Lue keskustelun säännöt.
Lapsi 40-vuotiaana, miten jaksoit kasvattaa lapsen aikuiseksi?
29.07.2024 |
Onko täällä vanhempia, jotka ovat saaneet lapsen noin 40-vuotiaana? Meillä pohdinnassa vieläkö yritettäisiin saada iltatähti, mutta mietityttää miten sitä jaksaa kasvattaa lasta noin 60-vuoden ikään asti vai pitäisikö nauttia aikuisuudesta kahdestaan, kun enää olisi 8 vuotta siihen kun aiemmat lapset täysi-ikäisiä. Olisi kiva kuulla kokemuksia, kannattaako toivoa lapsia vielä neljän kympin kynnyksellä (37-veenä) ja jaksaako sen kaiken.
Kommentit (219)
Lapsi on tuote, artikkeli, suunnittelun tulos. Ei näköjään rakastettu perheenjäsen.
Ja pitkä keskustelu 10 ollut menossa miten 40-luvulla syntyneet olivat kylmiä ihmisiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni syntyi 40v äidille ja 45v isälle.
Molemmat ovat jo poisnukkuneita, toinen yli 20v sitten, toinen 9v. Minulla ja miehelläni on 2v ikäero. Mutta minun vanhempani eivät ole edes vielä 80v ja hyvin porskuttavat.
Joten, älä tee... harmittelen omien lapsieni puolesta, että eivät muista tuonpuolen suvun mummoa lainkaan....
No minun ei olisi pitänyt tuolla perusteella hankkia lapsia lainkaan, koska olin 3v, kun äitini kuoli. Eipä ole lapsilla äidinäitiä ollenkaan ja se on sitten minun vikani, itsekkäänä kun halusin mummottomia lapsia.
Sain lapset 34v ja just ennen 38v syntymäpäivää. Kasvatin lapset yksin ja jaksaminen riitti kunnes sairastuin vakavasti. Onneksi nuorempi oli jo lukiossa ja vanhempi asui omillaan. Kannattaa miettiä sitäkin, ettei oma terveys ole taattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen jaksaminen se on lapsen kanssa eläminen? Siinä ne on kasvaneet ihan itsekseen, opiskelleet ja harrastaneet, ihanaa aikaa..........siis omien lasten kanssa, lapsenlapsia en ole koskaan kotiin kutsunut.
Ai boomeriäiti, joo. Te ette tosiaan osallistuneet eikä teidän tarvinnut jaksaa.
Joopa, kukahan kolme lastani hoiti jos en minä? Ei ollut mummoja eikä muita tukiverkkoja. Yksityinen päivähoito.
Ensimmäiset parikymppisinä, iltatähti kolmekasina, minulle yksi parhaimmista päätöksistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän pari tapausta joissa 40 v korvilla tehty lapsi ja vammainen tuli. Ei ne munasarjat tuota enää priimaa vanhana. Toinen äiti näistä pariskunnista oli todella väsyneen oloinen kun näin. Lapsi riehui ja oli isokokoinen 3-vuotiaan järjellä. Oletko valmis vanhoilla päivillä hoitamaan vamnaista? Sekin voi osua kontolle.
Minä tiedän useammankin alle 25v äidin lapsen, joilla on vakavia neurologisia ongelmia, kiitos äitien elämäntapojen. No he eivät ole sitten viitsineet lapsiaan hoitaa edes nuorina, perhetyöntekijä on monelle enemmän äiti kuin mitä biologinen äiti on.
Ottaisin koiran jos on tekemisen puutetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen jaksaminen se on lapsen kanssa eläminen? Siinä ne on kasvaneet ihan itsekseen, opiskelleet ja harrastaneet, ihanaa aikaa..........siis omien lasten kanssa, lapsenlapsia en ole koskaan kotiin kutsunut.
Ai boomeriäiti, joo. Te ette tosiaan osallistuneet eikä teidän tarvinnut jaksaa.
Jos itselläsi, hoet tuota samaa toistuvasti, on ollut huono koti, enollasi ja mummoloissa olet ollut, se on aika yksittäistapaus. Joka ikäluokassa on masentuneita naisia, kuten äitisi, tuo jaksamaton kotiäiti on ollut ja hulttioisiä. Se ei ole ikäkausijuttu.
Viimeksi eilen tapasin ihanan kuopukseni jonka sain juuri kun täytin 42v. Nyt hän on jo upea 22v ja minä 64v
Ei mun jaksamisessa 40v ollut mitään ongelmaa, nuorihan sitä silloin vielä on! Lisäksi mulla oli (ja on yhä) upea mies ja lapsella 3 isompaa sisarusta jotka palvoivat tätä pientä. Ystäväperheisiinkin syntyi parin vuoden sisällä 5 lasta joten kavereita riitti.
