittoa. Isovanhemmat solmivat avioliiton samana päivänä, kun äiti kastettiin. Eihän sitä pappia turhaan kutsuta. Samalla käynnillä hoitui kaksi asiaa. Äiti syntyi vuonna -32. Mummo suhtautui kyllä myöhemmin hiukan ankarammin esiaviolliseen seksiin. Suvun piirissä me nuoremmat hiukan hymyilimme mummon muuttuneelle asenteelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua häpäistiin aina kaikkeen seksuaalisuuteen liittyvillä asioilla lapsena. Olin myös insestin uhri. Äitini aina muisti sanoa ettei saa olla leväperäinen, halveksi yksinhuoltajia, puhui naisista halventavaan sävyyn. Oli ristiriitaista, kun seksi oli niin paha, paha asia puheen tasolla, mutta kumpikin vanhemmistani käytti minua hyväkseen ja pahoinpiteli. Tästä sitten johtui, että vietin varsin holtitonta seksielämää alle 20-vuotiaana. 

Itselääni ei nyt noin rajua taustaa ole, mutta seksi oli tabu meilläkin. Äitini raivostui silmittömästi, jos kysyin mitä tahansa kehollisuuteen ja/tai  intiimielämään liittyvää. Häpeä kakara, tuollaisia ei lapsi saa kysyä! Äiti kuitenkin osti minulle terveyssiteitä.

Isäni oli vahinkolapsi ja isovanhempani menivät heti naimisiin, kun testipaperiin piirtyi plussa. Eivät muistaakseni käytännössä olleet kilhoissakaan. S

Pelättiinkö myös teiniraskautta kuin ruttoa? Meillä oli koko ajan epäilys että olen raskaana. Ihan sama oliko aamulla huono olo, turvotusta mitä tahansa niin ensimmäinen kysymys: etkai ole raskaana.

Siis ikävuodesta 11 eteenpäin. Harrastin seksiä ensimmäisen kerran 18v ja pelkäsin kuollakseni jääväni kiinni.