80 vuotias äitini palauttelee vuosien aikana hänelle ostamiani lahjoja ja haukkuu ne samalla

Vierailija kirjoitti:

Tuolle ylempänä kirjoittaneelle, lainaus ei onnistu.

Koko perhe juoruilee ja haukkuu selän takana, sitä saa mitä tilaa.

En tiedä, mihin ylempänä kirjoitettuun viittaat, mutta olet siis sitä mieltä, että kaikki ketjussa äitejään kritisoineet ovat jotenkin tilanneet itselleen narsistisen huonosti käyttäytyvän vanhemman? OK, taitaa olla sun tyttäresi yksi ketjuun osallistuneista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuolle ylempänä kirjoittaneelle, lainaus ei onnistu.

Koko perhe juoruilee ja haukkuu selän takana, sitä saa mitä tilaa.

En tiedä, mihin ylempänä kirjoitettuun viittaat, mutta olet siis sitä mieltä, että kaikki ketjussa äitejään kritisoineet ovat jotenkin tilanneet itselleen narsistisen huonosti käyttäytyvän vanhemman? OK, taitaa olla sun tyttäresi yksi ketjuun osallistuneista.

 

Onneksi mulla on vain 2 poikaa ja mukavat miniät.

Lahjoja ei anneta eikä saada, kukin ostaa mitä tarvitsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ap se sama joka teki eilen kaksi aloitusta 80-vuotiaasta tädistään? Nyt täti on muuttunut äidiksi.

Oma äitini osasi pilata antamisen ilon sanomalla aina että mitä sinä nyt menit ostamaan, ei olisi tarvinnut. En sitten enää ostanut hänelle mitään syntymäpäiväksi, jouluksi tai äitienpäiväksi.

 

Oma äiti ja anoppi sanovat myös noin. Anoppi on jopa kaivellut rahapussien esille, kysynyt mitä lahja on maksanut ja sanonut, että hän antaa siitä rahat. Muutaman kerran ollaan miehen kanssa lähdetty kotiin viemämme lahja kainalossa, kun anopille ei ole kelvannut. Nykyisin mies vie korkeitaan kukan ja kahvipaketin, niistä ei tule tuollaista vääntöä.

Uskokaa nyt jo, ettei vanhat ihmiset halua mitään lahjoja. Ei ainakaan mitään, joka jää nurkkiin pyörimään. Just nuo kukat(jos tykkää kukista) ja joku kaohvipaketti on ok. tai sitten vie kahvipullat mennessään. Ei mitään lahjoja, kun oikesti kukaan ikäihminen ei mitään tarvitse, kaikkea on jo muutenkin liikaa. 

Meillä isä teki selväksi, ettei halua mitään lahjoja ja hänen toivettaan kunnoitettiin. Syntymäpäivät vietettiin joka vuosi ja lahjaksi riitti halaus. Älkää hyvät ihmiset tyrkyttäkö niitä lahjoja vanhoille ihmisille. Sitten itketään, kun ne ei niitä halua ja kieltävät ostamasta.  Ja saa lähteä lahja kainalossa pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta tässä ei ole mitään uutta, sillä on haukkunut lahjoja niitä saadessaankin, mutta mikä näiyä vanhoja ihmisiä vaivaa? Miksi olla näin ilkeä ja jättää itsestänsä lisää ikäviä muistoja?

Herää kyllä kysymys että mikä vika sinussa on, kun olet jatkanut lahjojen antamista vaikka niitä on jo antamisen yhteydessä haukuttu?

Usein näillä lahjojensa haukkujilla on tapana uhriutua, kun lahjoja ei sitten esim. jouluna tule ollenkaan. Eli kaikki vaihtoehdot ovat jotenkin "väärin". Siinä sitten kärvistellään jonkun oikkujen varassa, kunnes lopulta ei enää jaksa. 

Minusta tuo kuulostaa enemmän hankalalta luonteelta, jota ilmenee sekä vanholla että nuorilla. Joillakin vaan on sellainen luonne, että aina ja kaikessa täytyy

Miksi äitien pitäisi loputtomiin ymmärtää jotain roinan  kantajaa joka suurellisesti jouluna ja äitienpäivänä tuo turhaa tavaraa? 

Miksi äitien pitäisi aina vaan hymistellä ja olla lasten mieliksi vaikka tykkäisi siisteistä komeroista eikä välittäisi pölyn kerääjistä hylkyjen päällä.

Miksi ei aikuinen voi uskoa jos äiti sanoo, käykää, älkää tuoko mitään.