Ensimmäiset kuukaudet oli vähän km rankempia kun vauva oli keskonen (33vko) ja tietty heräili yölläkin syömään 2-3 kertaa. 4 kuisrna otti jo ikäisensä kiinni ja tilanne helpotti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea sanoa. Itsellä kokemusta kun nuorin syntyi kun olin nelikymppinen. Omasta mielestäni jälkiviisaana olin liian vanha.
Vaikka ne taaperot on kivoja niin miettisin kyllä tarkkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän pari tapausta joissa 40 v korvilla tehty lapsi ja vammainen tuli. Ei ne munasarjat tuota enää priimaa vanhana. Toinen äiti näistä pariskunnista oli todella väsyneen oloinen kun näin. Lapsi riehui ja oli isokokoinen 3-vuotiaan järjellä. Oletko valmis vanhoilla päivillä hoitamaan vamnaista? Sekin voi osua kontolle.
Minä tiedän useammankin alle 25v äidin lapsen, joilla on vakavia neurologisia ongelmia, kiitos äitien elämäntapojen. No he eivät ole sitten viitsineet lapsiaan hoitaa edes nuorina, perhetyöntekijä on monelle enemmän äiti kuin mitä biologinen äiti on.
Toki, mutta tuossa ei ole kyse geenivirheestä joka tulee usein vanhoilla päivillä tehdyille lapsille. Tuo on elämäntavan seuraus. Eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin 38v, kun toivottu kuopus syntyi enkä ole vielä 18 vuodessa hoksannut, että tässä olisi jotain erityistä jaksamista. Hyvin tuo on itsekin kasvanut melkein 195 cm mittaan, toki onhan tässä ollut ruokkimisen vaiva.
Meillä lapset on syntyneet perheeseen, eivät parisuhteen kylkeen. Ja jos ei ole jaksanut lapsensa kanssa, on voinut soittaa siskolle, jolla on suunnilleen samanikäiset lapset - sinne on aina saanut omansa hoitoon ja vastaavasti siskon lapset ovat olleet meillä. Mummo on ollut lähinnä mukava satujenlukijalisä lasten elämässä, ei mikään päätoiminen hoitaja. Ja hyvä niin.
Tämä on tärkeä pointti! Onko tukiverkkoja? On valtavan iso ero siinä, onko tuollaista siskoa tms. saatavilla vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Älä tee sitä! Olen 45v ja useampi ystäväni haksahtanut tähän. Monella oli jo lukiossa lapset ja vielä piti tehdä iltatähti!
Kylläpäs jääkin kiva muisto lukioikäisille lapsille lapsuuskodista kun vikat vuodet kotona saa kuunnella vauvan itkua ja auttaa äitiä sen hoidossa. Kummasti auttaa esim kirjoituksiin valmistautumusta! muista että ei se lasten määrä vaan laatu. Kasvata kunnialla edelliset aikuiseksi.
Omat lapseni kiitti minua henkilökohtaisesti etten pilannut heidän viimeisiä vuosia jotka asuvat kotona.
Mutta siis summa summarum: älä tee sitä. Mieti haluatko 5v päästä lojua kesälomalla viinilasi ja kirja kädessä autinkotuolilla esim Bahamalla vai haluatko olla jossain Puuhamaassa? Siivota yrjöjä takapenkiltä? Istua vielä jossain turhissa vasu-keskusteluissa?
Kiinnostaako 55veenä vastailla wilma-viesteihin? Samalla tulisi viikonlopuksi lapsenlapset hoitoon?
Meillä naisilla saa ja pitää olla
Minä sain iltatähden 42 veenä. Minusta on ihanaa, että noin 18-v isommat lapseni näkivät sen, mitä pikkulapsiarki on. Kyllähän meidän pienin on kaikkien lemmikki ja huolenpidonkohde. Mun esikoispoika on niin ihastunut pieneen nelivuotiaaseen, että nuuskuttelee pientä ihan joka päivä 😆
Kyllä lapset ja sisarukset on rikkaus. Aina ihmettelen, että kuinka joku voi verrata pikkulapsiarkea huveihin ja harrastuksiin. Se pikkulapsiin käytetty aika on paljon paremmin käytettyä aikaa ja siitä tulee paljon ihanampi lopputulema. Itse tulen käyttämään elämästäni 40 v siihen, että kodissani on alle 18-vuotiaita ja en mielestäni tuota aikaa voisi paremmin käyttää. Ja aivan hyvin olen viimeisimmän pikkulapsiarjen jaksanut, vaikkei miestä kotona paljon näy ja vaikka pienin on hyvin vilkas.
