HUHTIKSET 05 VIIKKO 6

Vieläkin sydän hakkaa ja on tosi onneton olo. Menin äsken ostamaan läheiseltä huoltikselta maitoa lettutaikinaan. A sanoin mulle ihan nätisti heipat ja pisti oven kiinni. Kun tulen takasin melko pian ja parkeeraan niin siinä autotien vieressä 50 metriä meidän talolta, tulee vastaan esikoinen Amanda sylissään ja keskari hyppelee ilosesti, Amandalla kengät ja kesämekko, jonka laitto aamulla ja muillakin vaan sisävaatteet. Vähän matkan päässä mies puuskutaa perässä. Olin raivona, luulin, että mies on päästänyt lapset edellä mua vastaan mikä olisi todella vastuutonta! Esikoinen kyllä pitää Amandasta huolta mutta ei tietenkään pysty esim käsittelemään A:n usein tulevia raivareita, eikä tarvikaan. Jos keskarin yksin siellä tien vieressä hyppely oli arveluttavaa, saavat olla kaksin vaan tossa talon edustalla leikkipaikalla.



Juuh, mutta olikin käynyt niin, että kun mä lähdin niin mies oli mennyt vessaan ja harjaan hampaita ja isommat leikki syventyneesti. Kun mies tuli ei A:ta näkynyt ja esikoinen huomas että ulko-ovi on auki!! Juoksivat heti ulos ja sitten tosiaan siellä 50 metrin päässä huom! tien TOISELLA puolella nuori pari piti Amandaa sylissä. Esikoinen oli edes tajunnut kiittää heitä. Vitsi kun mä haluaisin tavata nuo ihmiset!



Todella hirveetä, on ihan kamala olo. Toki täällä on 30 alue ja hidastimet eikä mitään liikennettä sunnuntaina mutta silti ihan kammottavaa miettiä mitä ois voinut käydä. Meidän perheeseen astu tänään uusi sääntö että ulko-ovi on AINA varmuuslukolla kiinni. Ihan käsittämätöntä miten pienet ehtii hetkessä. Amanda selitti mulle että lähti etsimään äitiä ja maitoa lettuihin. Saappaat oli vetänyt väärään jalkaan.



Äh, kyllä tämä nyt tulee vaivaamaan jonkun aikaa ja ihan aiheesta.

Tosi kamala tapaus, onneksi nuoripari oli saanut Amandan kiinni, eikä mitään tapahtunut. Ei ihme että säikähdit. Toisaalta samanlailla voi käydä kelle tahansa. Itse pelkään aina, että Anton karkaa ovesta ulos (ja että esikoinen kävelee unissaan ulos, poika ei juuri kävele unissaan, joten pelko tolta osin on vähän hassu)



Meidän viikonloppu on mennyt leppoisasti, isi on (kerrankin) kotona, joten isi on puuhaillut poikien kanssa ja minä saan lepoa. Miehet kävivät yksissä tuumin uimassa ja Anton oli saanut raivarit, kun isi vei Antonin saunaan lämmittelemään.



Suruakin tähän viikonloppuun on mahtunut, mummini kuoli lauantaina =( Se oli kyllä odotettua, mummi oli huonossa kunnossa ja hän oli sairaalassa ollut jo pitkään, mutta silti on surullinen olo.



Tälläistä meidän viikonloppuun, nyt nauttimaan siitä omasta ajasta



Mareila+Anton

Onneksi täällä kutienkin on lämpötila + 10 eli sen takia ei ole mitään välitöntä vaaraa.

Kentille sympatiat, voin kuvitella säikähdyksesi. Nämä taaperot osaa olla kyllä ihan käsittämättömän nopeita. T ryntäsi viime viikonloppuna kaupan pihalta takaisin kauppaan sisälle ihan sekunnissa, kun nostin hänet ostoskärryistä maahan. Onneksi oltiin koko perhe matkassa, koska en tiedä, mihin olisin vauvan kaukalon laittanut siinä hötäkässä. Kauppa on ilmeisesti niin tuttu paikka, ettei pelkää mennä sisälle yksin.



T:llä on sitten vesirokko. Pää alkaa jo pehmetä tästä sisällä olosta. Viime viikolla ei päästy ulos pakkasen takia ja nyt sitten ens viikko ollaan sisällä rokon takia. Ja sitten odotellaan vauvan vesirokon puhkeamista. Eli on varmaan maaliskuu, ennenkuin päästään normaalirytmeihin. Vähän harmittaa, etten ottanut T:lle vesirokkorokotusta. T on kyllä ihan reipas oma itsensä, ehkä hiukan enemmän kiukuttelee. Onneksi näppylät eivät tunnu ihan hirmusti kutiavan. Pikkasen jo pelkään vauvan tautia.



Tää meidän taapero on kyllä ihan perisuomalainen mies. Herkkuruokaa on nykyään pitsa ja makkara. Just äsken kysyin, että mitä haluais syödä, niin vastauksena makkaraa... Huokaus. Ei kyllä ole montaakaan kertaa elämänsä aikana saanut kyseisiä ruokia. Onneksi syö mielellään vihanneksia ja hedelmiä ja marjoja.