Pahimmillaan voi olla että niitä pyttyjä tuodaan, sit oyydetään rahaa uuteen auton, lasten mopoon, Kanarian matkaan jne

Ap, käydessäsi äitisi luona, vietkö hänen roskat ulos ? Samalla voisit ottaa tarjotut aiemmin antamasi lahjat mukaan ja nurkan takana tehdä niille mitä ikinä keksit ? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuolle ylempänä kirjoittaneelle, lainaus ei onnistu.

Koko perhe juoruilee ja haukkuu selän takana, sitä saa mitä tilaa.

En tiedä, mihin ylempänä kirjoitettuun viittaat, mutta olet siis sitä mieltä, että kaikki ketjussa äitejään kritisoineet ovat jotenkin tilanneet itselleen narsistisen huonosti käyttäytyvän vanhemman? OK, taitaa olla sun tyttäresi yksi ketjuun osallistuneista.

 

Viesti 77

Veli ilmeisesti kertonut sisarensa sanomiset äidilleen.

Tuohan on juoruilua ja takana puhumista ja kierre jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistisairaus 

 

Yritän jakaa tavaroitani, viedä kierrätykseen, ilmoittaa roskalavalla.

Vai nyt tämä onkin sitten dementian merkki? Jassoo.  80 v

Pitäisi sittenkin ne "rojuvuoret" jättää?

No, jos rähiset samalla kun jaat, voi herättää vastapuolellakin vähintään hiljaista agressiota.

Kyllä tekis mieli joskus rähistä, ei ,ei viedä mutta älä vaan hävitä sitä kuitenkaan. Syvä huokaus. Tahtovat tapella niistä kuolemani jälkeen, sehän voi olla että niina tahtoisi nikon vaimon valitseman maljakon vaikka kälylle nyt kelpaisikin se takaisin.

Häpeisitte ees.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ap se sama joka teki eilen kaksi aloitusta 80-vuotiaasta tädistään? Nyt täti on muuttunut äidiksi.

Oma äitini osasi pilata antamisen ilon sanomalla aina että mitä sinä nyt menit ostamaan, ei olisi tarvinnut. En sitten enää ostanut hänelle mitään syntymäpäiväksi, jouluksi tai äitienpäiväksi.

 

Oma äiti ja anoppi sanovat myös noin. Anoppi on jopa kaivellut rahapussien esille, kysynyt mitä lahja on maksanut ja sanonut, että hän antaa siitä rahat. Muutaman kerran ollaan miehen kanssa lähdetty kotiin viemämme lahja kainalossa, kun anopille ei ole kelvannut. Nykyisin mies vie korkeitaan kukan ja kahvipaketin, niistä ei tule tuollaista vääntöä.

 

Uskokaa nyt jo, ettei vanhat ihmiset halua mitään lahjoja. Ei ainakaan mitään, joka jää nurkkiin pyörimään.

Äidilläni on ollut ihan koko ikänsä ongelmia saamiensa lahjojen kanssa. Myöskään se ei ole käynyt ettei osta mitään.

Hän itse on ostanut luonnollisesti muille ihan mitä hän itse haluaa. Nykyään kukaan ei osta yhtään mitään. Juhlat vietetään oman perheen kanssa, eikä kärvistelemällä äitien mielialojen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siivous ja tavararoiden antaminen pois on kovin eri asia kuin saatujen lahjojen haukkuminen. Kaikki vanhukset eivät muutu iän myötä erittäin ikäviksi tyypeiksi. 

-ohis

Eivät kaikki, mutta joillakin tuo kuuluu osana sairauteen, valitettavasti.

Vanhuus ei ole sairaus.

Eikä edes sairaus oikeuta kohtelemaan ketään huonosti. Muistisairaan ja mielisairaan kohdalla kontrollin puutteen voi ymmärtää. 

 

Kuitenkin, jos läheiselle haluaa ainoastaan aiheuttaa pahaa mieltä, mitä se vittuileva vanhuskaan siitä ihmissuhteesta saa? Yhtä hyvin tarvittavat asiat voi hoitaa hoitoalan ammattilainen, joka sentään saa palkkaa ja jolle ilkimys ei ehkä kehtaa  näyttää pahimpia puoliaan. 

sanot Ok ja heität silmien edessä roskiin.

Ette halua olla vanhuksillenne apuna? he tahtovat tavaroistaan eroon ja 50-60- vuotiaat eivät auta vaannkiukuttelevat kuin murkut.  Kyll vanhulsen pitää rakastaa tavaraa, etenkin minun tuomiani hänelle ihan turhia tavaroita.  Pyyhkiä pölyjä niistä tai maksaa siivoojalle.

Minylle oli iso lahja kun tyttären kanssa käytiin varastokomero lävitse, vietiin roskiin ja kierrätykseen. Se oli parempi lahja kuin kukat tai kahvipaketti, saati joku kippo.

