12- ja 15-vuotiaat yksin yöllä kun äiti töissä. Onko oikein?
Siis yh-äiti kyseessä. Ei lapsenvahtia. Onko lasun paikka? Mielestäni aika pitkä aika olla keskenään.
Kommentit (169)
Mun koulukaveri sai lapsen ja muutti omilleen, kun oli 15v. Hyvin on pärjännyt. Jatkaa opintoja yliopistossa hyvällä menestyksellä.
Lapsilla isä joka vahtii. Jos ei, niin näin täytyy yksinhuoltajan toimia luottaen lapsiensa harkintaan. 12-vuotias on jo ymmärtävä. Varsinkin, kun ennen lähdettiin pikkupiioiksi vieraaseen taloon seitsemän vuotiaana kenenkään ihmettelemättä..
Omani olivat 12 ja 14v, kun olivat yksin yöllä. Ex oli lähihuoltaja ja lapset tulivat luokseni aina viikonlopuiksi. Sanoin heti eron jälkeen, että lapset voivat aina tulla luokseni, mutta ei silloin, kun minulla on yövuorot ja annoin exälle työvuoroni.
Eipä sitten mennytkään noin, vaan lapset tuli minun luo yövuoroista huolimatta. Ensimmäinen yö jännitti, mutta hyvin meni sitten.
Ero oli neutraali, mutta tuon jälkeen tuli inho exää kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Eli yh-äiti vääntää yötöissä, ap ja lasten isä haluaa tehdä lasun. Ap:n mies, lasten isä, ei kuitenkaan voi ottaa omia lapsiaan kotiinsa... ;D ai että.
Provohan tämä varmasti, mutta joku tietää mitä nappeja painella, että ihmiset ärsyyntyvät.
Anyway, moni muuttaa jo 16-vuotiaana pois kotoa, joten kyllä 15-vuotiaana nyt öitä pärjää ilman äitiä. Ja pikkusisarestakin osaa huolehtia.
Melkein toivoisin että tekisivät sen lasun ja kunnolla turhiin lasuihin ja kiusaamiseen v*ttuuntunut sossu pitäisi isälle puhuttelun. Tai ehdottaisi ratkaisuksi, että isä ottaa sitten lapset hoitoonsa kerran äidin tapa ei kelpaa?
Ap, lapset eivät koskaan mene isänsä luokse kylään, koska he eivät ole vieraita. Isän koti on heidän toinen kotinsa.
Vierailija kirjoitti:
Ainahan lapset pärjää. Se että pärjääkö hyvin vai huonosti on sitten eri juttu. Lähinnä surulliselta kuullostaa kun joku kehuu kuinka on alakoululaisena huolehtinut nuoremmista siskoista ja veljistä.
Juuri näin. Minua syytetään nyt aivan suotta, saati isää. Äidille sopi aikoinaan tuo joka toinen vkl, eikä ylimääräisistä päivistä sovittu. Ihan hyvin olisimme voineet neuvotella yhdessä lisäpäivistä, äiti ei vain ole sitä ehdottanut. Tietysti ajattelin että hän sitten pärjää. Viimeksi kun näin vanhemman lapsen, niin tukka oli kasvanut pitkäksi ja epäsiistiksi. Kysyin milloin aikoo mennä parturiin, mutta sanoi että äiti leikkaa. Todella mukavaa mennä kouluun tuon näköisenä Ellei nyt äiti pysty tsemppaamaan sen verran että tuon saisi hoidettua.
Ap
Mun mielestä on ok, jos lapsia itseään ei pelota olla yksin tai ole jotain muuta syytä miksi ei voisi jättää ( kuten riski että lähtee teille tietämättömälle tai pitää bileet yms)
T. Sossu
Vai äiti niskottelee ja haluaa vaan käydä töissä. Kyllä tuollaista pas ka a ei pitäisi kenenkään päästellä suustaan. Sinä olet mustasukkainen, kun lasten äiti pärjää ja haluat vain vaikeuttaa hänen elämää. Vika on sinussa ja tietysti lasten isässä, joka voisi hoitaa oman osansa paremmin, jos noin vähän maksaa elareitakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan lapset pärjää. Se että pärjääkö hyvin vai huonosti on sitten eri juttu. Lähinnä surulliselta kuullostaa kun joku kehuu kuinka on alakoululaisena huolehtinut nuoremmista siskoista ja veljistä.
Juuri näin. Minua syytetään nyt aivan suotta, saati isää. Äidille sopi aikoinaan tuo joka toinen vkl, eikä ylimääräisistä päivistä sovittu. Ihan hyvin olisimme voineet neuvotella yhdessä lisäpäivistä, äiti ei vain ole sitä ehdottanut. Tietysti ajattelin että hän sitten pärjää. Viimeksi kun näin vanhemman lapsen, niin tukka oli kasvanut pitkäksi ja epäsiistiksi. Kysyin milloin aikoo mennä parturiin, mutta sanoi että äiti leikkaa. Todella mukavaa mennä kouluun tuon näköisenä Ellei nyt äiti pysty tsemppaamaan sen verran että tuon saisi hoidettua.