Mareilalle kanssa sympatiat nukutusrumbasta. Se osaa sitten olla hermostuttavaa. Itse haaveilen myös rauhallsiista yöunista omassa sängyssä. Ehkä sitten joskus.. Tällä hetkellä olen onnellinen siitä, että vauva nukkuu nykyään yönsä suht hyvin, eli ei tarvitse enää tuntikaupalla valvoa hänen kanssaan. Syö noin kolme kertaa, mutta se ei haittaa. Imetys on onnistunut ilokseni hyvin, joten yölläkin vaaan kyljen kääntö vauvan suuntaan riittää. Päiväunet on kyllä haaste, kun T valitettavasti herättää vauvan usein kesken unien. Varsinkin, kun ei saanut ulos nukkumaan.



Sellasta tänään, mukavaa loppuviikonloppua kaikille!



K&T 030405 ja pikku L

Kent, toivottavasti olette jo toipumaan päin! Ette tietenkään ole huonoja vanhempia - eihän tuollaista voi välttämättä tosiaankaan tulla ajatelleeksi etukäteen! Mutta on tietysti ymmärrettävää, että järkyttää.



Laura pujahti tässä kerran kerhotilasta pihalle ennen mua - huomasin sen kyllä, mutta luulin olevani riittävän nopea omassa ulosmenossani + että ulkona olleet muut äidit ehkä katsoisivat myös vähän Lauran perään. Mutta kun itse suoriuduin ulos, oli L kipittänyt jo hyvän matkaa kohti kotia! Onneksi autotielle oli sentään vielä muutama kymmenen metriä, kun sain hänet kiinni. Mutta silloin säikähdin ekaa kertaa Lauran vauhtia.



Mareilalle osanottoni mummisi kuoleman johdosta!



Nukutin äsken Lauraa tunnin, ja luulenpa, että tulin pahan kerran pompotelluksi - tai ainakin hyvän yrityksen kohteeksi. Iltasadun ja -laulun jälkeen nimittäin L

- pyöri ja peuhasi

- pudotti unilelunsa lattialle (ja pyysi nostamaan takaisin)

- halusi pitää kiinni molemmista käsistäni

- halusi että laulan (" äiti jauaa vaikka mitä" )

- veteli auki ja kiinni yöpukunsa vetoketjua

- riisui yöpuvun pois, heitti sen mulle ja pyysi hetken päästä takaisin

- halusi vettä (vaikka oli juuri juonut)

- halusi että luetaan lisää kirjaa

- halusi valot päälle

- halusi toiset sukat jalkaansa

- halusi " kuukata vauvaa" (= katsoa mahaani)

- halusi tulla äidin syliin

- heitti kahteen otteeseen peiton ja tyynyn lattialle ja pyysi nostamaan ne takaisin.......



Siinä taisi olla kaikki... Onneksi tajusin jossain vaiheessa jutun juonen ja pysyin aika tiukkana. Jo pitkään jatkunut rento suhtautumiseni pitkäänkin nukutukseen alkoi kieltämättä rakoilla, ja ärsytys nostaa päätään. Olisihan se ihanaa nukutella rauhallista, unista, raukeaa lasta (vai mitä?), mutta tuollainen väsynyt ja puhuva elohiiri tuntui ainakin tänään hiukka rasittavalta! En sitten tiedä miten jatkossa toimia - katsotaan varmaan aluksi, että auttaako jos noihin pyyntöihin ei vaan kerta kaikkiaan tule vastakaikua. ?!?



Kiitos Lyle opintoneuvonnasta : ). Ehkä munkin pitäis varata pari kirjastoiltaa (ja yrittää sitten tosissaan lukea, eikä esim. vaan tunnelmoida ja muistella opiskeluaikoja!) Aloitin pari päivää sitten yhden englanninkielisen opuksen " lukemisen" . Olen päässyt ehkä kymmenen sivua eteenpäin ja senkin ymmärtämiseen on mennyt muutama lukukerta! Ihan oikeesti, mitään ei meinaa mennä päähän. Pitänee vähän laskea suoritusrimaa, eikä odotella mitään kovin erinomaisia arvosanoja : ).



Nyt iltapalalle ja ehkä sitten - nukkumaan. Öitä!

t. Ompunäiti

Kiitos myös Katsura ja Ompunäiti kivoista sanoista! Tuomakselle paranemisia (hui kauheeta, olihan sun pojan nimi Tuomas...)! Lauran pompotuslista sai mut nauramaan, erityisesti " äiti laulaa vaikka mitä" =)



Amanda on kyllä tällä hetkellä tosi uhmakas joka suhteessa! Esikoinen oli ihana kun se kerto mulle että hänestä tuntu että hänen sydän kuolee kun huomasi että ovi oli auki ja Amandaa ei näy missään. Keskimmäinen taas halusi sivuuttaa koko tapauksen ja kertoa parempia juttuja mitä tapahtui kun hän olin yksi vuotta (suurin osa jutuista kunnon kalavaleita). Siitä tulikin mieleen, Katsura, että meidän keskimmäisenkin lempiruokaa taitaa olla pizza ja lauantaimakkara... No, ylipäätään kyllä kaikki liha.



