80 vuotias äitini palauttelee vuosien aikana hänelle ostamiani lahjoja ja haukkuu ne samalla

Vierailija kirjoitti:

Muistisairaus 

Yritän jakaa tavaroitani, viedä kierrätykseen, ilmoittaa roskalavalla.

Vai nyt tämä onkin sitten dementian merkki? Jassoo.  80 v

Pitäisi sittenkin ne "rojuvuoret" jättää?

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan pyytäisin ap:tä pohtimaan hetken, kuinka mukava hän itse on

Niinpä tietysti. Kaikki äidit eivät ole koskaan olleet mitään mukavia ja arvostavia. Jos ap:n äiti on haukkunut lahjat jo heti saadessaan ne kertoo se jotain.. Olisi sitten vain hävittänyt ne aikanaan eikä nyt uudestaan mollaisi lastaan ja pahoittaisi mieltä. Tuskin ne ap:n lahjavalinnat niin metsään ovat menneet mutta on ihmisiä jotka haluavat loukata, varsinkin omia lapsiaan. Ihan ikään liittymättä.

Tuo vertaus vanhuksista lapsina  on hyvä. 

Minulla on äitini kanssa samoja kokemuksia. Olen päättänyt olla menemättä mukaan hänen kiukutteluun ja otan aina hieman etäisyyttä jos hän on huonolla tuulella.

Vanhojen kuluneiden vaatteiden ja lakanoiden antaminen, hän antaa myös tätinsä vanhat 60- luvun pyyhkeet ja pahastuu jos en halua. 

Samaa käytöstä olen huomannut muillakin tutuilla vanhuksilla. Antavat mielellään vanhoja huonokuntoisia vaatteita minulle.

Koska en tarvitse niitä ja he eivät kestä ei sanaa, olen lahjoittanut ne lähimpään kierrätykseen tai roskikseen kunnosta riippuen. 

Kaikki tämä käytös voi olla ihan vain ikään liittyvää; huomiokyky heikkenee, muisti heikkenee, ei ymmärretä nykymaailmaa ja medialukutaito puuttuu ja samalla kyky ymmärtää muita ihmisiä ja tilanteita.

Vierailija kirjoitti:

Oman kuolinsiivouksen voi aloittaa myös siivoamalla kusipäisen vanhemman elämästään minimiin. Kaikkea ei tarvitse sietää. 

Sinut aivan ensimmäiseksi, myös perinnöttömäksi.

Vierailija kirjoitti:

Tuo haukkuminen on luonnekysymyskin. Ihan sama mitä ostetaan , se haukutaan, mutta jos jättää ostamatta siitä vasta huuto syntyykin, kun ei välitetä vanhasta äidistä ollenkaan. Toisesta korvasta ulos tuollainen jos mahdollista, vähemmän tapaamisia jne.

Aikuisen lapsen ei tarvitse toimia katkeran vanhuksen sylkykuppina. Olla kuuntelemassa ketkä kaikki ovat tehneet väärin tätä päivänsädettä kohtaan. Niitä ihmisiä on loputtomiin. Päivänsäde itse on ollut luonnolliset aina äärettömän ihana ihminen. 

Lopetin jossain vaiheessa myös anteeksi pyytämisen. Emme olleet yhteyksissä kuukausiin.

Alkuvaiheessa muistisairaus voi oireilla hyvin pienesti.

Toisaalta entinen kiltimpi ihminen voi katsoa, että nyt on aika sanoa ihmisille asioita suoraan vielä kun kerkiää.

Kokemus on osoittanut myös, että entinen melko suorasukainen persoona vain terävöityy vanhetessaan. Ei jaksa eikä halua enää "käyttäytyä". Lievä masennus voi aiheuttaa, ettei näe hyvää missään. Tytär käy joko liian harvaoin tai liian usein.

Ap myyköön pahan mielen lahjat eteenpäin ja kasvattakoon korvatulpat korviin.

Ap, hautaanko ne antamasi lahjat pitäisi laittaa ? 

Tottakai luonnollisinta on tarjota lahjoittajalle, hänhän ne pannulaput, patakintaat, pussilakanat, kipot, matkamuistot on valinnut oman makunsa mukaan.

