.......... LOKAVAUVAT UUTEEN VIIKKOON ...........

Ekaks Kymysyksiin:Kännykkä sängyn vieressä,herätyskellolla varustettuna.aamuisin ylös aina puol 7.Kouluun pitää ehtiä aina kahdeksaksi.



Inuliini74? Sä asuit Ruotsissa? Ajattelin kun kerroit että lapsesi käyvät siellä myös koulua että missä päin?Äitini on yksityiskoulussa opettajana Tumbassa (Suomenkielinen).



Täällä tämä kylmyys ottaa jo päähän!Lähinnä aamuisin..

Nyt näyttää -31,että pientä :/ Tekis mieli kyllä olla menemättä kouluun ja olla viemättä lapsiraukkoja tarhaan.Ovat siellä pari päivää viikossa.Näitä paikkoja en hevillä luovuta .



Tytöllä meillä kans nuhaa tullu kuten mullekkin.No ei paha vielä." koputtaa puuta"



Nyt saunaan kun ei tarvi rajottaa vielä sähkönkulutusta :)



Wades & Natika 3,5kk

INULIINI, en mä ole Ruotsiin muuttamassa (taisi olla COE, joka joskus siitä puhui), mua vaan kiinnostaa nää asiat. Tosin meillä on koko ajan pieni mahdollisuus siihen, että miehen töiden vuoksi lähdettäisiin jonnekin ulkomaille, mutta lasten myötä mun into lähteä on hieman laantunut. En ole enää yhtään varma, että " pärjäisin" ihan yksin lasteni kanssa, täällä kotona on niin mahtava verkko ystäviä ja sukulaisia ympärillä. Te olette ilmeisesti olleet poissa Suomesta, miten olet selvinny koti-ikävästä, erosta sukulaisista jne?



Oltiin viime toukokuussa käymässä Tukholmassa ja kyllä huomasi sen babyboomin! Oli siis ihan kotoinen olo kun oli 1,5-vuotias mukana ja toinen tuloillaan:) Tosiaankin, vanhempia lapsineen oli valtavasti ja se mikä pisti silmään oli nimenomaan suurperheiden osuus; tarkoitan nyt yli 3-lapsisia perheitä. Niitä oli paljon ja tuplarattaita silmänkantamattomiin=) Mistäköhän moinen vauvainnostus on lähtöisin? Vaikka kyllä Suomessakin syntyi vuonna 2006 taas enemmän vauvoja kuin vuosiin, joku viisas siihen tiesi kertoa siihen syynkin, mutta arvatkaapas vaan muistanko sitä...



KännykkäG: mulla on yleensä puhelin yöpöydällä, käytän sitä lähinnä kellona ja joskus sen valon avulla etsin tuttia:)



Ihana rauha laskeutunut taloon jo tunti sitten, lapset meni taas nukkumaan kuin enkelit. Äidinkin kannattaisi, niin olisi aamulla taas hyvässä vedossa. Siispä öitä.



-L-

Nimittäin Inuliinille tekemästäni kysymyksestä puuttui pari sanaa...tarkoitin tietenkin että te olette ilmeisesti olleet poissa Suomesta JO USEAMMAN VUODEN jne...

Tässä esikoinen huutelee vieressä että HELENAN KUVAA, pitäis siis katsoa hänen kuvaansa tästä tietokoneelta, repii nyt tukkaani sitten kun ei kuvaa saa katsoa :D Laskee hiuksia, no siinäpä on työsarkaa, tosin esikoisen laskutaito loppuu viiteen... :)



Laitan vaan päivitystä että tosiaan oli mun mies joka Ruotsista sai tarjousta, mutta meillä turvaverkon tarve pitää kyllä Suomessa. Ja siis mies kävikin eilen työhaastattelussa parempaan hommaan, ja hyvin oli mennyt, paikka on hänen jos siihen hänet pystyy muutaman kommervenkin vuoksi rekrytoimaan, odotellaan... Käytiin eilen myös pankkineuvottelussa, ajateltiin kilpailuttaa lainalupaukset jo ennen kuin kohde löytyy. Oli kyllä niiiiin aikuista olla siellä konttorissa että alkoi pelottaa :D



Sain eilen myös lisätietoa siitä harjoittelupaikasta ja se olikin ihan hyvä diili, tosin nyt sitten rupesin miettimään sitä että jos hajautan harjoitteluni pidemmälle ajalle osa-aikaiseksi niin enpä taida saada minimiäitiyspäivärahaani korotusta jos haaveilen kuitenkin kolmosesta 3v ikäerolla... Joten mietityttää nyt toikin.



PAKKASET on meillä aiheuttaneet pientä haastetta nukuttamisessa, kun en ole Anjaa halunnut ulos panna kun lähemmäs 20 astetta. Mutta ikkuna auki ja toppapuvussa sisällä unet kyllä maistuu, just tuo nukuttaminen vaan on vaikeaa ja itkettää.