Nyt pitää vielä tehdä töitä. Tein tuossa äsken sellasen pienen kiitosviestin Amandan löytäjille, ja aion huomenna kiinnittää lyhtypylvääseen, jos vaikka näkisivät.

Juupajuu. Liityn maratoninukuttajien joukkoon...



Tarina alkaa sillä, että perjantaina hoidosta kertoivat, että Helka oli mennyt tiistaista torstaihin ilman tuttia päiväunille. Se oli tapahtunut vähän puolivahingossa, eikä tädit sitten olleet tarjonneetkaan tuttia. Perjantaina Helka oli kumminkin itse sattunut löytämään tutin hoitorepusta. No ajateltiin sitten, että jos kerran hoidossa on nukkuminen sujunut ilman tuttiakin, niin kokeillaan kotonakin, varsinkin kun Helkalla on nuha ja tutti itse asiassa haittaa nukahtamista. Eilinen meni ihan helposti, vähän se kyseli tuttia päiväunilla ja illalla, mutta tyytyi siihen, että piti minua kädestä kiinni.



Mutta kaiken helppous oli vain hämäystä, sillä tänään sitten alkoi ilmeisesti totuus valjeta itse kullekin. Lopputulos: Helka ei ole nukkunut tänään päiväunia. Kaikki meni MELKEIN hyvin, mutta kun satu loppui, alkoi karmee huuto. Siis ihan järkyttävä riehuminen ja karjuminen, ei ikinä ole sellaista ollut ennen. Liityn myös niiden joukkoon, jotka tuntevat itsensä huonoiksi vanhemmiksi syystä tai toisesta, Helka nimittäin karjui volumit kaakossa mm. " pakka, pakka, pakka!!!!" Ja mitäs muuta se meinaakaan kuin sitä ihteensä... huoh, ollaan taidettu puhua vähän väärillä sanoilla. Pitää siivota oma suunsa, vaikka myöhäistä on siinä mielessä, että p-sana on jo opittu. Onneksi ei sentään v-tyylillä. Takaisin nukutusoperaatioon. Siis mikään ei auttanut, ei kerta kaikkiaan. Lopulta päätettiin luovuttaa, eikä sitten nukuttu päiväunia. Loppupäivä onkin ollut ihan turha. Sellasta mitä nyt voi odottaa lapselta, joka normaalisti nukkuu 1,5-2 tuntia päiväunia, muttei ole nukkunut ja jolla on lisäksi nuha.



Yöunille se nyt nukahti melko helposti ja johan oliskin ollut kumma, jos ei olis nukahtanut. Kyllä se sitä tuttia taas huuteli ja yritti kammeta sängystä " poih" . Minä myös hädissäni keksin maailman älyttömimmän tarinan siitä, missä tutti on: punatulkku tuli ovelle kysymään, että olisiko mitään helpotusta kun on niin kova pakkanen, niin äiti antoi sille helkan tutin lainaan. ???!!! Just joo, en sitten tuon parempaa kyennyt improvisoimaan.



Lähden itsekin kohta nukkumaan, olen tosi nuutunut. Kentille täytyy sanoa, että onneksi mitään ei sattunut. Minäkin olen ihan hermona meidän ulko-oven kanssa, tai olin varsinkin kesällä, kun sen lukko saattaa jäädä silleen auki-asentoon ja oven saa tosi helposti auki ja ulkopuolella on korkeat portaat eikä kaiteita ollenkaan.



Tuttijupakasta vielä sen verran, että en tiiä mitä siitä tulee. Ajateltiin, että se saattais sujua hyvin, koska viime viikollakin oli hoidossa sujunut ihan itsestään hyvin. Mutta jos se pitää samanlaiset zembalot huomenna hoidossa kuin tänään kotona, niin kyllä musta tuntuu, etten voi vaatia hoidossa tutin jättämistä vaan pitää sitten odottaa jotain parempaa aikaa.



Ihan muuta asiaa niille joilla jo on tai on tulossa toinen lapsi noin parin vuoden ikäerolla: millaiset vaunut/rattaat? Me ei olla oikeestaan mietitty koko asiaa vielä, mutta jonkunlaiset kulkupelithän ne on oltava, että pääsen täältä lasten kanssa joskus jonnekin.



Hyviä ja parempia öitä kaikille!



P.S. Napajuttuja vielä. Mulla jo viikkoja 26+5! Käsittämättömän äkkiä menee aika verrattuna Helkan odotukseen! Maha on kasvanut myös ihan hirveen paljon isommaksi kuin Helkaa odottaessa: kateltiin valokuvia Helkan odotusajalta, niin tää nykyinen kumpu vastaa tilannetta yli kuukausi eteenpäin Helkan odotusaikana. Kääk. Mikähän jättiläinen sieltä on tulossa ja milloin... Alullepanohan on pieni arvoitus ja laskettua aikaa aikaistettiin jo ekassa ultrassa. Toisessakin ultrassa mukelo vastasi viikon vanhempaa, mutta laskettua aikaa ei silti enää muutettu. Ja se mahankaari mittakin menee yläkäyrillä. Iik, en halua synnyttää mitään sonnivasikkaa! Mua myös vähän mietityttää, kun harjoitussuppareita on ollut, mutta jonkun verran myös sellaisia, jotka on poltelleet selän puolelta. Helkaa odottaessa ei sellaisia ollut ennen kuin vasta sitten kun synnytys käynnistyi. Toivottavasti pysyy paikat kiinni, ens viikolla on onneksi nlalääkäri.