Vierailija kirjoitti:

Niin, rupeavat tuollaisiksi kun on lähellä mahdollistajat. 

Oma näkemykseni on, että niin kauan kun ihminen on äänioikeutettu ja oikeustoimikelpoinen, sillä on velvollisuus käyttäytyä kuten aikuinen ihminen käyttäytyy. Jos ei ole mitään muistisairautta, ei korkea ikä ole mikään pätevä syy alkaa hankalaksi tai taantua lapseksi. 

Vanhusten on täysin mahdollista olla viisaita, lempeitä ja "kirkastuneita". Ennen näitä olikin enemmän. Jos joku ei ole tahtonut tuollaisia ominaisuuksia itsessään jalostaa, ei muiden tarvitse sitä sietää yhtään sen enempää kuin ketään muutakaan ihmistä.

Ei kognitiiviset muutokset ole tuollainen on/off asia, että joko on muistisairaus jolloin voidaan hyväksyä muuttunutta käytöstä, tai sitten ei ole, jolloin nollatoleranssi. Niitä muutoksia tulee jo kauan ennen kuin useimmat kokee mitään tarvetta hakeutua tutkimuksiin edes, koska arjessa pärjää hyvin vielä. Toinen juttu on eläkkeellä oloon liittyvät psyykkiset jutut, kyllä ne pienemmät elämänpiirit tuppaa nekin vähän ihmistä muuttamaan ja ajattelu voi kapeutua. Tai kun on tavallaan liikaa aikaa, alkaa murehtia kaikenlaista, varsinkin jos on vielä yksinäinen, mutta muutenkin. 

Omat vanhempani eivät ole olleet eivätkä ole pahoja ihmisiä ollenkaan. Mutta jo eläkkeelle jäännistä muutama vuosi sitä alkoi huomata tiettyjä muutoksia, jotka johtuivat lähinnä niistä elämänpiirin muutoksista. Ja lähempänä kahdeksaakymppiä selvästi enemmän neurologisiin muutoksiin liittyviä asioita, varsinkin äidillä. En usko, että hän täyttäisi minkään muistisairauden diagnostisia kriteereitä, selviäisi testeistä kirkkaasti läpi, mutta esim. sellainen sanomisten ja käytösten filtteri on vähän heikentynyt. Ja toki, kyllähän sitä alkuun yritti rajoja laittaa ja että ei noin voi sanoa, tai ei käy, mutta siitä ei seuraa kuin marttyröitymistä ja/tai itkua tms, ei mitään hyvää. Paljon parempi antaa äidin vaan puhua ja ajatella, että tässä puhuu rappeutuneet aivot, ei äiti sellaisena kuin hän aikoinaan oli.

Tämä on loukkaava keskustelu. Jos haluan käydä tavarani läpi olen muuttunut lapseksi ja muistisairaaksi ja ilkeäksi. 80 v

Toisena päivänä rähjäätte äidin/anopin keräämistä tavaroista, ei mitään hävittänyt.

Täällä jotkut mollaavat AP:tä. Täysin turhaan. Oma äitini on reilusti vanhempi, yli 90.  Nyt hän on parin vuoden ajan saanut päähänsä että minä olen häntä auttamassa käydessäni kähveltänyt milloin mitäkin. Kotihoitajatkin sujauttavat reppuunsa milloin mitäkin. On erittäin raskasta kuunnella näitä juttuja. Läheiset ovat sanoneet minulle että älä välitä äiti on sairas. On kuitenkin ihmeellistä että "sairaus" puhkeaa aina minun kohdallani. Ei veljeni.

Asun nykyään toisella paikkakunnalla joten en juuri käy siellä ja soitankin harvemmin. Joku mainitsi täällä halauksen, minun äitiä ei saa edes koskettaa, tai minä en saa, mutta muut saavat. Ei minua lapsenakaan halattu. Nyt on ihanaa kun voin halata lapsiani ja lapsenlapsia ja se on heille mieluista, juoksevat vastaan halaamaan, olet rakas mummi, kommentilla.  Vanhuksen harhat ovat erittäin raskaita ymmärtää.  Yritän vaikka vaikeaa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siivous ja tavararoiden antaminen pois on kovin eri asia kuin saatujen lahjojen haukkuminen. Kaikki vanhukset eivät muutu iän myötä erittäin ikäviksi tyypeiksi. 

-ohis

Eivät kaikki, mutta joillakin tuo kuuluu osana sairauteen, valitettavasti.

Vanhuus ei ole sairaus.

Eikä edes sairaus oikeuta kohtelemaan ketään huonosti. Muistisairaan ja mielisairaan kohdalla kontrollin puutteen voi ymmärtää. 

