Kivaa opiskelijaelämä hallituksen tiukennusten takia..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se Niinistökin sanonut jossain haastattelussa sille nuorelle, joka valitteli, että pitää tehdä töitä opiskelun ohella, eikä voi täysipainoisesti keskittyä opiskeluun, että niin sitä kuule tehtiin 60-luvullakin, töitä opintojen ohessa. 

Ja sitten opinnot venyvät, tai pahimmassa tapauksessa jäävät kesken! Suo siellä, vetelä täällä! 

Tiedätkö, siitäkin selviää, jos opinnot venyy. Minulle aikanaan lukiossa sanottiin, että jollei saa huippu arvosanoja mistään ei tule mitään. Oliko tämä totta? Ei. Tiedän monta joiden opinnot ovat venyneet syystä tai toisesta. Ei ihanne tilanne, mutta elämä on. Miksi niitä piruja pitää maalataan seinille koko ajan?

Olisi kiva valmistua kohtuuajassa ja alkaa katsella sen jälkeen sitä vakiduunia, alkaa elää normaalia elämää, maksaa opintolainaa pois, mahdollisesti hankkia myös oma asunto ja perustaa perhekin. Antaa elämän mennä eteenpäin, eikä roikkua yliopistolla vuosikausia. Nykyään se ei taida olla edes mahdollista! 

Vierailija kirjoitti:

"Opintolaina on lainaa siinä missä muukin laina. Korkojen maksaminen alkaa heti opintotukikuukausien loppumisen  jälkeen. 20 000 euron lainalla korko on helposti lähes 300 e/3 kk välein. Se on paljon, jos ei ole töitä. Lyhentäminen aloitetaan 2 vuotta siitä, kun opintotukikuukaudet on loppuneet. Jos kirkoa/lainaa ei pysty maksamaan, Kela maksaa sen pankille ja sen jälkeen saat Kelan kanssa miettiä takaisinmaksun. Jos menee perintään asti, niin kyllä se vaikuttaa..."

No luottotiedot menee, mutta ei siitäkään oikeastaan ole mitään harmia, koska yhteiskunnassa ei yleensä paheksuta sitä, että ihminen on velkaantunut opintolainalla. Jos on opintolainaa, ainoa harmi on köyhyys ja tietysti se, että laina kasvaa korkojen takia melko paljon koko ajan. Ongelma kuitenkin on, että opintolaina rinnastetaan muihin lainoihin ja velkoihin. Voin sanoa, ettei kannata. Muiden luottojen kohdalla ei yleensä pääse neuvottelemaan korkovapaasta tai maksuvapautukse

Sehän velkaantuneen mieltä lämmittää, että luottotiedot on menneet "hyväksyttästä syystä". Harmi, ettei hyväksyttävä syy käy maksuvälineenä ruokakaupassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sentään on opiskelijaelämää, toisin kuin pari vuotta taaksepäin kaikki oli kielletty

Ei oo mitään "opiskelijaelämää", ei meillä ole glitter kynsiä, eikä uusia designer vaatteita. Ei vaikka kansanedustaja Teemu niin sanoo. On vain köyhyyttä ja kituuttamista. Lainarahalla elelyä, veloissa elämistä. Epävarmuutta, stressiä, masennusta, kierrätettyjä vaatteita, tonnikalaa (hyvä jos enää sitäkään) on vain näkkileipää hyvä jos sitäkään ilman voita. Näköalattomuutta epävarmuudesta. Loppuun palamisia, terapioissa käyntiä, yksinäisyyttä jne. Mitä vielä? 

Siis niillä opiskelijoilla joita vanhemmat ei avusta ollenkaan. Sellaiset vanhemmat ovat aikamoisia kusipäitä.

No ei mun vanhemmat avustaneet opiskelua, vaikka ei vähävaraisia olleet. Oli pakko ottaa opintolainaa, jos ei ollut työtä tai mahdollisuutta olla töissä. Meidät ohjattiin ottamaan opintolainaa. Jälkeenpäin ajattelen, että se laina mieluummin niin ei ollut millään tavalla sidottu vanhempiin ja on varmasti ollut enemmän vapautta. Ei ole jäänyt mitään kiitollisuudenvelkaa vanhempien suuntaan ja sai käyttää rahansa miten huvittaa eli vanhemmilla ei ollut sananvaltaa siihen. 

