Kuka saa 60v naimattoman/lapsettoman veljeni perinnön?
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Entä jos ketään näistä ei ole elossa? Minulla on velipuoli. En usko, että enää serkuille menee. Valtio perii ainakin joissain tapauksissa.
Jos velipuolellasi (teillä toinen vanhempi yhteinen) ei ole testamenttia, lapsia, puolisoa tai vanhempia elossa, niin sinä olet hänen perillisensä. Jos hänellä on myös täyssisaruksia, niin heidän kunkin osuutensa on kaksinkertainen sinun osuuteesi verrattuna.
Serkut eivät peri ilman testamenttia, vaikka läheisempiä sukulaisia ei olisi.
Vierailija kirjoitti:
Testamentti määrää.
Ellei ole, niin vanhemmat, jos kuolleet niin sisarukset, jos hekin kuolleet, niin sisarusten lapset.
Ohiksena vielä, että kaikki eivät kerro asioista, minäkin olen naimisissa, mutta en ole sitä sukulaisille kertonut. (Jos joku miettii miksi, niin halusin turvata puolisoni aseman kuoleni varalta, ei lapsia, yhdessä vuosikymmeniä)
Pikku vinkkinä teidän kannattaisi tehdä keskinäinen testamentti ihan varmuuden vuoksi. Silloin tuskin kukaan lähisukulaisistasi haastaa oikeuteen miestäsi ja sinä perit tietty hänet. Testamentti pankin tallelokeroon varmaan talteen. Tuo testamentti on aivan tavallinen toimenpide sopuisissa suvuissakin, ihan varmuuden vuoksi ja lesken elämän turvaamiseksi.
Mieheni suvussa kävi näin.
Irja täti eli viimeisiä kuukausiaan kun mieheni setä Risto ja siis Irjan veli alkoi vuosikymmenten jälkeen käydä Irjan luona. Toi suklaata ja kukkia ja kävi lapsineen hyysäämässä tätiä. Istuivat tunninkin Irjan luona lämmittämässä suhdetta rakkaaseen Irja sisareen. Käynnit tihentyivät kun Irjan vointi huononi. Irja oli ollut hyvässä toimessa ja oli perinyt paljon mieheltään. Lapsia ei ollut. Tähän Riston innokkaaseen käyntiin Irjan luona suhtauduttiin oudoksuen mutta ajateltiin Riston kärttävän tädin perintöä.
Peeunkirjoiyuksessa ilmeni että Irja jätti kaikki rahansa lähes puoli miljoonaa euroa Patmokselle. Ristosta se oli väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Testamentti määrää.
Ellei ole, niin vanhemmat, jos kuolleet niin sisarukset, jos hekin kuolleet, niin sisarusten lapset.
Ohiksena vielä, että kaikki eivät kerro asioista, minäkin olen naimisissa, mutta en ole sitä sukulaisille kertonut. (Jos joku miettii miksi, niin halusin turvata puolisoni aseman kuoleni varalta, ei lapsia, yhdessä vuosikymmeniä)
Pikku vinkkinä teidän kannattaisi tehdä keskinäinen testamentti ihan varmuuden vuoksi. Silloin tuskin kukaan lähisukulaisistasi haastaa oikeuteen miestäsi ja sinä perit tietty hänet. Testamentti pankin tallelokeroon varmaan talteen. Tuo testamentti on aivan tavallinen toimenpide sopuisissa suvuissakin, ihan varmuuden vuoksi ja lesken elämän turvaamiseksi.
No eikä tarvi.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni suvussa kävi näin.
Irja täti eli viimeisiä kuukausiaan kun mieheni setä Risto ja siis Irjan veli alkoi vuosikymmenten jälkeen käydä Irjan luona. Toi suklaata ja kukkia ja kävi lapsineen hyysäämässä tätiä. Istuivat tunninkin Irjan luona lämmittämässä suhdetta rakkaaseen Irja sisareen. Käynnit tihentyivät kun Irjan vointi huononi. Irja oli ollut hyvässä toimessa ja oli perinyt paljon mieheltään. Lapsia ei ollut. Tähän Riston innokkaaseen käyntiin Irjan luona suhtauduttiin oudoksuen mutta ajateltiin Riston kärttävän tädin perintöä.
Peeunkirjoiyuksessa ilmeni että Irja jätti kaikki rahansa lähes puoli miljoonaa euroa Patmokselle. Ristosta se oli väärin.
Heh, mahtoi siinä naama venähtää. Vanhat ja sairaat eivät ole tyhmiä vaikka jotkut erehtyvät niin luulemaan. Kyllä sisarukset toisensa tuntevat.
