Lue keskustelun säännöt.
Kuvitteletko ansaitsevasi elämässä luksusta?
Kommentit (23)
En. Ei kukaan ansaitse yhtään mitään. Kaikki on lähinnä sattumaa mitä tulee kenellekin elämässä vastaan, jotkut saa luksusta joskus, jotkut ei koskaan. Tosin eipä sitä luksusta mihinkään tarvi oikeasti, kunhan on tavalliset jutut että voi elää mukavaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ja maksan sen omalla rahallani.
40v tehnyt töitä kuin pieni eläin, nyt nautin saavutuksista. Ei mitään överiä, vain talo lämpimässä, hyvää ruokaa ja levollinen mieli, toinen talo Suomessa ja järvi missä uida, perhe ja ystävät. Siinä on mulle luksusta tarpeeksi!
Kyllä mä jotain luxusta koen ansaitsevani ja se johtuu ihan työstä mitä teen. Se on korkealle arvostettua ja hyväpalkkaista. Koen että siitä syystä ansaitsen myös jotain luxusta. Sitten on pitänyt tietenkin valita, että mitä se luxus itselle on. Mulle se on kallis ja hyvä auto, merkkikäsilaukut ja ravintolaillalliset. Noi on olleet ne mun valinnat. Mutta ruokakaupassa en osta mitään ostereita, vaan ihan s-marketin lihapullia siinä missä kaikki muutkin. Tai en mä juo juuri koskaan shampanjaa, ihan kuohuviini on riittänyt.
En, mutta ansaitsen hyvää kohtelua, en itsekään kohtele muita huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on luksusta?
Hyvinvointiyhteiskunnassa se on yksilölle subjektiivista. Jossakin muualla maailmassa rauha, puhdas vesi ja jokapäiväinen leipä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ansaitse mitään, ei meistä kukaan ansaitse, mutta koen hetkittäin saaneeni hiukkasen luksustakin.
Jäin miettimään luksuksen määritelmää. Kävisikö tämä: kallis ja turhahko asia, joka lämmittää mieltä hyvin lyhyen aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus. Se menee äkkiä ohi.
Mietin viimeksi kun siivosin kissan karvapallo-oksennusta lattialta, että vaikka olisi miljoonan parketti ja lukaali, niin minä kyykkisin tässä ja hankaisin tätä samaa oksennusta. Olisi vaan kalliimpi lattia. Kyllä minä pärjään ilman sitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Jäin miettimään luksuksen määritelmää. Kävisikö tämä: kallis ja turhahko asia, joka lämmittää mieltä hyvin lyhyen aikaa.
Niin, luksustuotteethan on kaikkea aika turhaa josta maksetaan ylihintaa nimen takia. Joku tavallinen paita joita tehdään jossain kiinassa jatkuvalla syötöllä niin halvalla kuin mahdollista, näyttää ihan samalta halpakaupan rekistä ostettuna kuin luksusmerkillä varustettuna moninkertaisella hinnalla ostettuna, siinä maksetaan vain ja ainoastaan siitä merkistä, että kaikki näkisi että minä nyt maksoin tästä paidasta ihan helvetin paljon. Ja jos se merkki ei näy, on vaan niskalapussa joku logo, kukaan ei voi erottaa mitä siitä paidasta on maksanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ansainnut itse, mutta elämässäni halutessani on luksusta. Mies on hyvin varakas, sen on kyllä ansainnut itse. En kuvittele mitään, meillä on sovittu että saan ostaa mitä haluan. Oma työni on ihan keskipalkkainen. Selvennyksen vuoksi, en ole mikään tuhlailija tyyliin se kukkosen pikavaimo. Mutta ostan laadukkaita ja tyylikkäitä (ei siis mitään logokamoja!) juttuja tarpeeseen. Luksusta minulle on esim. ostaa palveluita joilla säästän itse aikaa, jota sitten voin käyttää asioihin joista nautin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä jotain luxusta koen ansaitsevani ja se johtuu ihan työstä mitä teen. Se on korkealle arvostettua ja hyväpalkkaista. Koen että siitä syystä ansaitsen myös jotain luxusta. Sitten on pitänyt tietenkin valita, että mitä se luxus itselle on. Mulle se on kallis ja hyvä auto, merkkikäsilaukut ja ravintolaillalliset. Noi on olleet ne mun valinnat. Mutta ruokakaupassa en osta mitään ostereita, vaan ihan s-marketin lihapullia siinä missä kaikki muutkin. Tai en mä juo juuri koskaan shampanjaa, ihan kuohuviini on riittänyt.
