Miksi ihmiset eivät tee avioehtoa?

Vierailija kirjoitti:

Avioehto ei ole olemassa yksinomaan avioeroa varten, sillä voidaan myös suojata ulosottotilanteessa velallisen aviopuolison omaisuutta ulosottotoimenpiteiltä.

Avioehdolla on merkitystä vain silloin, kun avioliitto päättyy, joko avioeroon tai kuolemaan. Se määrittelee, toimitetaanko omaisuuden ositus, jos aviehtoa ei ole vai omaisiöuuden erottelu,  jos on avioehto. Avioliiton aikana sillä ei ole merkitystä. Eikä toisen puolison omaisuutta voida ulosmitata toisen puolison veloista, tietenkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse avioehtoa kun ei mene naimisiin ollenkaan.

Omaisuuteni pysyy mulla ja eroaminen on huomattavasti helpompaa.

Naimisiin menossa ei ole mitään järkeä nykypäivänä erityisesti parempi tuloisten miesten näkökulmasta.

Jos avo-liitto kestää yli 5 vuotta, tarvitset avo-ehdon. Muussa tapauksessa omaisuutesi menee jakoon.

"Avoliitto on avioliittoa vapaampi järjestely juridisesta näkökulmasta, eivätkä sitä sido yhtä tiukat vaatimukset.

Avoliittoa ei esimerkiksi avoliittolain juridisista käsitteistä huolimatta koske samanlainen avio-oikeus kuten avioliittolaissa on. Avoliiton perusajatuksena onkin, että avoliiton päättyessä kumpikin puolisoista saa pitää oman omaisuutensa."

Voimassa olevan lain mukaan, jos yhteisasumista (avo-liittoa) on jatkunut 5 vuotta, niin esimerkiksi omaisuus menee jakoon, mikäli ei ole avo-liitto sopimusta.

Kun ostaa kaiken omaisuuden omiin nimiin, niin ei ongelmaa vaikka olisi yli 5v avoliittoa takana. 

"Avopuolisot vaativat pesänjakajan määräämistä yleensä tilanteessa, jossa he eivät pääse yksimielisyyteen siitä, kummalle jokin omaisuus kuuluu. Lähtökohtaisesti omaisuus kuuluu sille puolisolle, jonka nimiin omaisuus on hankittu. Tästä johtuen yhteiseksi tarkoitettu omaisuus on avoliitossa syytä hankkia molempien puolisoiden nimiin. Toisen puolison nimissä oleva omaisuus voidaan katsoa yhteiseksi, mutta tällöin vastuu yhteisomistuksen näyttämisestä on sillä puolisolla, joka väittää omaisuuden olevan yhteistä. Omaisuuden yhteisyyttä voi todistaa esimerkiksi se, että puolisot ovat maksaneet kyseisen omaisuuden yhdessä. Omaisuus, jonka omistajasta ei päästä yksimielisyyteen, on katsottava yhteiseksi omaisuudeksi."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset kuvittelevat että rakkaus on ikuista. Rakkaus on ikuista maailmassa, mutta ne kohteet vain vaihtuu ja yllätys yllätys ero tulee.

Oma lukunsa ovat naiset, jotka vaativat että avioehtoa ei tietenkään tehdä, mikä on sun on myös mun, eikö niin rakas? 

Näin käy tosiaan kymmenessä vuodessa puolelle ikuista rakkautta toisilleen vannovista syystä tai toisesta huolimatta. Jos toinen osapuoli kieltäytyy tai suuttuu avioehdosta tai sen ehdottamisesta, niin kannattaa pysähtyä miettiä motiiveja, varsinkin jos itsellä on varallisuutta. 

Moni mies ei sitä taida ajatella, että se mikä on minun on myös sinun, tarkoittaa naisille, että se tulee jatkua myös eron jälkeenkin.  

Jos sillä ei ole väliä. Omaisuutta on suunnilleen saman verran eikä kiikarissa ole mitään isoa perintöä tms. Ja jotkut ihmiset eivät vain välitä ottaa toiselta mitään vaikka eroaisivatkin.

Vähän aiheen sivusta, mutta miten avoliitto menee eron osuessa kohdalle? Tässä tarkoitetaan pitää avoliittoa ei mitään parin vuoden liittoa.

Kumpi on aloitteellinen eroon, se, joka perseilee vaikka hankkimalla sivusuhteen vai se, joka laittaa eron vireille?

Meillä ei ole mitään omaa omaisuutta. Käytännössä vain asunto ja sekin 50/50. Emme ole sen tyylisiä että alkaisimme riidellä omaisuudesta. Suurin riita tulisi varmaan lasten asioiden järjestämisestä, mutta oletettavasti sekin saataisiin sovittua kyllä.

Avioehto tuntui naimisiin mennessä siltä ettei olla tosissaan. Toki jos olisi ollut paljon omaisuutta tai sitä olisi tulossa, niin tilanne olisi toinen. Ymmärrän hyvin että omat yritykset yms halutaan suojata.

Vierailija kirjoitti:

Eihän siihen ole tarvetta kun esim.anoppi ja appi eivät ole sukua 😁 niin eihän sieltä voi miniä mitään saadakaan. Mikäli erästä toista keskustelua on uskominen.

Onhan ne kuolleen avopuolison lähi sukulaiset jos ei yhteisiä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Kumpi on aloitteellinen eroon, se, joka perseilee vaikka hankkimalla sivusuhteen vai se, joka laittaa eron vireille?

