Mikä teillä on ollut syynä siihen että olette pistäneet välit poikki vanhempiinne?

Miksi tätä kysytään kun kerran vastaukset poistetaan?

Laitan uudelleen: itsesuojelu mielisairaalta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tätä kysytään kun kerran vastaukset poistetaan?

Laitan uudelleen: itsesuojelu mielisairaalta.

Vain tietyt vastaukset sallitaan. Viittaa siis siihen että aloittaja/poistaja on se jonka seuraa vältellään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tämä 70-luvun jankkaus on? Tarkoitetaanko sillä 70-luvulla syntyneitä äitejä vain 70-lukulaisten äitejä, jotka ovat ehkä 40-luvulla syntyneitä?

Tottakai sinä 70-luvulla syntynyt toivosit, että puhuisimme 40-luvulla syntyneestä äidistäsi.

Mutta kyllä me nyt tarkoitettiin, että 70-luvulla syntyneissä esiintyy paljon narsismia. Ovat ylimielisiä katkeroita. 

Minä olen vuonna -95 syntynyt ylimielinen katkero ja vanhempani, josta täällä raukkamaisesti anonyymina märisen vaikka kunnioittaa pitäisi, on vuonna 1970 syntynyt juoppo isä. Välit on menossa poikki, koska isän lapsuudesta tähän asti jatkunut henkinen väkivalta, sovinismi ja arvaamaton ailahteleva käytös ei ota loppuakseen.

70-luvusta on aikaa ja siihen aikaan syntyneistä osa on jo kuudennella kymmenellään. Heidän lapsensa ne täällä trollailevat, jankkaavat ja ruuhkavuosikiukkujaan purkavat, eivät he itse

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tämä 70-luvun jankkaus on? Tarkoitetaanko sillä 70-luvulla syntyneitä äitejä vain 70-lukulaisten äitejä, jotka ovat ehkä 40-luvulla syntyneitä?

Tottakai sinä 70-luvulla syntynyt toivosit, että puhuisimme 40-luvulla syntyneestä äidistäsi.

Mutta kyllä me nyt tarkoitettiin, että 70-luvulla syntyneissä esiintyy paljon narsismia. Ovat ylimielisiä katkeroita. 

Minä olen vuonna -95 syntynyt ylimielinen katkero ja vanhempani, josta täällä raukkamaisesti anonyymina märisen vaikka kunnioittaa pitäisi, on vuonna 1970 syntynyt juoppo isä. Välit on menossa poikki, koska isän lapsuudesta tähän asti jatkunut henkinen väkivalta, sovinismi ja arvaamaton ailahteleva käytös ei ota loppuakseen.

70-luvusta on aikaa ja siihen aikaan syntyneistä osa on jo kuudennella kymmenellään. Heidän la

Täällä palstalla on paljon 45-54 vuotiaita eli 70-luvulla syntyneitä. Ne on ahkeria jankkaajia ja uhriutujia. Nämä viisikymppiset osaa olla erittäin lapsellisia. 

Vierailija kirjoitti:

En ole pistänyt välejä poikki vanhempiini. Vaikka samanlaista minulla ollut kuin monella muulla teistä. Vanhempiensa kanssa voi olla eri mieltä mutta heitä pitää kunnioittaa. Se Raamatun ohje on niin hyvä että sitä vastaan voi tarkastella käyttäytymistään.

No, onhan meillä kaikilla toki vapaus valita sosiaaliset ympyrämme sillä tavalla kuin parhaaksi näemme. Jos vanhempiesi kynnysmattona olo on se sinun juttusi niin mitäpä me muut ollaan vastaan sanomaan? Lisäksi olet varmasti jo ajat sitten tiedostanut ja hyväksynyt että iän myötä vanhempasi muuttuvat luultavasti vain häijymmiksi ja että kiitosta nöyryydestäsi ja kunnioituksestasi on turhaa odottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tämä 70-luvun jankkaus on? Tarkoitetaanko sillä 70-luvulla syntyneitä äitejä vain 70-lukulaisten äitejä, jotka ovat ehkä 40-luvulla syntyneitä?

Tottakai sinä 70-luvulla syntynyt toivosit, että puhuisimme 40-luvulla syntyneestä äidistäsi.

Mutta kyllä me nyt tarkoitettiin, että 70-luvulla syntyneissä esiintyy paljon narsismia. Ovat ylimielisiä katkeroita. 

Minä olen vuonna -95 syntynyt ylimielinen katkero ja vanhempani, josta täällä raukkamaisesti anonyymina märisen vaikka kunnioittaa pitäisi, on vuonna 1970 syntynyt juoppo isä. Välit on menossa poikki, koska isän lapsuudesta tähän asti jatkunut henkinen väkivalta, sovinismi ja arvaamaton ailahteleva käytös ei ota loppuakseen.