Nyt lopetan ihan oikeesti :)

Meidän viikonloppu meni leppoisan kiireisesti, oltiin perjantain ja lauantain välinen yö minun vanhemmilla isän kanssa. Lauantai hurahti siellä ja sunnuntainakin mentiin jo päikkäreiden jälkeen taas kylään. Oikein mukavaa oli ja rentouttavaa siinä mielessä, että meidän äidistä on tullut Antonille tosi rakas, heillä kun ollaan, Anton istuu äitini sylissä ja haluaa, että äitini leikkii koko ajan ja isoäitihän leikkii =) Välillä käy Anton äitiä tankkaamassa ja tarkistamassa, että olen paikalla =)



Mikaeelan kirjagalluppiin, Antonkin on vihdoin ja viimein innostunut kirjoista, luetaan niitä paljon ja sen lisäksi Anton katselee itse kirjoja.



Pelot ja kammot: Antonhan pelkää suurinpiirtein kaikkea mahdollista, uusia ihmisiä/paikkoja, eläimiä jne. Lylelle vaan täältä terkkuja, Anton sai järkyttäviä kirkumiskohtauksia ampiaisista viime kesänä (ja kaikista muista pörriäisistä) Meillä on välillä ollut hoidossa naapureiden maailman suloisin hauvavauva (miten niin koirakuume?) ja tämä koira on NIIN rauhallinen, ei hypi, ei näyki (vaikka on siis pieni pentu), ei riehu, ei hauku/murise tms. mutta Anton pelkää tätä koiraa ihan hirveästi, vaikka hauva vaan kävelee ohi, saa Anton itkukohtauksen. Kun koira makaa minun sylissä, Anton uskaltaa silittää sitä, Anton tykkää ihan hirveästi tästä Ella koirasta, poika menee sohvalle ja sieltä katselee koiran touhuja kiinnostuneena (siellä ollessaan ei pelkää koiraa)



Ompunäiti: Ei se minulta ole pois, jos teillä onnistuu isojen sänkyyn siirtyminen helposti, tosi tosi kiva jos se onnistuu hyvin =) Kysyit loppuviikon nukahtamisesta, valitettavasti ei ole positiivista sanottavaa siitä, tilanne pahenee koko ajan, Anton karkailee sängystä, kirkuu, huutaa ja valvoo. Pakko tämän on helpottua joskus, nyt olen luopunut edes yrittämästä Antonia omaan sänkyyn, koitan, josko meidän sänkyyn saisi ensin pojan nukahtamaan, mutta ei onnistu ei.



Nyt on pakko mennä, siivoilemaan oikein hauskaa viikkoa kaikille



Mareila+Anton

Ja nettiyhteyskin toimii viimein, vaikkakin hitaasti...



Ollaan kotiuduttu ihan hyvin ja saatu melkein kaikki tavarat paikalleen. Verhot ja matot pitää vielä hankkia, meni nimittäin ne kaikki uusiksi.



Neitikin viihtyy uudessa kodissa kivasti, vaikka tottakai reagoi muuttoon. Omaa tahtoa esitellään ja äitiin on erittäin ripustautunut tällä hetkellä. Sänky on edelleen meidän makkarissa ja tulee vielä oleaankin. Meinattiin siirtää muuton yhteydessä omaan huoneeseen, mutta tuntuu olevan omassa sängyssä nukkuminenkin kovin vaikeaa tällä hetkellä. Mitähän vauvan syntymästä seuraa?! Ihan säälittää kun tytön niin tasaiseen elämään tulee monta isoa muutosta lyhyen ajan sisällä!



En tosiaan ole päässyt kolmeen viikkoon koneelle, joten olen totaalisen pihalla teidän muiden kuulumisista. Toivottavasti kaikilla on asiat mallillaan!



Pelkogallupppia oli ilmeisesti ollut. Meillä nyt ihan uutena juttuna pimeän pelko ja yhtenä iltana kuunneltiin ulkona pöllöä, ja sitä piti sitten eilen pelätä. Aiemmin ei ole ollut oikeestaan mitään.



Mahanahat jo kiristelee ja olo alkaa olla raskas ja väsynyt. Pakko yrittää hidastaa tahtia kun ei vaan jaksa enää niin kuin aiemmin.



Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!



mallu rv34 ja H 2604

Lueskelen mielenkiinnolla teidän isojen sänkyyn siirtymisiä, sillä tuo on meillä vielä edessä. Lupasin meidän pinniksen kaverilleni, jonka laskettuaika on huhtikuun lopulla.