Mitä väliä sillä on avioehdon kannalta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisiin mennessä itse asiassa samalla tehdään sopimus omaisuuden jakamisesta. Eli puolisot hyväksyvät sen, että eron tai kuoleman tullessa, tehdään normaali ositus. En oikein ymmärrä, miksi nykyään annetaan ymmärtää, että tämä on jotenkin hölmöä ja että jokaisen pitäisi tehdä avioehto. Avioliitto on sopimus, johon kuuluu tiettyjä asioita. Suurimman osan mielestä ne asiat tuollaisenaan ovat ihan ok. 

Tämä oli ainakin meillä tilanne. Eli nimenomaan päätettiin, että naimisiin mentäessä laitetaan kaikki samaan koriin ja että avioliiton päättyessä pannaan kaikki tasan. Jos olisimme halunneet pitää taloudet erillään, olisi varmaankin tehty avioehto tai jätetty koko naimisiinmeno väliin.

 

Ja luulisin, että tätä avioliitto vieläkin tarkoittaa suurimmalle osalle, että m

Eiköhän suurin osa laita hynttyyt yhteen nykyisin pl. uusioperheet, joissa on minun ja sinun lapsia ennestään ja ikää ehkä sen verran ettei yhteisiä enää tehdä. Meillä oli molemmilla jo huomattavasti omaisuutta kun avioiduttiin ja mitään ehtoja ei laadittu. Meillä on yhteinen lapsi, joka perii koko kakun aikanaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset kuvittelevat että rakkaus on ikuista. Rakkaus on ikuista maailmassa, mutta ne kohteet vain vaihtuu ja yllätys yllätys ero tulee.

Oma lukunsa ovat naiset, jotka vaativat että avioehtoa ei tietenkään tehdä, mikä on sun on myös mun, eikö niin rakas? 

Miten niin vain naiset? 

Näyttää se naisenkin tienaama raha ja omaisuus kelpaavan miehille.

Eräskin ukko kyllä allekirjoitti avioehtosopimuksen, mutta kymmenen vuoden elättinä olon jälkeen vaati kohtuullistamista. Mainittakoon, että minä en ollut kumpikaan osapuoli tässä avioliitossa.

Vierailija kirjoitti:

Vähän aiheen sivusta, mutta miten avoliitto menee eron osuessa kohdalle? Tässä tarkoitetaan pitää avoliittoa ei mitään parin vuoden liittoa.

Avoliiton päättyessä pääsääntö on se, että kumpikin pitää oman omaisuutensa. Jos avoliitto on kestänyt yli 5 vuotta, niin toinen osapuoli voi yrittää hakea korvausta, jos hän on jotenkin hyödyttänyt toisen osapuolen omaisuuden kertymistä, esim. tehnyt tai maksanut remonttia vain toisen omistamaan asuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän aiheen sivusta, mutta miten avoliitto menee eron osuessa kohdalle? Tässä tarkoitetaan pitää avoliittoa ei mitään parin vuoden liittoa.

Avoliiton päättyessä pääsääntö on se, että kumpikin pitää oman omaisuutensa. Jos avoliitto on kestänyt yli 5 vuotta, niin toinen osapuoli voi yrittää hakea korvausta, jos hän on jotenkin hyödyttänyt toisen osapuolen omaisuuden kertymistä, esim. tehnyt tai maksanut remonttia vain toisen omistamaan asuntoon.

Avoliitto on muutenkin selkeämpi mikäli ei ole lapsia.

Naiset ei siihen suostu kun joka nainen vaatii että pääsee lokkeilemaan miesten tienesteillä. Eihän sitä muuten pääsisi käyttämään miestä taloudellisesti hyväkseen jos naiselta estetään pääsy miehen varallisuuteen ja joka nainenkäyttää miehiä hyväkseen

Vierailija kirjoitti:

Naiset ei siihen suostu kun joka nainen vaatii että pääsee lokkeilemaan miesten tienesteillä. Eihän sitä muuten pääsisi käyttämään miestä taloudellisesti hyväkseen jos naiselta estetään pääsy miehen varallisuuteen ja joka nainenkäyttää miehiä hyväkseen

Länkyti länkyti.

Pitäisi tehdä laki jossa pakotetaan avioehtoon ja lapsen kohdalla pakotetaan isyystestiin. Sen jälkeen nainen ei voi ottaa henkilökohtaisena loukkauksena isyystestiä niin kuin nyt ja nainen ei pääse elättätyttämään miehellä jonkun toisen miehen lasta

Aloin seurustelemaan mieheni kanssa 16 vuotiaana. Perustettiin perhe (3 lasta) ja mentiin naimisiin. Oltiin molemmat varattomia, joten avioehto olisi ollut naurettava. Olemme nyt viisikymppisiä.  Mielestäni peheenperustamishaaveet, nuoruus ja avioehto sopii huonosti yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Kumpi on aloitteellinen eroon, se, joka perseilee vaikka hankkimalla sivusuhteen vai se, joka laittaa eron vireille?

Mites kun nainen tekee molemmat niin miten se saadaan miehen vastuulle kun eihön naiset kanna vastuuta omista teoista ja puheista koskaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset ei siihen suostu kun joka nainen vaatii että pääsee lokkeilemaan miesten tienesteillä. Eihän sitä muuten pääsisi käyttämään miestä taloudellisesti hyväkseen jos naiselta estetään pääsy miehen varallisuuteen ja joka nainenkäyttää miehiä hyväkseen

Länkyti länkyti.

Oliko sinulla vielä jotain muita epämääräistä lässytettävää kun et selvästikkään mitään sisältöä tähän keskusteluun tuo?

Emme aio erota ja jos eroamme niin kaikki menee puoliksi. Toistaiseksi ollaan oltu koko elämä yhdessä.