Muistan, kun 2013 kauhisteltiin riittämättömiä tukia ja haikailtiin joidenkin "kulta-aikojen perään".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sentään on opiskelijaelämää, toisin kuin pari vuotta taaksepäin kaikki oli kielletty

Ei oo mitään "opiskelijaelämää", ei meillä ole glitter kynsiä, eikä uusia designer vaatteita. Ei vaikka kansanedustaja Teemu niin sanoo. On vain köyhyyttä ja kituuttamista. Lainarahalla elelyä, veloissa elämistä. Epävarmuutta, stressiä, masennusta, kierrätettyjä vaatteita, tonnikalaa (hyvä jos enää sitäkään) on vain näkkileipää hyvä jos sitäkään ilman voita. Näköalattomuutta epävarmuudesta. Loppuun palamisia, terapioissa käyntiä, yksinäisyyttä jne. Mitä vielä? 

Siis niillä opiskelijoilla joita vanhemmat ei avusta ollenkaan. Sellaiset vanhemmat ovat aikamoisia kusipäitä.

No ei mun vanhemmat avustaneet opiskelua, vaikka ei

Silloin opiskellaan jokin lyhyempi tutkinto, jos vanhemmat ei auta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin 80-luvun loppupuolella, ja vuosikurssillani oli monta, jotka asuivat jonkun mummelin asunnon yhdessä huoneessa vuokralla, kun eivät olleet saaneet muuta asuntoa. Niinkin onnistui.

Ja jotkut vuokrasivat kimpassa vaikka kolmion tai omakotitalon. 

Täytyy olla joustavuutta!

Miksi hyvästä eläkkeestä nauttiva mummo ottaisi riesakseen opiskelijan? Varsinkin, kun vuokrasta menee 30%veroihin?

Mahtoiko ko. mummo saada "hyvää eläkettä"? Luulevatko nykynuoret, ettei pienituloisia eläkeläisiä ole Suomessa pilvin pimein?

Vierailija kirjoitti:

Asuntolatko myös noin kalliita?  Eihän Helsingissäkään ole kun 350€/kk

Satasella lisää saa siis oman suihkun, vessan, keittiön ja oman rauhan? Hmmm... Kummankohan valitsisi...

Kaikkea ei voi saada. Koettakaa nyt elää sen kanssa ja hyväksyä se. Meillä sentään kuitenkin itse opiskelu on ilmaista. Kaikkialla ei ole.

"No luottotiedot menee, mutta ei siitäkään oikeastaan ole mitään harmia, koska yhteiskunnassa ei yleensä paheksuta sitä, että ihminen on velkaantunut opintolainalla. Jos on opintolainaa, ainoa harmi on köyhyys ja tietysti se, että laina kasvaa korkojen takia melko paljon koko ajan. Ongelma kuitenkin on, että opintolaina rinnastetaan muihin lainoihin ja velkoihin. Voin sanoa, ettei kannata. Muiden luottojen kohdalla ei yleensä pääse neuvottelemaan korkovapaasta tai maksuvapautuksesta. On vaan plussaa, että ihminen kouluttautuu, joten jos ei muuta vaihtoehtoa ole, kyllä opintolainaa uskaltaa jonkin verran ottaa. Ei kuitenkaan kannata ottaa opintolainaa, jos on mahdollista rahoittaa opintoja muulla tavalla. "

Luottotietojen menetyksestä on kyllä monenlaista harmia, vaikka merkintä olisikin seurausta opintolainasta.Esimerkiksi  potentiaalista vuokranantajaa tai puhelinliittymän myöntäjää taitaa harvemmin kiinnostaa, mistä syystä luottotiedot on alun perin  menetetty. 

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin 80-luvun loppupuolella, ja vuosikurssillani oli monta, jotka asuivat jonkun mummelin asunnon yhdessä huoneessa vuokralla, kun eivät olleet saaneet muuta asuntoa. Niinkin onnistui.

Ja jotkut vuokrasivat kimpassa vaikka kolmion tai omakotitalon. 

Täytyy olla joustavuutta!