Me ollaankin oltu tänään kotona, kun PIhla on ollut jo eilisestä nuhainen. Päiväunet ei menny tänään putkeen, mutta muuten on ollut yllättävän hyvä vointinen. Yleensähän Pihlalla tulee tauti kuin tauti aina rankimman mukaan.



Eilen olimme koko perheen voimin plus tätien kanssa Fröbeleitten konsertissa. Voi sitä riemua! Pihla jorasi kybällä ja kävi sitten keikistelemässä kaikille vieraille ja tutuille. Musiikki on meidän neidin juttu.



Nyt taas äitiä viedään. Alan olla esikon käytöstä aivan täys!

Hengissä ollaan...on vain ollut vähän kiirus... no itseasiassa viikonloppu oltiin kotona, mutta pyhitin sen pojille (kerrankin :-))



Mä olen menossa Elmon kanssa taas 3:ksi päiväksi töihin, sitten perjantaina tulee uusi hoitolapsi tutustumaan, joten kiirettä riittää tod.näk :-))

Ensi viikolla mulla siis aloittaa uusi hoitopoika ikää 2½ vee ja hoitotyttö siis jatkaa tämän kevään kesään asti. Eli mun uusi kokoonpano tulee olemaan 1 10 kk, 2½ vee, 3 vee ja kerran kuukaudessa +n. 3 vee tyttö. Ja tietysti iltapäivisin omat 6 vee ja 9 vee koululaiset. Ei käy aika pitkäksi :-))

Heinäkuun ja elokuun pidän lomaa, ajan pojat sisään itsenäiseen kouluunsiirtymiseen aamupalan syönteineen, tutustutan Elmon uuteen hoitopaikkaan ja " yritän" opettaa miehelle, mitä tarkoittikaan " jaetut kotityöt" . Eikö olekkin kivaa kun on elämä valmiiksi suunniteltu pitkälle....heh thats mee ;-)



Elmon puhe kehittyy kovaa vauhtia. Uusin villitys on omien asioiden nimeäminen: mun auto, mun juna, mun kirja etc. Sitten on tullut se ensimmäinen lausekkin : " anna mullekkin menuu" ( siis mehuu). On meillä noita omiakin sanoja, kuten pulilii=puhelin.

Tutista yritetään päivisin pysyä erossa, eli sitä käytetään unilla ja ainoastaan SUUREN hädän sattuessa. En ole enää ottanut tuttia ulos mukaan = ei mukana, ei voi antaa ;-)

Tällä hetkellä nukahtaminen sujuu hyvin kivuttomasti. Omassa huoneessa ja pinniksessä nukutaan ja jos se on äidistä kiinni, niin vielä hyvin tovin mennään näin.



Kirjat...luetaan päivittäin. Elmo on vaan hieman yksitoikkoinen lukuvalinnoissa eli meillä on 3-5 kirjaa, mitä suostuu luetuttamaan. Muut heittää pois sanoen : " ei tyttää" (=ei tykkää)



Pelot... edelleen ei käydä yhdessä saunassa, koska Hemmo pelkää suihkun ääntä (ilmeisesti kun kaikuu isossa suihkutilassa) ja myöskin veden heittäminen kiukaalle on jotain aivan kauheata.



Voimia kaikille jotka niitä tarvitsevat. Hauskaa alkanutta pakkasviikkoa

Mallu, onneksi olkoon! Vaakamom, Hui, kun ajattelenkin sitä vilinää teillä =)



Peloista: Amanda pelkää yhtäkkistä pimeää, siis jos sähköt menee tai lamppu pimahtaa. Tulee vallan hysteeriseksi. Pelkää myös outoja ääniä ja on ite ruvennut ihan vähän aikaa sitten käyttämään ilmasua " mua pelottaa" .



Amanda on myös musiikkifriikki, tosin meillä on koko perhe vähän sellainen... Mulla on ollut hirveä kiire töiden kanssa mutta nyt on vähän hengähdystaukoa. Amanda on pärjäillyt ihan kivasti au pairin kanssa. Mikäköhän olisi uusin juttu? Niin no, legot on aivan in. Löysi isosiskon valtavan legolaatikon ja sen ääressä istui iät ja ajat. Nuo kolme leikkivät kovasti yhdessä, viime aikoina ovat leikkineet eri eläimiä, Amanda on aivan syötävän sulonen seeprapuvussaan.



Puhe kehittyy kovasti, Amandahan on oikeastaan aina käyttänyt tuota " minää" ja " minun" , toisin kun meidän muut lapset. Nyt on ruvennut puhumaan myös " papan kieltä" , lähinnä kyllä yksittäisiä sanoja ja joitain lyhyitä lauseita kuten " ska äta" . Usein toistuvia on " katso, tuolla on....." Siis että kaiken alottaa katso. Suosittua on myös kaikki " missä on...." Tänään kuulin ekaa kertaa " Miksi Matilda on koulussa" mutta en kyllä usko, että vielä käsittää tuota miksi:ä, kunhan on kuullut isoveikalta. Ai joo, superhauska juttu oli kun Amanda räväytti puhelimessa kun puhui mun äidille " hyvää päivää mummi" Vähäks mä repesin =)) Äiti varmaan kuvittelee, että meillä nyt oikeen kunnolla panostetaan hyviin käytöstapoihin...