70-luvusta on aikaa ja siihen aikaan syntyneis

 

Eikös nämä ole niitä jotka jätetty täysin heitteille lapsuudessaan? Ei varmaan kovin kummosia ole vanhempansakaan. Katkeruus on myös itsesuojelua jos kohdeltu tosi huonosti.

Ihme ketju. Totta kai välit saa katkaista vanhempiin, jos ovat haitaksi omalle elämälle. Tuo vanhempien kunnioitus on itsestäänselvyys, ja on heijastus siitä, mitä vanhemmat antavat itselle. Ai isä r aiskasi? Hänelle on suuri lahja ja anteeksianto tuossa tilanteessa vaan poistua, eikä r aiskata takaisin. Lapsenlapset eivät myöskään ole isovanhempien "omaisuutta". Jos ei onnistu saamaan lapsiaan tai lapsenlapsiaan luokseen, siihen on syy. Vaatiminen ja syyllistäminen on hyvin lähellä lapsenryöstöä. Lain mukaan vastuu on huoltajilla ja huoltajan ensisijainen tehtävä on suojella lasta, mm. väkivaltaisilta isovanhemmilta

Raamattu kehottaa rakastamaan jumalaa, lähimmäistään, ja itseään. Se ei kehota uhraamaan itseään väkivaltaiselle avioliitolle tai vanhemmille. Jos pahuus asuu vanhemmissa, vanhemmat jäävät taakse. Yksikään lapsi ei synny tänne vanhempiensa hakkaamisen, fyysisen tai henkisen, kohteiksi. Vanhemmat huolehtivat jälkeläisistään ja jos eivät tähän kykene, ovat paikkansa menettäneet, alentuneet pelkiksi eläimiksi. Halu lasta, lastenlasta, tai ketään kohtaan ei oikeuta heitä elämäänsä saamaan. Halu on jokaisen rikoksen alku

Vierailija kirjoitti:

Sairastuin parantumattomaan syöpään enkä jaksa kuunnella äitini jankutusta.

Ikävä juttu. Haluaisitko kertoa tarkemmin mitä äitisi jankuttaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistiäiti, joka ei koskaan tee mitään väärin tai pyydä anteeksi, vaikka toistuvasti manipuloi ja kohtelee läheisiään alistavasti, ei kunnioita.

Eikös aika monet 70-luvulla syntyneet käyttäydy tällä tavalla?

70-luvulla syntyneet on kovia uhriutumaan ja ovat ylimielisiä.

Viiskymppisten vanhemmat ovat sota-ajan lapsia. He ovat traumatisoituneita ja hyvin tunnekylmän lapsuuden eläneitä, olosuhteiden pakosta. Eihän se tunnekylmyys ole sama kuin narsismi, mutta kyllä se on 70-luvun lasten lapsuuteen vaikuttanut. Ei silloin halittu, lohdutettu, eikä sanottu, että rakastetaan. Tottakai se lapseen vaikuttaa. Minä kyllä olen halannut ja sanonut lapsilleni joka ikinen päivä, että rakastan. 

Ylös

Petin kahta eri puolisoani. Vanhemmat eivät pitäneen siitä joten laitoin välit poikki. Ehdottomia ja mustavalkoisia ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistiäiti, joka ei koskaan tee mitään väärin tai pyydä anteeksi, vaikka toistuvasti manipuloi ja kohtelee läheisiään alistavasti, ei kunnioita.

Eikös aika monet 70-luvulla syntyneet käyttäydy tällä tavalla?

70-luvulla syntyneet on kovia uhriutumaan ja ovat ylimielisiä.

Viiskymppisten vanhemmat ovat sota-ajan lapsia. He ovat traumatisoituneita ja hyvin tunnekylmän lapsuuden eläneitä, olosuhteiden pakosta. Eihän se tunnekylmyys ole sama kuin narsismi, mutta kyllä se on 70-luvun lasten lapsuuteen vaikuttanut. Ei silloin halittu, lohdutettu, eikä sanottu, että rakastetaan. Tottakai se lapseen vaikuttaa. Minä kyllä olen halannut ja sanonut lapsilleni joka ikinen päivä, että rakastan. 

Tuo ei pidä paikkaansa. Lapsuus oli erittäin lämminhenkinen. Halittiin sekä lohdutettiin. Lisäksi ulkoiltiin paljon laulettiin, leivottiin ja luettiin kirjoja. Sanoisin, että lapsuus oli parempi kuin nykyajan ankea digilapsuus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On sairas ihminen. Mennyt välit moniin ihmisiin elämänsä aikana, mutta mitään vikaa tai parannettavaa ei omassa käytöksessä löydy. Ei varmasti muutu enää, joten ei kiinnosta yrittää eheyttää välejä. On ollut jo vuosia eläkkeellä.

Mitä se eläkeellä olo vaikuttaa tuohon? 

No sitä että on jo vanhempi ihminen. Olisi kasvanut ihmisenä jo tähän mennessä jos jotain kasvua olisi odotettavissa.

