Lue keskustelun säännöt.
Ystävän laihtuminen ja kuntoilu ärsyttää
01.08.2024 |
Tiedän että tulen saamaan vain kunnon pas#%aryöpyn niskaani kun avaudun kertomalla, että ystäväni laihtuminen ja kuntoilu/sali-intoilu ärsyttää mua!
Olen itse hoikka, syön terveellisesti ja liikun viikottain, mutta koskaan en ole tästä tehnyt mitään numeroa ystävälleni joka taas on ylipainoon taipuvainen ja kamppaillut kilojensa kanssa pitkään. Hänen mielestään minä olen hoikka koska minulla on hyvät geenit, ei toki niin että hoikkuuden säilyttäminen vaatii itseltäni johdonmukaisuutta ja itsekuria.
Mutta siis tämä ystäväni on alkanut seurustelemaan miehen kanssa joka on toiminut PT:nä ja hänen kauttaan sitten kokenut jotain isompia oivalluksia liittyen painonpudotukseen ja hurahtanut lliikuntaan. Ylimääräisiä kiloja hän on saanutkin pois eikä siinä mitään, mutta mua vaan jotenkin ärsyttää miten hän jatkuvasti jakaa minulle jotain terveellisiä ruokavinkkejä, suosittelee salilla käymistä joka vaivaan ja mainitsee jatkuvasti jostain treenistän jonne on menossa tai käynyt. Hän on muutoinkin jotenkin paljon pinnallisempi...esimerkiksi jatkuvasti on mukamas tarvetta jollekin uusille treenivaatteille ja muutoinkin arvioi omaa ulkonäköään ja miten sitä voisi kohentaa. Ymmärrän että muutoksella on varmasti ollut positiivinen vaikutus itsetuntoon, mutta Jollakin tavalla hän on kuin uusi persoona, enkä täysin pidä siitä.
En silti tarkalleen osaa edes sanoa miksi ystäväni muuttunut käytös ärsyttää mua jotenkin niin paljon.
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Mua rupes vituttamaan kun kaikki alkoi tehdä käsitöitä korona-aikana :D Siihen asti minä olin ollut se ainoa tuttavapiirissäni, joka neuloo, virkkaa, ompelee, käy kaikenlaisilla käsityökursseilla keramiikasta kudontaan. Nyt joka saatanan torvelo tekee samaa ja intoilee ja hihkuu kuin käsityöt olisivat joku uusikin juttu.
En tiiä miksi tätä ilmiötä kutsutaan, mutta mulla ainakin tuli sellainen olo kuin multa olisi viety iso osa mun identiteettiä pois. Kun aiemmin käsityöt oli se yksi asia, millä mä erotuin muista ihmisistä, millä mua kuvailtiin, niin jos kaikki ovat käsityöihmisiä, niin mikä tekee minusta minut nyt?
Että ihan tuttuja fiiliksiä :D
Täähän on just kiva juttu. Itsekkin elämäni käsitöitä tehneenä, koronan myötä tuli uusia vinkkejä, kun kaikki alkoi harrastaa. Ja nyt saa halvalla materiaaleja, kun into muilla on mennyt ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateellisuus
Mistä tarkalleen? Ap:han kertoi itse olevansa hoikka ja syövänsä terveellisesti myöskin.
Ei ehkä kateellinen ole kuvaavin san, mutta ap:ta ärsyttää se, ettei enää voi tuntea paremmuutta suhteessa aiemmin ylipainoiseen kaveriinsa.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateellisuus
Mistä tarkalleen? Ap:han kertoi itse olevansa hoikka ja syövänsä terveellisesti myöskin.
