Oletko ollut tänä kesänä yksinäinen?
Minä olen ajoittain.
Vanhempani ovat kuolleet vuosia sitten. Minulla on kaksi aikuista lasta, jotka asuvat satojen kilometrien päässä, toinen ei juuri pidä yhteyttä. Heillä ei ole omia lapsia eikä ehkä koskaan tulekaan. Olen naimisissa, mutta mies on hiljainen, omissa oloissaan viihtyvä. Ketään sukulaisia ei asu 200 kilometrin säteellä.
Meillä ei juuri ole sosiaalista elämää. Kun lapset olivat pieniä, oli kaikenlaista lapsiperheiden yhteistä toimintaa harrastuksien ja koulun piirissä. Nyt tuntuu, että useimmat ihmiset viihtyvät vain omien perheidensä kanssa, ystävyyssuhteet ovat hiipuneet.
Tavanomainen arki on helpompaa rutiineineen ja kiireineen. Nyt kesällä olen potenut välillä ahdistavaa yksinäisyyttä. Olen opetellut sietämään sitä tunnetta, mutta onhan se välillä niin surullista, että itken itsekseni.
Miten sun kesä on mennyt?
Kommentit (44)
On hetkiä, jolloin olen kokenut yksinäisyyttä. Mutta tänä vuonna olen jotenkin herännyt tähän miten yleistä tämä onkaan, en vaan tiedä miten saisi oikeat ihmiset ns yhteen.
Kyllä, mutta olen hyväksynyt sen. Olen onnellinen omassa pienessä maailmassani.
Olen kyllä, hyvin yksinäinen kun vaimoni kuoli keväällä lähes 25 avioliittovuoden jälkeen sairauden uuvuttamana. Lapsetkin jo aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, mutta olen hyväksynyt sen. Olen onnellinen omassa pienessä maailmassani.
Hyväksyminen onkin tärkeintä. Mulla se prosessi on vielä hieman kesken. Mutta se on avain sisäiseen rauhaan. ap
Kyllä. Only the lonely. Daa, daa, daa dada, daa 🎤
Minulla on kohta vauvavuosi takana ja on vaikea löytää tästä mitään positiivista. Koko vuoden olen käytännössä katsoen ollut yksin. On ollut viikkoja, kun ainut aikuinen kontakti on ollut oma puoliso. Sukulaisia ei kuin kourallinen ja nekin toisella puolella Suomea. Yritän lohduttautua sillä, että palaan töihin joulukuussa.
En. Olen saanut olla yksin lähes 2kk ja nauttinut joka hetkestä! Sama edessä syksyllä.
Kyllä. Tytär ulkomailla. Ei miestä, ja parilla kaverilla omat kumppanit ja menot. Ei sisaruksia ja elossaoleva vanhempi alkoholisoitunut.
Kaipaisin niin kovasti, etten olisi lähes aina ulkopuolinen ja yksin. Ja että mullakin olisi jotain väliä.
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä, hyvin yksinäinen kun vaimoni kuoli keväällä lähes 25 avioliittovuoden jälkeen sairauden uuvuttamana. Lapsetkin jo aikuisia.
Otan sydämestäni osaa. Sinulla on ollut surullinen kesä. :( -ap
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Lapset aikuisia, mies olemassa mutta omissa reissuissa melkein koko kesän. Töissä ja television äärellä kesä mennyt.
En ymmärrä, miksi tätä alapeukutetaan.
En ole. Olen ollut viimeiset 15 vuotta aivan hirvittävän yksinäinen, mutta tämä kesä on ollut totaalinen muutos tilanteeseen. Olen aivan ylikuormittunut kaikesta touhusta ja seurustelusta ihmisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
On hetkiä, jolloin olen kokenut yksinäisyyttä. Mutta tänä vuonna olen jotenkin herännyt tähän miten yleistä tämä onkaan, en vaan tiedä miten saisi oikeat ihmiset ns yhteen.
Pandemia teki tämän.