Eläkkeellä voi olla nuoremmatkin. Viisikymppisetkin esim. mielisairauden takia.

Totta, anoppini jäi eläkkeelle alle viisikymppisenä, vasta hänen yli 80v. päivänsä jälkeen sain tietää, että olin ollut koko ajan oikeassa, että hänellä on mm. di

Sanotaan se nyt taas kerran, riippuu persoonallisuushäiriöstä. Niitä on erilaisia, ei vain esim. sitä narsismia, jota joka paikassa aina tarjoillaan.

Toinen joi itsensä hengiltä, lopulta. Pistin välit poikki parivuotta ennen sitä, kävi liian raskaaksi.

Toinen hakkasi sisaruksiani, hiplasi minua, varmaan myös sisaruksiani. Nyt on dementoitunut vanhus. Ja tarvitsisi apua, mutta ei vaan nappaa.. hoitakoon puolisonsa joka antoi kaiken tapahtua. Yksi sisar auttelee, varmaan ei suostu myöntämään tapahtuneita, haluaa perintöä.

Ei ole mitään syytä pitää välejä, lähinnä selviytyä omasta elämästä noiden hullujen lapsena. Siinä on tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tavallaan kuulu aiheeseen, koska en ole laittanut välejä poikki vanhempiini, mutta melkein sisareeni, joka on mahtavana ja itsevarmana laittanut vanhempiin välit poikki. Vanhemmat ovat kaikessa väärässä, epäonnistuneita ja hirviöitä. Hän itse on oikeamielinen ihminen, joka pystyy arvostelemaan muita suvereenisti, esim. minua. Melko raskas tapaus.

Oletko kenties vanhempien suosikkilapsi? Sehän on sellainen joka ei näe lapsuudenperheen sairautta ja myrkyllisyyttä koskaan samalla tavalla kuin muut. Valitettavasti suosikkilapsi ei myöskään kykene kasvuun kun on liian kiinni vanhemmissaan eikä pysty kyseenalaistamaan heidän toimintaansa.

Kyllä se suosikkilapsi on ja on aina ollut juuri tuo sisareni.

Vaikea uskoa. Suosikkilapsi harvemmin p

Minä kyllä uskon . Tätini perheessä - sivusta seuraten tavallisen tuntuinen perhe- nimenomaan suosikki lapsi laittoi välit äitiinsä poikki tai lähes poikki. Sitä ja tätä ilkeilyä sieltä suunnalta tuli epäsäännöllisen säännöllisesti kunnes täti dementoitui. Perheen kaksi muuta lasta eivät  olleet mitenkään sorrettuja vaikka tämä yksi tuntui suosikki olevankin. Ymmärrän toki etten tiedä kaikkea mitä siellä on tapahtunut vaikka paljon olen tekemisissä ollutkin. Välit on kai pantava poikki jos tilanne sitä vaatii, vaan miksi pitää olla tahallisen ilkeä ja suorastaan kiusata äitiään ? Jotain on pielessä tuossa aikuisessa ihmisessä .

En saanut akateemista kasvatusta ja yliopistossa olin kuin kala kuivalla maalla.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on mielenkiintoista, että vanhemmat hyvin harvoin laittavat välit poikki lapsiinsa, vaikka nämä olisivat psyykkisesti sairaita, narsisteja, narkkareita, rikollisia jne. Taitaa olla niin, että vanhempi aina rakastaa lastaan enemmän kuin lapsi vanhempaansa. 

Juuri niinhän se on. Aika moni lapsi kokee ihan tavalliset vanhempansa pelkäksi riesaksi viimeistään kun nämä tulevat vanhoiksi. Siinä vaiheessa on hyvä huomata miten huonoja nämä ovatkaan olleet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole katkaissut välejä, mutta meillä on tällä hetkellä aika viileät välit äidin kanssa. Isän kanssa hyvät välit. Äiti on pääosin ollut rakas ja mukava, mutta viimeiset vuodet välillä on ollut kohtauksia, jolloin on mököttänyt toisessa huoneessa/tiuskinut/vältellyt meidän vierailumme ajan. Siis vaikka on etukäteen sovittu, että tullaan ja on ollut ok niin sitten on kuin katkaisijasta olisi käännetty ja on kuin äärettömän vittuuntunut ja suuttunut meille ennenkuin on ehtinyt edes tervehtiä. Olen tätä katsonut läpi sormien pitkään, mutta nyt tänä kesänä kerran vaan paloi pinna. Halusin selvittää, että mitä ihmettä tässä tapahtuu. Mitään vastausta en saa. Äitissä on kuin kaksi puolta ja ei tiedä kumpi on vastassa. Haluaisin tietää syyn, mitä olemme tehneet väärin ja miksi joskus on niin ilkeä. 

V

Varmaan aika usein jos äiti on aiemmin ollut mukava ja rakastava, niin kuin tässä tapauksessa. Muisti sairaudelle ei voi paljoakaan.

Totuus on tarua ihmeellisempää.