Mikä teillä on ollut syynä siihen että olette pistäneet välit poikki vanhempiinne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vanhemmat, vaan appi.

mieheni on kotoisin pieneltä paikkakunnalta, joka elää turismista. Lähes kaikki luokkakaverit ovat jääneet paikkakunnalle. On mahdotonta asua muualla, kuin heillä, koska majoitus maksaa liikaa. Kun vielä kävin heillä, ensimmäinen päivä meni siivotessa.

Mieheni veli asuu kotonaan ja saamme hänen huoneen. Kun tulimme, aloitin kylppärin siivoamisella, sitten keittiö ja lopuksi veljen huone. Tähän meni aikaa jopa 2 päivää. Olohuoneesta keräsin vain roskat, joita tuli aina väh jätesäkillinen. Aluksi minulle vähän naurettiin, sitten arvosteltiin, tohon jäi vielä jotain. Ongelmana oli lapset, joita ei ns voinut päästää vapaaksi.

Usein jäin lasten kanssa anoppilaan, kun mies meni moikkaamaan ystäviään. Lopulta päätin ei enää. Mies ei halua ott

 

Oletko itse? Eihän tämä henkilö katkaissut välejä? Mies ei itse suostu ottamaan lapsia mukaan. Isovanhemmat vaan istuvat odottamassa että lapsenlapset tuodaan tarjottimella näytille, itse eivät tee muuta kuin valittavat. Mitä helvettiä.

Narsisti on uusi "hienompi" termi, ennen sanottiin  koruttomasti: kusipää.

Ei huhhuh mitä porukkaa täällä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vanhemmat, vaan appi.

mieheni on kotoisin pieneltä paikkakunnalta, joka elää turismista. Lähes kaikki luokkakaverit ovat jääneet paikkakunnalle. On mahdotonta asua muualla, kuin heillä, koska majoitus maksaa liikaa. Kun vielä kävin heillä, ensimmäinen päivä meni siivotessa.

Mieheni veli asuu kotonaan ja saamme hänen huoneen. Kun tulimme, aloitin kylppärin siivoamisella, sitten keittiö ja lopuksi veljen huone. Tähän meni aikaa jopa 2 päivää. Olohuoneesta keräsin vain roskat, joita tuli aina väh jätesäkillinen. Aluksi minulle vähän naurettiin, sitten arvosteltiin, tohon jäi vielä jotain. Ongelmana oli lapset, joita ei ns voinut päästää vapaaksi.

Usein jäin lasten kanssa anoppilaan, kun mies meni moikkaamaan ystäviään. Lopulta päätin ei enää. Mies ei halua ott

 

Niin että pitäisi vielä kompostiin oman terveyden kustannuksella mennä vierailulle ja viettämään aikaa? Joo kun et sinä määrittele sitä mikä on kellekin syy pistää välit poikki.

En ole laittanut välejä poikki vanhempiini.

Vierailija kirjoitti:

En ole laittanut välejä poikki vanhempiini.

Kiitos tästä tiedosta. Kukaan ei tee sillä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Minäpä hakkaan rumpuja, olen sillä tavalla aggressiivinen. Ja muusikoiden netissä olen mahtava. 

 

Juurikin näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melko raskasta settiä on nyt kyllä

Minun elämä on raskasta. On boomerit, äiskä ja kaikkee sellasta.

t. 70-luvulla syntynyt

Mä veikkaan että tämän spämmääjän takana on äiti, jolla on tytär, joka ei pidä hänestä.

Minulla ei ole lapsia. Päivästä toiseen solvaan äiskää ja mietin mummojen pyllyjä.

t. 70-luvulla syntynyt :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vanhemmat, vaan appi.

mieheni on kotoisin pieneltä paikkakunnalta, joka elää turismista. Lähes kaikki luokkakaverit ovat jääneet paikkakunnalle. On mahdotonta asua muualla, kuin heillä, koska majoitus maksaa liikaa. Kun vielä kävin heillä, ensimmäinen päivä meni siivotessa.