Jos vähänkään vauvakuumetta pukkaa, niin hommat tulille vaan 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen jaksaminen se on lapsen kanssa eläminen? Siinä ne on kasvaneet ihan itsekseen, opiskelleet ja harrastaneet, ihanaa aikaa..........siis omien lasten kanssa, lapsenlapsia en ole koskaan kotiin kutsunut.
Ai boomeriäiti, joo. Te ette tosiaan osallistuneet eikä teidän tarvinnut jaksaa.
Jep. Omat lapset lähetettiin kesiksi mummolaan, omia lapsenlapsia ei kotiin kutsuta, "koska minä olen omat lapseni hoitanut".
Vierailija kirjoitti:
Sain lapset 34v ja just ennen 38v syntymäpäivää. Kasvatin lapset yksin ja jaksaminen riitti kunnes sairastuin vakavasti. Onneksi nuorempi oli jo lukiossa ja vanhempi asui omillaan. Kannattaa miettiä sitäkin, ettei oma terveys ole taattu.
Itsellä oli vakuutuksia jos terveys pettää.
Jos iltatähti on terve niin menee jotenkin siinä sivussa vanhempien näkökulmasta, mutta tulee kokemaan ulkopuolisuutta. Päätyy ehkä teininä hoitamaan aikuisten sisarusten lapsia ja omat vanhemmat ei ole kovin kiinnostuneita koska kaikki lapsiperhe-elämä on jo niin nähty. Iltatähti katsoo vierestä kun omat isovanhemmat ja ehkä vanhemmatkin kuolee melko aikaisessa vaiheessa hänen näkökulmasta. Kun iltatähti on aikuinen ja jos perustaa perheen niin että ei ole hyvin nuori ja samassa aikataulussa sisarusten kanssa ei siitä hänen perheestä oikein kukaan ole kiinnostunut, lapsenlapset on jo niin nähty. Tukiverkkoa ei iltatähdellä juurikaan ole, hän on aina väärän ikäinen ja väärässä elämänvaiheessa sisaruksiin nähden, vanhemmat ovat hoivakodissa tai kuolleet. Sisaruksilla ei ole aikaa hänelle, hän on vain pikkusisko tai vain pikkuveli, lapsena kohdellaan vaikka on aikuinenkin. Sisarukset keskittyvät omiin lapsiin ja lastenlapsiin. Voi tietysti mennä toisinkin, mutta miettisin tarkkaan.
Olen syntynyt 43-vuotiaalle äidille. Olin 44 kun hän kuoli.
Jos pelkää kuolevansa niin se ei ole taattu nuoremmillekaan ihmisille. Tuttujen tuttujen tuttu perhe oli auto-onnettomuudessa, molemmat vanhemmat kuolivat ja alle 10-vuotiaat vai olivatko ees koulussa vielä, jäivät täysorvoiksi.
Äitejä ja isiä kuolee sairauksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen jaksaminen se on lapsen kanssa eläminen? Siinä ne on kasvaneet ihan itsekseen, opiskelleet ja harrastaneet, ihanaa aikaa..........siis omien lasten kanssa, lapsenlapsia en ole koskaan kotiin kutsunut.
Ai boomeriäiti, joo. Te ette tosiaan osallistuneet eikä teidän tarvinnut jaksaa.
Jep. Omat lapset lähetettiin kesiksi mummolaan, omia lapsenlapsia ei kotiin kutsuta, "koska minä olen omat lapseni hoitanut".
Sinun perheesi ja hulttiovanhemmat eivät ole mikään ajan kuva.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni syntyi 40v äidille ja 45v isälle.
Molemmat ovat jo poisnukkuneita, toinen yli 20v sitten, toinen 9v. Minulla ja miehelläni on 2v ikäero. Mutta minun vanhempani eivät ole edes vielä 80v ja hyvin porskuttavat.
Joten, älä tee... harmittelen omien lapsieni puolesta, että eivät muista tuonpuolen suvun mummoa lainkaan....
Käsittämätön kommentti, toivot ihan suoraan ettei miehesi olisi loskaan syntynytkään.
Jokainen päättää omista jälkeläisistään ja vain niistä. Ehkä sinun olisi pitänyt jättää omat lapsesi tekemättä, niin puuttuvien isovanhempien ongelma olisi ratkennut.
Ai boomeriäiti, joo. Te ette tosiaan osallistuneet eikä teidän tarvinnut jaksaa.