Mut nyt hänellä ei ole sitä rumempaa kaveria siinä vierellä jolloin itse näyttää vielä paremmalta, kun muut vertaa. Olisiko jopa niin, että kaveri onkin nyt se paremman näköinen ja se hiertää joko tieodostaen tai tiedostamatta
Vierailija kirjoitti:
Johonkin hurahtaminen on aina vaikeaa seurata vierestä. Mulla kaveri hurahti radio-ohjattaviin autoihin. Oli todella raskasta kuunnella aina juttuja jostain kisoista, autojen virityksistä ja ties mistä. Kun itseä koko aihepiiri ei kiinnostanut pätkääkään ja kaveri vouhottaa täysillä, että mun pitäisi tulla katsomaan ja kokeilemaan ja sitten varmasti innostuisin ja ja ja. Pahinta mitä tuossa tilanteessa voi tehdä on sanoa jotain negatiivista siitä asiasta. Se menee heti luihin ja ytimiin tällä kaverilla. Siinä on sitten koko ystävyys vaarassa. Huomasin sen kun esitin edes varo-varoavista kyseenalaistamista jostain, niin heti oli kaverilla karvat pystyssä ja naamasta näki että nyt liikutaan vaarallisilla vesillä. Kannattaa vain kuunnella ja ainakin esittää kiinnostunutta. Harmillista tuossa on tietenkin se, että tuo innostumisen vaihe saattaa olla oikeasti aika pitkä. Tämän mun kaverin kohdalla se oli sellaisen kaksi vuotta pelkkää radio-ohjattavista au
Tuo on oikeasti tosi itsekeskeistä käytöstä. Joidenkin nyt jo entisten ystävien kanssa meni välit viileiksi kun saivat lapsia, eikä heidän kanssaan ole sen koomin voinut käydä edes minkäänlaista järkevää tavallista keskustelua (saatika mitään muutakaan) mikä ei liity heihin ja heidän lapsiinsa. En jaksa niin yksipuolista ihmissuhdetta.
Jos olisit oikesti hänen ystävä, ymmärtäisit että henkisellä tasolla laihtuminen tapahtuu viiveellä. Toki hän on innoissaan nykyisestä tilanteesta ja ottaa ilon irti. Ei hän tuolla tavalla kehtaisi tuoda asiaa esiin ylipainoiselle ystävälle. Hän varmaan olettaa, että ilon saa jakaa sun kanssa. Anna hänelle aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johonkin hurahtaminen on aina vaikeaa seurata vierestä. Mulla kaveri hurahti radio-ohjattaviin autoihin. Oli todella raskasta kuunnella aina juttuja jostain kisoista, autojen virityksistä ja ties mistä. Kun itseä koko aihepiiri ei kiinnostanut pätkääkään ja kaveri vouhottaa täysillä, että mun pitäisi tulla katsomaan ja kokeilemaan ja sitten varmasti innostuisin ja ja ja. Pahinta mitä tuossa tilanteessa voi tehdä on sanoa jotain negatiivista siitä asiasta. Se menee heti luihin ja ytimiin tällä kaverilla. Siinä on sitten koko ystävyys vaarassa. Huomasin sen kun esitin edes varo-varoavista kyseenalaistamista jostain, niin heti oli kaverilla karvat pystyssä ja naamasta näki että nyt liikutaan vaarallisilla vesillä. Kannattaa vain kuunnella ja ainakin esittää kiinnostunutta. Harmillista tuossa on tietenkin se, että tuo innostumisen vaihe saattaa olla oikeasti aika pitkä. Tämän mun kaverin kohdalla se oli se
Tuo on oikeasti tosi itsekeskeistä käytöstä. Joidenkin nyt jo entisten ystävien kanssa meni välit viileiksi kun saivat lapsia, eikä heidän kanssaan ole sen koomin voinut käydä edes minkäänlaista järkevää tavallista keskustelua (saatika mitään muutakaan) mikä ei liity heihin ja heidän lapsiinsa. En jaksa niin yksipuolista ihmissuhdetta.
On normaalia, että silloin kun saa lapsia, kiinnostaa enimmäkseen ne lapsijutut. Siksi kaveritkin vaihtuvat usein mammakavereiksi ja sinkut etääntyvät kauemmaksi. Se liittyy täysin siihen elämänvaiheeseen! Silloin ympärille muodostuu se seura, joka tukee sitä elämänvaihetta. Villisti bilettävät sinkut jäävät taa ja harvemmin näkee niitä, jos enää lainkaan. Ihan normaalia eikä itsekästä.
