Lue keskustelun säännöt.
Olen kateellinen parikymppisenä lapsen hankkineille
29.07.2024 |
Olisin itsekin halunnut lapsen jo varhain mutta ei sattunut miestä kohdalle. Nyt 30v. olen kade heille jotka perustivat perheen nuorena, vahinkolapsen saaneillekin olen kade. Itse olen nyt huonossa parisuhteessa, jossa mies ei lapsia halua nyt vaan ura on tärkein.
Kommentit (125)
Mä mietin jo nuorena että mitä paskaa meille oikein syötetään että eka ooinnot ja sitten lapset - opiskella kerkee kyllä sittenkin kun lapset on isompia, ja on jo todennäköisesti työkokemustakin ja tietää että mitä voisi lähteä jatko-opiskelemaan. No, itse en lapsia halunnut ylipäänsä joten ei sinänsä minua koskenut, mutta ihmettelin kyllä silloin ja edelleen että kuka luupää moista suosittelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen sinkku 35-v mies, olen kärsinyt kateudesta vertaisiini miehiin jo 15-vuoden ajan. En vain pääse kiinni 'normojen' parisuhde työpaikka, lapsen teko arkeen vaikka mitä tekisin. Edes rukoilu ei muuttanut sitä.
Ymmärrän sinua ap kun en itsekkään haluaisi 30-vuotiasta naista vaan mieluiten 23-max 26,9v naisia. Eli noin 10v nuorempia. En koe esim että keksisin mitään keskusteltavaa jutun aihetta yli 30 vuotiaan naisen kanssa joka on elänyt aikuisikänsä päinvastaista elämää kuin minä.
Ei sinulla ole mitään keskusteltavaa niidenkään naisten kanssa joita haluat. Kauniit 23-26,9-vuotiaat naiset ovat eläneet ihan erilaista elämää kuin sinä peräkammarin inkkeli.
Vaihda jo levyä. Inkkeli sitä ja Inkkeli tätä. Onko sinulla paha olla?
Ei, minulla on kavereita, parisuhde, lapsia, työura, elämä kunnossa. Toisin kuin sinulla.
Perhe on tärkein... Millään muulla ei oikeasti ole väliä....
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä "uralla" tekee lapsettomana?
Et sä mitään uraa tee jos on lapsia. Sä olet kotona kun ne sairastaa koko ajan ja uupunut niistä joten et jaksa muuta kuin lihota 150kg masennuslääkkeiden popsijaksi.
Lapset tärkein ja perhe. Mikään materia tai raha ei oikeasti loppupelissä merkkaa mitään... Silloin jos sairastut, niin sen viimeistään huomaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset tärkein ja perhe. Mikään materia tai raha ei oikeasti loppupelissä merkkaa mitään... Silloin jos sairastut, niin sen viimeistään huomaa
Höpö höpö. Vain juurikin rahalla saa nykypäivänä edes välttävää hoitoa sairastuessa.
Höpö höpö. Olipas negatiivinen kommentti. T:ekonomi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain lapset 23- ja 28-vuotiaana. Kannatti. Kyllä lapsiperhe aika kuuluu alle kolmekymppisille.
Ei saa rahallakaan hoitoa ihan kaikkeen. Nyt kirjoitan ihan kokemuksesta selkäni kanssa... Ja miksei rahaa voi olla vaikka onkin perhe?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huonossa parisuhteessa ei tarvitse elää. Eroa. Ei lapset tuo onnea, lapsi voi olla vaikka vakavasti sairas syntyessään, kaikki ei todellakaan suju aina niinkuin haaveissa.
Juuri näin!
Meillä on 4 lasta. Lapset tuli parikymppisenä. Olen ekonomi ja vaimo maisteri. Nyt 40v. Ja en kyllä tiedä mitä olisimme tehneet väärin? Mielestäni lapset tuli ok aikaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä "uralla" tekee lapsettomana?
Et sä mitään uraa tee jos on lapsia. Sä olet kotona kun ne sairastaa koko ajan ja uupunut niistä joten et jaksa muuta kuin lihota 150kg masennuslääkkeiden popsijaksi.
Niinkö? Itse sain lapset nuorena, opiskelin yliopistossa samalla. Tein nuoremman raskausaikana viimeisen tentin ennen synnytystä, ja sen jälkeen tein hieman kevyemmän vuoden opiskellen päiväuniaikaan. Kolmekymppisenä olen urallani ihan samassa pisteessä missä muutkin uraorientoituneet lapsettomat ikäiseni, mutta lapseni ovat jo koulussa, eivät ole lainkaan uuvuttavia ja sairastellessakin riittää, että etäilen. Nuorena sitä jaksaa, enää en jaksaisi niillä unilla, mitä pikkulapsiaikana sai.
