Olenko minä sosiaalisesti tollo vai ovatko muut liian herkkiä?

No hei nyt halua puhua siitä - on tulkittavissa niin, että he eivät nyt halua puhua siitä. Kyse ei ole sinusta vaan heistä. 

Olen itse ambivertti, joskus puhun paljonkin ja olen sosiaalinen ja toisinaan sama tuntuu raskaalta. En myöskään tykkää siksi, jos kysellään, puhun kun puhun. Mutta se ei ole muiden vika.

Mä joskus avauduin mun kaverille ahdistuksesta ja avioerostani vähän kuin ohi mennen, kun ajettiin entisen asuntoni ohi jossa asuttiin exän kanssa. Olin jo päässyt pahimman yli. Puoli vuotta myöhemmin istuttiin iloista iltaa tämän ystävättären kanssa ja yhtäkkiä vaikka ei oltu puhuttu koko asiasta hän totesi, mä en voi auttaa sua sun ahdistuksen kanssa. Sun on haettava apua. Mä olin, että aha, mielessäni ajattelin ettei ole tarvetta siihen enää. Sanoin, että puhutaanko nyt muusta. 

Ovat päässeet yli ja haluavat jättää asian taakseen. Haluavat unohtaa ikävyydet ja keskittyä siksi puhumaan vain mukavista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni oli pitkäaikainen kosmetologi, jonka kanssa tuli juteltua mm. siitä, että äitini sai aivoinfarktin ja on siitä pikkuhiljaa kuitenkin toipumassa. Kävin kosmetologilla pari kertaa vuodessa ja tuon keskustelun jälkeen hän aina muisti ottaa puheeksi miten äitisi voi... en olisi yhtään halunnut enää keskustella asiasta. Nykyään en enää käy ko. kosmetologilla. 

Voi että, niin me ollaan erilaisia. Mun isä sairastui äkillisesti ja se oli mulle niin kova paikka että avauduin siitä paljon monelle eri ihmiselle. Tuntuu tosi lämpimältä ja välittävältä kun moni heistä vieläkin välillä kysyy, miten isäni voi, vaikka asiasta on jo aikaa. Kiitän kysymästä ja vastaan jotain yleistä, koska ei ole enää tarvetta keskustella aiheesta enempää, mutta aidosti arvostan kysymistä ja sitä että muistavat minulle raskaan ajan eikä se ole mennyt vain toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Olet vähän tollo, mutta siten fiksu että kysyit asiasta täällä. 

Kyselet aroista asioista. Vaikka avautuisi tietyllä hetkellä jostain asiasta ei se tarkoita, että haluaisi siitä myöhemmin puhua. Ihminen avautuu, jotta saa ikävän asian "ulos systeemistään" tai muuten tietyllä hetkellä tarve puhua siitä. 

Sitten myöhemmin ei ole enää samanlaista tarvetta keskustella siitä eikä haluakaan. Kun akuutti kriisi on ohi, ei tarvitse samalla tavalla sosiaalista tukea niihin ikäviiin tunteisiin, vaan ennemmin puhuu muusta, iloisemmista asioista. 

Eli vaikka omaa uteliaisuuttasi kuinka polttelisi, että miten avioeron tai kroonisen sairauden uudet käänteet sujuvat, niin älä utele, vaan odota, että kaveri itse kertoo, jos on kertoakseen. Yleisellä tasolla voit kysyä kuulumisia. 

Tuossa kyselemisessä on kyse kuulijan tarpeeesta saada lisätietoa/vaikuttaa ystävälliseltä ja siten nostaa omaa arvoa. Kyseleminen ei lähde kuulusteltavan tarpeesta puhua. 

Vierailija kirjoitti:

Tuossa kyselemisessä on kyse kuulijan tarpeeesta saada lisätietoa/vaikuttaa ystävälliseltä ja siten nostaa omaa arvoa. Kyseleminen ei lähde kuulusteltavan tarpeesta puhua. 

Mitä pahaa on haluta olla ystävällinen? Omasta mielestäni on tosi outoa jos toinen on kertonut isosta asiasta ja sen jälkeen kuulija vaikuttaa siltä ettei edes muista koko juttua. Minusta on kohteliasta kysyä, mutta pointti on siinä että koskaan ei tarvitse vastata vaan voi sanoa vaikkapa juurikin ettei ole enää tarvetta puhua asiasta. Jos sen jälkeen vielä alkaa tentata, niin silloin on kyse uteliaisuudesta ja tolloudesta.

Pahimpia on ne jotka sitten myöhemmin sanoo 'kerroin Maijallekin' kun sulla on niin vaikeaa. 

Eihän tuossa ole mitään outoa. Ovat voineet edetä asian käsittelyssä eri vaiheeseen, jossa siitä ei ole tarvetta puhua. Ehkeivät myöskään halua esim. latistaa tunnelmaa tilanteessa, jossa asiasta kysyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa kyselemisessä on kyse kuulijan tarpeeesta saada lisätietoa/vaikuttaa ystävälliseltä ja siten nostaa omaa arvoa. Kyseleminen ei lähde kuulusteltavan tarpeesta puhua. 

