Kivaa opiskelijaelämä hallituksen tiukennusten takia..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko miettinyt asuntolaa, solukämppää tai kimppakämppää? Joka kaupungissa on jonkun tasoinen paikka missä pääset käyttämään nettiä niin omaa et välttämättä tarvi. Ja ei tee pahaa vaikka kävelisit välillä jonnekin niin se bussilippukaan ei ole pakollinen. Puhelimia saa halvalla ja käytettynä vielä halvemmalla ja halvimmat liittymät on todella halpoja.

Jos katsot vaikka tämän päivän uutiset, niin näet kootusti Suomen opiskelija-Asuntojen tilanteen. Yhtä kämppää kohti voi olla 10 hakijaa ja monet kaupungit ovat vuokranneet 100% opiskelija-asunnoista, vaikka on vasta heinäkuu. Näissä on tosiaan mukana ne solut, joihin on kova tunku. 

Ja ajattelit, että juuri opiskelija pärjää ilman nettiä. Jeps ja kops.. Onko jossain vielä opintomateriaaleja, jotka eivät ole digitaalisia? Tiesitkö muuten, että ne opinnot on nyt saatava määräajassa valmiiksi ja ta

Koululla ja kirjastossa on netti, jos tiukkaa on oikeasti rahasta. Silloin kunnon tiukkaa, hätä keksii keinot, sitten vaan aikataulutetaan se elämä. Tietysti olen samaa mieltä, että netti on aika välttämättömyys nykyään, mutta kaikenlaisia tilanteita voi tulla vastaan.

Opiskelija-asunto tilanne on haastava isoissa kaupungeissa syksyisin. Jos jonkun asuinpaikan onnistuu saamaan alkuun, niin keväällä asuntoja vapautuu, kun opiskelijat lähtee pois. Silloin kannattaa etsiä asuntoa.

- Eri

Jostain kommenteista tulee mieleen, että pitäs vaan jäädä tuleen makaamaan tämän nuoren kanssa ja sanoa, että ei kannata, tukia on vähennetty, niin et selviä, etkä tule jaksamaan, etkä tule toimeen nykyisessä tilanteessa ja mitään mahdollisuutta selvitä ei ole.

Kun eihän tämä ole totta!

"Niin, siis kuten totesin, minä ainakaan en ole väittänyt, etteikö v. 2000 opintotuki olisi voinut olla ostovoimaltaan parempi kuin tuleva opintotuki leikkausten jälkeen, siltähän tuo tilastojen valossa näyttää, enkä sitä kiellä. Osaltaan tähän vaikuttanee, että opintolainaa saa nykyään paljon enemmän kuin omana opiskeluaikanani eli ollaan menty enemmän lainapainotteisuuteen. Otin vain kantaa siihen, että silloinKAAN ei opintotuki riittänyt kummoiseen ilman lainaa tai työntekoa ja tämä perustuu ihan omaan henkilökohtaiseen kokemukseeni v. 2002-2008 opiskelleena.

Itse noudatan myös nettikeskusteluissa opinnoissani saamaani ohjetta: jos väittelyssä tarvitsee mennä henkilökohtaisuuksiin, se on jo hävitty. Ihan vinkkinä."

Täytyy myös muistaa se tosiasia, että kokemusperäinen tieto ei ole rinnastettavissa objketiiviseen tietoon. Argumenttisi nojautuu nyt kokemusperäiseen tietoon.  Se fakta, että opiskelijat saavat nykyisin vähemmän vastikkeettomia opintoetuuksia ei ole ainut syy sille, miksi opiskelijat pärjäävät taloudellisesti ja henkisesti nyt paljon huonommin kuin vaikkapa vuonna 2002. Tuolla aikaisemmissa kommmenteissa olikin lueteltu useita muita merkittäviä syitä sille, miksi opsikelijoiden taloudellinen ja henkinen ahdinko syvenee jatkuvasti. Yksi merkittävä syy nykyiseen ahdinkoon on muun muassa opintotukikuukausien rajaaminen ja aikuiskoulutustuen lakkauttaminen. 

