80 vuotias äitini palauttelee vuosien aikana hänelle ostamiani lahjoja ja haukkuu ne samalla

On muistisairaus puhjennut, siihen kuuluu ilkeä käytös.

Ilkeä käytös voi ilmetä noin, haukkumalla lapsen ja lapsensa ostamat lahjat.

Älä välitä. Älä myöskään ota niitä lahjoja takaisin, jos et halua. Sano vain, että heitä roskiin.

Muistisairaus vanhus voi käyttäytyä kuin itkupitku raivarin saanut lapsi, siihen voi myös liittyä kiroilua ja posketonta solvaamista.

Älä pahoita mieltäsi vaan ajattele näin, ettet sinä tuolle mitään voi. Sairaus on se mikä siellä taustalla puhuu.

Eikö tarvitse ottaa haukkuja vastaan, vaan poistu paikalta.

Jos haluat jotain lahjaa vielä antaa, niin anna kahvia tai kukkia, ei muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Dementia, tai ehkä oot typerän herkkänahkainen.  Ikäluokastasi moni on krääsäriippuvainen.

Itsekin lienet 60-70 jo, alapa vähentää irtaimistoasi. Sitä äitis tekee, siivoilee perikunnalle.

Äiti pyöräyttänyt aloittajan maailmaan kymmenvuotiaana? Melkoista.

Ties vaikka. Tosin kasikymppinen voi olla iältään mitä tahansa  noin 76-89 väliltä.

Ei voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo haukkuminen on luonnekysymyskin. Ihan sama mitä ostetaan , se haukutaan, mutta jos jättää ostamatta siitä vasta huuto syntyykin, kun ei välitetä vanhasta äidistä ollenkaan. Toisesta korvasta ulos tuollainen jos mahdollista, vähemmän tapaamisia jne.

Entä jos kuunneltaisiin toinen toistamme? 

Minäkin otan mieluummin lapset kylään kuin kukkamaljakon. Onneksi tämä on heille selvää.

Välttelevissä kiintymyssuhteissa kannetaan merkityksetöntä rojua toinen toiselleen eikä osata puhua kauniisti ja olla läsnä. Yritetään ostaa rakkautta.

Itselleen nämä vanhalle ihmiselle tavaraa kantavat ostavat,  kyllä mimä äitiäni muistan.

Minusta paljon ihanampaa kun joku pyytää jonnekin retkelle, kahdella käynyt tänä kesänäkin.  Mutta jos ei ole halua, napataan joku turha pytty.  Sit kun se äiti kuolee haukutaan miten se kaikkea hillosi kaapissaan.

Meillä ei aineellisia lahjoja anneta, kaikki taloudellisesti voimme hyvin ja kaikilla on kaikkea 

Tuolle ylempänä kirjoittaneelle, lainaus ei onnistu.

Koko perhe juoruilee ja haukkuu selän takana, sitä saa mitä tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Kerro hänelle, että saa vapaasti heittää epämieluisat lahjat suoraan roskiin ja ettet tarvitse niistä palautetta.

Ja luonto kiittää.

Vierailija kirjoitti:

Onko ap se sama joka teki eilen kaksi aloitusta 80-vuotiaasta tädistään? Nyt täti on muuttunut äidiksi.

Oma äitini osasi pilata antamisen ilon sanomalla aina että mitä sinä nyt menit ostamaan, ei olisi tarvinnut. En sitten enää ostanut hänelle mitään syntymäpäiväksi, jouluksi tai äitienpäiväksi.

 

Oma äiti ja anoppi sanovat myös noin. Anoppi on jopa kaivellut rahapussien esille, kysynyt mitä lahja on maksanut ja sanonut, että hän antaa siitä rahat. Muutaman kerran ollaan miehen kanssa lähdetty kotiin viemämme lahja kainalossa, kun anopille ei ole kelvannut. Nykyisin mies vie korkeitaan kukan ja kahvipaketin, niistä ei tule tuollaista vääntöä.

Tutulta kuulostaa täälläkin. Kärttyisä itsekeskeinen marttyyri äitinä- joskus yritin ostaa huomiota, nyt olen vetänyt rajat. En suostu enää mitätöitäväksi, nälvittäväksi enkä liioin tarvitse vanhusta mihinkään. En ole tavannut kuukausiin, en liioin soittele. Isäni on kuollut eli hänkään ei ole kuulemassa miten tytär on mitätön kun vanhuksen hylkää. 

Narsistisesti käyttäytyvää äitiä en ole valinnut, ei ole minun syytäni että joutui menemään pakkonaimisiin kun huomasi odottavansa minua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan pyytäisin ap:tä pohtimaan hetken, kuinka mukava hän itse on

Niinpä tietysti. Kaikki äidit eivät ole koskaan olleet mitään mukavia ja arvostavia. Jos ap:n äiti on haukkunut lahjat jo heti saadessaan ne kertoo se jotain.. Olisi sitten vain hävittänyt ne aikanaan eikä nyt uudestaan mollaisi lastaan ja pahoittaisi mieltä. Tuskin ne ap:n lahjavalinnat niin metsään ovat menneet mutta on ihmisiä jotka haluavat loukata, varsinkin omia lapsiaan. Ihan ikään liittymättä.