Näitä on ainakin Keski-Suomessa ollut tarjolla, mutta vuokrapyynnöt huoneesta lapsiperheen tai vanhan pojan kotona ovat olleet luokkaa 500e/kk. Ihmiset koittaa kattaa omia kustannuksiaan näillä hellahuoneilla.

" Sehän velkaantuneen mieltä lämmittää, että luottotiedot on menneet "hyväksyttästä syystä". Harmi, ettei hyväksyttävä syy käy maksuvälineenä ruokakaupassa. "

Ei se niin hirveä asia ole. Ei kuule ole mitään järkeä elää niin, että joutuu ostamaan ruokaa luottokortilla. Kannattaa muutenkin elää niin, ettei tarvitse luottokorttia. Kun elää niin, ei haittaa, jos ei saa ostaa ruokaa luotolla. Jos pitää ostaa ruokaa luotolla, jokin on pahasti pielessä. Myös jos pitää turvautua muihin luottoihin (kuin opintolaina), yleensä jokin on pahasti pielessä. Ihminen voi kyllä elää hyvää elämää niinkin, ettei tarvitse turvautua mihinkään luottoihin. Jos ei saa luottokorttia, ei se aiheuta elämään mitään ongelmaa, jos osaa elää varojensa mukaan. 

Eikös se pikku-ukkoministeri Rydman voisi vähän sponssata opiskelijatyttöjä? Ja persut varmaan sponssais poikia? Ne kun tykkäävät pojista niin paljon? Hallituksella taitaa olla oma "lehmä" ojassa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sentään on opiskelijaelämää, toisin kuin pari vuotta taaksepäin kaikki oli kielletty

Ei oo mitään "opiskelijaelämää", ei meillä ole glitter kynsiä, eikä uusia designer vaatteita. Ei vaikka kansanedustaja Teemu niin sanoo. On vain köyhyyttä ja kituuttamista. Lainarahalla elelyä, veloissa elämistä. Epävarmuutta, stressiä, masennusta, kierrätettyjä vaatteita, tonnikalaa (hyvä jos enää sitäkään) on vain näkkileipää hyvä jos sitäkään ilman voita. Näköalattomuutta epävarmuudesta. Loppuun palamisia, terapioissa käyntiä, yksinäisyyttä jne. Mitä vielä? 

Kavereita, ystäviä, monenlaista tekemistä eri porukoissa. Juhlia, tapahtumia, harrastuksia. Opiskelija-alennukset matkoista, ruuasta, monista yrityksistä. YTHS. Uuden oppimista. Monin ta

Tämä näkemys on juuri yliopistosta valmistuneen, jonka kaksi lasta opiskelevat, ja joka tuntee sen vuoksi todella monia opiskelijoita.

Hallitus haluaa rahaa. Ensin haalivat tänne porukkaa pilvin pimein, ja sitten itkevät kun rahat eivät riitä. Katsoisisivat peiliin. 

Vierailija kirjoitti:

 

" Sehän velkaantuneen mieltä lämmittää, että luottotiedot on menneet "hyväksyttästä syystä". Harmi, ettei hyväksyttävä syy käy maksuvälineenä ruokakaupassa. "

Ei se niin hirveä asia ole. Ei kuule ole mitään järkeä elää niin, että joutuu ostamaan ruokaa luottokortilla. Kannattaa muutenkin elää niin, ettei tarvitse luottokorttia. Kun elää niin, ei haittaa, jos ei saa ostaa ruokaa luotolla. Jos pitää ostaa ruokaa luotolla, jokin on pahasti pielessä. Myös jos pitää turvautua muihin luottoihin (kuin opintolaina), yleensä jokin on pahasti pielessä. Ihminen voi kyllä elää hyvää elämää niinkin, ettei tarvitse turvautua mihinkään luottoihin. Jos ei saa luottokorttia, ei se aiheuta elämään mitään ongelmaa, jos osaa elää varojensa mukaan. 

:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-80 luvun alussa kävin koulut.  Olisi todella ollut luksusta jos olisi 140 markkaa jäänyt asumisen jälkeen käyttöön.  Eikä opiskelija asunnoissa tarvita mitään kotivakuutuksia.

Ei ole vapaita opiskelija-asuntoja, yksityiset vaativat kotivakuutuksen. 