Ja KÄNNYKKÄÄ mä pidän tyynyn alla, kun meillä kaikki nukkuu samassa superpienessä makkarissa eikä yöpöydälle ole tilaa! :)



Nyt gotta go.



Coe + tytöt

KÄNNYGALLUP; mä taidan olla ainut jolla känny on missä lie yöllä... Kuulun niihin ihmisiin (jos sellaisia muita edes on nykyään), joka ei koskaan kotona pidä kännyä mukana. kun kävin vieälä töissä, se oli yöpöydällä yön mutta silloinkin aina töistä tullessa unohdin kännyn loppuillaksi johonkin " piiloon" eli en kulkenut känny kourassa vapaa-ajalla. Nykyään olen jo lähipiirissä tunnettu siitä ettei mua saa koskaan kiinni, eli en ikinä kuule kun puhelin soi. En vaan kerta kaikkiaan jaksa kantaa sitä mukana kotona ollessa kun ei kuitenkaan voi jaaritella tai vastailla puhelimeen läheskään aina kun on jokin " tilanne" kahden muksun kanssa päällä. Herätyskelloa en tarvi juuri koskaan, lapset kun heräävät viimeistään klo 8 joten aina ehdimme joka paikkaan;-) Usein mun känny onkin hukassa eli en muista missä oon sitä viimeeksi tarvinut.



Heh taidan olla aika erikoinen.



Nyt vien Lilian aamu-unille;-)



Palaan myöh. takaisin



nazu

Tai täällä ollaan herätty jo ennen klo 7, tyttö on jo ensimmäisillä unillaan omassa sängyssä.



Kännykkä:

No mulla on puhelin aina milloin missäkin, mies joutuukin aina kotona ollessaan soittamaan siihen että löydetään se kun se soi ;o) Usein unohtuu esim. takin taskuun ja sinne sitten unohtuu.

Itse en tuotatahallani tee sillä haluan kyllä kuulla jos puhelin soi. Olen sen verta yksinäinen täällä kotosalla että jos joku minuailahduttaa soitollaan niin vastata ehdottomasti haluan :)



Josta päästäänkin uuteen galluppiin ;)



Ystävänpäivän lähestyessä voisi laittaa pienoisen ystävägallupin pystyyn;

Eli kuinka paljon sinulla on tosiystäviä? Onko heillä lapsia? Miten ystävät, joilla ei lapsia pitävät sinuun yhteyttä?



Minulla on pari hyvää ystävää, joiden kanssa pidän melkein päivittäin/viikottain yhteyttä. Toisella lapsia ja toisella ei. Mutta huomaan kyllä sellaisista ihmisistä joilla lapsia ei ole ettei heillä ole todellistakäsitystä siitä miten nopsaan kahden lapsen kanssa pääseen esim. kaupungille kahville :O Yksikin kaveri saattaa soittaa ja pyytää kahville, et hänellä olis puoli tuntia aikaa että tulisin käymään :O Juu-u, kyllähän me voidaan tulla, mutta odota pari tuntia että syötän, puen, pissitän lapset ja kävelen kaupungille ;)



Hirveästi kaipaisin aikuista seuraa, mutta olen ihan älyttömän huono yksin lähtemään mihinkään perhekerhoon tms..Jotenkin tuntuu kuin olisi joku kummajainen kun yksin sinne menis, voin vaan kuvitella mutta tuntuu että kaikilla on ne omat tuttunsa siellä joiden kanssa jutellaan..Eilen miehelle jo puhuin, että oon niin yksinäinen että mietin jopa että lähtisin töihin vuoden päästä. (En aio lapsia hoitoon laittaa mutta sillä tavalla että toinen meistä on kotona.)



Onneksi on netti, messenger, ja vauvapalsta :)



Tulipas tässä nyt sekavaa tekstiä, mutta kiva että sain jonnekin mieltä purkaa. Ulkona taas -30c, eli sinne ei asiaa ole. Jos vaikka yrittäis leipoa jotain :)



Voikaahan hyvin ja muksuille halit!



Camelot ja R 3kk

Melkein 30 astetta pakkasta, inhottavaa... En uskaltanut aamulla lähteä viemään esikoista kerhoon, koska olisi pitänyt ottaa Toivo vaunuissa mukaan. Matka on lyhyt, mutta siltikin. No, onneksi ehdottivat kerhosta (tai oikeammin se on perhetuvan parkkihoito), että tulevat hakemaan neidin :) Vähän ihania ovat! Eiköhän tuo puoleenpäivään mennessä ole laskenut sellaisiin asteisiin, että uskallan Toivonkin pakata mukaan neitiä hakemaan.