Pinniksestä: A nukkuu edelleen sivuvaunussa mun vieressä. Ja tavoite on edelleen, että kun keskari täyttää neljä niin siirtyvät sitten yhdessä omaan huoneeseen kerrossänkyyn.



Joo, ei täällä sen kummempaa. Nyt pitää mennä harjaileen erinäisiä hampaita.

Onpas ulkona aivan järkyttävän kylmä...hrr, en laittanut Antonia ulos nukkumaan. Joten vietin mukavan puolitoista tuntisen nukutellen poikaa pinnikseen. Lopputuloksena poika todellakin nukkuu siellä, mielettömän raivokohtauksen jälkeen. Meiltä kun on kaksi pinnaa irroitettu, niin poika pääsee pois sängystä, joten estelin Antonia ja laitoin takaisin makamaan noin miljoona kertaa.



Puhe kehittyy pikkuhiljaa, uusia sanoja tulee, uusimpana joo, mitä Anton aktiivisesti käyttää, ei taida tosin poika parka ihan tajuta mitä joo tarkoittaa. Kaikkeen vastaa kuitenkin " joo" .



Toivottavasti Pihla paranee pian, kiva että tyttö on hyvävointinen.



Olipas kiva kuulla Kentistä, meidän umpisuomalainen lapsi puhuu myös muutamia sanoja ruotsia, mikä on minusta enemmän kuin huvittavaa (puhumme itse miehen kanssa suomea, mutta esikko on innostunut ruotsinkielestä ja käyttää jotain helppoja ruotsinkielisiä sanoja ja Anton toistaa perässä)



Mallulle onnea uudesta kodista =)



Vaakamomin elämä kuulostaa kiireiseltä, hyvä kun on pitkälle suunnitelmia =)



Mennään tänään uimaan poikien kanssa, kun ei ulos oikein viitsi mennä. Tykkään talvesta, mutta pakkasta ei tarvitsisi olla ihan näin paljoa. Nyt ruokaa laittamaan, kun pojukin nukkuu, hauskaa päivää kaikille



Mareila+Anton

Jopas tuli kylmät kelit, vaikka näinhän ne yleensä helmikuussa:0)

Harmi vaan ettei oikeen viitti ton taaperon kanssa mennä pitkäks

aikaa pihalle kun elohopee lähentelee -30 c.



Peloista: Meijän likka pelkää kovia ääniä, esim. jos luontodokumenteissa leijonat tms. tappelevat. Pikkuisena neiti

pelkäs iskän aivastusta, pärähti itkemään heti eikä itkusta meinannut tulla loppua.



Eilen likka nauratti meitä kun laittoi hatun päähänsä ja kuomapopot jalkoihinsa ja otti vielä käsilaukkunsa käteen ja sanoi:

heippatihei, villemiina menee kouluun, huomenna nähdään!:0)



Aurinkoista viikon jatkoa!

Mittari näyttää -32 astetta ja yöksi on luvattu lähemmäs -40 astetta. hrrr.



Helka on vaihteeksi onnistunut hajottamaan jotakin: meidän digiboksin. Sen ehkä saa korjattua, mutta tänään on pakko tyytyä CSI:hin Greyn anatomian sijaan, sillä meillä näkyy kokonaiset kolme kuppasta kanavaa!! Argh, kaipaan sivistystä ja kanavarallia! Muistan kyllä vielä senkin ajan, kun kotona näkyi vain kaksi kanavaa ja kateellisena kuuntelin, kun serkku kertoi kuinka heillä oli alkanut näkymään kolmonenkin... Ennen oli kaikki niin paljon viattomampaa: tellusta näkyi vain ylen kanavat ja nekin lakkasivat näkymästä iltauutisten jälkeen :)



Peloista on ollut puhetta. Helka ei tunnu ainakaan vielä pelkäävän oikeastaan mitään. En kyllä keksi, mistä se olisi saanut pelkokohtauksia ellei lasketa mukaan ihan vauvana tapahtunutta lampaantaljaepisodia (ostettiin lampaantalja jota Helka ensin pelkäsi, sitten inhosi ja lopulta ihastui siihen). Jospa meillä riittää, että minä pelkään kaikkea viisasta, kuten yksin kotona olemista ja pimeää...



Eipä nyt muuta tälle illalle, kunhan höpisin ja nostelin pinoa.

En käsitä mihin tämä aika menee, eilen ei kerinnyt kirjoitella, kun juoksin tukkaputkella maailmalla ja tänään tuli ystäväni tyttö hoitoon koko päiväksi, meni aamupäivä kahden pienen kanssa (tyttö on 2v, aivan ihana pakkaus=))



Tiistaina oltiin poikien kanssa uimassa, oli ihan kivaa, harmi vaan, että Antonin tulee niin helposti kylmä, joten kauaa ei altaassa oltu. Pieni show saattiin aikaan, kun Anton päätti, ettei laita uimahousuja jalkaan, lopulta sain pojalle uikkarit ja päästiin altaaseen. Pukemassa kun oltiin, Anton kävi hurmailemassa erinäisiä tätejä, oli aika haastavaa pukea koko ajan karkailevaa ja kikattelevaa taaperoa, samalla kun koitti pukea itseään ja kaivaa esikolle vaatteita. Onnellisesti päästiin kuitenkin kotiin.