Mieheni veli asuu kotonaan ja saamme hänen huoneen. Kun tulimme, aloitin kylppärin siivoamisella, sitten keittiö ja lopuksi veljen huone. Tähän meni aikaa jopa 2 päivää. Olohuoneesta keräsin vain roskat, joita tuli aina väh jätesäkillinen. Aluksi minulle vähän naurettiin, sitten arvosteltiin, tohon jäi vielä jotain. Ongelmana oli lapset, joita ei ns voinut päästää vapaaksi.

Usein jäin lasten kanssa anoppilaan, kun mies meni moikkaamaan ystävi

 

Ei kai sun sinne kompostiin tarvitse mennä, mutta voi kai niille sinne kompostikujalle soittaa kuulumisia, ja lähettää vaikka joulukortin? Ymmärrätköhän, mitä osa tarkoittaa välien katkaisemisella?

Että ei tavata enää, ei soiteta, ei olla olemassa toisillemme. 

Kerroin olevani homo ja muuttavani yhteen poikaystäväni kanssa.

Olen katkaissut välit äitiini. Huonosti mennyt teini-ikäisestä saakka. Äiti on saanut minut suht nuorena eikä isä ole ollut kuvioissa. Kantaa kaunaa isälleni ja välillä tuntunut, että kostaa sen minulle. On aina ollut aika katkera ja tosiaan teini-iästä eteenpäin ollut kateellisen oloinen kun minulla "elämä on ollut niin helppoa". Varmaan helpompaa kuin hänellä, mutta lapsuuteni oli äärimmäisen köyhä (siis ei esimerkiksi ruokaa) ja äiti on lytännyt minua ihan aina ja samalla vaatinut hirveästi. Olen ollut koko aikuisikäni ulosotossa hänen takiaan, enkä ole ikinä saanut häneltä mitään apua, ainoastaan toisinpäin. Hankala tähän on saada kirjoitettua koko kuviota, ehkä riittää kun sanoo, että hänen kanssaan yhteydenpidosta tuli aina todella masentunut olo. Häpeän häntä myös valtavasti, koska on työssään yrittäjänä huijannut ihmisiä ja on katkennut välit moneen muuhunkin ihmiseen. Saattaa saada ihan järjettömiä raivokohtauksia ja seuraavaksi itkee ja uhkaa tappaa itsensä. Jos kehottaa hakemaan apua, niin suuttuu. Kaikilla lapsilla mielenterveysongelmia, joita äiti pitää heikkoutena. Hän itse kuulemma vain päättää olla reipas. Itse olen vuosia ollut terapiassa ja työkyvytön. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vanhemmat, vaan appi.

mieheni on kotoisin pieneltä paikkakunnalta, joka elää turismista. Lähes kaikki luokkakaverit ovat jääneet paikkakunnalle. On mahdotonta asua muualla, kuin heillä, koska majoitus maksaa liikaa. Kun vielä kävin heillä, ensimmäinen päivä meni siivotessa.

Mieheni veli asuu kotonaan ja saamme hänen huoneen. Kun tulimme, aloitin kylppärin siivoamisella, sitten keittiö ja lopuksi veljen huone. Tähän meni aikaa jopa 2 päivää. Olohuoneesta keräsin vain roskat, joita tuli aina väh jätesäkillinen. Aluksi minulle vähän naurettiin, sitten arvosteltiin, tohon jäi vielä jotain. Ongelmana oli lapset, joita ei ns voinut päästää vapaaksi.

Usein jäin lasten

 

Eli välien ylläpitäminen täysin miniän vastuulla? Kompostissa eläjät eivät osaa tai halua liikkua sieltä sikolätistään minnekään tai tulla tapaamaan lapsia/lapsenlapsia jonnekin muualle, eivät osaa soittaa, kysellä kuulumisia? Ei mitään?

Kuitenkin he ovat niitä jotka sitten valittavat kun eivät näe lapsenlapsiaan tai ei pidetä yhteyttä. Tämä on NIIIN tyypillistä. Isovanhemmat itse ovat täysin passiivisia ja kykenemättömiä mihinkään välien ylläpitoon, eivät osaa kysyä missä tai mitä lapsenlapset haluaisivat tehdä tai mitään muutakaan normaaliin vastavuoroiseen ihmissuhteeseen kuuluvaa. Siellä sikolätissään vaan makaavat ja surkuttelevat kovaa kohtaloaan ja odottavat että joku päivä ehkä lapsenlapset tuodaan näytille. Voi luoja. Ei ollut edes kirjoittajan omista vanhemmista kysymys, vaan miehen! Joka ei halua ottaa lapsia mukaan kun käy vanhemmillaan! 

