Kivaa opiskelijaelämä hallituksen tiukennusten takia..
Vapaat kämpät opiskelupaikkakunnalla min. 450e, johon tukea saa Kelan mukaan max noin 310e. Ensi vuonna vielä pienenee asumistuki.
Opintoraha 279,-
Jää 140e tai alle vesi, sähkö, netti, puhelin, bussilippu, kotivakuutus, lääkkeet, ruoka..
Ja vielä pitäisi löytää se asunto :/
Kommentit (276)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse opiskelin yliopistossa 1996 - 2001. Muutin yliopistokaupunkiin todella kaukaa, joten sain opiskelija-asuntosäätiön solun. Pieni kuin helvetti, ei puhettakaan mistään isoista yhteisistä tiloista. Pienen pieni vessa suihkulla, keittokomero ja molemmille asukkaille lukittava oma huone. Siinä asuin 2 v ja sitten sain samasta opiskelijatalosta yksiön, 20 m2. Se tuntui luksukselta! Siinä asuin itse asiassa vuoden vielä valmistumisen jälkeen. Jostain syystä silloin sai tehdä niin.
Kesät aina kesätöissä tienaamassa ja muistaakseni kolmantena opiskeluvuonna ja siitä eteenpäin myös viikonlopputyötä siivoojana.
Ei todellakaan eletty herroiksi silloinkaan mutta pärjättiin. Muistan, että varsinkin ensimmäisenä opiskeluvuonna elin todella niukasti. Viimeisenä opiskeluvuonna tein jo omansa alani töitä enkä joutunut ottamaan lainaa.
Minut "pelasti" se, että sain erittäin hal
Minusta tuntuu, että sait paremmat tuet kuten saitkin.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelin 80-luvun loppupuolella, ja vuosikurssillani oli monta, jotka asuivat jonkun mummelin asunnon yhdessä huoneessa vuokralla, kun eivät olleet saaneet muuta asuntoa. Niinkin onnistui.
Ja jotkut vuokrasivat kimpassa vaikka kolmion tai omakotitalon.
Täytyy olla joustavuutta!
Ja sitten mummeli kyttää jokaisen liikkeesi, vessassa käymisesi, vieraasi ym. Kivaa!
No nyt vuonna 2024 opintososiaaliset edut ovat ja tulevat olemaan vielä heikommat kuin vuosina 1996-2001. Myöskään halpoja soluja ei ole enää tarjolla varsinkaan isoissa opiskelijakaupungeissa. (soluhuone maksaa halvimmillaan 300-400€ kapungista riippuen) Miten siis oletat, että opiskelijat tulevat jatkossa pärjäämään, kun et itsekään sanojesi mukaan meinannut pärjätä vuosina 1996-2001 opiskellessasi? Quote.
Maailma on muuttunut. Olen huolissani opiskelijoiden jaksamisesta, sekä henkisesti, että fyysisesti. Silti mielestäni monet opiskelijat odottavat niitä kivasti sisustettuja yksiöitä, eli odotukset monilla, ei kaikilla, elämää kohtaan ovat isommat.
Kun tilanne nyt on tämä, että se tuki laskee, niin mikä sinun viesti nykyopiskelijalle on? Että koska se tuki laskee, niin peiton alle pelkäämään? Että ei kannata edes yrittää, kun nuorilla on niin tiukkaa nykyään?
Minusta tämän ei pitäisi olla se viesti. Ihminen on kautta aikojen keksinyt selviytymiskeinot tiukoissakin paikoissa. Minusta kannataa yrittää ja lähteä opiskelemaan ja opetella sitä elämää. Toiset kauhistuu ja lamaantuu, eikä edes yritä, koska niin paljon kauhistellaan tätä tuen tippumista. Kannataa lähteä opiskelemaan ja rakentamaan sitä omaa elämää, vaikka se tuki laskee. Monet pärjäävät ja nekin, jotka eivät heti onnistu voivat saada apua ja yrittää uudelleen.