Ap on myös vapaa valitsemaan seuransa. Siitä vain etsimään jotain ylipainoista sohvaperunaa, jos se tukee omaa elämääsi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johonkin hurahtaminen on aina vaikeaa seurata vierestä. Mulla kaveri hurahti radio-ohjattaviin autoihin. Oli todella raskasta kuunnella aina juttuja jostain kisoista, autojen virityksistä ja ties mistä. Kun itseä koko aihepiiri ei kiinnostanut pätkääkään ja kaveri vouhottaa täysillä, että mun pitäisi tulla katsomaan ja kokeilemaan ja sitten varmasti innostuisin ja ja ja. Pahinta mitä tuossa tilanteessa voi tehdä on sanoa jotain negatiivista siitä asiasta. Se menee heti luihin ja ytimiin tällä kaverilla. Siinä on sitten koko ystävyys vaarassa. Huomasin sen kun esitin edes varo-varoavista kyseenalaistamista jostain, niin heti oli kaverilla karvat pystyssä ja naamasta näki että nyt liikutaan vaarallisilla vesillä. Kannattaa vain kuunnella ja ainakin esittää kiinnostunutta. Harmillista tuossa on tietenkin se, että tuo innostumisen vaihe saattaa olla oikeasti
On normaalia, että silloin kun saa lapsia, kiinnostaa enimmäkseen ne lapsijutut. Siksi kaveritkin vaihtuvat usein mammakavereiksi ja sinkut etääntyvät kauemmaksi. Se liittyy täysin siihen elämänvaiheeseen! Silloin ympärille muodostuu se seura, joka tukee sitä elämänvaihetta. Villisti bilettävät sinkut jäävät taa ja harvemmin näkee niitä, jos enää lainkaan. Ihan normaalia eikä itsekästä.
Ap on myös vapaa valitsemaan seuransa. Siitä vain etsimään jotain ylipainoista sohvaperunaa, jos se tukee omaa elämääsi!
Niin, ja sitten kun ne omat lapset kasvavat isoiksi, ei enää itse oikein siedä pikkulapsiperheitä. Näin se vain nyt menee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kaveri hurahti valokuvaamiseen. Aivan tooodella raskasta seurata vierestä. Ei se että hän olisi vain puhunut kameroista, linsseistä, objektiiveista ja sun muusta, vaan se että tästä naisesta tuli nyt omasta mielestään joku valokuvataiteen asiantuntija ja samalla huippukuvaaja. Pelkkä kävelylenkki purtsilla oli raskas, kun piti pysähtyä kuvaamaan jokaista puunrunkoa ja oksaa. Vaikkei kamera ollut mukana, niin hän höpötti jokaisesta näkemästään asiasta miten tästä vinkkelistä aurinko tulisi väärin, tai oikein tai nurinpäin. Että tätä kohdetta olisi vaikea kuvata koska sitä ja tätä. Insta meni luonnollisesti ihan sekavaksi ja hän postasi pelkkiä kuviaan. Niitä tulikin sitten päivittäin. Sitten piti perustaa hänen valokuvaajasivut ja alkaa tehdä valokuvaamisesta blogia. Mun tietenkin piti käydä aina tykkäämässä kaikista ja jakamassa hänen linkkejään. Pahinta oli kun meidän molempien yhteinen ystävä sitten pyysi tätä kaveria häihinsä kuvaaksi. No hän oli siitä tietenkin täpinöissään varmaan vuoden ja kun häät oli ohi, se oli pelkkää vuodatusta kuvankäsittelystä. Noooo, ne kuvat ei sitten olleetkaan ihan hääparin mieleen ja siinähän meni sitten heillä välit poikki. Mä olin siinä sitten välikätenä kun molemmat avautuu mulle tästä toisesta miten huono ihminen se on. Tosi raskas keissi. Nyt tää valokuvaus on jo hieman hiipunut. Mutta tuosta hurahtamisestakin on aikaa jo suunnilleen 8v.
Että pahimmillaan tuo on tuskien taival mikä saattaa olla kaverin hurahtamisesta edessä. Nyt tän kaverin kanssa siis pystyy jo juttelemaan muustakin, mutta pitää vain itse vältellä kamera- ja kuvausaiheisia juttuja. Ei sanaakaan niistä ja jos hän jotain siihen suuntaan aloittaa, niin pitää äkkiä koittaa vaihtaa puheenaihetta.