Soluun asumaan niin kuin ennen muinoin. 20k opintolainaa ei paljoa paina. Itse otin rahan arvoon verrattuna enemmän ja korkeammalla korkotasolla. 

 

Kyllä ne halvat opiskelija-asunnot on laitettu kaikki jakoon jo heinäkuun alussa. Nyt on jäljellä enää hirveä jono ja tarjolla Petterin kamujen sijoitusasuntoja. 

Vierailija kirjoitti:

Soluun asumaan niin kuin ennen muinoin. 20k opintolainaa ei paljoa paina. Itse otin rahan arvoon verrattuna enemmän ja korkeammalla korkotasolla. 

 

Ei paina, jos on tarjolla työpaikka opintojen jälkeen! Se ei ole enää mikään itsestäänselvyys että töitä saa. 

Itse opiskelin yliopistossa 1996 - 2001. Muutin yliopistokaupunkiin todella kaukaa, joten sain opiskelija-asuntosäätiön solun. Pieni kuin helvetti, ei puhettakaan mistään isoista yhteisistä tiloista. Pienen pieni vessa suihkulla, keittokomero ja molemmille asukkaille lukittava oma huone. Siinä asuin 2 v ja sitten sain samasta opiskelijatalosta yksiön, 20 m2. Se tuntui luksukselta! Siinä asuin itse asiassa vuoden vielä valmistumisen jälkeen. Jostain syystä silloin sai tehdä niin.

Kesät aina kesätöissä tienaamassa ja muistaakseni kolmantena opiskeluvuonna ja siitä eteenpäin myös viikonlopputyötä siivoojana. 

Ei todellakaan eletty herroiksi silloinkaan mutta pärjättiin. Muistan, että varsinkin ensimmäisenä opiskeluvuonna elin todella niukasti. Viimeisenä opiskeluvuonna tein jo omansa alani töitä enkä joutunut ottamaan lainaa.

Minut "pelasti" se, että sain erittäin halvan vaikkakin epämiellyttävän solun ja sitten sen erittäin halvan pikkuyksiön. Toivottavasti olen väärässä, mutta tuntuu, että nykyään pitää olla heti uudehko yksiö vapailta vuokramarkkinoilla ja se sitten sisustetaan vimpan päälle. Itse käytin alkuun nitä huonekaluja, jotka asunnossa oli. Verhot, matot sun muut oli kotoa otettu. Ei paljon värit mätsänneet mutta en silloin osannut edes toivoa sitä.

Vierailija kirjoitti:

Itse opiskelin yliopistossa 1996 - 2001. Muutin yliopistokaupunkiin todella kaukaa, joten sain opiskelija-asuntosäätiön solun. Pieni kuin helvetti, ei puhettakaan mistään isoista yhteisistä tiloista. Pienen pieni vessa suihkulla, keittokomero ja molemmille asukkaille lukittava oma huone. Siinä asuin 2 v ja sitten sain samasta opiskelijatalosta yksiön, 20 m2. Se tuntui luksukselta! Siinä asuin itse asiassa vuoden vielä valmistumisen jälkeen. Jostain syystä silloin sai tehdä niin.

Kesät aina kesätöissä tienaamassa ja muistaakseni kolmantena opiskeluvuonna ja siitä eteenpäin myös viikonlopputyötä siivoojana. 

Ei todellakaan eletty herroiksi silloinkaan mutta pärjättiin. Muistan, että varsinkin ensimmäisenä opiskeluvuonna elin todella niukasti. Viimeisenä opiskeluvuonna tein jo omansa alani töitä enkä joutunut ottamaan lainaa.