Sitten vuokrataan kaverin kanssa kimppakämppä. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä tuntuu olevan nyt vallalla ajatus, että kun tuki vähenee siihen loppuu elämä. Jos opiskelu pelottaa tässä tilanteessa, niin töihin vain!

Siivousta on varmasti joka paikkakunnalla ja postiakin pääsee ilman tutkintoa jakamaan. Ties mitä muuta. Yleensä kyllä näissä hommissa se opiskelun nälkä kasvaa ja elämän kokemus kertyy, tulee itseluottamusta, että minä pärjään ja selviän. Uskaltaa ottaa askeleen kohti opintoja. Minäkin pelkäsin kotona asuessa, että en selviä opiskelijana. Menin töihin ja sitten kohta opiskelemaan. Tästäkin selvitään!

Siivoukseen on vaikeaa saada porukkaa, koska vaaditaan usein omaa autoa (firmat ei viitsi hankkia autoja riittävästi ja kohteet kaukana toisistaan).

"Luottotietojen menetyksestä on kyllä monenlaista harmia, vaikka merkintä olisikin seurausta opintolainasta.Esimerkiksi  potentiaalista vuokranantajaa tai puhelinliittymän myöntäjää taitaa harvemmin kiinnostaa, mistä syystä luottotiedot on alun perin  menetetty. "

No tuollaisten pelottelupuheiden takia ei kyllä kannata jättää opintolainaa nostamatta. Enemmän pointti on, että se on viimesijainen vaihtoehto ja kannattaa rajoittaa sitä määrää, minkä nostaa opintolainaa. Kyllä opiskelu on mukavampaa ja sujuu paremmin, jos ei tarvitse painia taloudellisten haasteiden kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sentään on opiskelijaelämää, toisin kuin pari vuotta taaksepäin kaikki oli kielletty

Ei oo mitään "opiskelijaelämää", ei meillä ole glitter kynsiä, eikä uusia designer vaatteita. Ei vaikka kansanedustaja Teemu niin sanoo. On vain köyhyyttä ja kituuttamista. Lainarahalla elelyä, veloissa elämistä. Epävarmuutta, stressiä, masennusta, kierrätettyjä vaatteita, tonnikalaa (hyvä jos enää sitäkään) on vain näkkileipää hyvä jos sitäkään ilman voita. Näköalattomuutta epävarmuudesta. Loppuun palamisia, terapioissa käyntiä, yksinäisyyttä jne. Mitä vielä? 

Siis niillä opiskelijoilla joita vanhemmat ei avusta ollenkaan. Sellaiset vanhemmat ovat aikamoisia kusipäitä.

No ei mun vanhemmat avustaneet opiskelua, vaikka ei

Ja kun meitä opiskelijoita on todella monenlaisia.   Opiskelen amk:ssa, lapseni lähtee juuri opiskelemaan toisella asteella ja omat vanhempani voisi pistää jonottamaan palvelutaloon.   Kuka on se vanhempi, jonka pitää avustaa?     Tietenkin avustan lastani, mutta kuka auttaa minua, kun avustan myös omia vanhempiani?  En voi heitä syyttää kusipäisyydestä, mutta en myöskään hyväksy, että mua kutsutaan kusipääksi. On tässä sen verran monta rautaa tulessa, ettei kaikesta täydellistä tule

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-80 luvun alussa kävin koulut.  Olisi todella ollut luksusta jos olisi 140 markkaa jäänyt asumisen jälkeen käyttöön.  Eikä opiskelija asunnoissa tarvita mitään kotivakuutuksia.

Ei ole vapaita opiskelija-asuntoja, yksityiset vaativat kotivakuutuksen. 

Sitten vuokrataan kaverin kanssa kimppakämppä. 

Kiva yllätys päävuokralaiselle, jonka nimissä 12 kuukauden soppari on kun alivuokralaiset päättääkin lähteä ja jättää sen opiskelijaparan liemeen. Vielä reilu kymmenen vuotta sitten vuokranantajat teki erillisiä soppareita, mutta ei enää. Siinä ei tarvi olla kuin kuukauden ilman kämppistä, niin on kyllä taloudellisissa vaikeuksissa.