Mutta ei sitä silti kadehtia tarvitse, kolmekymppisenäkin on vielä aikaa ja siinä on omat puolensa saada lapset vähän myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen sinkku 35-v mies, olen kärsinyt kateudesta vertaisiini miehiin jo 15-vuoden ajan. En vain pääse kiinni 'normojen' parisuhde työpaikka, lapsen teko arkeen vaikka mitä tekisin. Edes rukoilu ei muuttanut sitä.
Ymmärrän sinua ap kun en itsekkään haluaisi 30-vuotiasta naista vaan mieluiten 23-max 26,9v naisia. Eli noin 10v nuorempia. En koe esim että keksisin mitään keskusteltavaa jutun aihetta yli 30 vuotiaan naisen kanssa joka on elänyt aikuisikänsä päinvastaista elämää kuin minä.
Ei sinulla ole mitään keskusteltavaa niidenkään naisten kanssa joita haluat. Kauniit 23-26,9-vuotiaat naiset ovat eläneet ihan erilaista elämää kuin sinä peräkammarin inkkeli.
Vaihda jo levyä. Inkkeli sitä ja Inkkeli tätä. Onko sinulla paha olla?
Ei, minulla on kavereita, parisuhde, lapsia, työura, elämä kunnossa. Toisin kuin sinulla.
Keneksi sinä luulet minua? Vai keksitkö tuollaisia päätelmiä omasta päästäsi? Tai omasta ja omasta. Vastauksesi on samaa tasoa kuin pikkulasten argumentointikyvyt: Äitis on kun sinut sai...Yrittäisit edes keksiä jotain persoonallisempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet vielä aivan hyvässä hedelmällisessä iässä ja tuhlaat aikaasi ja energiaasi tuollaiseen kadehtimiseen?
Ehkä et olisi tyytyväinen äitinäkään.
Toinen ihminen kannattaa hankkia mahdollisimman nuorena lapsena, jos sellaisen aikoo hankkia.
Halusin hankkia vauvan 14-20 -vuotiaana, kun pidin häntä vielä hankintana ja osasin ajatella vain itseäni ja mitä minä haluan. Sitten kypsyin ja ajattelutaidot kehittyi eikä enää kiinnostanutkaan pakottaa ketään valmiiksi ylitäytetylle saastuneelle pallolle kuolemaan. Nuorempana en olisi edes osannut ajatella kotileikkiä pidemmälle.
monet kaksikymppisten lapset eivät ole kateellisia kun lasten vanhemmilla on tuolloin aivan muut tärkeät intressit kuin omat lapsensa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä "uralla" tekee lapsettomana?
Itseäni enemmän ihmetyttää, mitä ihmettä "uralla" tekee perheellisenä?
Rahaa, parantaa myös lasten mahdollisuuksia pärjätä työelämässä ja saada mielenkiintoinen, vetävä ura. Ei mikään absoluuttisen paras asia, muttei huonokaan
Mies voi olla myös huono lasten kanssa ja silloin ahdistaisi, että se traumatisoi lapset. Jos tuo yhteistalouteen rahaa niin hyvä. Jos 50/50 mies, JUOKSE
Tämä. Tilastollisesti, jos naisella on kykyä tienata itse, hän ei ota miestä. Tyypillisesti mies tuo talouteen enemmän rahaa eikä ehdi toimimaan kuin kotileikin rahoittajana, jääden lapsille vieraaksi.
Vierailija kirjoitti:
monet kaksikymppisten lapset eivät ole kateellisia kun lasten vanhemmilla on tuolloin aivan muut tärkeät intressit kuin omat lapsensa...
Iso osa paikymppisistä ei ryyppää ja lapsista saavat sosiaalista painettakin kokevat jonkun tekosyyn olla osallistumatta tylsiin solumyrkyn kittaustapahtumiin. Lisäksi parikymppinen on vielä itsekin keskenkasvuinen noin 10v, jolloin viihtyy paremmin muiden keskenkasvuisten ja heidän kiinnostuksen kohteidensa kanssa.
Nuorena saatiin esikoinen. Kiva olla aina nuorin isä eri hänen elämänvaiheissaan. Koulun alkaessa, rippikoulu, ylioppilas jne. Nuorimman kohdalla olen aina hieman keskimääräistä vanhempi. Esikoinen itse oli aina ylpeä kun on nuori isä. Pelkkää hyvää koitui minusta siitä asiasta. Nuorimman kohdalla selkeästi en ole niin reipas ja toimelias. Olen 53 v kun hän pääsee ripille. Lapsia yhteensä neljä.
Rahaa, parantaa myös lasten mahdollisuuksia pärjätä työelämässä ja saada mielenkiintoinen, vetävä ura. Ei mikään absoluuttisen paras asia, muttei huonokaan
Mies voi olla myös huono lasten kanssa ja silloin ahdistaisi, että se traumatisoi lapset. Jos tuo yhteistalouteen rahaa niin hyvä. Jos 50/50 mies, JUOKSE