Miksi ap on niitä lahjoja sitten vaan ostanut, jos kerran ne on aina haukuttu? Itse en ostaisi edes äidilleni mitään lahjoja, jos kerran toinen ei niitä halua  ja haukkuu hankitut. 

Täällä ainakin aina ollaan sitä mieltä, että sillä pahamaineisella anopilla ei ole mitään oikeutta tupauttaa niitä typeriä lahjoja jatkuvasti, vaikka miniä ei niitä halua :D Suoraan roskiinhan ne täällä kehoitetaan laittamaankin. Ehkä ap:n äidin olisi tosiaan kannattanut laittaa lahjat suoraan roskiin. (mutta onhan se epäeettistä toimintaa laitta uutta tavaraa roskiin. Ei  siis lahjoja, jos toinen ei niitä halua ja ne toistuvasti haukkuu. Johan tuon sanoo järkikin)

Harva vanhempi ihminen edes haluaa lahjoja tai ainakaan sellaisia jotka jää nurkkiin pyörimään. 

Me hankittiin vanhemmille vain syötäviä tai muuten sellaisia lahjoja, jotka ei mitenkään jääneet krääsksi vahhojen ihmisten nurkkiin.  Harva yli 50v tarvitsee enää mitään tavaralahjaa. Jos lahjan haluaa antaa se on lahjakortti parturiin/syömään/jalkahoitoon tms josta tietää, että lahjan saaja sen käyttää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta tässä ei ole mitään uutta, sillä on haukkunut lahjoja niitä saadessaankin, mutta mikä näiyä vanhoja ihmisiä vaivaa? Miksi olla näin ilkeä ja jättää itsestänsä lisää ikäviä muistoja?

Herää kyllä kysymys että mikä vika sinussa on, kun olet jatkanut lahjojen antamista vaikka niitä on jo antamisen yhteydessä haukuttu?

 

Itse ihmettelen, miksi kukaan antaa lahjoja vanhemmilleen? Yleensähän niillä on parempi taloudellinen tilanne, joten voivat ostaa itse mitä tarvitsevat. Aika älytöntä ostaa rahalla lahja vanhemmille, joten ne säästävät sen rahan mitä eivät itse käytä, tililleen, ja sinä maksat siitä sitten perintöverot. 

TÄmä voi pitää paikkansa jos vanhemmat ovat boomereita, mutta yllättävän harvoin silloin, kun vanhemmat ovat suuria i

Viisikymppinen poikani ihmettelee käydessään, jos jääkaapissa on vain vähän syötävää.  Pienituloisessa yhden hengen taloudessa ei kannata ostella ylimääräisiä ruokia, joita ei ehdi syödä tarpeeksi nopeasti.  Hänellä on edellämanittu hyvä palkka, jonka lähellekään en koskaan päässyt ollessani työelämässä. Esim. ulkona syöminen tuntuu olevan hänen alallaan toimiville normaalia. Itse pidin sellaista ylellisyytenä, johon ei ole ollut varaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siivous ja tavararoiden antaminen pois on kovin eri asia kuin saatujen lahjojen haukkuminen. Kaikki vanhukset eivät muutu iän myötä erittäin ikäviksi tyypeiksi. 

-ohis

Eivät kaikki, mutta joillakin tuo kuuluu osana sairauteen, valitettavasti.

Vanhuus ei ole sairaus.

 

Muistihäiriö on.

Sellaisesta aloittaja ei puhunut yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai luonnollisinta on tarjota lahjoittajalle, hänhän ne pannulaput, patakintaat, pussilakanat, kipot, matkamuistot on valinnut oman makunsa mukaan.

Ajatelkaa mikä kähinä kuuskymppisillä, mutsi antoi mun tuoman pussilakanasetin veljen tyttärelle , ois sitä meidän heidikin tarvinnut

Pussilakanat on kulutustavaraa. 

Mutta jos niitä on 20 niin kuolema tulee ennenkuin  kuluvat puhki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta tässä ei ole mitään uutta, sillä on haukkunut lahjoja niitä saadessaankin, mutta mikä näiyä vanhoja ihmisiä vaivaa? Miksi olla näin ilkeä ja jättää itsestänsä lisää ikäviä muistoja?

Herää kyllä kysymys että mikä vika sinussa on, kun olet jatkanut lahjojen antamista vaikka niitä on jo antamisen yhteydessä haukuttu?

Usein näillä lahjojensa haukkujilla on tapana uhriutua, kun lahjoja ei sitten esim. jouluna tule ollenkaan. Eli kaikki vaihtoehdot ovat jotenkin "väärin". Siinä sitten kärvistellään jonkun oikkujen varassa, kunnes lopulta ei enää jaksa. 