Ap
Paska isä. Miksei vie lastaan parturiin?
Mutta antaa olla. En jaksa käydä tällaista hyödytöntä vääntöä tuntemattomien kanssa. Hauskaa perjantaita. En jatka tätä enää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan lapset pärjää. Se että pärjääkö hyvin vai huonosti on sitten eri juttu. Lähinnä surulliselta kuullostaa kun joku kehuu kuinka on alakoululaisena huolehtinut nuoremmista siskoista ja veljistä.
Juuri näin. Minua syytetään nyt aivan suotta, saati isää. Äidille sopi aikoinaan tuo joka toinen vkl, eikä ylimääräisistä päivistä sovittu. Ihan hyvin olisimme voineet neuvotella yhdessä lisäpäivistä, äiti ei vain ole sitä ehdottanut. Tietysti ajattelin että hän sitten pärjää. Viimeksi kun näin vanhemman lapsen, niin tukka oli kasvanut pitkäksi ja epäsiistiksi. Kysyin milloin aikoo mennä parturiin, mutta sanoi että äiti leikkaa. Todella mukavaa mennä kouluun tuon näköisenä Ellei nyt äiti pysty tsemppaamaan sen verran että tuon saisi hoidettua.
Ap
Teitä ei syytetä suotta. Ap miettii lasua, vaikka itse miehensä kanssa aiheuttanut tilanteen. Isä ei ota mitään vastuuta lapsista. Ei auta yövuorojen aikana, koska on muutakin elämää niin ei sovi lasten kyläillä. Provohan tämän täytyy olla ja jos ei ole niin sääliksi käy lapsia sekä äitiä.
Vierailija kirjoitti:
Omani olivat 12 ja 14v, kun olivat yksin yöllä. Ex oli lähihuoltaja ja lapset tulivat luokseni aina viikonlopuiksi. Sanoin heti eron jälkeen, että lapset voivat aina tulla luokseni, mutta ei silloin, kun minulla on yövuorot ja annoin exälle työvuoroni.
Eipä sitten mennytkään noin, vaan lapset tuli minun luo yövuoroista huolimatta. Ensimmäinen yö jännitti, mutta hyvin meni sitten.
Ero oli neutraali, mutta tuon jälkeen tuli inho exää kohtaan.
Miksi tuli inho eksää kohtaan?
Vierailija kirjoitti:
Kuka ottaa vastuun jos kotiin tulee ahdistelija ja lapset joutuvat väkisin kosketelluiksi kun vanhempia ei ollut läsnä?
Se ahdistelija?
Mun yläasteikäiset lapset haluavat olla ennemmin koko viikonlopun keskenään kotona kuin että tulisivat mukaan mökille. Edes iltapäiväkerhoon eivät menneet ekalla koska se oli heistä inhottavaa. Kaikki lapset eivät ole uusavuttomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan lapset pärjää. Se että pärjääkö hyvin vai huonosti on sitten eri juttu. Lähinnä surulliselta kuullostaa kun joku kehuu kuinka on alakoululaisena huolehtinut nuoremmista siskoista ja veljistä.
Juuri näin. Minua syytetään nyt aivan suotta, saati isää. Äidille sopi aikoinaan tuo joka toinen vkl, eikä ylimääräisistä päivistä sovittu. Ihan hyvin olisimme voineet neuvotella yhdessä lisäpäivistä, äiti ei vain ole sitä ehdottanut. Tietysti ajattelin että hän sitten pärjää. Viimeksi kun näin vanhemman lapsen, niin tukka oli kasvanut pitkäksi ja epäsiistiksi. Kysyin milloin aikoo mennä parturiin, mutta sanoi että äiti leikkaa. Todella mukavaa mennä kouluun tuon näköisenä Ellei nyt äiti pysty tsemppaamaan sen verran että tuon saisi hoidettua.
Ap
Ah.. Sä oot näitä kaheleita jotka kokee asiakseen päättää muiden ihmisten asioista hiustyyliä myöden.
Ei ole edes sun lapsi kyseessä (onneksi) ja olet hänen puolestaan päättänyt että hiukset täytyy leikata. Haukut sitten äitiä kun ei pakota lastaan leikkelemään hiuksiaan...
Vierailija kirjoitti:
Mutta antaa olla. En jaksa käydä tällaista hyödytöntä vääntöä tuntemattomien kanssa. Hauskaa perjantaita. En jatka tätä enää.
Ap
Luet kumminkin. Ja et saa sympatiaa kuin parilta samanlaiselta idi oo tilta kuin itse olet.