 

Kuitenkin, jos läheiselle haluaa ainoastaan aiheuttaa pahaa mieltä, mitä se vittuileva vanhuskaan siitä ihmissuhteesta saa? Yhtä hyvin tarvittavat asiat voi hoitaa hoitoalan ammattilainen, joka sentään saa palkkaa ja jolle ilkimys ei ehkä kehtaa  näyttää pahimpia puoliaan. 

Ja sinulla nyt mielikuvitus hurraa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai luonnollisinta on tarjota lahjoittajalle, hänhän ne pannulaput, patakintaat, pussilakanat, kipot, matkamuistot on valinnut oman makunsa mukaan.

Ajatelkaa mikä kähinä kuuskymppisillä, mutsi antoi mun tuoman pussilakanasetin veljen tyttärelle , ois sitä meidän heidikin tarvinnut

Pussilakanat on kulutustavaraa. 

 

Mutta jos niitä on 20 niin kuolema tulee ennenkuin  kuluvat puhki.

Vie Uffiin, kierrätyskeskukseen tai revi siivousräteiksi. 

Uusia pussilakanoita ei kannata repiä siivousräteiksi, kun ei ne edes siihen tarkoituksen käy. Oikeat rätit on parempia. Ja tuossahan ne annettiin kiertoon veljen tytölle, mutt sekään ei siis ollut kommentoijan mielestä oikea ratkaisu. mutta totuus on se, että kun annat lahjan, se on sen jälkeen sen lahjan saajan oma ja hän saa tehdä sille mitä haluaa. Antaa vaikka eteenpäin, mikä onkin järkevintä, jos ei itse tarvii. Kukaan ei tarvitse esim pussilakanoita mieteetömiä määriä kaappeja täyttämään, vaan muutamilla pärjää, joten ylimääräsiset on parasta laittaa heti uutena kieroon.  

Muutenkin täällä vauvalla on ihmeellistä toimintaa, kun jatkuvasti kehoitetaan laittamaan uutta tavaraa roskiin, kun ihmiset väkisin tyrkyttää toisilleen lahjoja, joita ei sitten kukaan halua. Lopettakaa se turhien lahjojen/roinan ostaminen ja luonto kiittää. 

Onko teillä dementia jotka ette pidä äitinne antamista lahjoista tai sanotte äidillenne ikävästi? Dementia voi alkaa jo viiskymppisenä ja nuoremoana 

Tehkää kaikki muten meillä, lahjoja ei vaihdeta.  Ollaan muuten yhdessä.

Hienotunteisempaa olisi lahjoittaa vaikka Kuerräryskeskukselle. Ja osan voi laittaa roskiin.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on loukkaava keskustelu. Jos haluan käydä tavarani läpi olen muuttunut lapseksi ja muistisairaaksi ja ilkeäksi. 80 v

Toisena päivänä rähjäätte äidin/anopin keräämistä tavaroista, ei mitään hävittänyt.

Tavaroiden haukkuminen ei ole ok.

Tavarat voi viedä kierrätykseen tai pistää roskiin. Niin tekevät ihan kaikki, paitsi ne jotka hakevat sieltä kotiinsa lisää tavaraa. 

Vierailija kirjoitti:

Se minkä olen itse oppinut kun omat vanhemmat on vanhentuneet, on että vanhoja ihmisiä pitää oppia tavallaaan kohtelemaan kuin lapsia, ymmärtämään että se vanhuus itse aiheuttaa monenlaisia muuttuneita näkemyksiä ja käytöksiä, eikä niistä pidä ottaa itseensä, vaan suhtautua samoin kuin lapsen oikkuihin, ymmärtäväisesti. Lapsesta poiketen vanhusta ei kannata kuitenkaan yrittää alkaa kasvattaa tai opettaa, vaan antaa mennä korvasta sisään ja toisesta ulos. 

On muuten myös tosi tavallista, että jossain iässä vanhukset alkaa tehdä ns. kuolinsiivousta. Tämä ei tarkoita todellakaan, etttä kuolema olisi lähiaikoina tulossa, mutta moni alkaa jo miettiä sitä, että mitä tällä kaikella tavaralla enää tekee, ja haluaa keventää tavaramäärää. Minunkin tavarahamsterit vanhempani myivät juuri tuossa 80 korvilla kirpputoreilla kaiken vuosikymmenten aikana haalimansa krääsän, myös toki lahjaksi saatuja juttuja. 

Ihan kuin köyhillä suomalaisilla nyt olisi tavaraa niin hirveästi. Konmari on varakas japanilainen jolla on varaa ostaa uutta halujensa mukaan ja heittää vanhat pois. Ei Konmari ole mikään köyhäilijä.