Minut "pelasti" se, että sain erittäin halvan vaikkakin epämiellyttävän solun ja sitten sen

Nyt yhtä solua kohtaan on jopa 10 hakijaa. Tilanne on muuttunut nopeasti ja radikaalisti. Sama suhdeluku pätenee myös työpaikkoihin, myös niihin osa-aikaisiin.

Jos yksiö on liian kallis ja soluja ei ole, hommataan kaverin tai useamman kanssa kimppakämppä. Näin toimivat opiskelijat kaikkialla maailmassa ihan yleisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Itse opiskelin yliopistossa 1996 - 2001. Muutin yliopistokaupunkiin todella kaukaa, joten sain opiskelija-asuntosäätiön solun. Pieni kuin helvetti, ei puhettakaan mistään isoista yhteisistä tiloista. Pienen pieni vessa suihkulla, keittokomero ja molemmille asukkaille lukittava oma huone. Siinä asuin 2 v ja sitten sain samasta opiskelijatalosta yksiön, 20 m2. Se tuntui luksukselta! Siinä asuin itse asiassa vuoden vielä valmistumisen jälkeen. Jostain syystä silloin sai tehdä niin.

Kesät aina kesätöissä tienaamassa ja muistaakseni kolmantena opiskeluvuonna ja siitä eteenpäin myös viikonlopputyötä siivoojana. 

Ei todellakaan eletty herroiksi silloinkaan mutta pärjättiin. Muistan, että varsinkin ensimmäisenä opiskeluvuonna elin todella niukasti. Viimeisenä opiskeluvuonna tein jo omansa alani töitä enkä joutunut ottamaan lainaa.

Minut "pelasti" se, että sain erittäin halvan vaikkakin epämiellyttävän solun ja sitten sen

Juurikin näin, tämä on myös oma kokemukseni tuolta 2000 -luvun alkupuoliskolta. Tuntuu, että opiskelijoiden vaatimustaso on noussut.

Minun ratkaisu on soluasunto ja kesäaikaan yms.lomat töissä. 

Vierailija kirjoitti:

Itse opiskelin yliopistossa 1996 - 2001. Muutin yliopistokaupunkiin todella kaukaa, joten sain opiskelija-asuntosäätiön solun. Pieni kuin helvetti, ei puhettakaan mistään isoista yhteisistä tiloista. Pienen pieni vessa suihkulla, keittokomero ja molemmille asukkaille lukittava oma huone. Siinä asuin 2 v ja sitten sain samasta opiskelijatalosta yksiön, 20 m2. Se tuntui luksukselta! Siinä asuin itse asiassa vuoden vielä valmistumisen jälkeen. Jostain syystä silloin sai tehdä niin.

Kesät aina kesätöissä tienaamassa ja muistaakseni kolmantena opiskeluvuonna ja siitä eteenpäin myös viikonlopputyötä siivoojana. 

Ei todellakaan eletty herroiksi silloinkaan mutta pärjättiin. Muistan, että varsinkin ensimmäisenä opiskeluvuonna elin todella niukasti. Viimeisenä opiskeluvuonna tein jo omansa alani töitä enkä joutunut ottamaan lainaa.

Minut "pelasti" se, että sain erittäin halvan vaikkakin epämiellyttävän solun ja sitten sen

No nyt vuonna 2024 opintososiaaliset edut ovat ja tulevat olemaan vielä heikommat kuin vuosina 1996-2001. Myöskään halpoja soluja ei ole enää tarjolla varsinkaan isoissa opiskelijakaupungeissa. (soluhuone maksaa halvimmillaan 300-400€ kapungista riippuen) Miten siis oletat, että opiskelijat tulevat jatkossa pärjäämään, kun et itsekään sanojesi mukaan meinannut pärjätä  vuosina 1996-2001 opiskellessasi?

Opiskelin 80-luvun loppupuolella, ja vuosikurssillani oli monta, jotka asuivat jonkun mummelin asunnon yhdessä huoneessa vuokralla, kun eivät olleet saaneet muuta asuntoa. Niinkin onnistui.