Mitä pahaa on haluta olla ystävällinen? Omasta mielestäni on tosi outoa jos toinen on kertonut isosta asiasta ja sen jälkeen kuulija vaikuttaa siltä ettei edes muista koko juttua. Minusta on kohteliasta kysyä, mutta pointti on siinä että koskaan ei tarvitse vastata vaan voi sanoa vaikkapa juurikin ettei ole enää tarvetta puhua asiasta. Jos sen jälkeen vielä alkaa tentata, niin silloin on kyse uteliaisuudesta ja tolloudesta.

Eikö tässä juuri näin ole tehty ja nyt sitten ihmetellään juuri sitä, että ei haluakaan enää asiasta puhua 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä he ovat jo päässeet yli ja asiaan palaaminen tuntuu liian tuskalliselta. Voi olla tympeää, jos on juuri onnistunut palauttamaan itselleen mielenrauhansa takaisin ja sitten joku tulee muistuttamaan kipeästä asiasta.

Tämä. Ja vaikka eivät olisikaan, niin akuutin kriisivaiheen jälkeen ystävät ovat kultaa elämässä myös siksi, että seurassa voi hetkeksi unohtaa omat ongelmansa. 

Kauniisti siis ajateltu, ap, että haluat kysyä asioista, joista on ennenkin puhuttu, mutta anna tästä eteenpäin toisille vapaus olla kuulematta muistutusta ikävästä asiasta. Voit kysyä avoimemmin kuulumisia, niin eivätköhän avaudu, jos tarve on. 

Vierailija kirjoitti:

Alkaneet katua avautumistaan. Ei ole sun syy.

Tai he eivät yksinkertaisesti enää halua puhua asiasta. Se riitti, kun olit sen hetken kuuluvana korvana. Et tunnu olevan sosiaalisesti tollo. Avautuva päättää, miten hän haluaa jatkossa puhua.

 

Itse olen törmännyt tällaiseen monesti, on avauduttu ja sitten ne ovatkin olleet yhtäkkiä yksityisasioita, jotka eivät muille kuulu. Joku on oikein halunnut johdatella keskustelun omiin yksityisasioihinsa ja on sitten närkästynyt, kun muita ei olekaan kiinnostanut ja onkin kääntänyt asian niin, että muut ovatkin uudelleet.

Minulla on anoppi, joka kyselee kaikki henkilökohtaiset asiat läpi. Sellaisetkin, mistä on puhuttu aikapäiviä sitten, tai mistä hän on kuullut jotain muuta kautta. Hän tuskin tarkoittaa sillä mitään pahaa, mutta kysely tuntuu utelulta ja siltä että haluaa uusimmat "juorut". Sattumoisin tiedän, että hän myös puhuu ihmisten asiat eteenpäin, eli en kovin mielellään vastaile hänen kysymyksiinsä, vaan kerron tasan sen mitä itse haluan kertoa. 

Kysely voi tuntua siltä, että haluat omaa uteliaisuuttasi tietää asiasta lisää. Ihminen osaa kyllä itse avautua jatkossakin, jos sille kokee tarvetta, kun kerran jo aiemmin osasi itse tulla avautumaan. Henkilökohtaisten asioiden kanssa pitää olla hienotunteinen. 

Ehkä tilanne on muuttunut, eikä hän nyt enää halua puhua vanhasta asiasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa kyselemisessä on kyse kuulijan tarpeeesta saada lisätietoa/vaikuttaa ystävälliseltä ja siten nostaa omaa arvoa. Kyseleminen ei lähde kuulusteltavan tarpeesta puhua. 

Mitä pahaa on haluta olla ystävällinen? Omasta mielestäni on tosi outoa jos toinen on kertonut isosta asiasta ja sen jälkeen kuulija vaikuttaa siltä ettei edes muista koko juttua. Minusta on kohteliasta kysyä, mutta pointti on siinä että koskaan ei tarvitse vastata vaan voi sanoa vaikkapa juurikin ettei ole enää tarvetta puhua asiasta. Jos sen jälkeen vielä alkaa tentata, niin silloin on kyse uteliaisuudesta ja tolloudesta.

Eikö tässä juuri näin ole tehty ja nyt sitten ihmetellään juuri sitä, että ei haluakaan enää asiasta puhua 

Juu, en vastannutkaan ap:lle vaan lainaamalleni kommentoijalle jonka mielestä kysymisessä on kyse kysyjän uteliaisuudesta tai halusta nostaa omaa arvoa. Siitä olen eri mieltä. Ap on mielestäni kohtelias kun kysyy, mutta saattaa olla itse ehkä liian herkkä jos kokee negatiivisena suhtautumisena sen ettei joku enää haluakaan puhua.