Olen usein tosi yksinäinen ja ahdistun siitä. Mutta esim. nyt katson olympialaisia ja nautin siitä. Myös tämä palstalle kirjoittelu helpottaa, niin säälittävää kuin se varmasti monen mielestä onkin.
Olen viettänyt kesälomani (viimeistä viikkoa mennään) yhtä viikkoa lukuunottamatta täysin yksin. Kertaakaan ei ole silti tullut mieleen, että olisin yksinäinen. Tekemistä on paljon, ja olen käynyt usein esim. uimassa, marjametsässä, pyöräretkillä jne. Lisäksi olen vihdoin saanut katsottua syksyn ja talven aikana nauhoitettuja tv-ohjelmia sekä luettua keväällä ostamiani kirjoja..
Itse olen lapseton ja ikisinkku, jonka perheettömyys ei ole oma valinta ja kyllä mä olen ollut todella yksinäinen ja yksinäni koko kesän. Toki niin olen ollut jo muutaman vuoden että ei tämä enää ihan uutta ole mutta kyllä kesän valoisuus tätä yksinäisyyden ankeutta kummasti korostaa. Koronapandemian myötä meni ne pari viimeistäkin ihmissuhdetta eli yhden läheisen ihmisen menetin kuolemalle ja toisen kanssa kaikki yhteydenpito vain hyytyi lopullisesti.
Oli mulla tälle kesälle kaikenlaista suunnitelmaa, mutta jotenkin sitä sitten ihan kuin lamaantui loman alkaessa eikä yksin tullut lähdettyä oikeastaan mihinkään eikä tehtyäkään mitään normiarjesta poikkeavaa eli kotona sitä olen enimmäkseen ollut mitä nyt kaupassa ja lenkillä on tullut käytyä. Nyt on jo vika lomaviikkokin menossa, mutta ei sekään sosiaalista elämää lisää koska työt tehdään pääasiassa yksin eli samassa vuorossa ei ole ketään toista.
https://www.vauva.fi/keskustelu/5678162/kaikki-porukat-nyt-avlle-tekema…
Entä jos tästä palstasta tulee paras palsta ikinä ja tänne virtaa porukkaa? Jos niin ihanasti kävisi niin sit voidaan alkaa 'aivopestä' ja kouluttamaan tämän maan porukkaa vaikka mihin!!! Ja pidetään ihmisille seuraa niin että kenenkään ei tartte istua ypöyksin kotona ja valittaa että ei ole ketään kavereita ja ystäviä. Täällähän me ollaan!!! Pannaan myös ideoita liikenteeseen kaikenlaisesta tekemisestä - minkä ei tartte maksaa paljon - jos ei ehkä edes mitään muuta kuin vaivan ja yhteisöllisyyttä... Entäs jos siitä syntyy jonkunlaisia pieniä liikeideoitakin samantien??? Mä tykkään häärätä tämmöistä!!! Entä sinä??? Joka päivä uudet jutut???
KAIKKI PORUKAT NYT AV:LLE TEKEMÄÄN 'KUNNON' JUTTUJA... huumoria ja hömppää mahtuu mukaan... MUTTA KUN ON JOKU KUNNON ASIA NIIN VAIVAUTUKAA KIRJOITTAMAAN NIIN HYVIN KUIN OSAATTE!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hetkiä, jolloin olen kokenut yksinäisyyttä. Mutta tänä vuonna olen jotenkin herännyt tähän miten yleistä tämä onkaan, en vaan tiedä miten saisi oikeat ihmiset ns yhteen.
Pandemia teki tämän.
Mikä tässäkin on alapeukun arvoista...ihmiset erosivat ja juhlaperinne on tauolla.
Yksinäinen olen ollut lähes koko kesän. Kaksi kertaa olen terassilta löytänyt mies seuraa.
N. 37V
Sama täällä. Lapset aikuisia, mies olemassa mutta omissa reissuissa melkein koko kesän. Töissä ja television äärellä kesä mennyt.