Nyt Toivo nukkuu ekoja unia. Pakkasten takia nukkuu sisällä. Nukuttamisessa ei oo ongelmaa, mutta eilenkin nukkui pisimmillään 75 minuuttia, kun yleensä nukkuu ulkona pari tuntia tai ylikin. Mietin vaan sitä siivoamisjuttua vielä, että kyllä minäkin siivoaisin lasten unien aikana, jos esikoinenkin nukkuisi kolmet päikkärit! Mutta kun sitä luksusaikaa on vain korkeintaan tunnin päivässä. Liian vähän minun mielestä :(



KÄNNYG: Olen hajamielinen kännykän kanssa, kuten Nazu ja Camelot. Saatan esimerkiksi unohtaa sen äänettömälle puoleksi päiväksi ja sitten ihmetellään, miksi mä en vastaa, heh. Yöllä känny on aina sängyn laidan päällä, lähinnä kellona. Mulla on joku pakkomielle tietää yöllä, mihin aikoihin Toivo syö.



YSTÄVÄG: Mulla on 5 tosiystävää (2 siskoa mukaanlukien), mutta he asuvat kaikki valitettavasti vähintään 150 kilsan päässä. Vain yhdellä heistä ei ole lapsia. Lisäksi meillä on yksi hyvä ystäväpariskunta, jotka onneksi asuu melko lähellä (heille on vauva tulossa ihan näinä päivinä). Sitten kavereita onneksi löytyy lähempää iso liuta. Meidän taloyhtiössäkin on 7 vauvaa syntynyt viime vuonna ja tänänkin vuonna ainakin kaksi tulossa, joten seuraa löytyy kyllä kivasti ihan läheltäkin. Lapsettomiin vanhoihin opiskelu- tai koulukavereihin tulee pidettyä hirmu vähän yhteyttä, mutta silloin tällöin nähdään tai soitellaan. Perhekerhoissa yms. tulee käytyä viikottain ja olen ihan viime viikollakin saanut sieltä uuden kaverin. Rohkeasti vaan CAMELOT kerhoihin! Ei minullakaan ihan aina siellä juttuseuraa ole ollut, mutta muutaman kerran kun jaksaa käydä, niin pääsee sisälle juttuihin.



Tulipas romaani, joten jätetään tilaa muillekin.



S-I ja Toivo 4kk+

Vihdoinkin omalta koneelta!! ;) Ramppa siis on jo hyvällä mallilla, kun saatiin tämä yks makuuhuone käyttöön ja ens keskiviikkona saadaan siivota (äitini lupautui auttamaan, onneksi). Sitten onkin enää se " ihanin" vaihe, kun pitää maksaa koko lysti (onneksi vakuutus maksaa aika paljon) ja sen jälkeen voikin unohtaa koko paskan :D



Ja nyt seuraa hehkutusta: Meillä nukuttiin viime yönä MAHTAVAN hyvin!! Oon siis antanut jo yli viikon aikan illalla Tuttelin seassa maissivelliä. Se ei kauheesti vaikuttanut uniin, mutta eilen sitten annoin klo 21 pelkkää maissivelliä 120ml ja Tuomas söi sen & nukahti saman tien. Ja seuraavan kerran heräilikin vasta klo 5.10!! Silloin söi Tuttelia jonkun verran ja jatkoi vielä uniaan melkein 3t. Ja kun tytötkään ei herättäneet kuin kerran, niin on kyllä todella levännyt olo!!!



Meillä on siis myös noita kiinteitä maisteltu, mutta isoja määriä ei vielä mene, vaan ihan 2-3 lusikallista on siis makusteltu. Ainoastaan maissisosetta syö enempi, ihan puoli purkillistakin kerralla. (Hyi jessus että se haisee kauhealle!!). Meillä vaan nuo tytöt on niin persoja niille 4kk hedelmä- ja marjasoseille, että hyvä kun Tuomas kerkee lusikallista saada, kun ovat jo omien lusikoidensa kanssa osingoilla ;)



KÄNNYKÄSTÄ kyseltiin. Minulla se on yleensä olohuoneen pöydällä tms paitsi jos on aamulla lähtö jonnekin niin sitten makarissa vaatelipaston päällä :)



YSTÄVIÄ ei pahemmin ole. Tai siis kavereita on toooosi paljon, mutta varsinaisia tosiystäviä, joiden kanssa oltas paljon tekemisissä ja joille vois kertoo ihan kaiken niin.. no ehkä kaks. Ja heillä on molemmilla lapsia. Minäkin kaipaan paljon enemmän aikuista seuraa, mutta.. No, tämä palsta on kyllä melkoinen ystävän korvike :) Nyt on tosi monella kaverilla saman ikäinen vauva kuin Tuomas ja on tullu oltua enempi tekemisissä, että parempaan päin menossa..



En kerennyt lukea (megapitkäää) pinoa kuin sieltä täältä silmäillen, joten en nyt osaa kaikkeen kommentoida :) Alkas tosiaan nuo pakkaset riittää, tulee kohta hulluksi sekä äiti että lapset kun ei ulos pääse. Kauhistuttaa laittaa poika kouluun kävellen, mutta itse kyllä väittää ettei palele kuin vähän poskia :O Täällä on ollut nyt 4 päivää koko ajan vähintään -28, välillä jopa -36.