Eri
Kyllä aikaisemminkin mukaan mahtui "mahdottomia skenaarioita", kuten niitä, että asuntoa ei yksinkertaisesti saanut. Osa nukkui sukulaisten nurkissa ekat kuukaudet kunnes asunnon sai. Vielä 2010-luvun puolivälissä yksiötä ei edes saanut hakea ellei ollut i) asunut solu- tai kimppakämpässä sitä ennen vähintään 2 vuotta tai ii) ollut maisterivaiheen opiskelija. Se, että asuntoa joutuu odottamaan on normaalia. En ymmärrä tätä asennetta, että kaikki pitäisi saada heti mulle just nyt tai muuten kaikki on päin peetä. Ei varmoja työpaikkojakaan ole ollut noin 15 vuoteen. Varsinkin jokainen yliopisto-opiskelija on finanssikriisin jälkeen ottanut aikamoisen riskin lähtiessään opiskelemaan haluamaansa alaa. Olin itsekin työtön noin 6kk valmistumisen jälkeen, kunnes sain ensimmäisen työpaikkani. 27-vuotiaana olin kuitenkin jo kiinni vakitöissä. Opinnot aloitin 21-vuotiaana. Ihan perus osa-aikahanttihommia tein koko opintojen ajan.
Hallitus sopivasti on leikkaamassa myös opiskelija-asuntojen rakentamisesta. Kaikki mahdollinen tosiaan tehdään, jotta vähävaraisten opiskelu vaikeutuu.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä aikaisemminkin mukaan mahtui "mahdottomia skenaarioita", kuten niitä, että asuntoa ei yksinkertaisesti saanut. Osa nukkui sukulaisten nurkissa ekat kuukaudet kunnes asunnon sai. Vielä 2010-luvun puolivälissä yksiötä ei edes saanut hakea ellei ollut i) asunut solu- tai kimppakämpässä sitä ennen vähintään 2 vuotta tai ii) ollut maisterivaiheen opiskelija. Se, että asuntoa joutuu odottamaan on normaalia. En ymmärrä tätä asennetta, että kaikki pitäisi saada heti mulle just nyt tai muuten kaikki on päin peetä. Ei varmoja työpaikkojakaan ole ollut noin 15 vuoteen. Varsinkin jokainen yliopisto-opiskelija on finanssikriisin jälkeen ottanut aikamoisen riskin lähtiessään opiskelemaan haluamaansa alaa. Olin itsekin työtön noin 6kk valmistumisen jälkeen, kunnes sain ensimmäisen työpaikkani. 27-vuotiaana olin kuitenkin jo kiinni vakitöissä. Opinnot aloitin 21-vuotiaana. Ihan perus osa-aikahanttihommia tein koko opintojen ajan.
Kyseessä siis HOAS. /edellinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-80 luvun alussa kävin koulut. Olisi todella ollut luksusta jos olisi 140 markkaa jäänyt asumisen jälkeen käyttöön. Eikä opiskelija asunnoissa tarvita mitään kotivakuutuksia.
Opiskelija nimenomaan tarvii kotivakuutuksen. Harvalla opiskelijalla on niin paljon säästöjä, että pystyisi esim. varastetun polkupyörän tai hajonneen tietokoneen tilalle ostamaan uuden samantien sen mitenkään vaikuttamatta parin seuraavan kuukauden talouteen. Ja jos vuokralla asuu, niin lähes aina vaaditaan kotivakuutus.
Kotivakuutus on siksi että se on ainoa mikä korvaa vesi tai palovauriot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos yksiö on liian kallis ja soluja ei ole, hommataan kaverin tai useamman kanssa kimppakämppä. Näin toimivat opiskelijat kaikkialla maailmassa ihan yleisesti.
Tämä!
Kimppakämpästä saa Helsingissä pulittaa myös noin sen 300-500€ henkeä kohden. Tulee huomioida myös se tosiasia, että vuokranantaja haluaa luonnollisesti asettaa rajan sille henkilömäärälle, joka asunnossa virallisesti asuu samaan aikaan. Harva vuokrananataja siis suostuu esimerkiksi siihen, että kaksiossa asuu vaikkapa kymmenen henkilöä.