Ajatelkaa mikä kähinä kuuskymppisillä, mutsi antoi mun tuoman pussilakanasetin veljen tyttärelle , ois sitä meidän heidikin tarvinnut

Vierailija kirjoitti:

Tuo haukkuminen on luonnekysymyskin. Ihan sama mitä ostetaan , se haukutaan, mutta jos jättää ostamatta siitä vasta huuto syntyykin, kun ei välitetä vanhasta äidistä ollenkaan. Toisesta korvasta ulos tuollainen jos mahdollista, vähemmän tapaamisia jne.

Entä jos kuunneltaisiin toinen toistamme? 

Minäkin otan mieluummin lapset kylään kuin kukkamaljakon. Onneksi tämä on heille selvää.

Välttelevissä kiintymyssuhteissa kannetaan merkityksetöntä rojua toinen toiselleen eikä osata puhua kauniisti ja olla läsnä. Yritetään ostaa rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistisairaus 

 

Yritän jakaa tavaroitani, viedä kierrätykseen, ilmoittaa roskalavalla.

Vai nyt tämä onkin sitten dementian merkki? Jassoo.  80 v

Pitäisi sittenkin ne "rojuvuoret" jättää?

Muista haukkua palauttamiesi lahjojen antajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siivous ja tavararoiden antaminen pois on kovin eri asia kuin saatujen lahjojen haukkuminen. Kaikki vanhukset eivät muutu iän myötä erittäin ikäviksi tyypeiksi. 

-ohis

Eivät kaikki, mutta joillakin tuo kuuluu osana sairauteen, valitettavasti.

Vanhuus ei ole sairaus.

 

Muistihäiriö on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistisairaus 

 

Yritän jakaa tavaroitani, viedä kierrätykseen, ilmoittaa roskalavalla.

Vai nyt tämä onkin sitten dementian merkki? Jassoo.  80 v

Pitäisi sittenkin ne "rojuvuoret" jättää?

Tässä oli puhe siitä, että saadut lahjat haukutaan... mikä on kovin outoa käytöstä. Siivoaminen ja tavaroiden pois antaminen on ok, kunhan et uakota ketään ottamaan mitään pakolla. 

Tarkennan vielä, siis kos vanhus tyhjentää kaappejaan ja ensin tarjoaa josko joku tarvitsee, se on dementiaa?

Siis ollakseni täysjärkisen kirjoissa en saa siivotella pois tavaroitani?  80 v

Vierailija kirjoitti:

Tuo vertaus vanhuksista lapsina  on hyvä. 

Minulla on äitini kanssa samoja kokemuksia. Olen päättänyt olla menemättä mukaan hänen kiukutteluun ja otan aina hieman etäisyyttä jos hän on huonolla tuulella.

Vanhojen kuluneiden vaatteiden ja lakanoiden antaminen, hän antaa myös tätinsä vanhat 60- luvun pyyhkeet ja pahastuu jos en halua. 

Samaa käytöstä olen huomannut muillakin tutuilla vanhuksilla. Antavat mielellään vanhoja huonokuntoisia vaatteita minulle.

Koska en tarvitse niitä ja he eivät kestä ei sanaa, olen lahjoittanut ne lähimpään kierrätykseen tai roskikseen kunnosta riippuen. 

Kaikki tämä käytös voi olla ihan vain ikään liittyvää; huomiokyky heikkenee, muisti heikkenee, ei ymmärretä nykymaailmaa ja medialukutaito puuttuu ja samalla kyky ymmärtää muita ihmisiä ja tilanteita.

Olisiko sitten parempi jättää aivan kaikki kuolinpesän murheeksi ? Aattelepa ite !

Vierailija kirjoitti:

Se minkä olen itse oppinut kun omat vanhemmat on vanhentuneet, on että vanhoja ihmisiä pitää oppia tavallaaan kohtelemaan kuin lapsia, ymmärtämään että se vanhuus itse aiheuttaa monenlaisia muuttuneita näkemyksiä ja käytöksiä, eikä niistä pidä ottaa itseensä, vaan suhtautua samoin kuin lapsen oikkuihin, ymmärtäväisesti. Lapsesta poiketen vanhusta ei kannata kuitenkaan yrittää alkaa kasvattaa tai opettaa, vaan antaa mennä korvasta sisään ja toisesta ulos. 