Oikein virkistävää loppuviikkoa toivotteleepi

Mianni, Tuomas (3kk) ja pikkutytöt & (omasta mielestään) iso poika



p.s. Täällä oli monella ollut synttärijuhlia, onnittelut kaikille! Meilläkin on esikoisella 8-v synttärit 21.2.

että onpas kiva kun JENI on taas aktivoitunut kirjoittamaan :)



Ja BLUEWISHillekin heipat!



Sitten huhuilen vielä MORENAA JA LUPICAIAA. Entä missä ovat PÄIVÄNSÄDE JA H@NN@? Muistakin entisistä aktiivikirjoittajista olisi mukava kuulla.



S-I

..nyt kun oikeen alan miettimään, niin ne tosi ystävät ovat tipotiessään,

niistä on tullut lähinnä kavereita.

Siskoni on tällä hetkellä tosi ystävä ja oma mies tietysti :)

Kavereita riittää ja enemmän tulee oltua nykyään tekemisissä niiden kanssa joilla on myös lapsia.

Lapsettomat kun ei todella tahdo ymmärtää ettei kaikkia asioita voi tehdä enää niinkuin ennen.



Itsellä myös toi KÄNNYKKÄ lojuu päivisin missä sattuu, ja ihmiset ovat kiukkusia kun mua ei koskaan saa kiinni, mutta yöllä se on pakko olla yöpöydällä (just lähinnä sen takia kun toimii herätyskellona ja siinä on se maailman paras taskulamppu, joka välillä jää koko yöksi päälle ;) ).



Kivasti on alkanut pinot kasvamaan.

Hyvä Hyvä :)

Ei vaan meinaa ihan kaikkea kerkee enää taas lukemaan.



PAKKANEN on tosiaan ollut melko kova täälläkin suunnalla.

Eilen päivällä meillä laski mittarin mukaan nollaan ja vein tytön ulos nukkumaan.

Mutta aurinko kun laski niin lukema oli heti 13.

Oli aika pureva pakkanen vaikka mittari näytti sitä nollaakin, aurinko vaan vähän hämäs.

Nyt tyttö NUKKUU TOPPAVAATTEET päällä meidän sängyn päällä, nukahti autoon kun vietiin koululainen, nukkunu siinä jo 1,5 tuntia, luulis tulevan kuuma :-o



Mutta eipä tänne taas mitään kummempaa, pitää mennä siivoomaan esikoisen huone, että saa lattiat tänään pestyä ja laitettua jääkylmät matot lattialle (oli koko yön ulkona).



Zimppu ja Jii

Meillä on pakkasta VAIN -14,jeee!! Ajattelinkin lähtiä Lassin kanssa kauppaan, kun heräilee ekoilta päikkäreiltä. Meni tuossa 10.30 jälistä nukkumaan ja NYT heräsi...heh, tää on joku kirous, kun mä kirjotan hänen nukkumisestaan niin samaan aikaan kuuluu itkuhäläristä" Ää ää" ..:D



No mutta pikasesti niin yö meni meilläkin hienosti ;) Laitoin pojan nukkumaan siinä 21.45 (oli herännyt 19.30 yli 3 tunnin päikkäreiltä!), nukahti heti:) Puoliltaöin piti jotain ääntä (täytyy tunnustaa, että en MUISTA millasta...mutta ilmeisesti oli ihan itkenyt, kun mamma oli ottanut hänet viekkuun nukkumaan...*noloa*) Ekan kerran syötiin " vasta" 2.30 ja seuraavan kerran 6.30! Mielestäni meni kivasti!! Ylös noustiin ysin jälkeen, mutta herra kyllä heräsi jo aiemmin....nostin omaan sänkyyn kattelemaan mobilea ja siellä tuo huuteli aika kovaan ääneen (ei itke vaan kovaäänisesti juttelee!). Lassin unet loppui siis siinä jo ennen ysiä.



Jeps, mutta mä taidan rientää tuonne yläkertaan ennen kuin tulee herralle pahaa aikaa:) Vielä siellä jutellaan ihan positiiviseen sävyyn.



Mukavaa pakkaspäivää kaikille!!



Toivottelevat: Je_Ni & Lassi (ens viikolla 4kk)



P.s Kiedoin taas illalla pojan peittoon, mutta olin laittanut sen jotenkin huolimattomasti, kun oli " paketti auennut" :)) Sen muistan siitä kohtaa, kun hänet viekkuun otin.

Hellouta!



Ensiksikin hehkutusta, kun Nellillä oli parin viikon pätkä, että heräsi aina yöllä klo 3 ja klo 6. Se tuntui ihan kamalan raskaalta, kun neiti oli aiemmin jo nukkunut parisen viikkoa koko yön läpeensä. Nyt sitten viikonloppuna keksin parannuskeinon: tein fleecehuovasta Nellille unipussin, jota ei pysty potkimaan pois. Ongelma oli aina se, että kun kolmelta heräsi, niin peitot oli potkittuna jalkopäähän. Tuo unipussi sitten auttoi JÄRJETTÖMÄN hyvin, ja nyt on pari yötä nukuttu tooosi hyvin. Viime yönä tyttö veti unta kuulaan yhtäjaksoisesti klo 23-07! Suosittelen lämpimästi kokeilemaan!



