12- ja 15-vuotiaat yksin yöllä kun äiti töissä. Onko oikein?

Heljäkö se siellä kiukuttelee? 

Minäkin olin tuossa iässä kun äiti oli mökillä viikonloppuja. Ei ongelmia

Kaikki lasuttelijat voisivat tehdä omat lapset ja näyttää mallia. Pikkumaista huudella ja kampittaa niitä, jotka tekevät

15-vuotias pärjää kyllä mainiosti ja pystyy pitämään huolta 12-vuotiaastakin.

Vierailija kirjoitti:

Muissa maissa tällainen ei tulisi kuuloonkaan. Se olisi rikos. Mitä jos tulee hätätilanne? Eri asia, jos olisi yksi yö, mutta jos koko ajan. 

Ai niin kuin Mongoliassa

Pakkohan ton bio äidin ottaa kaikki vuorot mistä saa vähä lisärahaa. Koska exä maksaa niin kelvottoman summan elareita. Ruoka, sähköt ja muut laskut noussut. Ja x varmaan maksaa saman summan kun joskus kivikaudella kun hinta sovittiin. Vai nouseeko toi summa, en tiedä.

Ap ehkäpä miettii kiinka paljo pääsis tosta 300€ lohkasee pois jos nyt ottasivat noi lapset nämä neljä kertaa kuussa extraa. Varmasti joku 100€ pois?

En usko että ilmaseks ottais ne lapset heille, vaikka miehensä ovatkin.

Toivon että olen väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olin tuossa iässä kun äiti oli mökillä viikonloppuja. Ei ongelmia

Kaikki lasuttelijat voisivat tehdä omat lapset ja näyttää mallia. Pikkumaista huudella ja kampittaa niitä, jotka tekevät

Ei ap niistä lapsista olekaan huolissaan, vaan  kiukuttelee lasten äidille kun ei kehtaa näytellä onnellista uusperhettä ihmisten ilmoilla sen 15 vuotiaan kasvattaman pehkon takia. 

Vierailija kirjoitti:

Miten ajattelit että asia hoituu yh:n ollessa töissä? Ihan hyvin pärjää tuon ikäiset, kun on ruokaa, selvät säännöt, kännykkä ja numero mihin soittaa jos hätä.

Äiti teki kolmivuorotyötä ja isä oli ajoittain reissutöissä ja me lapset olimme yöt keskenämme jostakin noin 10-vuotiaasta alkaen. Siis vanhin oli tuon kymmenen.

Huono provohan tämä on, mutta vastaan silti. Kun onhan tuollaisia isejä ja nyxiä oikeasti olemassa. Miksi isä maksaa noin vähän? Kelan minimielarikin on isompi. Miksi ette ota lapsia teille yöksi jos muka huolissanne olette? 

Minulla on 11 ja 12v, voisin varmaan heidätkin jättää jo yöksi välillä. Tiedän että pärjäisi, varmaan toki jännittäisi alkuun. Mutta jos heillä olisi täällä lisäksi 15v sisarus, niin silloin en edes epäilisi jättää. Tuon ikäisenä olin itse pikkuveljen kanssa usein kahdestaan, hän oli 1v. Ei toki öitä, mutta kuitenkin. 

Olimme v.1967 11-vuotiaan veljeni kanssa kahdestaan kuukauden. Itse olin 15- vuotias. Päiväruoan saimme koulussa ja iltaruoan naapurissa. Isä oli opintomatkalla Puolassa. Vanhempamme olivat eronneet ja äiti asui eri paikkakunnalla. Hyvin selvisimme.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä 15-vuotiaan pitäisi jo olla niin kypsä, että pärjäisi nuoremman sisaruksen kanssa yön yli.

Minä jäin viikoksi 12-vuotiaana huolehtimaan kaksi vuotta nuoremmasta sisaruksestani. Paistoin pakasteseitå ja tein munatillikastiketta sen lisäksi. Kiisselit keittelin ja letut paistoin. Itse asiassa meillä oli todella rauhallista, koska saimme lukea niin paljon kuin huvitti ja kävimme uimassa. 

 

Olin 10 vuotiaana yksin viikon kotona kun äitini oli jossain juomassa viinaa. Varastin kaupasta ruokaa ja kävin koulussa syömässä.

Ei ap ole lapsista oikeasti huolissaan, vaan on ilkeä ja tekee kiusaa miehensä exälle. Oletko hänelle kateellinen, vai miksi haluat häntä kiusata? Ja jos lasten isä olisi oikeasti huolissaan, niin hän ottaisi omat lapsensa yöksi luokseen. Ei vanhemman vastuuta voi ulkoistaa. Lapset pysyvät lapsina erosta huolimatta. Käytännössä ajattelit siis kertoa lastensuojelulle, miten huono vanhempi miehesi on. Eli on omista lapsistaan muka huolissaan, mutta mitään vastuuta ei ota. Jestas, mikä tyyppi! 

Lapsissa ja nuorissa on hyvin paljon eroa. Fiksu, vastuullinen nuori pystyy kuitenkin varsin hyvin huolehtimaan pienemmästä sisarestaan, etenkin jos tämäkin on jo noin iso. Tärkeintä on, kuinka lapset itse kokevat tilanteen. Jos jompikumpi pelkää tai kokee olonsa turvattomaksi, yksin ei pidä jättää. Mutta ei kaikilla ole sellaista, vaan kotona on turvallinen ja hyvä tunne yksinkin.