On muuten myös tosi tavallista, että jossain iässä vanhukset alkaa tehdä ns. kuolinsiivousta. Tämä ei tarkoita todellakaan, etttä kuolema olisi lähiaikoina tulossa, mutta moni alkaa jo miettiä sitä, että mitä tällä kaikella tavaralla enää tekee, ja haluaa keventää tavaramäärää. Minunkin tavarahamsterit vanhempani myivät juuri tuossa 80 korvilla kirpputoreilla kaiken vuosikymmenten aikana haalimansa krääsän, myös toki lahjaksi saatuja juttuja. 

Itse olen vasta muutaman vuoden yli 60v, mutta olen jo vuosia karsinut kotoa kaikkea turhaa. Kysyn lapsilta haluaako joku ja jos ei vien kierrätykseen.  Ei se tavallaan mitään "kuolinsiivousta" ole, mutta en halua, että turha roina jää lasten huoleksi ja toisekseen, en tarvitse noita tavaroita enää. Suurin iosa niistä onkin kotoa pois muutaneiden lasten kamoja. Ovat vaan jättäneet ne  lapsuudenkotiinsa "säilytykseen" :D

Ap:n äiti on jo 80v eli ei ap itsekään  enää ihan nuori voi olla joten luulisi ymmärtävän vanhaa ihmistä. Ja kun ap aloituksessa ihmettelee, miksi vanhaT ihmisET on tuollaisia niin älytöntä yleistää, että KAIKKI vanhat ihmiset on, vaikka se oma äiti onkin. Kaikki 80v ei todellakaan toimi noin. 

Vierailija kirjoitti:

Auta, älä loukkaannu turhasta. Luo kaverelliset suhteet, luovu nöyristelevästä asenteesta, puhumisesi sijaan kuuntele ja toimi, kuten hän toivoo. Ei hän halua loukata vaan haluaa apua kotinsa uudelleenjärjestelyssä.

Vanha voi olla myös huomaamattaan töykeä, eli sanoo kauan ajateltuaan asiaa, liian suoraan, kun ei osaa välttämättä puhua nuorten kanssa, tule ymmärretyksi tai jaksa enää uudelleen selitellä.

Hänhän käy, kuten kaikki tuossa iässä elämäänsä läpi ja puntaroi hyviä ja huonoja elämänvaiheitaan, asumistaan, päätöksiään jne.

Eihän se sinuun välttämättä liity mitenkään, hän vain "ajattelee ääneen". Haluaa vähentää kotinsa esineistöä ja ajattelee, että ehkä sinulla olisi niille käyttöä. Hän kierrättää ja antaa tarpeellista ja käyttökelpoista eteenpäin, jonka sinä voit myös antaa eteenpäin tai viedä kirpputorille tms. Vanhana ei välttämättä jaksa itse etsiä tavaratoreja tai kie

No nyt on kyllä kirjoitettu niin mustaa valkoiseksi, että melkein naurattaisi, jos ei olisi niin ärsyttävää. Mistä sä keksit nuo kaikki puolustelusi?! "tarvii apua kotinsa uudelleen järjestelyssä, ei osaa puhua nuorten kanssa (kun ap kertoo, että on jo aiemmin ollut samanmoinen), antaa tarpeellista ja käyttökelpoista eteenpäin (kun ap kertoo, että on haukkunut lahjat jo ne saadessaan). Voi v***u sanon minä.

Mun äiti on 77 v ja itsekeskeisin ja itsekkäin ihminen, jota olen koskaan tavannut. Pelaa suosikkipeliään mun ja veljeni välillä eli haukkuu vuoron perään toisen toiselle ja pitää yhteyttä vain suosikkiinsa. Tällä hetkellä minä olen epäsuosiossa, kun on suuttunut jostain, mitä on kuullut toiselta mun sanoneen. Ei vaivaudu siis kysymään minulta itseltäni, onko asia totta jne., vaan sen sijaan kertoo, että hänellä ei enää ole kuin yksi lapsi, minä valehtelen ym. Minkälainen äiti tekee noin omalle lapselleen?