Tälle asettaa jo taloyhtiö rajoitteet, että ei edes vuokranantajasta kiinni. Jos nyt on poru airnbn-vuokraamisesta, niin katsotaan mikä haloo saadaan aikaan kimppakämppäratkaisuista.
Jos on vähän rahaa, silloin opiskellaan jokin lyhyempi tutkinto.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä aikaisemminkin mukaan mahtui "mahdottomia skenaarioita", kuten niitä, että asuntoa ei yksinkertaisesti saanut. Osa nukkui sukulaisten nurkissa ekat kuukaudet kunnes asunnon sai. Vielä 2010-luvun puolivälissä yksiötä ei edes saanut hakea ellei ollut i) asunut solu- tai kimppakämpässä sitä ennen vähintään 2 vuotta tai ii) ollut maisterivaiheen opiskelija. Se, että asuntoa joutuu odottamaan on normaalia. En ymmärrä tätä asennetta, että kaikki pitäisi saada heti mulle just nyt tai muuten kaikki on päin peetä. Ei varmoja työpaikkojakaan ole ollut noin 15 vuoteen. Varsinkin jokainen yliopisto-opiskelija on finanssikriisin jälkeen ottanut aikamoisen riskin lähtiessään opiskelemaan haluamaansa alaa. Olin itsekin työtön noin 6kk valmistumisen jälkeen, kunnes sain ensimmäisen työpaikkani. 27-vuotiaana olin kuitenkin jo kiinni vakitöissä. Opinnot aloitin 21-vuotiaana. Ihan perus osa-aikahanttihommia tein koko opintojen ajan.
Koska asumislisää ei myönnetty kesäkuukausille, osa joutui muuttamaan kesäksi porukoilleen. Ne ketkä eivät saaneet alivuokralaista ollessaan kesät työttömiä, joutuivat luopumaan asunnostaan. Yksi esimerkki lisää "mahdottomasta tilanteesta".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se Niinistökin sanonut jossain haastattelussa sille nuorelle, joka valitteli, että pitää tehdä töitä opiskelun ohella, eikä voi täysipainoisesti keskittyä opiskeluun, että niin sitä kuule tehtiin 60-luvullakin, töitä opintojen ohessa.
Ja sitten opinnot venyvät, tai pahimmassa tapauksessa jäävät kesken! Suo siellä, vetelä täällä!
Tiedätkö, siitäkin selviää, jos opinnot venyy. Minulle aikanaan lukiossa sanottiin, että jollei saa huippu arvosanoja mistään ei tule mitään. Oliko tämä totta? Ei. Tiedän monta joiden opinnot ovat venyneet syystä tai toisesta. Ei ihanne tilanne, mutta elämä on. Miksi niitä piruja pitää maalataan seinille koko ajan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soluun asumaan niin kuin ennen muinoin. 20k opintolainaa ei paljoa paina. Itse otin rahan arvoon verrattuna enemmän ja korkeammalla korkotasolla.
Ei paina, jos on tarjolla työpaikka opintojen jälkeen! Se ei ole enää mikään itsestäänselvyys että töitä saa.
No ei opintolainojen takia isoihin ongelmiin voi joutua, koska ne on sosiaaliturvaa. Käytännössä tarkoittaa just sitä, ettei joudu ongelmiin, jos käy se pahin mahdollinen ja ei pysty velkaa hoitamaan. Opintolainaa ei todellakaan pidä verrata muihin velkoihin sen takia ja se on isoin virhe, kun opintolaina rinnastetaan muihin velkoihin.
Tämähän on pötyä. Opintolainan saa anteeksi vain, jos jää pysysti työkyvyttöksi tai kuolee. Köyhyys, työttömy
No omalla kohdalla tuo opintolainan kanssa on kyllä oltu tosi joustavia, kun on ollut työttömyyttä, sairastelua, varattomuutta... silloin sitä velkaa ei peritä. Jos ei ole maksukykyä, se velka laitetaan hyllylle silloin, on maksuvapautuksia jne. Sairaat voi hakea jopa maksuvapautusta koko lainaan, korkovapaata ja kaikkea mahdollista joustoa on opintolainassa. Eihän se velka mihinkään katoa, mutta hankalissa tilanteissa sen kanssa joustetaan todella paljon. Velkojat on olleet todella joustavia ja ei ole edes yrittäneet saada maksuja, jos ei ole maksukykyä. Mulle on suoraan sanottu, ettei tarvii maksuja hoitaa.