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita, ihminen hurahtaa johonkin tai elämässä tulee uusi vaihe ja sitten kaikki jutut pyörii sen yhden asian ympärillä. Muuttuvat yksiulotteisiksi. Samaa sarjaa on esim, inttijutut, uusi parisuhde, vauva jne. Ei siinä mitään pahaa ole, se vain voi olla tylsistyttävää muille. Ohimenevää myös.
Joo. Tai kyse voi olla myös raitistumisesta, uskoon tulemisesta tai tupakoinnin lopettamisesta. Jotenkin ihminen innostuu asiastaan niin, ettei enää muusta osaa puhuakaan. Eräs työkaverini laihdutti aikoinaan varmaan 30 kiloa, mikä oli tietysti hieno juttu. Mutta hänen kanssaan oli todella tuskastuttavaa käydä lounaalla, kun joka ikinen suupala piti ruotia, ja kuunnella loputonta paasaamista milloin mistäkin ruoka-aineesta ja ravintosisällöstä. Aina puhe kääntyi ruokaan, mistään muusta ei puhuttu varmaan vuoteen. Mutta ohi tuokin aikanaan meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on stereotyyppisesti kateellinen suomalainen joka maksaisi satasen siitä, että kaveri ei tienaa viittäkymppiä.
Huono itsetunto.
Älä pullukka horise vaan pumppaa rautaa!
En jaksa pumpata rautaa. Yritän kehittää olematonta itsetuntoani.
Kaikki neuroottiset terveys intoilijat on tosi raskasta seuraa. Ei vain jaksa sitä oman kehon palvomisen määrää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun suhde loppuu niin on lihonnut puolessa vuodessan + 20kg ja sitten alkaa volina että sä olet geeneiltäsi hoikka. Voit sitten muistutella näistä hänen terveellisistä vinkeistä :)
Ystävä hakee vasta uutta identiteettiä itselleen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin ylipainoinen tuttuni kernaasti ottaa kantaa muiden ruokavalintoihin ja kohkaa, miten laihduttaminen on väärin. Laihduttaminen ja siitä puhuminen on läskifobiaa, eli kukaan ei hänen ympärillään saa mainita näistä asioista. Hänelle ei kuitenkaan saa sanoa aiheesta mitään, sillä hänellä itsellään on vaikea syömishäiriö ja se olisi julmaa. Tiedän kyllä, että laihduttaminen usein vain lihottaa. Tiedän myös, että olen oman kehoni lihomisen suhteen foobinen jonkin verran ja silloin tällöin rajoitan joitain ruokia, koska en halua lihoa. Pahempaa on siis olla hänen mukaansa lihomista pelkäävä kuin lihava. (Huom! En todellakaan tursuta hänelle tietoja ruokavalioistani tai mahdollisista kevenemisprojekteista. Häntä provosoi jo ihan sellainen, että kieltäydyn seurassa jostain ruoasta, jos vaikka välttelen sokeria tms.)
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita, ihminen hurahtaa johonkin tai elämässä tulee uusi vaihe ja sitten kaikki jutut pyörii sen yhden asian ympärillä. Muuttuvat yksiulotteisiksi. Samaa sarjaa on esim, inttijutut, uusi parisuhde, vauva jne. Ei siinä mitään pahaa ole, se vain voi olla tylsistyttävää muille. Ohimenevää myös.
Muistan, kun ystäväni miehineen rakensi taloa. Siitä tuli upea ja kertakaikkisen mahtavalla paikalla, lähellä merta jne. Mutta ne iankaikkiset raksajutut ja etenkin valokuvat jokaisesta rakennusvaiheesta, huh! Olin niin onnellinen, kun talo oli valmis! Kun mentiin ekan kerran käymään valmiissa talossa, kierrettiin kaikki paikat ja kertaalleen vielä kuunneltiin selvitys jokaisen nurkan ja seinän kohdalla, miten se urakka oikein menikään.. Onneksi ei ole enää sen jälkeen tarvinnut kuunnella yksityiskohtia rakentamisesta, on meinaan puuduttavaa!
