Olenko minä sosiaalisesti tollo vai ovatko muut liian herkkiä?
Heti alkuun: En siis koskaan kysy mitään mielestäni tahditonta tyyliin miksi teillä ei ole lapsia tms pashaa. Tuollaisia asioita ei mielestäni ikinä kysytä. En mene kyselemään tuntemattomilta tai puolitutuilta jotain yksityiselämään liittyvää, vaan nyt puhun ihmisistä, jotka olen tuntenut vuosien ajan ja olemme olleet tiiviisti tekemisissä esimerkiksi ystävyyden tai työn myötä.
Useamman kerran vuosien aikana on sattunut tällainen tilanne. Ihminen itse avautuu minulle jostakin elämäänsä liittyvästä vaikeasta asiasta. Esimerkiksi avioerosta, hankalasta parisuhdekuviosta tai haasteesta työpaikalla tms. Asia on ihmiselle iso ja hän haluaa puhua siitä paljon kanssani, kuuntelen ja olen tukena. En puhu käymistämme keskusteluista muille, vaan pidän ne luottamuksellisina. Kun myöhemmin menen kysymään kahden kesken tuosta samasta asiasta tyyliin Miten olet jaksanut avioeron jälkeen? tai Onko tilanne Perttu-Justiinan kanssa helpottanut aiemmasta? niin saan vastaukseksi, että en halua enää puhua tästä asiasta.
Olen näistä tilanteista aivan hämmentynyt. Olenko jotenkin sosiaalisesti tollo, kun olen kysynyt noista asioista, joista ihminen itse on aiemmin avautunut? Vai ovatko toiset liian herkkiä, kun he reagoivat kysymykseen noin? Ja kaikki ihmiset eivät siis reagoi noin, suurin osa kertoo noista asioista kysyessäni ihan normaalisti, mikä on tilanne. Mutta vuosien varrella on tullut vastaan lukuisia naisia, jotka ensin avautuvat jostakin ja sitten eivät halua enää puhua aiheesta. Minusta tuntuisi oudolta, että minulle avaudutaan jostakin isosta aiheesta ja sitten myöhemmin en enää sanallakaan ottaisi asiaa esille.
Olenko minä tällaisissa tilanteissa sosiaalisesti tollo vai ovatko muut liian herkkiä?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä he ovat jo päässeet yli ja asiaan palaaminen tuntuu liian tuskalliselta. Voi olla tympeää, jos on juuri onnistunut palauttamaan itselleen mielenrauhansa takaisin ja sitten joku tulee muistuttamaan kipeästä asiasta.
silloin ei ole päässyt asian yli, jos muisteleminen saa aikaan tuollaisen reaktion
Siinä ei minusta ole mitään pahaa, jos joskus ei huvita puhua jostakin asiasta. Mutta jos ystävällisyyttään kysyvälle ihmiselle (joka on kuunnellut avautumistasi aiemmin ja on kiinnostunut kuulumisistasi!) töksäytetään, että en halua puhua tästä, niin onhan se tylyä. Ihan hyvin voisi sanoa, että tässä aiheessa ei nyt mietitytä mikään niin, että kokisin siitä puhumisen tarpeelliseksi, puhutaan mieluummin muusta. Ei niin, että syyllistetään toista omien rajojen yli kävelystä. Mistä se toinen voisi tietää, että tänään ne rajat ovat aivan toisessa kohdassa kuin aiemmin olivat?
Vierailija kirjoitti:
Siinä ei minusta ole mitään pahaa, jos joskus ei huvita puhua jostakin asiasta. Mutta jos ystävällisyyttään kysyvälle ihmiselle (joka on kuunnellut avautumistasi aiemmin ja on kiinnostunut kuulumisistasi!) töksäytetään, että en halua puhua tästä, niin onhan se tylyä. Ihan hyvin voisi sanoa, että tässä aiheessa ei nyt mietitytä mikään niin, että kokisin siitä puhumisen tarpeelliseksi, puhutaan mieluummin muusta. Ei niin, että syyllistetään toista omien rajojen yli kävelystä. Mistä se toinen voisi tietää, että tänään ne rajat ovat aivan toisessa kohdassa kuin aiemmin olivat?
"Mistä toinen voisi tietää, että tänään ne rajat ovat aivan toisessa kohdassa kuin aiemmin olivat?"
Tämä on minusta juuri sitä ikävää vastuuttamista. Oletetaan, että toinen osaisi aavistaa rajojen muuttuneen. Kyllä pitäisi ihan itse asia asiasta. Ei niin, että kyselevälle kommentoidaan, etten mä nyt halua enää tästä jauhaa. Ihan hyvin olisi voinut neutraalissa hetkessä todeta "Kerroin muuten aiemmin siitä avioerostani, niin ajattelin vain sanoa, että olen asian kanssa sillä tavalla ok, etten koe enää tarpeelliseksi puhua aiheesta." Tässä ei tulisi nolattua toista ja vastuutettua häntä omista tunteista ja rajojen muuttumisesta.
Eihän me tiedetä millä tyylillä avautuja on sanonut ap:lle ettei halua puhua asiasta. Ei hän välttämättä tarkoituksella halua toiselle syyllistä ja inhottavaa oloa, vaan on vaikkapa käsitellyt asian eikä halua siihen enää palata. Silloin voi tosiaan sanoa, ettei halua puhua, kuten itsekin kirjoitit ja voi olla että ap:n tarkoittamat ihmiset ovat näin tehneetkin.
Kirjoituksessasi on aika negatiivinen asenne, että toiselle ihmiselle avautuminen on hänen pitämistään roskakorina ja toisaalta että toinen on kiinnostunut vain kohteliaisuuttaan. Mä itse avaudun ihmisille joista pidän ja joihin luotan, enkä todellakaan ajattele heitä roskakoreina vaan arvostan heitä ja haluan kuulla heidän näkemyksiään. Ja jos joku heistä haluaa avautua ongelmistaan minulle, pidän sitä kunnianosoituksena ja olen aidosti kiinnostunut heidän asioistaan. Ja tosiaan, jos joku ei halua puhua niin saa sanoa, ja niin sanon itsekin.