Lue keskustelun säännöt.
Onko loukkaavaa kysyä
02.08.2024 |
Aikuiselta lapselta, joka on ollut parisuhteessa yli kahdeksan vuotta ja täyttänyt jo 30v, että ovatko aikeissa perustaa perhettä? Ovat asuneet jo vuosia yhdessä. En ole mitään kysellyt, mutta kiinnostaisi tietää heidän ajatuksiaan. Mutta onko ok kysyä vai ei? Asiallisia vastaauksia, kiitos.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella loukkaavaa ja alhaista udella tuollaisia vain oman kiimasi tähden. Tuo on heidän oma yksityinen asiansa eikä kuulu sinulle millään lailla.
Ehkä vähän liioittelua kun kyseessä on oma jälkeläinen. Harkintaa kannattaa toki käyttää.
Jälkeläinen ei ole vanhemman jatke.
No ei, se on selvä. Silti kysyminen ei mielestäni ole loukkaavaa tuossa tilanteessa. Muilta ei asiasta udella, se on törppöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset taas vastailemassa, ei uskalleta kysyä tavallisista asioista, vaan mieluummin kyräillään ja puhutaan seläntakana. Sillälailla.
Muissa sivistysmaissa ei ole millään tavalla epäselvää että näistä asioista ei udella.
Päinvastoin, kaikissa puhutaan.
Kouluttamattomat puhuu. Kukaan sivistynyt ei.
Kaikki ystäväni ovat käyneet yliopiston, joten aika koulutettuja ovat, lääkäreitä, juristeja kirjanpitäjä jne.
Ei ole syytä jättää kysymättä siksi että pelkää, ettei osaa kysyä.
On kyse siitä MITEN KYSYY, ei siitä että kysyy.
Opetelkaa hyvät ihmiset suullista viestintää.
Ei voi kysyä. Aikuisen lapsen kanssa sopii keskustella sademääristä, USAn vaaleista yleisellä tasolla (ei mitään puolenvalintaa) sekä siitä, että joulukin on taas tulossa. Ei mitään omia kokemuksia, ei mitään uteluja perheenperustamisesta eikä mitään muisteluja.
Mulla ainakin on niin läheiset välit tyttäreeni, että ollaan aikoinaan juteltu läpi kaikki lapsihaaveet, raskautumisyritykset, raskaudet ja vauva-jutut. Ei ole edes käynyt mielessä, etten jotain voisi kysyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kaksi parikymppistä lasta. Siinä vaiheessa kun ovat opiskelunsa opiskelleet ja muutaman vuoden kumppaniensa kanssa yhdessä asuneet, niin voin hyvinkin kysyä, onko suunnitelmissa mennä jossain vaiheessa naimisiin tai hankkia lapsia. Ja jos vastaus on kyllä, niin varmasti kysyn myös että onko aie odottaa useampi vuosi vai lähivuosina. Sitten tyydyn vastaukseen ja olen neuvomatta mitenkään.
Lasteni kanssa asiat on aina puhuttu, he varmaan ihmettelisivät, jos en yhtään olisi kiinnostunut heidän näin tärkeistä asioista. Toisella lapsistani on ollut pari vuotta melkoinen biletys päällä ja ollaan hänelle hänen sisaruksensa kanssa puhuttu, että kannattaa miettiä kuinka usein juo alkoholia ja millaisia määriä, ettei vaan pääse syntymään riippuvuutta. Meillä tosiaan puhutaan tämmöisistä syväluotaavammista asioista.
Kun olin itse aikeissa mennä naimisiin ja hankkia lapsia, niin todellakin puhuin asiat vanhempieni kanssa. Sitten kun raskaustesti näytti plussaa niin eipä siinä montaa minuuttia mennyt kun myös vanhempani tiesivät siitä. Iloittiin sitten nelistään 😊 Ja jos ois keskenmeno tullut, oltaisiin myös surtukin se yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kaksi parikymppistä lasta. Siinä vaiheessa kun ovat opiskelunsa opiskelleet ja muutaman vuoden kumppaniensa kanssa yhdessä asuneet, niin voin hyvinkin kysyä, onko suunnitelmissa mennä jossain vaiheessa naimisiin tai hankkia lapsia. Ja jos vastaus on kyllä, niin varmasti kysyn myös että onko aie odottaa useampi vuosi vai lähivuosina. Sitten tyydyn vastaukseen ja olen neuvomatta mitenkään.