Ja jotkut vuokrasivat kimpassa vaikka kolmion tai omakotitalon. 

Täytyy olla joustavuutta!

Näin se menee. Ei millään vuosikymmenellä ole pelkällä asumistuella ja opintorahalla pärjännyt.

Vaihtoehdot ovat:

- Opintolaina

- vanhempien rahallinen tuki

- työnteko opiskelun ohella

Kannattaa opiskella alaa, jossa todennäköisesti työllistyy.

Osakunnilta löytyy vapaita asuntoja! Asuin niissä koko opiskeluajan. Ovat halpoja ja sijaitsevat hyvien yhteyksien varrella. Vapautuu jatkuvasti. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soluun asumaan niin kuin ennen muinoin. 20k opintolainaa ei paljoa paina. Itse otin rahan arvoon verrattuna enemmän ja korkeammalla korkotasolla. 

 

Ei paina, jos on tarjolla työpaikka opintojen jälkeen! Se ei ole enää mikään itsestäänselvyys että töitä saa. 

No ei opintolainojen takia isoihin ongelmiin voi joutua, koska ne on sosiaaliturvaa. Käytännössä tarkoittaa just sitä, ettei joudu ongelmiin, jos käy se pahin mahdollinen ja ei pysty velkaa hoitamaan. Opintolainaa ei todellakaan pidä verrata muihin velkoihin sen takia ja se on isoin virhe, kun opintolaina rinnastetaan muihin velkoihin. 

Vierailija kirjoitti:

Jos yksiö on liian kallis ja soluja ei ole, hommataan kaverin tai useamman kanssa kimppakämppä. Näin toimivat opiskelijat kaikkialla maailmassa ihan yleisesti. 

Tämä! 

Vierailija kirjoitti:

Eikö se Niinistökin sanonut jossain haastattelussa sille nuorelle, joka valitteli, että pitää tehdä töitä opiskelun ohella, eikä voi täysipainoisesti keskittyä opiskeluun, että niin sitä kuule tehtiin 60-luvullakin, töitä opintojen ohessa. 

Ja sitten opinnot venyvät, tai pahimmassa tapauksessa jäävät kesken! Suo siellä, vetelä täällä! 

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin 80-luvun loppupuolella, ja vuosikurssillani oli monta, jotka asuivat jonkun mummelin asunnon yhdessä huoneessa vuokralla, kun eivät olleet saaneet muuta asuntoa. Niinkin onnistui.

Ja jotkut vuokrasivat kimpassa vaikka kolmion tai omakotitalon. 

Täytyy olla joustavuutta!

Miksi hyvästä eläkkeestä nauttiva mummo ottaisi riesakseen opiskelijan? Varsinkin, kun vuokrasta menee 30%veroihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soluun asumaan niin kuin ennen muinoin. 20k opintolainaa ei paljoa paina. Itse otin rahan arvoon verrattuna enemmän ja korkeammalla korkotasolla. 

 

Ei paina, jos on tarjolla työpaikka opintojen jälkeen! Se ei ole enää mikään itsestäänselvyys että töitä saa. 

No ei opintolainojen takia isoihin ongelmiin voi joutua, koska ne on sosiaaliturvaa. Käytännössä tarkoittaa just sitä, ettei joudu ongelmiin, jos käy se pahin mahdollinen ja ei pysty velkaa hoitamaan. Opintolainaa ei todellakaan pidä verrata muihin velkoihin sen takia ja se on isoin virhe, kun opintolaina rinnastetaan muihin velkoihin. 

Tämähän on pötyä. Opintolainan saa anteeksi vain, jos jää pysysti työkyvyttöksi tai kuolee. Köyhyys, työttömyys tai muut ongelmat ei opintolainaa mihinkään hävitä. Siinäpähän ne vaan on kauemmin maksettavana. 

Opintolaina on turvallinen vain pankille.