Tämähän on varmasti ihan totta ja tosi moni juuri näin ajattelee. Tällä palstalla tuo kommentti kerää 74 alapeukkua ja syy on se, että tämän palstan enemmistö on pienituloisia ja erittäin kateellisia ihmisiä. Että jos vain lipsautat että sulla on jotain, tai haluat jotain, niin alapeukkua sataa. Niin kun ne sanoo kateus vie kalatkin vedestä. Mutta voin lohduttaa sua sillä, että sääliä saa ilmaiseksi, kateus pitää ansaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Olen opiskellut ja tehnyt töitä pitkäjänteisesti jo 24 vuotta ja ostin mm. hyvin vähän ajetun BMW:n käteisellä. En todellakaan kaipaa enää mitään riisikippoja autoksi, joilla ajoin liian pitkään.
En kaipaa luxusta, jos se tarkoittaa kalliita matkoja, vaatteita ja esineitä. Sen sijaan kiitollinen olen ihanista kokemuksista: Viikonloppuna pääsin hyvään hillapaikkaan ja jaksoin poimia hilloja. Ja ihana oli hillareissun jälkeen pulahtaa järveen nakuna uimaan. Naapureita ei ole näköetäisyydellä. Ja pääsinpä myös tanssimaan lavatansseihin puolisoni kanssa. Nämä kaikki on minulle luxusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monissa tavallisissa asunnoissa ulkomailla ei ole saunaa ja pelkästään oma sauna katsotaan luksukseksi, joten kyllä sitä pientä arjen ja asumisen luksusta on. Ja jopa hanavettä voi juoda.
Luxus sana on vähän valheellinen. Koska osa kaipaa hyvinvointia ja helpotusta. Mitä se nyt kullekin on. Luxus kuulostaa enemmän joltain isolta veneeltä ja sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Olen opiskellut ja tehnyt töitä pitkäjänteisesti jo 24 vuotta ja ostin mm. hyvin vähän ajetun BMW:n käteisellä. En todellakaan kaipaa enää mitään riisikippoja autoksi, joilla ajoin liian pitkään.
Jaa minä vaihdoin Bemarin Lexukseen kun Bemarissa oli kokoajan sähkövikoja ja jatkuvasti sai olla viemässä pajalle siis pari vuotta vanhaa autoa,nyt saanut ajaa 1.5 vuotta ilman mitään teknisiä murheita.
Minulle oma aika yksin luonnossa ja rannoilla kuunnellen lintuja ja seuraillen luonnon tapahtumia on luksusta.
Kyllä katson että sen ansaitsen, ja jokainen ansaitsee asioita jotka tuovat mielenrauhaa ja iloa.
Kun pääsee kaikesta melusta ja metelistä ja vihaisista ihmisistä ja riidoista ja vihanpurkauksist ja stressitä joka puolella eroon ja saa vain olla yksin ja rauhassa, mikäs sen ihanampaa. Mikään ei mieltäni rauhoita enempää ja autta jaksamaan.
Ueimmille se luksus on materiaa, tavaroita ylellisyyttä, omaisuuden rohmuamista. Eipä ole minulle.
Ostan kerran vuodessa kalliin ja hyvän shamppanjapullon ja korkkaan sen kotonani itsenäisyyspäivänä, samalla kun katselen telkkarista, kun tutut ja tuntemattomat kättelevät presidenttiparia vastaanotolla. Varsinaisella lomalla olen viimeeksi ollut 1995, mutta 6.12 on ollut aina vapaapäivä ja luksusta itselleni.
Mikä on luksusta?