Nää 40-luvulla syntyneet vanhemmat on kaikki vissiin joten vinksallaan, niin paljon olen kuullut eri ihmisiltä tuon ikäluokan vanhemmistaan kummia juttuja. Mä olen 50 vuotta olen jatkuvan manipuloinnin kohteena ja hylkäämispelossa. Nyt päätin, että riittää. En enää ota yhteyttä, enkä yritä korjata asiaa, mitä en ole aloittanut alun perinkään. Olkoon näin ja jääköön tähän. Mua ei edes sureta ajatus, että jos hän kuolisi nyt, olisi viimeinen keskustelu jäänyt riidaksi tms., kun sehän ei ole niin. Mun viimeinen keskustelu hänen kanssaan oli oikein mukava. Hän itse sitten sen jälkeen on haukkunut mut. 

Lopeta AP kaikkien lahjojen ostaminen äidillesi, äläkä kommentoi millään tavalla hänen haukkumisiaan. Hiljaisuus ärsyttää näitä itsekeskeisiä marttyyreitä kaikista eniten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistisairaus 

 

Yritän jakaa tavaroitani, viedä kierrätykseen, ilmoittaa roskalavalla.

Vai nyt tämä onkin sitten dementian merkki? Jassoo.  80 v

Pitäisi sittenkin ne "rojuvuoret" jättää?

Tässä oli puhe siitä, että saadut lahjat haukutaan... mikä on kovin outoa käytöstä. Siivoaminen ja tavaroiden pois antaminen on ok, kunhan et uakota ketään ottamaan mitään pakolla. 

Kysyn, sitten ilmoitan roskalavalla, tai vien kierrätykseen tai roskiin.

Dementiani on siis kun  paha kun turha materia menettänyt merkityksensä.

Ensisijaisesti tarjotaan sille joka on turhaa tavaraa tuonut ihmiselle jolla on kaikkea.

Häpeisitte ees kantaessanne vanhustenne nurkkiin lisää tavaraa.

.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai luonnollisinta on tarjota lahjoittajalle, hänhän ne pannulaput, patakintaat, pussilakanat, kipot, matkamuistot on valinnut oman makunsa mukaan.

Ajatelkaa mikä kähinä kuuskymppisillä, mutsi antoi mun tuoman pussilakanasetin veljen tyttärelle , ois sitä meidän heidikin tarvinnut

Pussilakanat on kulutustavaraa. 

Vierailija kirjoitti:

Tottakai luonnollisinta on tarjota lahjoittajalle, hänhän ne pannulaput, patakintaat, pussilakanat, kipot, matkamuistot on valinnut oman makunsa mukaan.

Ajatelkaa mikä kähinä kuuskymppisillä, mutsi antoi mun tuoman pussilakanasetin veljen tyttärelle , ois sitä meidän heidikin tarvinnut

Mistä pussilakanan antanut edes tietää, onko se pussilakana vanhemmalla käytössä vai onko hän lahjoittanut sen jollekin toiselle? En minä mene tutkimaan veljen lasten sänkyjä millaisia lakanoita siellä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta tässä ei ole mitään uutta, sillä on haukkunut lahjoja niitä saadessaankin, mutta mikä näiyä vanhoja ihmisiä vaivaa? Miksi olla näin ilkeä ja jättää itsestänsä lisää ikäviä muistoja?

Herää kyllä kysymys että mikä vika sinussa on, kun olet jatkanut lahjojen antamista vaikka niitä on jo antamisen yhteydessä haukuttu?

Usein näillä lahjojensa haukkujilla on tapana uhriutua, kun lahjoja ei sitten esim. jouluna tule ollenkaan. Eli kaikki vaihtoehdot ovat jotenkin "väärin". Siinä sitten kärvistellään jonkun oikkujen varassa, kunnes lopulta ei enää jaksa. 

Minusta tuo kuulostaa enemmän hankalalta luonteelta, jota ilmenee sekä vanholla että nuorilla. Joillakin vaan on sellainen luonne, että aina ja kaikessa täytyy väittää vastaan sille, jonka kanssa sattuu puhumaan. Se on ärsyttävä piirre, mutta yleensä lähipiiri sietää sitä ja ajattelee, että tuo henkilö nyt vain on sellainen.