Lue keskustelun säännöt.
Pelottaa ajatus töihin lähdöstä :(
05.02.2007 |
Olen ollut kotiäitinä, lapset osa-aikaisesti kerhossa. Olen mielestäni halukas menemään töihin ja nyt on tarjottu mielenkiintoista mahdollisuutta.
Tämä tarjottu työ kuitenkin on KOKOPÄIVÄINEN, eikä osa-aikainen niin kuin olisin toivonut. Todella ahdistava ajatus, arki muuttuu täysin. Pelottaa että muutos on liian suuri...
Kommentit (17)
Töihinlähtö viiden kotiäitivuoden jälkeen edessä, enkä tosiaan haluaisi kokopäivätöihin, juuri sen takia etten halua niin rajua muutosta, en itselleni enkä varsinkaan lapsille.
Harmi vaan ettei osa-aikatöitä ole paljon tarjolla:-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nuorinkin kolmen huippeilla, niin ihan fiksua mennä töihin!
Itselläni lapset 3 ja 5 ja tilanne sama ja vähän samoja tunnontuskia podin, mutta aivan turhaan.
6
Otat hyvin mielin tarjotun työn vastaan ja lähdet rohkeasti kohti uusia haasteita! Lapsesikin ovat jo hyvän ikäisiä päivähoitoon. Onnea!
Ehkä mua eniten jännittää se mitä sitten kun lapset sairastaa ja pitää olla töistä pois eli miten siihen suhtaudutaan ja koko se tiivistetty arkirumba; kaupassakäynnit, omat lääkärit, kampaajat sun muut...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei heille tulee enää sellaista sairastelurumbaa kuin pienempien kanssa!
Ja isompihan menee jo sentään kohta kouluun.
Minullakin lapset kohta 6 ja 4. Olen ollut koko ajan kotona ja lapset muutaman kerran vkossa osapäivähoidossa. Esikoinen aloittaa eskarin syksyllä. Etsin järkevää osa-aikatyötä suht läheltä. Niin kauan, kun sitä ei ole tarjolla, olen kotona. Onneksi siihen on taloudellisesti mahdollista. Meidän perhe-elämä ei vaan pelaisi, jos menisin kokopäivähommiin.
Mutta tuntuu kyllä, että koulutus menee hukkaan mutta näin me olemme mieheni kanssa päättäneet. Seesteinen perhe-elämä on meille molemmille tällä hetkellä tärkeintä. Onneksi mulla on hyvä koulutus ja kielitaito+tietotekniset taidot ajatasalla, joten saanen sitten joskus töitä vaikka olenkin ollut kauan kotona. Toivottavasti ainakin ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensi viikolla alkaa työt. Olen itse odottanut työhön paluuta, mutta nyt iskee rimakauhu. Kuinka tästä taas selvitään? Lapset 1,3 ja 4 -vuotiaat. Muuta uskon, että kun rutiinit tulevat tutuiksi, niin hyvin menee.
Jos, niin miten olet pitänyt taitosi ajantasalla - etäkurssein, vai miten??
Kyllä mulla ainakin kielitaito ruostuu kun ei käytä, pakko myöntää.
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut kotona kohta 6 vuotta. Kielitaidosta: ruotsi on ollut lapsuudessa toinen kotikieleni, joten puhun sitä hyvin. Englantia olen pitänyt yllä lukemalla englanninkielisiä kirjoja ym. Sitä puhun mielestäni ihan kohtuullisesti. Tietoteknisiä taitojani olen päivittänyt käymällä A-ajokorttitutkinnon ja nyt suoritan AB-ajokorttia.
Meillä mies tekee ns. uraa, joten meillä olisi perhe-elämä aika hektistä, jos itsekin menisin kokopäivähommiin alalleni, jossa myös tehdään ajoittain pitkää päivää. Joten meillä näin :)
ONhan se miehen helppo päättää pistää seesteinen perhe-elämä etusijalle, kun se tarkoittaa sitä, että saa kaiken: kotona kasvatetut lapset, puhtaan kodin ja itse tehdä uraa ja näin tienata eläkettä itselleen, edetä uralla jne.
Toivottavasti oikeasti olette ajatelleet vähän pidemmällekin näitä asioita, ettei sitten 5-10 vuoden kuluttua iske karu totuus, kun avioliitto ei enää toimikaan ja itselle ei jää mitään kouraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki meilläkin on lainaturvat ja henkivakuutukset yms. mutta menisihän siitä elämästä kaikki ilo, jos koko ajan miettisi mikä VOI mennä pieleen ja ola varpaillaan sen suhteen!
Mies tekee uraa ja arkirumba on niin paljon helpompaa kun olen kotona. Ei tarvitse juosta tukka putkella koko ajan, kaupassa voi käydä keskellä päivää, siivota voi vaikka joka päivä eli kaikkea EHTII.
Nyt menee ns. hyvin, mutta olen myös sitä mieltä että pitää varautua pahan päivän varalle. Jos yhtäkkiä mies löytää toisen naisen, pettää tai tekee jotain muuta (tai minä saan vain tarpeekseni ja näen ruohon vihreämpänä toisella puolen), ei siinä enää käydä JÄRKEVIÄ ja REILUJA keskusteluja. Varmasti ihana mieheni voisi sanoa että " Itsepä halusit kotiin jäädä, en mä ole koskaan sitä pyytänyt" .
Juuri tästä syystä Suomeenkin ollaan ehdottamassa ns yhteisen eläkkeen mallia eli avioeron sattuessa miehelle kertynyt eläke puolitettaisiin.
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Juuri tästä syystä Suomeenkin ollaan ehdottamassa ns yhteisen eläkkeen mallia eli avioeron sattuessa miehelle kertynyt eläke puolitettaisiin.
ekana kannattaa varmaan lopettaa tän kotiöäitien temmellyskentän lukeminen - täältä et saa mitään realistista kuvaa päivähoidosta.
Ja kampaajalle ja omaan lääkäriin pääset paljon helpommin, kun sinulla on hoitopaikka lapsille :-)
Mutta sitten rupeaa helpottamaan, kun arki muovautuu uusille urille. Huomaat vielä monia postiivisia asioita, joita töihinlähtö tuo. Minulla ainakin aikuiskontaktien määrän lisääntyminen, lasten viihtyminen päiväkodissa, isän ja lasten " yhteisten" juttujen (sis ilman äitiä) lisääntyminen ja yleensäkin sen huomaaminen etten ole TÄYSIN korvaamaton lapsilleni olivat mukavia yllätyksiä.
Rohkeasti vaan!
Vierailija:
Ehkä mua eniten jännittää se mitä sitten kun lapset sairastaa ja pitää olla töistä pois eli miten siihen suhtaudutaan ja koko se tiivistetty arkirumba; kaupassakäynnit, omat lääkärit, kampaajat sun muut...ap
se ei kai sentään ole vuorotyö, joka toisi vielä enemmän muutoksia elämään?