Vierailija kirjoitti:
Mutta antaa olla. En jaksa käydä tällaista hyödytöntä vääntöä tuntemattomien kanssa. Hauskaa perjantaita. En jatka tätä enää.
Ap
Vellipöksy. Älä lisäänny. Lasten kasvatus ja huoltaminen ei selvästi onnistu sinulta EIKÄ mieheltäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omani olivat 12 ja 14v, kun olivat yksin yöllä. Ex oli lähihuoltaja ja lapset tulivat luokseni aina viikonlopuiksi. Sanoin heti eron jälkeen, että lapset voivat aina tulla luokseni, mutta ei silloin, kun minulla on yövuorot ja annoin exälle työvuoroni.
Eipä sitten mennytkään noin, vaan lapset tuli minun luo yövuoroista huolimatta. Ensimmäinen yö jännitti, mutta hyvin meni sitten.
Ero oli neutraali, mutta tuon jälkeen tuli inho exää kohtaan.
Miksi tuli inho eksää kohtaan?
En voinut luottaa exään. Joka viikonloppu hänen piti päästä uuden naisen luo monen sadan kilometrin päähän. Lapset vain nakattiin minulle, vaikka olin sanonut, että voivat tulla aina, mutta ei silloin kun minulla on yövuorot. Sen vuoksi annoin työvuorotkin exälle.
Tuon jälkeen en enää työvuorojani antanut eikä mennyt kauaa, kun ex ilmoitti luopuvansa lähihuoltajuudesta. Lapset muuttivat luokseni ja hyvin kaikki meni.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse jäänyt kotiin 13-vuotiaana, kun vanhemmat lähtivät mökille viikonlopuksi. Syynä vaativa harrastus, minkä vuoksi oli treenejä lähes joka päivä ja jota siis itse intohimoisesti halusin harrastaa.
Olin myös ekaluokkalaisesta saakka osannut itse herätä kelloon, syödä aamupalan ja lähteä kouluun, koska vanhemmat tekivät raskasta työtä ja lähtivät aamuisin jo kuudelta. Tietysti oltiin illalla katsottu äidin kanssa vaatteet valmiiksi, aamupuuro oli keitettynä pöydässä ja reppu valmiiksi pakattuna.
14-vuotiaana tienasin jo kesätyörahoja hoitamalla yön yli 6- ja 7-vuotiaita serkkujani toisessa kaupungissa. Jos olisi tullut hätä, olisin toki saanut naapurista tutuilta aikuisilta apua, mutta ei ollut ikinä mitään ongelmaa. Jos lapsi on selvästi epäkypsä tai hänellä on muita ongelmia, tilanne on tietysti erilainen, mutta ihmetyttää tämä nykyajan hyysäys.
Kyllä vastuulliselle ja reippaalla lapselle / nuorelle
Kyllä ihmettelen näitä vastauksia. Itselläni on 14-16-vuotiaat lapset. Ovat kesätöissä, liikkuvat omilla kulkupeleillään, mopoautolla ja julkisissa itsenäisesti. En voisi kuvitellakaan, ettei yötä voisi olla yksin. Itse pärjäsin hyvin jo 11-vuotiaana yön yli vanhemman työn vuoksi. Moni on vielä 15v, jos loppuvuodesta syntynyt, kun muuttaa lukioon tai amikseen yksin asumaan toiselle paikkakunnalle. Helikopterivanhemmuus ei ole hyväksi itsenäistyville nuorille.
Olen itse jäänyt kotiin 13-vuotiaana, kun vanhemmat lähtivät mökille viikonlopuksi. Syynä vaativa harrastus, minkä vuoksi oli treenejä lähes joka päivä ja jota siis itse intohimoisesti halusin harrastaa.
Olin myös ekaluokkalaisesta saakka osannut itse herätä kelloon, syödä aamupalan ja lähteä kouluun, koska vanhemmat tekivät raskasta työtä ja lähtivät aamuisin jo kuudelta. Tietysti oltiin illalla katsottu äidin kanssa vaatteet valmiiksi, aamupuuro oli keitettynä pöydässä ja reppu valmiiksi pakattuna.
14-vuotiaana tienasin jo kesätyörahoja hoitamalla yön yli 6- ja 7-vuotiaita serkkujani toisessa kaupungissa. Jos olisi tullut hätä, olisin toki saanut naapurista tutuilta aikuisilta apua, mutta ei ollut ikinä mitään ongelmaa. Jos lapsi on selvästi epäkypsä tai hänellä on muita ongelmia, tilanne on tietysti erilainen, mutta ihmetyttää tämä nykyajan hyysäys.
Kyllä vastuulliselle ja reippaalla lapselle / nuorelle saa ja pitää antaa jo jonkinlaista vastuuta, siinähän sitä oppii huolehtimaan itsestään ja muista.