Siinä vaiheessa loppui jaksaminen välien ylläpitämiseen, kun äitini sairastui muistisairauteen ja jo ennestäänkin vaativa, epäluuloinen, katkera, ilkeä ja negatiivinen ihminen muuttui täydeksi hirviöksi kun nuo piirteet satakertaistuivat. Lapsuuteni ja nuoruuteni oli hirveää aikaa, itse selvisin tervepäisenä (ainakin melkein), mutta sisareni valitettavasti ei. 

Mieheni vanhemmat. Eivät ikinä tee mitään virheitä vaikka ovat aivan todella ilkeitä ihmisiä ja käyttäytyvät törkeästi omia lapsia ja heidän puolisoitaan kohtaan. Harrastavat ihan suoranaista kiusaamista ja muuta henkistä väkivaltaa. Ei kannata edes yrittää, paska maku jää vaan suuhun.

Vierailija kirjoitti:

En ole katkaissut välejä, mutta meillä on tällä hetkellä aika viileät välit äidin kanssa. Isän kanssa hyvät välit. Äiti on pääosin ollut rakas ja mukava, mutta viimeiset vuodet välillä on ollut kohtauksia, jolloin on mököttänyt toisessa huoneessa/tiuskinut/vältellyt meidän vierailumme ajan. Siis vaikka on etukäteen sovittu, että tullaan ja on ollut ok niin sitten on kuin katkaisijasta olisi käännetty ja on kuin äärettömän vittuuntunut ja suuttunut meille ennenkuin on ehtinyt edes tervehtiä. Olen tätä katsonut läpi sormien pitkään, mutta nyt tänä kesänä kerran vaan paloi pinna. Halusin selvittää, että mitä ihmettä tässä tapahtuu. Mitään vastausta en saa. Äitissä on kuin kaksi puolta ja ei tiedä kumpi on vastassa. Haluaisin tietää syyn, mitä olemme tehneet väärin ja miksi joskus on niin ilkeä. 

Voi olla alkavaa muistisairautta, koska se muuttaa persoonallisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole katkaissut välejä, mutta meillä on tällä hetkellä aika viileät välit äidin kanssa. Isän kanssa hyvät välit. Äiti on pääosin ollut rakas ja mukava, mutta viimeiset vuodet välillä on ollut kohtauksia, jolloin on mököttänyt toisessa huoneessa/tiuskinut/vältellyt meidän vierailumme ajan. Siis vaikka on etukäteen sovittu, että tullaan ja on ollut ok niin sitten on kuin katkaisijasta olisi käännetty ja on kuin äärettömän vittuuntunut ja suuttunut meille ennenkuin on ehtinyt edes tervehtiä. Olen tätä katsonut läpi sormien pitkään, mutta nyt tänä kesänä kerran vaan paloi pinna. Halusin selvittää, että mitä ihmettä tässä tapahtuu. Mitään vastausta en saa. Äitissä on kuin kaksi puolta ja ei tiedä kumpi on vastassa. Haluaisin tietää syyn, mitä olemme tehneet väärin ja miksi joskus on niin ilkeä. 

Voi olla alkavaa muistisairautta, koska se muuttaa pe

Mitenköhän usein kysymys on tästä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole katkaissut välejä, mutta meillä on tällä hetkellä aika viileät välit äidin kanssa. Isän kanssa hyvät välit. Äiti on pääosin ollut rakas ja mukava, mutta viimeiset vuodet välillä on ollut kohtauksia, jolloin on mököttänyt toisessa huoneessa/tiuskinut/vältellyt meidän vierailumme ajan. Siis vaikka on etukäteen sovittu, että tullaan ja on ollut ok niin sitten on kuin katkaisijasta olisi käännetty ja on kuin äärettömän vittuuntunut ja suuttunut meille ennenkuin on ehtinyt edes tervehtiä. Olen tätä katsonut läpi sormien pitkään, mutta nyt tänä kesänä kerran vaan paloi pinna. Halusin selvittää, että mitä ihmettä tässä tapahtuu. Mitään vastausta en saa. Äitissä on kuin kaksi puolta ja ei tiedä kumpi on vastassa. Haluaisin tietää syyn, mitä olemme tehneet väärin ja miksi joskus on niin ilkeä. 