Neidillä on ollut myös pitkiä kakkataukoja, ja yritin perjantaina soittaa neuvolaan kysyäkseni, voinko antaa luumusosetta kakan helpottamiseksi. Enpä saanut tätiä kiinni, joten kokeilin ihan pienellä määrällä perjantaina ja koska ei aiheuttanut mitään vatsavaivoja, sai neiti sitten lauantai-aamupäivällä kaksi kukkurallista teelusikkaa luumusosetta. Ja avot: kakkaa sitten tuli la-iltana ja vielä uudestaan sunnuntainakin. JIPPII!



Olin tosiaan juhlimassa kolmikymppisiäni tyttöjen kanssa oikein kunnolla lauantaina. Voi jessus, että oli vaikeeta tuo alkuilta, kun jännitin sitä, miten Nelli reagoi äidin poissaoloon. Onneksi kaikki meni hyvin ja sain raporttia mieheltä koko ajan, joten mieli helpottui. Ja oltiinkin sitten tanssahtelemassa tyttöjen kanssa valomerkkiin asti. :) Ja kiitos Helsingin taksijonojen, olin kotona vasta klo 5 aamulla... Ja rinnat huusi todella hoosiannaa, vaikka ravintolassa kävinkin monta kertaa pumppailemassa käsin! Sunnuntai menikin sitten omatuntoa lohdutellessa (lue: tytön kanssa mussutellessa). Olipas vaikea ja samalla niin kiva reissu. Mutta menee kyllä tosi pitkä aika, että lähden seuraavan kerran.



Galluppeihin:

KÄNNYKKÄ: känny löytyy yöpöydältä oikeastaan sen takia, että näen siitä kellon parhaiten. Miehellä kävi hauska (??) juttu maanantaina, kun laittoi kellon soimaan klo 7. Normaalisti mies stressaa sillä, ettei vaan herätä Nelliä aamulla töihin lähtiessä. Nyt oli sitten painanut herätyksestä vain torkun päälle ja mennyt suihkuun. Minä heräsin klo 7.10 siihen, että kännykän herätys (pikku hiljaa koveneva ääni) huutaa täysillä Nellin huoneen oven edessä. :) Heh. Se siitä varovaisuudesta!



YSTÄVÄT: Tosiystäviä mulla on kolme, joilla kaikilla on kaksi tai kolme lasta. Kavereita on paljon, mutta niihin ei tule pidettyä yhteyttä enää paljoakaan. Ystäviini olen yhteydessä melkein päivittäin.



Tänään mennään sopimaan laina-asiat pankkiin ja sovitaan myös kaupantekopäivä talosta, mikä on käytännössä ensi viikolla. JEE! Remontoimaan päästään varmaan vasta huhtikuussa ja muuttamaan toukokuussa. Mitenköhän sitä malttaa sinne asti. Argh. Viikonloppuna mennään Espooseen rakenna ja remontoi -messuille, kun jotenkin vesieristys- yms. asiat kiinnostaa kovasti!



Mutteri ja Nelli (ensi viikolla vihdoin 3 kk)

Ja tosta " kakka-asiasta" , kun meilläkin neiti kakkaa harvoin, nykyään onneksi jo 3-4 päivän välein.

Kyselin neuvolasta mikä auttais, niin ihan ekana suosittelikin kokeilemaan nimenomaan LUUMUSOSETTA.

Ite en oo vielä sitä joutunut antamaan, kun tyttö ei valita vatsavaivoja, sillä ei vaan ole tarvetta ilmeisesti kakkaa joka päivä.

Ja jos ei luumusose ja vesi auttaisi, niin sitten olisi levolac hyvä, koska sekin on luonnontuote... niiden jälkeen vasta pitää ottaa järeemmän aseet käyttöön :)



Mutta nyt oikeesti irtaudun tästä näytöltä..

typykkäkin alkaa jo tuhisemaan, eiköhän pian heräile.



Mukavaa torstaita kaikille!

Zimpura: meillä neiti oli vielä ihan tyytyväinen, mutta kun kakkaamattomutta oli jo jatkunut 9 päivää, niin voi olla, että olisi mennyt kivuliaaksi. Ja itse asiassa luumunkin kanssa oli aikamoista ähellystä tuo kakkaaminen. Onneksi syötin. Kiva kuulla, että oli neuvolankin mielestä oikea ratkaisu...

