80 vuotias äitini palauttelee vuosien aikana hänelle ostamiani lahjoja ja haukkuu ne samalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siivous ja tavararoiden antaminen pois on kovin eri asia kuin saatujen lahjojen haukkuminen. Kaikki vanhukset eivät muutu iän myötä erittäin ikäviksi tyypeiksi. 

-ohis

Eivät kaikki, mutta joillakin tuo kuuluu osana sairauteen, valitettavasti.

Vanhuus ei ole sairaus.

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Geriatria

Niin? Vanhuksilla voi olla sairauksia. Itsessään vanhuus ei ole sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta tässä ei ole mitään uutta, sillä on haukkunut lahjoja niitä saadessaankin, mutta mikä näiyä vanhoja ihmisiä vaivaa? Miksi olla näin ilkeä ja jättää itsestänsä lisää ikäviä muistoja?

Herää kyllä kysymys että mikä vika sinussa on, kun olet jatkanut lahjojen antamista vaikka niitä on jo antamisen yhteydessä haukuttu?

Usein näillä lahjojensa haukkujilla on tapana uhriutua, kun lahjoja ei sitten esim. jouluna tule ollenkaan. Eli kaikki vaihtoehdot ovat jotenkin "väärin". Siinä sitten kärvistellään jonkun oikkujen varassa, kunnes lopulta ei enää jaksa. 

Olen edellinen.

Ja minulla on edelleenkin ihmetystä: mikä vika on ihmisessä, joka pitää kaiken maailman uhriutujiin yhteyttä eikä opi toistuvista tilanteista mitään?

Olen minäkin virheitä tehnyt elämässäni, isojakin, mutta olen kyllä pyrkinyt välttämään saman virheen toistamista kovin moneen kertaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se minkä olen itse oppinut kun omat vanhemmat on vanhentuneet, on että vanhoja ihmisiä pitää oppia tavallaaan kohtelemaan kuin lapsia, ymmärtämään että se vanhuus itse aiheuttaa monenlaisia muuttuneita näkemyksiä ja käytöksiä, eikä niistä pidä ottaa itseensä.

AP on melkoinen kakara, vaikka ikää ilmeisesti jo työeläkkeeseen oikeuttava määrä.

Kaikkia ei romun paljous tee onnelliseksi vaan pikemminkin ahdistaa. Siksi ruoppaan jo, vaikken vielä ole kuuttakymmentäkään. Iän myötä tila ja tavaran tarve vielä vähenee.

Suosittelen kierrätyskeskusta. Sieltä voi hamsterit sitten halutessaan kantaa rojua kotiinsa.

Tosin sieltä myös opiskelija löytää perusasiat kotiinsa edullisesti.

Kuoleman lähestyessä tunnevammaiset suomalaiset tyrkyttää lahjat takaisin antajille, kun ikinä ei ole opittu kauniisti kohtelemaan toisiaan. Ap:llä erittäin selvästi sama ongelma kuin äidillään.

Dementoituminen ei ole mikään tahdon asia. Käytösoireet ovat seurausta sairaudesta. Dementikolta ei voi siis odottaa täysin järkevää/aikuismaista suhtautumista tai käytöstä, hyviä tapoja jne. kuten tuossa edellä joku oletti.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta tässä ei ole mitään uutta, sillä on haukkunut lahjoja niitä saadessaankin, mutta mikä näiyä vanhoja ihmisiä vaivaa? Miksi olla näin ilkeä ja jättää itsestänsä lisää ikäviä muistoja?

Herää kyllä kysymys että mikä vika sinussa on, kun olet jatkanut lahjojen antamista vaikka niitä on jo antamisen yhteydessä haukuttu?

Lahjojen haukkumista harrastavat kyllä kaiken ikäiset, ei vanhukset ole ainut ryhmä. 

Ei tarvitse lukea kuin joulu- ja häälahjakeskusteluja. Erityisesti anoppien antamat lahjat miniälle ja lastenlapsille on aina huonoja ja roinaa. Samoin kummien antamat lahjat kummilapsille, ainakin vanhempien mielestä. 

Miksi vanhat olisisi tästä poikkeus, jos koko ikänsä on haukkunut saamiaan lahjoja. 

Vai ajatellaanko vain itsellä olevan hyvä tuulitaju ja maku, jota muilla ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta tässä ei ole mitään uutta, sillä on haukkunut lahjoja niitä saadessaankin, mutta mikä näiyä vanhoja ihmisiä vaivaa? Miksi olla näin ilkeä ja jättää itsestänsä lisää ikäviä muistoja?

Herää kyllä kysymys että mikä vika sinussa on, kun olet jatkanut lahjojen antamista vaikka niitä on jo antamisen yhteydessä haukuttu?