V

 

Mietin tätä kun anoppi sekosi 15v sitten ja haukkui minut pystyyn, mutta porskutti ihan normaalisti sen jälkeen kyllä. Uusia kertoja tuli sen jälkeen kun tuli jotain erimielisyyksiä, niin hän oli asiaton. Kolmannen kerran jälkeen en ole enää ollut tekemisissä. Ei voi muita kohdella ihan miten vaan ja kuvitella että elämä jatkuu vaan kuten ennenkin. Voiko Alzheimer alkaa toistakymmentä vuotta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole katkaissut välejä, mutta meillä on tällä hetkellä aika viileät välit äidin kanssa. Isän kanssa hyvät välit. Äiti on pääosin ollut rakas ja mukava, mutta viimeiset vuodet välillä on ollut kohtauksia, jolloin on mököttänyt toisessa huoneessa/tiuskinut/vältellyt meidän vierailumme ajan. Siis vaikka on etukäteen sovittu, että tullaan ja on ollut ok niin sitten on kuin katkaisijasta olisi käännetty ja on kuin äärettömän vittuuntunut ja suuttunut meille ennenkuin on ehtinyt edes tervehtiä. Olen tätä katsonut läpi sormien pitkään, mutta nyt tänä kesänä kerran vaan paloi pinna. Halusin selvittää, että mitä ihmettä tässä tapahtuu. Mitään vastausta en saa. Äitissä on kuin kaksi puolta ja ei tiedä kumpi on vastassa. Haluaisin tietää syyn, mitä olemme tehneet väärin ja miksi joskus on niin ilkeä. 

Voi olla alkavaa muistisairautta, koska se muuttaa pe

Kaikkinensa mielisairautta.

En ole laittanut kokonaan välejä vanhempiin vaikka etenkin iän karttuessa ymmärtänyt sen kaiken hirviöimäisyyden mitä ne on tehnyt minulle. Perhe on tyypillinen narsistinen perhekultti loistavine julkisivuineen ja seinien sisällä työpäivän paineiden purkamisena syntipukkilapseen. Jatkuvaa syyllistämistä alistamista, kyttäilyä, kiusaamista ja fyysistä pahoinpitelyä. Kun lapsuus on ohi se jatkuu vain se fyysinen hakkaaminen ja tukistaminen jää pois. Työnantajille soittelua, elämään puuttumista ja toksisia neuvoja joilla on tarkoitus että teet itsesi kannalta huonoja ratkaisuja. Lapsena ei mitään elämänohjeita, ihan tarkoituksella dösän alle heitettiin. Narsistiseen tyyliin jos sitten tuli vastoinkäymisiä se oli aina oma syy ja sillä vastoinkäymisellä ai että sillä juhlittiin. Niinkuin koulukiusaaminen jokta tosiaan alkoi kotoa. Se oli oma syy kun nuorisokotiin kuuluva oppilas hakkasi välitunnilla. Voi sotkitko verellä hienot vaatteesi!

Yksi mitä ei tietenkään narsistikotrona opeteta on rajojen asettamista. En ole kokonaan välejä laittanut katki narsisteihini mutta korkean muurin rakensin. Suojaksi.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni vanhemmat. Eivät ikinä tee mitään virheitä vaikka ovat aivan todella ilkeitä ihmisiä ja käyttäytyvät törkeästi omia lapsia ja heidän puolisoitaan kohtaan. Harrastavat ihan suoranaista kiusaamista ja muuta henkistä väkivaltaa. Ei kannata edes yrittää, paska maku jää vaan suuhun.

Suomalaisuuteen kuuluu kiusaaminen. Kansanhuvi. Mikä vaan käy niinkuin viimeaikoina rasistiksi nimittely, setämiehittely, työttömyydestä naureskelu. Se kiusaaminen vaatii sen että suuri enemmistö katsoo hyväksyvästi lampaina vierestä. Raukkamainen kansa.