Pakkaspäivää, täällä tosin nyt enää -12 astetta. Oon sunnuntaista asti pitäny Elman kyllä sisällä, kun on niin yskää ja nuhaa. Kuume ei oo nousssu -ainakaan vielä! Saas nähdä, ettei totu sisällä nukkumiseen. Siskon tyttö ei tahdo millään nukkua enää pihalla, kun flunssaasena nukutettiin ihan sisällä. Sillä tosin virusperäistä flunssaa kestäny jo kuukauden :o eikä lääkärit anna mitään rohtoa :(



KÄNNYKKÄ mulla on öisin alakerras keittiös (yleensä, jos ei oo unohtunu johonki takin taskuun tms...). Äänettömällä ei kyllä enää mulla se oo. Sain tuta kun reipas 4 vuotta sitten heräsin aamulla kouluun, puhelin ollu yön äänettömällä, oli tullu monta kymmentä puhelua ja vastaajas oli isän ja siskon miehen viestejä kehottaen vastaamaan. Huh, äiti ja sisko lapsensa kans oli yölaivalla menossa Ruotsiin hautajaisiin. Viking Line oli ajautunut karille, äiti oli itkien soittanu isälle ja sisko miehellensä, kertoen kuinka paljon rakastavat ym, pahinta oli yöllä pelätty. Ihmiset oli pelastusliivit päällä kannella ja kauhee kirkunta oli puhelimesta kuulemma kuulunu. Oisin halunnu herätä puheluun ja jutella niiden kans... Joten meillä puhelin on äänet päällä ollu siitä eteenpäin..! Kuulen yläkertaan kyllä jos se soi. Kellona mulla on kirkas digitaalikello, siitän on mukava kattella yöllä, kun minä myös jostain syystä haluun nähdä koska Elma syö. Tosin nyt taas nukuttu koko öitä vajaan viikon.



YSTÄVIÄ mulla on muutama. Aina vaihtelevasti oon tekemisis, joskus enempi yhden kans, toisinaan toisen. Sisko on hyvä ystävä mulle, samaten äitikin on ihan ok :) Sitten on pari muuta, yhdellä ei oo lapsia eikä koskaan haluakaan, mutta mulla riittää sen kans juttua silti. Enkä vieroksu eikä sekään sitä, kun Elma synty. En usko että hyvä ystävyys " kärsii" lapsista.



Nauratti tuo Je_Nin yöviritelmät, ettei Lassi raavi päätään :) Onko Lassilla ihottumaa, vai raapiiko " huvikseen" ? Meillä Elma nukkuu aika rauhallisesti, ei oikeestaan potki peittoa tms. Joskus tykkää potkia pinniksen puikkoja, mutta vaan jos sattuu oleen niin kääntyneenä, että sinne osuu.



Mutterille suurONNITTELUT synttäreiden kunniaksi!!



Nyt kaffin keittoon. Isä lupas tulla kylään, kun menee vanhemmilleen käymäs (jotka asuvat tossa muutaman sadan metrin päässä)



bernuski ja Elma

Täällä on vierähtänyt tosi pitkä tovi kun on viimeksi jaksanut tulla kirjoittelemaan. Meidän Viljami päätti aloittaa reilu kuukausi sitten ihan kunnolliset rintaraivarit ja äiti kun päätti, että pulloon ei siirrytä kun maitoa on riittävästi. Tästähän me olemme siis saaneet tähän asti kestävät tappelut ja hieman on meinannut uuvuttaa, kun kuitenkaan mies ei ole voinut olla kotona aiempaa enempää. Esikoisemme Aleksanteri on sitten kolme vuotiaan uhmalla halunnut vielä vähän lisätä äitin hermojen koettelua... Mutta josko jatkossa ehkä mahdollisesti onnistuisi taas enempi kirjoittelemaan.



Pikaiseen kun luin näitä kirjoituksia, niin ensin jäi mieleen kiinteitten aloittelu. Itse jo ihan alussa olin ajatellu pitää maidolla 5kk asti ja kylläpä minä sinne uskoisin taistelevani imetyksellä. Huomenna tulee Viljamille neljä kuukautta täyteen ja ensi viikolla on ystävänpäivänä neuvola.Saas nähdä miten on vaikuttanut rintaraivarointi miehen kasvuun...



Sitten vesirokkorokotteesta. Sen saa antaa aikaisintaan yksi vuotiaalle ja siinä on minun tietojen mukaan ollut vähän vaihtelua riippuen lääkäristä, että kirjoittaako yksi vai kaksi rokotetta. Aleksanteri on saanut kaksi rokotetta jotta sai 100% suojan. Jos ensimmäinen rokote olisi aiheuttanut oireita, ei olisi tarvinnut antaa toista, mutta hänelle ei tullut mitään. Ja kylläpä ajattelin Viljamillekin sen silloin vuoden ikäisenä ottaa. Mutta haluan sen myös niin, että on sitten se 100% suoja hänelläkin. Kaikki lääkärit eivät sitä niin kirjoita, että sittenpä se alkaa väittely taas....