Olen naimaton ja lapseton, vanhempani ovat kuolleet, eikä sisaruksia ole. Minut perii valtio ellen tee testamenttia. Vaikeus onkin kelle tai mille testamentata. Sukulaisille ei, ei ole niin rakkaita ystäviä ja ainoa ketä voisin harkita on itseäni vanhempi ja asuu ulkomailla. Ehkä siis joku järjestö? Joku todella ok kuten eläinten suojelu tms.
Vierailija kirjoitti:
Testamentti määrää.
Ellei ole, niin vanhemmat, jos kuolleet niin sisarukset, jos hekin kuolleet, niin sisarusten lapset.
Ohiksena vielä, että kaikki eivät kerro asioista, minäkin olen naimisissa, mutta en ole sitä sukulaisille kertonut. (Jos joku miettii miksi, niin halusin turvata puolisoni aseman kuoleni varalta, ei lapsia, yhdessä vuosikymmeniä)
Millä tavalla puolison asema vaarantuisi jos sukulaiset tietäisi että olette naimisissa? En tajua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Testamentti määrää.
Ellei ole, niin vanhemmat, jos kuolleet niin sisarukset, jos hekin kuolleet, niin sisarusten lapset.
Ohiksena vielä, että kaikki eivät kerro asioista, minäkin olen naimisissa, mutta en ole sitä sukulaisille kertonut. (Jos joku miettii miksi, niin halusin turvata puolisoni aseman kuoleni varalta, ei lapsia, yhdessä vuosikymmeniä)
Pikku vinkkinä teidän kannattaisi tehdä keskinäinen testamentti ihan varmuuden vuoksi. Silloin tuskin kukaan lähisukulaisistasi haastaa oikeuteen miestäsi ja sinä perit tietty hänet. Testamentti pankin tallelokeroon varmaan talteen. Tuo testamentti on aivan tavallinen toimenpide sopuisissa suvuissakin, ihan varmuuden vuoksi ja lesken elämän turvaamiseksi.
No eikä tarvi.
Ok, toki teette, kuten parhaaksi näette.
Meillä kävi niin, että toinen veli ihan oikeasti manipuloi naimattoman veljemme kirjoittamaan itselleen testamentin, enkä minä saanut mitään. Tunnetustikin ahne veli.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni suvussa kävi näin.
Irja täti eli viimeisiä kuukausiaan kun mieheni setä Risto ja siis Irjan veli alkoi vuosikymmenten jälkeen käydä Irjan luona. Toi suklaata ja kukkia ja kävi lapsineen hyysäämässä tätiä. Istuivat tunninkin Irjan luona lämmittämässä suhdetta rakkaaseen Irja sisareen. Käynnit tihentyivät kun Irjan vointi huononi. Irja oli ollut hyvässä toimessa ja oli perinyt paljon mieheltään. Lapsia ei ollut. Tähän Riston innokkaaseen käyntiin Irjan luona suhtauduttiin oudoksuen mutta ajateltiin Riston kärttävän tädin perintöä.
Peeunkirjoiyuksessa ilmeni että Irja jätti kaikki rahansa lähes puoli miljoonaa euroa Patmokselle. Ristosta se oli väärin.
"Irja oli ollut hyvässä toimessa"
ei kai kukaan noin enää nykyään kirjoita??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Testamentti määrää.
Ellei ole, niin vanhemmat, jos kuolleet niin sisarukset, jos hekin kuolleet, niin sisarusten lapset.
Ohiksena vielä, että kaikki eivät kerro asioista, minäkin olen naimisissa, mutta en ole sitä sukulaisille kertonut. (Jos joku miettii miksi, niin halusin turvata puolisoni aseman kuoleni varalta, ei lapsia, yhdessä vuosikymmeniä)
Pikku vinkkinä teidän kannattaisi tehdä keskinäinen testamentti ihan varmuuden vuoksi. Silloin tuskin kukaan lähisukulaisistasi haastaa oikeuteen miestäsi ja sinä perit tietty hänet. Testamentti pankin tallelokeroon varmaan talteen. Tuo testamentti on aivan tavallinen toimenpide sopuisissa suvuissakin, ihan varmuuden vuoksi ja lesken elämän turvaamiseksi.
En ymmärrä, miten testamentti pienentäisi oikeudenkäynnin riskiä. Testamentin voi aina yrittää kiistää oikeudessa. Sen sijaan avioliittoa on turha yrittää saada olemattomaksi, jos avioliitto on solmittu Suomessa. Viranomaisilla on niistä niin hyvät rekisterit.
Ja lain mukaan lapsettomana kuolleen henkilön perii hänen aviopuolisonsa, jos henkilö oli naimisissa eikä hänellä ollut testamenttia.
Vierailija kirjoitti:
Olen naimaton ja lapseton, vanhempani ovat kuolleet, eikä sisaruksia ole. Minut perii valtio ellen tee testamenttia. Vaikeus onkin kelle tai mille testamentata. Sukulaisille ei, ei ole niin rakkaita ystäviä ja ainoa ketä voisin harkita on itseäni vanhempi ja asuu ulkomailla. Ehkä siis joku järjestö? Joku todella ok kuten eläinten suojelu tms.