Vierailija kirjoitti:

Kysely voi tuntua siltä, että haluat omaa uteliaisuuttasi tietää asiasta lisää. Ihminen osaa kyllä itse avautua jatkossakin, jos sille kokee tarvetta, kun kerran jo aiemmin osasi itse tulla avautumaan. Henkilökohtaisten asioiden kanssa pitää olla hienotunteinen. 

No, ei välttämättä. Mä kyllä tykkään että kysytään, koska muuten voi tuntua että kuormitan jos toinen ei mitenkään viittaa aiemmin avautumaani aiheeseen ja kysyy ehkä vain yleisesti kuulumisia. Jos kyseessä on iso asia, tuntuu että se lakaistaan maton alle eikä toinen ilmeisesti jaksa enää kuunnella aiheesta, joten en sitten siitä enää avaudu. Itse asiassa olin vähän loukkaantunut parhaalle ystävälleni, joka ei koskaan kysynyt uudesta miesystävästäni ja meidän suhteesta mitään. Tuntui ettei häntä kiinnosta, joten en sitten puhunut itselleni tärkeästä asiasta parhaan ystäväni kanssa koskaan. Tiettyyn pisteeseen asti uteliaisuus on mielestäni hyvä piirre ihmisessä, sehän vain tarkoittaa että toinen on kiinnostunut sinusta ja asioistasi.

Et varmaan ole tollo, eikä nuo keskustelukumppanit välttämättä ole erityisen herkkiä. Voi vaan olla, että siinä vaiheessa kun kysyt asiasta uudelleen tilanne on jotenkin muuttunut ja henkilö ei halua enää avautua siitä. Tai voi olla, että asiasta puhuminen uudelleen sitten myöhemmin avaisi vain vanhat haavat, mitkä se ihminen yrittää kovasti saada paranemaan. Kriiseissä tulee sellainen välivaihe, missä asian vaan haluaa unohtaa ja itse yrittää päästä elämässä eteenpäin. Kun vatvomiset on vatvottu, niin jossain vaiheessa niistä puhuminen ei ole enää itselle helppoa ja toisaalta tapahtuma on vielä liian kipeä, jotta pystyisi keskustelemaan ilman että taas alkaa ahdistaa ja surettaa.

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet sosiaalisesti tollo (jos nyt haluat käyttää sitä sanaa). Vaikeista asioista ei pidä kysyä ihmisiltä eikä niitä pidä ottaa puheeksi. Vaikeiden asioiden käsittely on vaiheittaista, pala palalta. Välillä haluaa avautua asiasta ja kokea ne ikävät tunteet, kun taas välillä tekee hyvää ajatella ihan muita juttuja ja keskittyä arkielämiseen.

Jos kysyt suoraan vaikeasta asiasta, ja odotat ihmisen alkavan taas avautua, niin se on kuin haavojen auki repimistä. Ihmisiltä voi kysyä "Mitä kuuluu/Miten menee?" tai jotain muuta yleistä. Se on hyvätapaista. 

Tämän takia en ole kenenkään kanssa tekemisissä, jos saa tollon leiman päähänsä noin vähästä. Kumma kun niitä toisia ihmisiä roskakorinaan käyttäviä ei haukuta tolloksi. Minusta sellainen on tolloa, että ensin vuodattaa p    s kansa toisen päälle ja sitten toisessa hetkessä vaatii toista vaikenemaan siitä. Mikä oikeus sillä tollolla on olla tuollainen arvaamaton tuuliviire?

Vierailija kirjoitti:

Olet vähän tollo, mutta siten fiksu että kysyit asiasta täällä. 

Kyselet aroista asioista. Vaikka avautuisi tietyllä hetkellä jostain asiasta ei se tarkoita, että haluaisi siitä myöhemmin puhua. Ihminen avautuu, jotta saa ikävän asian "ulos systeemistään" tai muuten tietyllä hetkellä tarve puhua siitä. 

Sitten myöhemmin ei ole enää samanlaista tarvetta keskustella siitä eikä haluakaan. Kun akuutti kriisi on ohi, ei tarvitse samalla tavalla sosiaalista tukea niihin ikäviiin tunteisiin, vaan ennemmin puhuu muusta, iloisemmista asioista. 

Eli vaikka omaa uteliaisuuttasi kuinka polttelisi, että miten avioeron tai kroonisen sairauden uudet käänteet sujuvat, niin älä utele, vaan odota, että kaveri itse kertoo, jos on kertoakseen. Yleisellä tasolla voit kysyä kuulumisia. 

Minusta tollo on tuossa se avautuja joka syyllistää roskakoriaan, kun tämä kohteliaisuuttaan on kiinnostunut toisen ongelmista. Se tollo avautuja voisi sanoa sille kohteliaalle vaikka: Kiitos kysymästä, ei puhuta nyt siitä ikävästä asiasta, miten sinun harrastuksesi kanssa menee, miten itse voit"

Mutta ei. Eihän tuolla tavalla voi mennä sanomaan, vaan pitää nolata toinen ja tehdä toiselle syyllinen ja inhottava olo. Ja tolloksi saada toinen itsensä kokemaan.