Ja siivouksesta, jo viime kesänä kateellisena luin kun JeNillä oli niin ihanasti energiaa puuhata joka päivä ja vielä kateellisempana täällä nyt luin kun edelleen energiaa riittää... Itse haluaisin tehdä samoin ja Aleksanterin kanssa jossain vaiheessa jo olikin niin, mutta sitten viime kesänä se toksemia vei voimat ja nyt sitten tämä kahden lapsen " yksinhuoltajuus" ei ole vielä helpottanut... Mutta ehkä minä sitten jo kesällä jaksan, kun yöt helpottavat toivottavasti Viljamin suhteen...



Niin ja imetyksestä sen verran, että minunhan on pakko lopettaa oman lääkityksen takia imetys taas kesäkuun alkuun mennessä. Viljamihan on yökkinyt käytännössä kaikki korvikkeet, jotka on saanut suuhunsa. Ajattelin tässä, että jos opettaa hänelle ensin perunan ja sitten porkkanan tuossa kun 5 kk tulee ikää ja sitten kokeilisi sillä peruna-porkkanavellillä opettaa siihen tuttelin makuun. Ja toukokuussa on sitten aloitettava rajoitaamaan imetyksiä... Toisaalta kaikkien hankaluuksien jälkeen hieman harmittaa kuten silloin Aleksanterinkin kanssa, mutta sitten on pakko jo alkaa ajatella omaa terveyttään, kun ei ne munuaiset loputtomiin huonoilla lääkkeillä tule toimeen...



Tiedättekö mikä viiraus on tämän äitin päähän putkahtanut kuten joka kevät??? No vauva-kuumeen poikanen... Vaikka tiedän, että ei enää minun kohdalla ikinä, mutta silti se ajatus vaan tuli. No onneksi se helpottaa jossain vaiheessa, varsinkin kun miettii miltä tuntui alkaa kouristamaan ja olla lääketokkurassa lapsen ensimmäiset päivät. Jopa ei tee mieli enää raskaaksi... Eikä se voimattomuuden tunne joka oli jatkuvaa kun oli raskaana, saati ne kauheat päänsäryt...



Jep, mutta nyt täytyy lähteä antamaan Aleksanterille välipalaa ja olisi muistettava ottaa omat lääkkeensäkin...



Aurinkoisia, mutta kylmiä, päiviä toivottelee

tikru ja Viljami 10/06 sekä Aleksanteri 10/03

Pitkästä aikaa minäkin kerkeän koneelle kirjoittelemaan, monesti olen piipahtanut pinon lukemassa mutta sitten onkin jo tarttenut taas mennä.



Kivasti tuntuu kaikilla menevän ja soseitakin kovin moni jo maistelee. Niin myös me, tosin päärynä on tähänastisista ainut, mostä ei ole tullut ihottumaan. Eilen ostin Hipp:n luomu riisipuuro/hedelmä sosetta ja annoin sitä nyt aamupäivällä. Saapi nähdä nouseeko ihottumaa siitä. Eli maissi ja porkkana aiheuttaa pahanihottuman ja peruna/parsakaali sai aikaan mahtavat ilmavaivat. Minun syömä kala, tomaatti ja suklaa tuntuu aiheuttavan myös ihottumaa.

Päivät menee kitistessä, ei nuku kunnon unia ollenkaan aamupäivällä vaan muutamat 1/2tunnin tirsat ja illalla sitten yhdet 1-2tunnin mittaiset. Iltaisin käy kyllä sitten nukkumaan ysin maissa ja neljän korvilla herää tissille ja jatkaa uniaan aamu kasiin. Nyt on ollut tosin kyllä jotenkin flunssainen ja itkuinen päivisin ja öisinkin halunnut tissiä useammin(yleensä nukkuu tissisuussa, eli käyttää tuttina!).

Sisällä ollaan mekin pysytty paripäivää ja kyllä voisi jo pakkaset helpottaa senverran, että uskaltaisi pihalle laittaa muutakin kuin petivaatteet.

Mutta nyt huuto kohoaa taas maksimiin, joten siirryn viihdytysjoukkoihin!



Oikein rattoisaa helmikuuta kaikille!



Neljäs ja Sanni

WADES: Meidän lapset ovat Tukholman keskustassa (Kungsholmenilla) olevassa koulussa, eivät siis Tumbassa. Kylläpä täällä tuntuu kaikilla olevan tuttuja!