Saat 850e/kk opintolainaa älä itke.
Vierailija kirjoitti:
Nykyopiskelijoilla on huonommat tuet kuin minun ikäluokallani oli 90-luvulla. Sääliksi käy. Sen takia jokaisen vanhemman pitäisi avustaa opiskelevaa lastaan, niin minäkin aion tehdä. Nuoret ikäluokat ovat muutenkin eläkkeiden ja hyvinvointivaltion rahoittajia ja häviäjiä, suuret ikäluokat ovat nettohyötyjiä. Toivottavasti jokainen vanhempi ja isovanhempi, joka vain pystyy, osallistuu jotenkin suvun opiskelijan elinkustannuksiin. Jos on itse köyhä ja tienaa tonnin kuussa, ei tietenkään tarvitse maksaa, mutta jos on vaikka 2000 nettotulot, niin sitten on varaa. Aion esim. itse muuttaa pienempään ja halvempaan asuntoon, jotta voin tukea lapseni opintoja. Minusta on lähtökohtaisesti väärin, että opiskelija saa vähemmän tukea kuin työtön. Eläkkeitä pitäisi leikata tasaveroisuuden vuoksi myös.
N53
Eläkeläiset ja opiskelijat eivät ole missään suhteessa keskenään "tasaveroisia".
Moni kommetoi kuinka 20v sitten sitä ja tätä... Mitä hyötyä siitä on tänään? Itsekin opiskelija, 2 teinin äiti jne. Kun viimeinen aikuiskoulutustukikuukausi on ohi, en saa tuloja mistään, kun katsoo Kelan ehtoja. Että semmoista.
Vierailija kirjoitti:
Saat 850e/kk opintolainaa älä itke.
Entäpä jos muukin sosiaaliturva muutetaan lainaksi? Ajatelkaa, miten pankit ilahtuvat.
Asumislisää (alkaen 2026) ei myöskään tulla myöntämään kesäkuukausille. Korkeakouluopiskelijoiden opintotukea leikattiin vuonna 2017 juuri sillä perusteella, että opiskelijat pääsivät yleisen asumistuen piiriin. Nyt vuonna 2026 ei opintotukea olla kuitenkaan nostamassa vaan itseasiassa opintotuki tulee pysymään vielä vuosia samana inflaatiosta huolimatta, koska indeksijäädytys.
Täällä tuntuu olevan nyt vallalla ajatus, että kun tuki vähenee siihen loppuu elämä. Jos opiskelu pelottaa tässä tilanteessa, niin töihin vain!
Siivousta on varmasti joka paikkakunnalla ja postiakin pääsee ilman tutkintoa jakamaan. Ties mitä muuta. Yleensä kyllä näissä hommissa se opiskelun nälkä kasvaa ja elämän kokemus kertyy, tulee itseluottamusta, että minä pärjään ja selviän. Uskaltaa ottaa askeleen kohti opintoja. Minäkin pelkäsin kotona asuessa, että en selviä opiskelijana. Menin töihin ja sitten kohta opiskelemaan. Tästäkin selvitään!
Vierailija kirjoitti:
Jos on vähän rahaa, silloin opiskellaan jokin lyhyempi tutkinto.
Hallituksen tavoite. Köyhät pois korkeakoulutuksesta. Hyvin sujuu, 10 pistettä.
Kimppakämpästä saa Helsingissä pulittaa myös noin sen 300-500€ henkeä kohden. Tulee huomioida myös se tosiasia, että vuokranantaja haluaa luonnollisesti asettaa rajan sille henkilömäärälle, joka asunnossa virallisesti asuu samaan aikaan. Harva vuokrananataja siis suostuu esimerkiksi siihen, että kaksiossa asuu vaikkapa kymmenen henkilöä.