 

Itse ihmettelen, miksi kukaan antaa lahjoja vanhemmilleen? Yleensähän niillä on parempi taloudellinen tilanne, joten voivat ostaa itse mitä tarvitsevat. Aika älytöntä ostaa rahalla lahja vanhemmille, joten ne säästävät sen rahan mitä eivät itse käytä, tililleen, ja sinä maksat siitä sitten perintöverot. 

TÄmä voi pitää paikkansa jos vanhemmat ovat boomereita, mutta yllättävän harvoin silloin, kun vanhemmat ovat suuria i

Monella 40-luvulla syntyneellä on ollut ihan opiskeltu ammatti ja erittäin pitkät työsuhteet. Sairaanhoitaja äitini ja insinööri isäni olvat varakkaita. Kävivät töissä ja sijoittivat. 

Vierailija kirjoitti:

Dementia, tai ehkä oot typerän herkkänahkainen.  Ikäluokastasi moni on krääsäriippuvainen.

Itsekin lienet 60-70 jo, alapa vähentää irtaimistoasi. Sitä äitis tekee, siivoilee perikunnalle.

Äiti pyöräyttänyt aloittajan maailmaan kymmenvuotiaana? Melkoista.

Tuo haukkuminen on luonnekysymyskin. Ihan sama mitä ostetaan , se haukutaan, mutta jos jättää ostamatta siitä vasta huuto syntyykin, kun ei välitetä vanhasta äidistä ollenkaan. Toisesta korvasta ulos tuollainen jos mahdollista, vähemmän tapaamisia jne.

Omat vanhempani ovat olleet aina kusipäitä, mt-ongelmaisia juoppoja ja luonnehäiriöisiä. Ei ne siitä iän myötä mihinkään muutu. Kunnon paskakasat ois niiden molempien jäljiltä luvassa, mutta luovun perinnöstä kun tieto kuolemasta tulee. En todellakaan käytä aikaani noihin ihmisiin enää. Niin vastenmielistä tekivät elämästäni lapsena ja sen jälkeenkin ovat olleet vain rahojeni perässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta tässä ei ole mitään uutta, sillä on haukkunut lahjoja niitä saadessaankin, mutta mikä näiyä vanhoja ihmisiä vaivaa? Miksi olla näin ilkeä ja jättää itsestänsä lisää ikäviä muistoja?

Herää kyllä kysymys että mikä vika sinussa on, kun olet jatkanut lahjojen antamista vaikka niitä on jo antamisen yhteydessä haukuttu?

Lahjojen haukkumista harrastavat kyllä kaiken ikäiset, ei vanhukset ole ainut ryhmä. 

Ei tarvitse lukea kuin joulu- ja häälahjakeskusteluja. Erityisesti anoppien antamat lahjat miniälle ja lastenlapsille on aina huonoja ja roinaa. Samoin kummien antamat lahjat kummilapsille, ainakin vanhempien mielestä. 

Miksi vanhat olisisi tästä poikkeus, jos koko ikänsä on haukkunut saamiaan lahjoja. 

Vai ajatellaanko vain itsellä olevan hyvä tuulitaju ja maku, jota muilla ei ole. 

Harvempi haukkuu lahjojaan päin näköä tai pitkin sukua. En ole itse törmännyt tällaiseen käytökseen muiden kohdalla paitsi oman äitini. Toki en osta hänelle enää mitään. 

Opettele käyttäytymään äiyiäsi kohtaan, ap. Teillä kummallakin puristaa katkera marttyyrin sädekehä päätä.

Äitisi elämä on lopuillaan. Hän jakaa perintöä. Ota vastaan kaikkki se arvokas, minkä olet hänelle antanut. Heh :D

Muistisairaus 

Vierailija kirjoitti:

Aika monella on tuossa iässä dementiaa, mikä voi joko muuttaa luonnetta, tai sitten vahvistaa niitä entisiä luonteenpiirteitä, kun suodattimet katoaa.

Kaikilla ei kuitenkaan ole dementiaa. Meidän mamma oli ollut ikänsä kipakkaa sorttia, ja vanhana antoi palaa ihan huolella, kun oli jo tarpeeksi kauan katsellut jälkeläisensä ja muitten touhuja, joista valtaosaa piti järjettömänä. Hän oli laputtanut saamansa lahjat, merkannut, keneltä oli ne saanut, " ettei sitten kuolinpesää raivatessa tarvitse kinastella."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Dementia, tai ehkä oot typerän herkkänahkainen.  Ikäluokastasi moni on krääsäriippuvainen.

Itsekin lienet 60-70 jo, alapa vähentää irtaimistoasi. Sitä äitis tekee, siivoilee perikunnalle.

Äiti pyöräyttänyt aloittajan maailmaan kymmenvuotiaana? Melkoista.

Ties vaikka. Tosin kasikymppinen voi olla iältään mitä tahansa  noin 76-89 väliltä.

Meillä ei ole vuosiin , 15-20 vuotta) vaihdettu lahjoja, kirjat lainaan kirjastosta, en halua niitä yhtään lisää, nehän on ongelmajätettä nykyisin. Kukan voivat joskus tuoda, itse vien merkkipäivänä ehkä ruusun sankarille.