LILLIS: Me olemme tosiaan nyt olleet nelisen vuotta pois Suomesta. Suomessa olemme käyneet noin kerran vuodessa - nyt Ruotsista hieman useammin kuin Saksasta. Meidän lapsethan olivat jo aika " isoja" , kun muutimme Saksaan. Esikoinen meni kolmannelle, keskimmäinen ekalle, ja nuorin oli 3-vuotias. Silloin emme kyllä todellakaan osanneet aavistaa aikanaan palaavamme Suomeen neljän lapsen kanssa... Eikä niitä tukiverkkoja tuntunut silloin varsinkaan enää niin kaipaavan, kun ei ollut ihan vauvoja. Muutenkin olemme pärjänneet Suomessakin lasten kanssa aika omillamme, kun isovanhemmat asuvat sielläkin satojen kilometrien päässä ja ovat vielä työelämässä. Koti-ikävä on tietenkin ollut välillä melkoinen, mutta toisaalta meille koti on siellä, missä oma perhe, ja tämä on ollut meille hirveän antoisaa aikaa. Ja ajatelkaas, että meidän 12-, 9- ja 6-vuotiaat ovat jo kolmikielisiä (ja isommat vielä lukevat koulussa paria muuta kieltä...)! Nyt minusta tuntuu ihanalta ajatukselta kuitenkin Suomeen paluu, mutta toisaalta vähän hirvittääkin. Olen aina ollut kauhean isänmaallinen ihminen, ja ulkomailla ollessa Suomesta on tietenkin omassa mielessä muodostunut varsinainen paratiisi. Voin kuitenkin kuvitella, että siellä sitten monet kuvitelmat rapisevat ja monet asiat voivat kotimaassa ärsyttääkin... Lapsetkin ovat jo niin maailmankansalaisia, että miettivät jo, mihin muutaman Suomen vuoden jälkeen muutetaan. Maan pitäisi kuulemma olla semmoinen, jonka kieltä he eivät vielä osaa, että saavat oppia uuden... Nyt tiedämme varmuudella tulevamme Suomeen neljäksi vuodeksi, jatkosta ei sitten osaa sanoa vielä mitään.



Tänään olimme taas Onnin kanssa töissä. Oli tosi kiva saada vähän vaihtelua kotona olemiselle, vaikka aamulla lähteminen tosissaan laiskotti. Onni ei oikein syönyt koko päivänä kunnolla, kun siellä oli niin paljon mielenkiintoista katseltavaa ja ihania ihmisiä, joille naureskella. Kylläpä kotona sitten tissi maistuikin... Onni on kyllä niin ihanan aurinkoinen poika. Harmi vaan, kun yöt ovat nyt menneet aikalailla huonompaan suuntaan. Tuntuu olevan yleinen trendi näillä lokakuisilla, vaikka onhan siellä toisaalta monia, joilla alkanut mennä paremminkin.



Nyt tuli loppukin perhe kotiin, ja on siis aika jättää tämä virtuaalielämä!

Inuliini

Nyt niitä on ollut niin paljon, etten kaikkia muista, mutta:



PUHELIN: Minullakin on päivällä missä sattuu... takin taskussa, eri kerroksessa kuin itse jne., mutta yöksi se on pakko etsiä tyynyn alle, kun minullakin on pakkomielteenä tietää, moneltako Onni syö, enkä omista muuta kelloa. Miehellä on sitten oma puhelin oman tyynyn alla herätyskellona.



YSTÄVÄT: Nykyään minulla on ehkä vain yksi todellä hyvä ystävä, jolla on kolme lasta. Hirmu hyviä ja läheisiä kavereita on sitten lisäksi muutama, ja useimmilla lapsia. Aikanaan olimme kyllä kaveripiirissä ensimmäiset pitkään aikaan, joilla lapsia oli, kun niin nuorena aloitimme. Sisko on myös minulle erittäin läheinen, mutta toisaalta olemme vähän eri maailmoista, kun hän on lapseton sinkku. Kauhean vähän kyllä nykyään tulee keneenkään pidettyä yhteyttä, kun olemme täällä kaukana, mutta tosi ystäväthän tunteekin siitä, että ovat aina yhtä hyviä ystäviä, vaikkei pitkään aikaan nähtäisi tai puhuttaisikaan. Kahdella vanhimmalla lapsellakin on muuten Suomessa edelleen ne parhaat kaverit, joiden kanssa leikit jatkuvat kuin emme olisi pois olleetkaan, kun kesälomalla taas tapaavat.



Nyt vihdoin oikeaan elämään.

I

Mun mitta on ihan täys... mä repeen kohta liitoksista...

Mä en kestä enää hetkeäkään asua tääl helvetin " kommuunissa" .

Päivisin kun tytön laittaa vaunuun unille, niin koira räksyttää niin että tyttö herää.

Iltapäivisin kun laitan tytön omaan sänkyyn unille, niin eikö toinen koira hauku sisällä niin että saa tytön hereille....

Tääl tulee ihan kahjoksi!!!!

Vielä kun kaikki ihmiset on täällä talossa IHAN SIKOJA!!!

Aikusia ihmisiä eikä voi omia jälkiään siivota.

Mä täällä koitan sitten parhaani mukaan, minkä lasten hoidolta ehdin niin siivota KAHDEKSAN ihmisen sotkut!!!

Anoppi kun on niin avuton ettei taida tietää kuinka päin edes imuria käytetään!!!!

Ja elukoitakin on pitänyt ottaa " pikku iltatähden iloksi" , joka ei viitsi niitä edes hoitaa..



KYLLÄPÄ HELPOTTI, KIITOS!!



Ja nyt rupes esikoinen kiukkuumaan kun läksyjen teko meni vähän mönkään ja lattialla kiukuttelee pienempi...



Voi mikä ihana päivä...