Esim. itse olin ainoana lapsena hyvin paljon öitäkin yksin kotona jo yläasteella, pisimmillään viikon putkeen, kun vanhemmat olivat mökillä. Luin paljon, soitin harjoittelemaani instrumenttia (kerrankin sai soittaa yksin kotona niin kauan kuin halusi!) ja tapasin välillä kavereitani.

Ruoat oli tehty valmiiksi pakkaseen ja lisäksi jätetty muutamia lounasseteleitä, jos halusin hakea joskus vaikka pizzaa. Tämä oli ennen kuin oli kännyköitä, joten mökillä olevia vanhempia en saanut kiinni, mutta jos oli jotain asiaa aikuiselle, soitin mummille.

Nuo kokemukset olivat itselleni tosi kivoja ja antoivat paljon itseluottamusta, lisäsivät rohkeutta pärjätä yksin ja kehittivät taitoja ratkaista pieniä arkipäivän tilanteita. 

Oletko ap se sama tyyppi joka joskus 10-11 vuotta sitten eräässä Facebookin keskusteluryhmässä valitteli miehensä exästä kaikenlaista ja siitä ettei lasu ollut kiinnostunut lähteä huoltokiusaamiseen mukaan?

Ensin lytättiin äiti että makoilee kotonaan "isän maksamilla elareilla" muun liirumlaarumin ohella ja myöhemmin valitettiiin siitäkin kun kävi töissä. 

Lapsista oli olevinaan kovakin huoli, mutta lähinnä se oli just tuota säälittävää vääntämistä ja äidin arvostelua kuin mitä sullakin täällä. Lasten iät ainakin vois täsmätä. Muistaakseni olivat vielä pieniä ja heitä oli kaksi.

Vierailija kirjoitti:

Lapsissa ja nuorissa on hyvin paljon eroa. Fiksu, vastuullinen nuori pystyy kuitenkin varsin hyvin huolehtimaan pienemmästä sisarestaan, etenkin jos tämäkin on jo noin iso. Tärkeintä on, kuinka lapset itse kokevat tilanteen. Jos jompikumpi pelkää tai kokee olonsa turvattomaksi, yksin ei pidä jättää. Mutta ei kaikilla ole sellaista, vaan kotona on turvallinen ja hyvä tunne yksinkin.

Esim. itse olin ainoana lapsena hyvin paljon öitäkin yksin kotona jo yläasteella, pisimmillään viikon putkeen, kun vanhemmat olivat mökillä. Luin paljon, soitin harjoittelemaani instrumenttia (kerrankin sai soittaa yksin kotona niin kauan kuin halusi!) ja tapasin välillä kavereitani.

Ruoat oli tehty valmiiksi pakkaseen ja lisäksi jätetty muutamia lounasseteleitä, jos halusin hakea joskus vaikka pizzaa. Tämä oli ennen kuin oli kännyköitä, joten mökillä olevia vanhempia en saanut kiinni, mutta jos oli jotain asiaa aikuiselle, soitin mummille.

Nuo

Lapsen ei pidä olla öitä vastuussa pikkusisaruksestaan.

11-vuotiaana sain itse jäädä viikonlopuksi kaupunkiin, kun muu perhe lähti mökille.

Olen eri mieltä, mikäli lapsi on tarpeeksi iso, ja tilanne on kummallekin sisarukselle ok. Ei pidä yleistää. Eivät nuoret ole kyvyttömiä vauvoja, ellei heistä sellaisia tehdä liiallisella paapomisella. Vastuuta kyllä saa antaa ikätason ja yksilöllisten kykyjen mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsissa ja nuorissa on hyvin paljon eroa. Fiksu, vastuullinen nuori pystyy kuitenkin varsin hyvin huolehtimaan pienemmästä sisarestaan, etenkin jos tämäkin on jo noin iso. Tärkeintä on, kuinka lapset itse kokevat tilanteen. Jos jompikumpi pelkää tai kokee olonsa turvattomaksi, yksin ei pidä jättää. Mutta ei kaikilla ole sellaista, vaan kotona on turvallinen ja hyvä tunne yksinkin.

Esim. itse olin ainoana lapsena hyvin paljon öitäkin yksin kotona jo yläasteella, pisimmillään viikon putkeen, kun vanhemmat olivat mökillä. Luin paljon, soitin harjoittelemaani instrumenttia (kerrankin sai soittaa yksin kotona niin kauan kuin halusi!) ja tapasin välillä kavereitani.

Ruoat oli tehty valmiiksi pakkaseen ja lisäksi jätetty muutamia lounasseteleitä, jos halusin hakea joskus vaikka pizzaa. Tämä oli ennen kuin oli kännyköitä, joten mökillä olevia vanhempia en saanut kiinni, mutta jos oli jot

 

Noin isoja 2 kpl pärjää kyllä yhdessä. 

Pakkohan se äidin käydä töissä kun isääkään ei näy missään?

Minä ja siskoni oltiin 15-vuotiaita ja pikkusisarukset kumpikin alle 5 vuotiaita, kun olimme öitä keskenämme silloin, kun kummallakin vanhemmalla oli yövuoro yhtäaikaa. Taidettiinpa aamulla herätellä ja pukea pienimmät päiväkotiin lähtöä varten. Ollaan kaikki vielä elossa.