Hänellä ei ole itsereflektiokykyä. Jotain traumoja varmaan taustalla. Loputon hyväksynnän ja huomion haku ja minäkeskeisyys on tosi raskasta. Ottaisin etäisyyttä kun ei tuollaiseen mikään sanominenkaan auta. Ottaisi sen jonain kateutena vaan, kommenteissa hyviä esimerkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Mua rupes vituttamaan kun kaikki alkoi tehdä käsitöitä korona-aikana :D Siihen asti minä olin ollut se ainoa tuttavapiirissäni, joka neuloo, virkkaa, ompelee, käy kaikenlaisilla käsityökursseilla keramiikasta kudontaan. Nyt joka saatanan torvelo tekee samaa ja intoilee ja hihkuu kuin käsityöt olisivat joku uusikin juttu.
En tiiä miksi tätä ilmiötä kutsutaan, mutta mulla ainakin tuli sellainen olo kuin multa olisi viety iso osa mun identiteettiä pois. Kun aiemmin käsityöt oli se yksi asia, millä mä erotuin muista ihmisistä, millä mua kuvailtiin, niin jos kaikki ovat käsityöihmisiä, niin mikä tekee minusta minut nyt?
Että ihan tuttuja fiiliksiä :D
Ymmärrän tämän. Muakin rassaa kun meidän perhepiirissä minä olen ns. terveysintoinen ja pitkään yrittänyt näyttää esimerkkiä että terveellinenkin syöminen voi olla myöskin herkullista mutta tuloksetta. Nyt kuitenkin veljeni vaimo on laihtunut paljon aloittamalla niin ikään terveellisen ruuan syömisen ja vasta veljeni perheen esimerkin myötä tähän ovat havahtuneet nyt jossain määrin kaikki muutkin. Eli jotenkin ärsyttää että mua ei otettu vakavasti tai huomioon, mutta nyt on jotenkin ihan toinen ääni kellossa ja hössötetään terveellisyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Hänellä ei ole itsereflektiokykyä. Jotain traumoja varmaan taustalla. Loputon hyväksynnän ja huomion haku ja minäkeskeisyys on tosi raskasta. Ottaisin etäisyyttä kun ei tuollaiseen mikään sanominenkaan auta. Ottaisi sen jonain kateutena vaan, kommenteissa hyviä esimerkkejä.
Nykyään kaikki pienikin kyseenalaistaminen tai vastahankaisuus jotain asiaa kohtaan on ilman perustelujakin kateutta.
Johonkin hurahtaminen on aina vaikeaa seurata vierestä. Mulla kaveri hurahti radio-ohjattaviin autoihin. Oli todella raskasta kuunnella aina juttuja jostain kisoista, autojen virityksistä ja ties mistä. Kun itseä koko aihepiiri ei kiinnostanut pätkääkään ja kaveri vouhottaa täysillä, että mun pitäisi tulla katsomaan ja kokeilemaan ja sitten varmasti innostuisin ja ja ja. Pahinta mitä tuossa tilanteessa voi tehdä on sanoa jotain negatiivista siitä asiasta. Se menee heti luihin ja ytimiin tällä kaverilla. Siinä on sitten koko ystävyys vaarassa. Huomasin sen kun esitin edes varo-varoavista kyseenalaistamista jostain, niin heti oli kaverilla karvat pystyssä ja naamasta näki että nyt liikutaan vaarallisilla vesillä. Kannattaa vain kuunnella ja ainakin esittää kiinnostunutta. Harmillista tuossa on tietenkin se, että tuo innostumisen vaihe saattaa olla oikeasti aika pitkä. Tämän mun kaverin kohdalla se oli sellaisen kaksi vuotta pelkkää radio-ohjattavista autoista puhumista. Mutta sitten se hänellä rahottui. Ensin autot oli telakalla pitkään korjattavina kun kyselin ja sitten kun ne tuli kuntoonkin, niin ei into enää ollut onneksi entisensä. Nyt hän käy radalla silloin tällöin, muttei jaksa enää kisata. Samalla jutut on pääosin jo jotain muuta. Ehkä ohimennen kertoo jostain siihen liittyvästä, mutta ei mitenkään niin että se olisi tapaamisten teema.