Lasteni kanssa asiat on aina puhuttu, he varmaan ihmettelisivät, jos en yhtään olisi kiinnostunut heidän näin tärkeistä asioista. Toisella lapsistani on ollut pari vuotta melkoinen biletys päällä ja ollaan hänelle hänen sisaruksensa kanssa puhuttu, että kannattaa miettiä kuinka usein juo alkoholia ja millaisia määriä, ettei vaan pääse syntymään riippuvuutta. Meillä tosiaan puhutaan tämmöisistä syväluotaavammista asioista.
Kun olin itse aikeissa mennä naimisiin ja hankkia lapsia, niin todellakin puhuin asiat vanhempieni kanssa.
Todella syväluotaavaa nalkuttaa 20-vuotiaalle bilettämisestä. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen kyselijöille sanonut suoraan ettei kuulu sulle, nenä pois mun asioistani. Vanhemmilleni olen sanonut jo ajat sitten olevani vela, eli jos jotain lapsista kyselisivät, sanoisin että viiraako päässä vai mikä on kun ei ole informaatio mennyt perille.
Vierailija kirjoitti:
Omalta lapselta voinee kysyä?
Oletko varma, että kestäisit vastauksen, esim. "tämä täysin henkilökohtainen asiani ei kuulu sinulle pätkääkään". Ehkä jopa vielä epäystävällisempi vastaus tulisi.
Mitä se todellakaan sinulle kuuluu? Jos oma lapsi hankkii lapsen tavalla tai toisella, ehkä olet siellä jonon alkupäässä kuulemassa asiasta.
Meillä uteliaasti, eikä erityisen hyväntahtoisesti arvaileva isovanhempi sai tietää esikoisestamme sitten kun tämä oli syntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon että ovat fiksuja ja tietävät mitä tekevät. En ala mässyttämään, että teidän on tehtävä minusta mummi😗
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalta lapselta voinee kysyä?
Oletko varma, että kestäisit vastauksen, esim. "tämä täysin henkilökohtainen asiani ei kuulu sinulle pätkääkään". Ehkä jopa vielä epäystävällisempi vastaus tulisi.
Mitä se todellakaan sinulle kuuluu? Jos oma lapsi hankkii lapsen tavalla tai toisella, ehkä olet siellä jonon alkupäässä kuulemassa asiasta.
Meillä uteliaasti, eikä erityisen hyväntahtoisesti arvaileva isovanhempi sai tietää esikoisestamme sitten kun tämä oli syntynyt.
Ohis, mutta kun monet täällä kysyvät että mitä se muille kuuluu;
miten se ei kuulu potentiaaliselle mummolle että ollaanko niitä lapsenlapsia hankkimassa vai ei? Ymmärrän hyvin että haluaa tietää jos vaikka lapsi (aikuinen) ei halua lisääntyä, ettei turhaan elättele toiveita lapsenlapsista ehkä vuosien ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalta lapselta voinee kysyä?
Oletko varma, että kestäisit vastauksen, esim. "tämä täysin henkilökohtainen asiani ei kuulu sinulle pätkääkään". Ehkä jopa vielä epäystävällisempi vastaus tulisi.
Mitä se todellakaan sinulle kuuluu? Jos oma lapsi hankkii lapsen tavalla tai toisella, ehkä olet siellä jonon alkupäässä kuulemassa asiasta.
Meillä uteliaasti, eikä erityisen hyväntahtoisesti arvaileva isovanhempi sai tietää esikoisestamme sitten kun tämä oli syntynyt.
Ohis, mutta kun monet täällä kysyvät että mitä se muille kuuluu;
miten se ei kuulu potentiaaliselle mummolle että ollaanko niitä lapsenlapsia hankkimassa vai ei? Ymmärrän hyvin että haluaa tietää jos vaikka lapsi (aikuinen) ei halua lisääntyä, ettei turhaan elättele t
No niitä lapsia ei hankita sille mummolle. Siksi se asia ei kuulu sille ollenkaan. Miksi kuvittelisi jonkun toisen täyttävän niitä mummotoiveita? Ei kenellekään ole luvattu lapsenlapsia, typerää kuvitella niin.
Mulla on just apn kuvaama tilanne. Tiedän, sen verran ollaan joskus juteltu, että se on lapselleni hieman arka paikka. Luotan, että kertoo, jos ja kun heillä on tämän asian tiimoilta jotain kerrottavaa. Minä en myöskään puhu heille siitä, odotanko pääseväni mummoksi. Ehkä heidän tekee kipeämpää kuin minun. Olen mielummin kääntämättä veistä haavassa. Jos joskus ottavat asian puheeksi, olen edelleenkin kuuntelevan osapuolena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalta lapselta voinee kysyä?
Oletko varma, että kestäisit vastauksen, esim. "tämä täysin henkilökohtainen asiani ei kuulu sinulle pätkääkään". Ehkä jopa vielä epäystävällisempi vastaus tulisi.