Minusta tuo kuulostaa enemmän hankalalta luonteelta, jota ilmenee sekä vanholla että nuorilla. Joillakin vaan on sellainen luonne, että aina ja kaikessa täytyy väittää vastaan sille, jonka kanssa sattuu puhuma

Persoonallisuushäiriö, joka vain pahenee iän myötä. Tällainen ikuinen "ymmärtäminen" on äärettömän raskasta niille ymmärtäjille itselleen. Paskaa käytöstä ei tarvitse sietää loputtomiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai luonnollisinta on tarjota lahjoittajalle, hänhän ne pannulaput, patakintaat, pussilakanat, kipot, matkamuistot on valinnut oman makunsa mukaan.

Ajatelkaa mikä kähinä kuuskymppisillä, mutsi antoi mun tuoman pussilakanasetin veljen tyttärelle , ois sitä meidän heidikin tarvinnut

Pussilakanat on kulutustavaraa. 

 

Mutta jos niitä on 20 niin kuolema tulee ennenkuin  kuluvat puhki.

Vie Uffiin, kierrätyskeskukseen tai revi siivousräteiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ap se sama joka teki eilen kaksi aloitusta 80-vuotiaasta tädistään? Nyt täti on muuttunut äidiksi.

Oma äitini osasi pilata antamisen ilon sanomalla aina että mitä sinä nyt menit ostamaan, ei olisi tarvinnut. En sitten enää ostanut hänelle mitään syntymäpäiväksi, jouluksi tai äitienpäiväksi.

 

Oma äiti ja anoppi sanovat myös noin. Anoppi on jopa kaivellut rahapussien esille, kysynyt mitä lahja on maksanut ja sanonut, että hän antaa siitä rahat. Muutaman kerran ollaan miehen kanssa lähdetty kotiin viemämme lahja kainalossa, kun anopille ei ole kelvannut. Nykyisin mies vie korkeitaan kukan ja kahvipaketin, niistä ei tule tuollaista vääntöä.

Viimein tekin opitte,  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai luonnollisinta on tarjota lahjoittajalle, hänhän ne pannulaput, patakintaat, pussilakanat, kipot, matkamuistot on valinnut oman makunsa mukaan.

Ajatelkaa mikä kähinä kuuskymppisillä, mutsi antoi mun tuoman pussilakanasetin veljen tyttärelle , ois sitä meidän heidikin tarvinnut

Pussilakanat on kulutustavaraa. 

Niin on, mutta jos niitä on niin paljon että uudet on paketissa kuten eräskin äitiään vihaava kertoi.  Mitäs niitä on kantanut.

Ja varmaan raivostuisi jos äiti antaisi sisaruksen lapsille niitä, hänen "rakkaudella" valitsemiaan.

Montako pussilakanaa minä, 80 v tarvitsen? Jos tarvitsen menen kauppaan ja valitsen mieleiseni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta tässä ei ole mitään uutta, sillä on haukkunut lahjoja niitä saadessaankin, mutta mikä näiyä vanhoja ihmisiä vaivaa? Miksi olla näin ilkeä ja jättää itsestänsä lisää ikäviä muistoja?

Herää kyllä kysymys että mikä vika sinussa on, kun olet jatkanut lahjojen antamista vaikka niitä on jo antamisen yhteydessä haukuttu?

Usein näillä lahjojensa haukkujilla on tapana uhriutua, kun lahjoja ei sitten esim. jouluna tule ollenkaan. Eli kaikki vaihtoehdot ovat jotenkin "väärin". Siinä sitten kärvistellään jonkun oikkujen varassa, kunnes lopulta ei enää jaksa. 

Minusta tuo kuulostaa enemmän hankalalta luonteelta, jota ilmenee sekä vanholla että nuorilla. Joillakin vaan on sellainen luonne, että aina ja kaikessa täytyy

Ap vaikuttaa aika vaikealle luonteelle

Toistan kymmenen kerran:  miksi kannatte roinaa äidillenne ettekä edes pyynnöstä vie pois, nuoremmaksenne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistisairaus 

 

Yritän jakaa tavaroitani, viedä kierrätykseen, ilmoittaa roskalavalla.

Vai nyt tämä onkin sitten dementian merkki? Jassoo.  80 v

Pitäisi sittenkin ne "rojuvuoret" jättää?

No, jos rähiset samalla kun jaat, voi herättää vastapuolellakin vähintään hiljaista agressiota.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä kantaa vanhuksilke tavaraa? Kielsin jo vuosia sitten ja mulla on fiksut lapset. En tarvitse tavaraa nurkkiini.

Tehän ette vie niitä äidillenne vaan kulissiksi, olen minä hyvä ihminen 

 

Tai siis mieluummin voi viedä jotakin, mitä vanhus tarvitsee. Sitä voi reilusti kysyä. Sellaista, mille on käyttöä ja mikä ei jää nurkkiin keräämään pölyä. Esim. pesuainepakkaukset,, jauhopussi (usein 2 kg pakkaus) ja perunapussi ovat painavia kantaa kotiin kaupasta.

Olen vasta 40+, mutta jotenkin omassa lapsuudessani ja nuoruudessani sain kuvan, että vanhat ihmiset on leppoisia ja ystävällisiä. Eivät enää jaksa hötkyillä ja ovat oppineet ymmärtämään elämän erilaisia vaiheita, vaikka joskus puhuisivatkin suoraan mielipiteitään. Koska vanhuksista tuli aggressiivisia ja katkeria?