Järjestöillä on nyt vaikeaa. Laita parille eri järjestölle jotka ovat lähellä sydäntäsi ja merkitse, mikä tulee niiden sijaan jos ne ovat lopettaneet toimintansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Testamentti määrää.
Ellei ole, niin vanhemmat, jos kuolleet niin sisarukset, jos hekin kuolleet, niin sisarusten lapset.
Ohiksena vielä, että kaikki eivät kerro asioista, minäkin olen naimisissa, mutta en ole sitä sukulaisille kertonut. (Jos joku miettii miksi, niin halusin turvata puolisoni aseman kuoleni varalta, ei lapsia, yhdessä vuosikymmeniä)
Millä tavalla puolison asema vaarantuisi jos sukulaiset tietäisi että olette naimisissa? En tajua.
Ehkä halutaan perintöä kuolaaville sukulaisille näyttää pitkää nenää haudan takaa :D
Vierailija kirjoitti:
Mieheni suvussa kävi näin.
Irja täti eli viimeisiä kuukausiaan kun mieheni setä Risto ja siis Irjan veli alkoi vuosikymmenten jälkeen käydä Irjan luona. Toi suklaata ja kukkia ja kävi lapsineen hyysäämässä tätiä. Istuivat tunninkin Irjan luona lämmittämässä suhdetta rakkaaseen Irja sisareen. Käynnit tihentyivät kun Irjan vointi huononi. Irja oli ollut hyvässä toimessa ja oli perinyt paljon mieheltään. Lapsia ei ollut. Tähän Riston innokkaaseen käyntiin Irjan luona suhtauduttiin oudoksuen mutta ajateltiin Riston kärttävän tädin perintöä.
Peeunkirjoiyuksessa ilmeni että Irja jätti kaikki rahansa lähes puoli miljoonaa euroa Patmokselle. Ristosta se oli väärin.
Irja sai jättää kenelle tahansa, mutta että Patmokselle 😱 On tainnut veijarit käydä pyytämässä nimet testamenttiin ja luvanneet sen myötä matkalipun taivaaseen helvetin sijaan. Näin kävi omalle sukulaiselleni kun sairastui vakavasti. Onneksi ei mennyt lankaan.
Mikäli veljelläsi ei ole rintaperillisiä, hän saa testamentata omaisuutensa ihan kenelle haluaa. Mahdollisista rintaperillisistä et voi olla varma ennen perunkirjoitusta. Ellei ole rintaperillisiä eikä testamenttia, perintö menee ensisijaisesti vanhemmillenne, ja jos vanhemmat ovat kuolleet, niin vainajan sisaruksille, jos sisarukset ovat kuolleet niin heidän lapsilleen.
Vierailija kirjoitti:
Tekisin lapsen/lapsia jo senkin takia ettei vanhemmat eikä sisarukset pääsis apajille.
Huono syy tehdä lapsia. Helpompaa on tehdä ihan vaan testamentti, jos ei aidosti halua lapsia, vaan tekee lapsen ihan vaan ettei omaisuus päätyisi sukulaisille.
Mistähän tiedät kuka perii, hän voi elää vielä 40 vuotta : ) mikä rahan vonkaaja linjalla,välillä tädin rahoja kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni suvussa kävi näin.
Irja täti eli viimeisiä kuukausiaan kun mieheni setä Risto ja siis Irjan veli alkoi vuosikymmenten jälkeen käydä Irjan luona. Toi suklaata ja kukkia ja kävi lapsineen hyysäämässä tätiä. Istuivat tunninkin Irjan luona lämmittämässä suhdetta rakkaaseen Irja sisareen. Käynnit tihentyivät kun Irjan vointi huononi. Irja oli ollut hyvässä toimessa ja oli perinyt paljon mieheltään. Lapsia ei ollut. Tähän Riston innokkaaseen käyntiin Irjan luona suhtauduttiin oudoksuen mutta ajateltiin Riston kärttävän tädin perintöä.
Peeunkirjoiyuksessa ilmeni että Irja jätti kaikki rahansa lähes puoli miljoonaa euroa Patmokselle. Ristosta se oli väärin.
Minun sukuni varakas Irja jätti asioitaan pari vuosikymmentä hoitaneelle sisaruksen lapselle määräosuuden, kaikki muu meni kotipaikkakuntansa seurakunnalle. Muut sisarusten lapset olivat lievästi sanottuna pettyneitä, osa laittoi välit kokonaan poikki tähän serkkuunsa joka ainoana sai perintöä.
Entä jos ketään näistä ei ole elossa? Minulla on velipuoli. En usko, että enää serkuille menee. Valtio perii ainakin joissain tapauksissa.