Mitä työkaverisi on tokaissut sinulle, että koko päiväsi on mennyt pilalle?

ja heitteli papereita lattialle. Kyllä siinä kävi vähän itkettämään.

Kiukuttelevia kakaramaisia typeryyksiä en katsele hetkeäkään. Asiallista kritiikkiä voi antaa, mutta ei tollaisia uhmapurkauksia - niitä en siedä ollenkaan.

että kävi itkettämään. Ei sentään mitään robotteja olla tässä. Nyt tosin jo vähän kovettunut.



t. 4

olin kesällä kodinhoitajan sijaisena kaupungilla. olin saanut ammatilliset opintoni valmiiksi äitiyslomalla, ja loman jälkeen ollut muutaman kuukauden kotihoidontuella ennen tuota kesäpätkää. kesän jälkeen suunnitelmissani oli tehdä mitä vaan hommaa ja hakea samalla oppisopimuspaikkaa parannellakseni tuota koulutustani.



istuttiin autossa toisen kodinhoitajan kanssa asiakkaalle menossa kun käytiin seuraava keskustelu:

hän: " sulla jatkuu sitten koulu syksyllä?"

minä: " no ei jatku kun mä oon jo käynyt kouluni."

" no kai sitä nyt vois jotain opiskella.. mitä sä sitten meinaat tehdä?"

" niin siis mä olen valmistunut jo, mulla on huonekalurestauroijan paperit ja meinaan nyt hakea maalarin oppisopimuspaikkaa. en mä halua mennä enää kouluun vaan mieluummin tekisin töitä."

työkaveri alkaa närkästyä: " tiedäthän sä että niitä on sellaisia verhoilijakoulujakin? sä oot nuori ihminen ja meinaat sitten olla vaan kotona. TYÖTTÖMÄNÄ."

minä epätoivoisena: " emmä oo koskaan ollut työttömänä, mä oon valmistunut koulusta mun lapsen syntymän jälkeen, sitten ollu äitiyslomalla ja nyt teen tätä sijaisuutta.."



ja blaa blaa, loputtomiin. ja koko työrupeamani ajan siitä lähtien tuo työkaveri kohteli mua jokseenkin kurjasti, häntä kun ärsytti minun työtävieroksuva asenteeni ja haluttomuuteni pyrkiä eteenpäin elämässä.