Nukuttelu menee saman kaavan mukaan, Anton ei halua nukkua yhtään missään. Eilen halusi omaan sänkyyn, vaan ei pysynyt siellä, pomppi pois leikkimään kokoajan, meni sänkyyn kun sanoin, mutta tuli heti pois, lopulta koppasin pojun kainaloon ja mentiin meidän sänkyyn kirkumaan (siis A kirkui, minä en) *huokaus* tämä ei lopu koskaan.



Nyt siivoilemaan (yllättävän paljon nämä kaksi saivat sotkettua aamupäivän aikana)



Mareila+Anton

Ihanaa, viikonloppu jo häämöttää. TYöpäivän viimeistä puolituntista viedään tältä päivältä. Pihla voi ihan hyvin, ja on ollut hoidossakin, Itsellä on nyt kurkku kipeänä ja lihakset kolottaa. Saas nähdä, tulenko viikonlopuksi kipeäksi.



Meillä on ollut sikäli tylsä viikko, että mieheni on joutunut tekemään pitkiä päivä, ja eilen minä olin vuorostani illan poissa. (Lukemassa kirjastossa tenttiin, näin työn ohella opiskelen).



Mutta eilen oli kuitenkin saatu hyvää aikaan ;=) Appivanhempani vievät meidän koko perheen Kreikkaan ja nyt on matka varattu. Ajatelkaa, joku maksaa meidät matkalle ja on vielä mukana auttelemassa lasten hoidossa jne. Hotellistamme on niin mojovat maisemat merelle, että matkakuume iskee jo nyt, vaikka heinäkuussa vasta lähdetään. Emme ole lasten kanssa suuremmin matkustelleet ulkomailla (esikon kanssa Legoland ja koko perheen voimin Ruotsi), mutta nyt on jotenkin sopiva hetki lähteä nauttimaan auringosta, merestä ja hyvästä ruuasta. Ajatus antaa voimia arkeen!



Vaan ihanalta se näyttää ja tuntuu tämä talvikin. Ulkon aon sopiva pakkanen ja aurinko paistaa. Taidanpa lähteä hakemaan lapsia hoidosta jo vähän etuajassa. Mukavia viikon loppupäiviä kaikille!



Lyle

Lyle: viimeviikolla kertomasi amppariepisodi oli tosi herttainen. Se on tosi jännä, mitkä asiat ovat näille pienille aivan valtavan suuria asioita!



Pelkoja: Helvi pelkää pimeää, ei uskalla mennä pimeään huoneeseen, ennenkuin olen sytyttänyt valot - paitsi jos on joku tosi kiva juttu mielessä, jolloin mennään koko talo ympäri!



Helvin unet ovat alkaneet taas vaatia vierellä makaamisen, mutta ehkä kaikesta tapahtuneesta johtuen se on ihan ymmärrettävää. Koetan kuitenkin kuun vaihteessa tehtyämme muuton (kunnan rivitalokaksio - kuinka ikinä mahdumme sinne????) opettaa taas siihen, että voin sängyn vieressä kirjoitella tietokoneella, ehtisi edes jotain juttuja tehdä illan aikana.



Puheesta: Helvi selostaa ihan kaikkea - ja koko ajan. Hauskinta on se, että hän ilmeisesti ei saa tarpeeksi huomiota kiukkuitkullaan, koska silloin itkun lomassa toteaa merkitsevästi " Helvi itkee" ja kun vastaan " Älä itke enää" , niin vastaus kuuluu: " Helvi ei itke enää. Helvi nauraa."



Päinvastoin-ärripurri löytyy sitten täältäkin. Sanon mitä tahansa, niin päinvastoin tehdään. Viime yönä Helvi herätessään yöllä totesi painokkaasti: " Ei pää tyynyyn!" (sanon aina herätessään vain " pää tyynyyn" ja jatketaan unia). No, yöllä vastasin sitten, että älä laitakaan päätä tyynyyn - niin nauraen toinen iski pään alas ja vakuutti vielä " Helvi LAITTAA pää tyynyyn!" . Voihan känkkis!

Sain eilen nukutettua Antonin omaan sänkyyn, sitä tosin edelsi parin tunnin juoksu karjunta hepuli, mutta lopulta oli poika niin väsy, että taipui omaan sänkyyn. Vieressä sai toki istuskella ja silittää, mutta pääasia, että nukahti. Yöllä heräsin, kun Anton tuli iloisesti meidän sänkyyn =)



Käytiin neuvolassa tänään, kaikki oli enemmänkuin hyvin, tosin pikkuinen tuo poika on, painoa oli 10,8 ja rapiat ja pituutta 85. Paino huitelee edelleen siellä -10 käyrällä, mutta oikein hienosti Anton kasvaa omalla käyrällä. Itsekin olen ollut lapsena pieni ja hoikka, joten taitaa Anton periä äiskän geenit kasvussa. Puheenkehitys on ihan hyvää (Antonhan ei paljoa puhu, mutta ihan riittävästi neuvolatädin mielestä)



Eilinen päivä meni mukavasti poikien kanssa touhuillessa, tosin kaupassa Anton sai itku raivarit, kun en antanut lähmiä irtokarkkeja, tyynesti koppasin pojan kainaloon ja kannoin pois. Pikkuisen ärsyttää, kun irtokarkkien on pakko jostain syystä olla tosi alhalla.