Lastenlapsille annan joulurahan, se on siinä.  Jokainen ostaa karkkinsa (eivät syö) ja viininsä ja sukkansa itse. ( Olen 80.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se minkä olen itse oppinut kun omat vanhemmat on vanhentuneet, on että vanhoja ihmisiä pitää oppia tavallaaan kohtelemaan kuin lapsia, ymmärtämään että se vanhuus itse aiheuttaa monenlaisia muuttuneita näkemyksiä ja käytöksiä, eikä niistä pidä ottaa itseensä.

AP on melkoinen kakara, vaikka ikää ilmeisesti jo työeläkkeeseen oikeuttava määrä.

Kaikkia ei romun paljous tee onnelliseksi vaan pikemminkin ahdistaa. Siksi ruoppaan jo, vaikken vielä ole kuuttakymmentäkään. Iän myötä tila ja tavaran tarve vielä vähenee.

Suosittelen kierrätyskeskusta. Sieltä voi hamsterit sitten halutessaan kantaa rojua kotiinsa.

Tosin sieltä myös opiskelija löytää perusasiat kotiinsa edullisesti.

Kuoleman lähestyessä tunnevammaiset suomalaiset tyrkyttää lahjat takaisin antajille, kun

Ap saattaa kytätä, onko hänen antamansa krääsä näyttävästi esillä. Voi olla turvallisinta antaa ne takaisin eli ei mikään tunnevamma.  Vai mikä poru siitä seuraisi, jos rojun hävittäisi? "Ilkeä 80v äitini vei antamani lahjat kierrätykseen / heitti antamani lahjat sekajätteeseen"

Onko ap se sama joka teki eilen kaksi aloitusta 80-vuotiaasta tädistään? Nyt täti on muuttunut äidiksi.

Oma äitini osasi pilata antamisen ilon sanomalla aina että mitä sinä nyt menit ostamaan, ei olisi tarvinnut. En sitten enää ostanut hänelle mitään syntymäpäiväksi, jouluksi tai äitienpäiväksi.

Sinun ja äitisi välinen asia. Vuorovaikutusongelma, myös tunne-elämän ongelma. Koeta olla sovussa äitisi kanssa. Hyvin outoa, ettette osaa rakkautta toisillenne osoittaa kuin jollain Iittalan pytyillä.

Kokeilepa halata äitiäsi kerrankin. Häntä saattaa kuolema pelottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Auta, älä loukkaannu turhasta. Luo kaverelliset suhteet, luovu nöyristelevästä asenteesta, puhumisesi sijaan kuuntele ja toimi, kuten hän toivoo. Ei hän halua loukata vaan haluaa apua kotinsa uudelleenjärjestelyssä.

Vanha voi olla myös huomaamattaan töykeä, eli sanoo kauan ajateltuaan asiaa, liian suoraan, kun ei osaa välttämättä puhua nuorten kanssa, tule ymmärretyksi tai jaksa enää uudelleen selitellä.

Hänhän käy, kuten kaikki tuossa iässä elämäänsä läpi ja puntaroi hyviä ja huonoja elämänvaiheitaan, asumistaan, päätöksiään jne.

Eihän se sinuun välttämättä liity mitenkään, hän vain "ajattelee ääneen". Haluaa vähentää kotinsa esineistöä ja ajattelee, että ehkä sinulla olisi niille käyttöä. Hän kierrättää ja antaa tarpeellista ja käyttökelpoista eteenpäin, jonka sinä voit myös antaa eteenpäin tai viedä kirpputorille tms. Vanhana ei välttämättä jaksa itse etsiä tavaratoreja tai kie

Ikä ei ole tekosyy huonoille käytöstavoille. Vanhemmalle voi sanoa ihan napakasti takaisin, että jos meno ei muutu, pidetään taukoa yhteydenpidossa. Kaikille ei tule muistisairauksia, joskus syy on vain ilkeä luonne. Sellaista ei tarvitse sietää.

Vierailija kirjoitti:

Ehkei tahallaan. Ehkä ikä tekee joskus tepposia tai joku muu. Jos pettyi johonkin aiemmin tai koki ettei kuunneltu, ja se purkautuu näin. Mutta älä nyt itseäsi syytä siitä. Parempi antaa olla ja pitää oma etäisyys. Tai siivouksia tehnyt ja työntää tavaraa pois? Ehkä osa kokee että pitää siivota yhtäkkiä kaikkea ja tunkea valokuvat, sun muut kamat lapselle takaisin. 

Eiköhän tuossa ole kyse muistihäiriöstä. Harva ihminen antaa saamansa lahjan takaisin sille, jolta on saanut sen. Hämmästyttää ähinnä se, että hän oli säästänyt saamansa lahjat, joita ap kertoo äidin pitäneen epämieluisina jo silloin, kun lahja annettiin.