Mitä se todellakaan sinulle kuuluu? Jos oma lapsi hankkii lapsen tavalla tai toisella, ehkä olet siellä jonon alkupäässä kuulemassa asiasta.
Meillä uteliaasti, eikä erityisen hyväntahtoisesti arvaileva isovanhempi sai tietää esikoisestamme sitten kun tämä oli syntynyt.
Ohis, mutta kun monet täällä kysyvät että mitä se muille kuuluu;
miten se ei kuulu potentiaaliselle mummolle että ollaanko niitä lapsenlapsia hankkimassa vai ei? Ymmärrän hyvin että haluaa tietää jos vaikka lapsi (aikuinen) ei halua lisääntyä, ettei turhaan elättele t
Tämä tapaus ei tykännyt seurustelustamme, ei yhteenmuutostamme, ei kodistamme, ei kihlauksestamme, eikä naimisiinmenostamme. Hänen katsomuksensa mukaan lapset ovat vahinkoja. Sellaisen haluaa pitää käsivarren mitan päässä herkistä asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalta lapselta voinee kysyä?
Oletko varma, että kestäisit vastauksen, esim. "tämä täysin henkilökohtainen asiani ei kuulu sinulle pätkääkään". Ehkä jopa vielä epäystävällisempi vastaus tulisi.
Mitä se todellakaan sinulle kuuluu? Jos oma lapsi hankkii lapsen tavalla tai toisella, ehkä olet siellä jonon alkupäässä kuulemassa asiasta.
Meillä uteliaasti, eikä erityisen hyväntahtoisesti arvaileva isovanhempi sai tietää esikoisestamme sitten kun tämä oli syntynyt.
Ohis, mutta kun monet täällä kysyvät että mitä se muille kuuluu;
miten se ei kuulu potentiaaliselle mummolle että ollaanko niitä lapsenlapsia hankkimassa vai ei? Ymmärrän hyvin että haluaa tietää jos vaikka lapsi (aikuin
No ei tietenkään hankita mummolle, mutta mummo on mummo jos niitä lapsia hankitaan. Se on monelle aika iso osa elämää kuitenkin, niin mielestäni on ymmärrettävää että haluaa tietää missä mennään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö nykyään enää perheissä puhuta? Minusta on perin ihmeellistä, että miksei moista voisi kysyä. Vastaavat jos haluavat.
Edustat varmaan samaa ikäluokkaa kuin mun työkaveri joka kovaan ääneen voivotteli kun lapsella on viimeiset hetket perustaa perhe, ikää jo ruhtinaalliset 28 vuotta.
En edusta tässä mitään ikäluokkaa. Edustan tässä perhekuntia, joiden jäsenillä on luontainen ja lämmin suhde toisiinsa. Kun perhesuhteet ovat välittömät, ja ihmiset todella arvostavat ja pitävät toisistaan, kaikki mitä puhutaan ja kysytään, on luonnollista ja osoittaa välittämistä ja huolenpitoa, ei syyttämistä, utelua ja yritystä hallita. Puhun perheistä laaja-alaisesti, en parin lumihiutaleen yhteenliittymästä.
Jos kysyjä hyväksyy mukisematta ei- vastauksen. Kysyjä ei ala lässyttämään kuinka haluaa mummoksi tai kuinka lapsia nyt vaan kuuluu tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö nykyään enää perheissä puhuta? Minusta on perin ihmeellistä, että miksei moista voisi kysyä. Vastaavat jos haluavat.
Jospa ovat yrittäneet lasta jo pitkään, mutta ei ole tullut. Tuollainen utelu tuntuu todella pahalta, jos oma toive on saada lapsia, mutta ei syystä tai toisesta onnistu. Eikä tuollaisesta asiasta halua välttämättä puhua kenellekään läheiselle, ennen kuin on itse käsitellyt asian ja pystyy siitä puhumaan. Lapsia ei TEHDÄ, vaan lapset SAADAAN (jos saadaan).
Jos asia on arka, niin pariskunta voi sivuuttaa sen. Ap siitä voi päätellä jo jotain.
Oletko ajatellut, että ehkä pariskunta halluaisi kertoa asiasta, mutta ei ole uskallusta? Ehkä varovainen kysymys aukaisisi solmun. Olen itse tottunut siihen, että vaikeuksien tullen perheenjäsenet tukevat toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset taas vastailemassa, ei uskalleta kysyä tavallisista asioista, vaan mieluummin kyräillään ja puhutaan seläntakana. Sillälailla.
Muissa sivistysmaissa ei ole millään tavalla epäselvää että näistä asioista ei udella.
Höpsistä.
Utelija on sairas.