Tänään sitten on siivouspäivä, lapsuuden kodissa perjantai oli aina siivouspäivä, ja olen sen näköjään omaksunut oikein hyvin, ihana kyllä aloittaa viikonloppu siistissä kodissa =)



Lyle: Pakko sanoa, että kateeksi käy, olisi ihana päästä jonnekkin lämpimään, vielä jos saisi mukaan lastenhoitajan. Ollaan kyllä mietitty, että lähdettäisiin ehkä syksyllä Portugaliin tai jonnekkin muualle, saas nähdä miten käy.



MugSkap: Hauska tuo Helvin päinvastoin, esikoiselle se toimi jotenkuten vähän aikaan ja Antonille ei vielä ollenkaan.



Nyt siivoilemaan, kun Antonkin on unilla. Oikein mukavaa viikonloppua kaikille =)



Mareila+Anton

On ollut jotenkin uuvuttava viikko enkä ole jaksanut kirjoitella mitään. Pakkasten vuoksi ollaan oltu aika paljon sisätiloissa, ja täytyy sanoa että SEN HUOMAA! Laura on ollut tosi villillä ja kekseliäällä tuulella, ja keksinyt taas useita uusia tapoja tehdä tuhoja... Meillä on mennyt mm. petauspatjan päällinen pesulakuntoon, kun hän yhtenä päivänä tyhjensi kaikessa hiljaisuudessa aurinkovoidepurkkinsa päälleen sekä meidän sänkyyn. Samana päivänä hän mm. kiipesi hoitopöydälle seisomaan, pisti suuhunsa fillarikellarista löytämänsä p*******sen hammasharjan, kiipesi purkamaan piparkakkutaloamme (no, sen aika olisikin ehkä jo ollutkin), oksensi jne. Se ei ollut Elämäni Parhaita Päiviä.



Mutta onneksi päästiin tänään vähän uloskin - toivotaan, että uni nyt maittaisi kunnolla.



Mallulle onnea uuteen kotiin ja jaksamista viimeisiin raskausviikkoihin! Mua jännittää jo nyt, että miten pysyn kasassa ja Lauran perässä vielä nämä kolme kuukautta?!?



Vaakamomin suunnitelmat ovat tosiaan vauhdikkaita! Mutta sullahan taitaakin olla luontainen kyky pitää langat käsissäsi, joten eiköhän toi kaikki hyvin mene!



Amandan " miksi" -kyselyistä tuli mieleen Lauran vastikään löytämä ilmaisu " sen takia" . Hän käyttää sitä paljon, mutta asiayhteys ei aina ole ihan selkee : ). Kamalaa vaan, kun en muista nyt yhtään esimerkkiä! Täytyy tosiaan olla muistiinpanovälineet koko ajan käden ulottuvilla, ettei ne ihanat kielikukkaset haihdu unholaan saman tien!



Harmi Mareila, että teillä on ollut noin takkuista nukuttamisten kanssa. Sympatiaa täältä sulle, toivottavasti pian helpottaa!



Ihana toi Wilhelmiinan kouluunlähtö! Laurakin on monesti lähdössä kauppaan ostamaan " maitoo, eipää, mandikittia (mandariinia) ja sepujia (sipulia)" .



Lyle, hyvältä kuulostaa matkasuunnitelmat (varsinkin kun teillä on niin hienot välit appivanhempien kanssa)! Kuule valpastuin heti, kun kirjoitit että myös opiskelet työn ohella. Miten se onnistuu, siis ihan käytännössä? Kuinka paljon teet opiskeluhommia ja milloin saat luettua? Itse päätin nimittäin taas kerran yrittää myös vähän " täydennyskouluttaa" itseäni avoimessa yliopistossa, ja kirjatentti olisi 17.3. Olen vaan viime aikoina ollut niin väsynyt, että päiväunien aikaan ja myöhään illalla lukemisesta ei ole oikein tullut mitään! Pieni morkkis on päällä, mutta toisaalta tiedän että aikaa on ihan oikeastikin niiiin vähän.



Olen tätä kirjoittaessani saanut töistä useita puheluja koskien sinne lähettämiäni erinäisiä hoitovapaa- ja äitiysvapaapapereita. Olin tehnyt jokaiseen anomukseen jonkinlaisen päivämäärämokan!! Uskomattoman noloa, voi pee. Ja muistan vielä, kun täyttelin niitä papereita tammikuussa. Yritin olla aivan erityisen tarkkana! Kiva.



Mutta ehkä mä nyt menen pois ja avaan sen tenttikirjan! Mukavaa viikonloppua kaikille!

t. Ompunäiti 27+1 ja Laura 9.4.