Elämänne suurin virhe?

Vierailija kirjoitti:

Etten opiskellut yliopistotutkintoa nuorempana. 

Tämä plus etten käynyt armeijaa.

Että menin panemaan paksuksi 17-vuotiaana silloisen samanikäisen tyttöystäväni, joka ei suostunut aborttiin. Lapsessa ei mitään vikaa, mutta mä jäin elinikäiseen "loukkuun" tän naisen kanssa. En saa häntä koskaan täysin pois elämästäni ja kyseessä on ihan sekopää.

Lapsen hankkiminen väärän miehen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Että menin panemaan paksuksi 17-vuotiaana silloisen samanikäisen tyttöystäväni, joka ei suostunut aborttiin. Lapsessa ei mitään vikaa, mutta mä jäin elinikäiseen "loukkuun" tän naisen kanssa. En saa häntä koskaan täysin pois elämästäni ja kyseessä on ihan sekopää.

No jos hän on sekopää, niin miksi se*si hänen kanssaan ja vielä suojaamattomana niin kiinnosti? Ehkäpä tämä nainen kokee SINUN pilanneen HÄNEN elämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etten huomannut lapseeni kohdistuvaa kiusaamista ajoissa. Nyt hän on jo aikuinen ja suht hyvin toipunut. En voi kuitenkaan olla miettimättä miten monelta ikävältä tilanteelta olisi vältytty, jos olisin puuttunut tilanteeseen ajoissa. Syyllisyys painaa loppuelämän. 

Et ole varmaankaan minun vanhempani. Ennen kouluikää he olivat jo lannistaneet ja alistaneet minut täysin. Koulussa sitten olin hyvä uhri kiusaajille, jotka sitten onnistuivatkin pilaamaan elämäni. En minä ole selvinnyt siitä, vaikka ulospäin ehkä näyttääkin niin olevan. Ehkäpä minunkin vanhempani vakuuttelee itselleen minun selvinneen, ehkä se lieventää syyllisyyttä. Kerroin monta kertaa kiusaamisesta, mutta siihen vastattiin vaan että mitä itse teet että aiheutat sen kiusaamisen. Vanhemmat, opettajat ja minua kiusanneet ovat pilanneet elämäni. 

Se tässä onkin kamalinta, että päällepäin hänellä menee suht hyvin kun ottaa huomioon miten pahaa kiusaaminen oli mutta totuus voi olla hyvinkin toinen. Siihen kuului myös fyysistä väkivaltaa. Mutta totuutta hän ei varmaankaan tule ikinä minulle kertomaan kun kiusaaminen tuli tietoon vasta vuosien kuluttua eikä hän sitä kotona millään tavalla ulospäin näyttänyt tai puhunut asiasta. Olin liian sokea ja siksi kadun syvästi. Olen todella pahoillani puolestasi, vanhempien pitäisi ehdottomasti tukea lastaan ja ottaa puheet kiusaamisesta vakavasti. Toivon sinulle kaikkea hyvää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että menin panemaan paksuksi 17-vuotiaana silloisen samanikäisen tyttöystäväni, joka ei suostunut aborttiin. Lapsessa ei mitään vikaa, mutta mä jäin elinikäiseen "loukkuun" tän naisen kanssa. En saa häntä koskaan täysin pois elämästäni ja kyseessä on ihan sekopää.

No jos hän on sekopää, niin miksi se*si hänen kanssaan ja vielä suojaamattomana niin kiinnosti? Ehkäpä tämä nainen kokee SINUN pilanneen HÄNEN elämänsä.

Tyhmä! 17-vuotias on aika lapsi vielä, ei silloin ajattele, kuin sinä nyt tuomitsevana..

Olisi pitänyt aloittaa sijoittaminen aikaisemmin ja rohkeammin. Voisin lopettaa työt 5v päästä. Nyt pitää jatkaa ainakin 10v.

Varmaan se, että 20-30 vuotiaana menin aika lailla virran mukana. Ei ollut minkäänlaista suunnitelmaa eikä tavoitteita, eikä sillä tavalla mitään niitä unelmia tule saavuttamaankaan.

Että menin opiskeleen yliopistoon kieliä (kun oon hyvä kielissä, mutten matikassa). Olis pitänyt valita joku käytännöllinen ala. Mut ei se mitään, olen korjaamassa asiaa ja opettelemassa uutta alaa. Ja asun nykyään maassa, jossa on sen verran avoimet työmarkkinat ja mulla hyödylliset kielet, niin ei ole niin vaikeaa vaihtaa alaa, kuin se mulle olisi Suomessa.

Aika paljon on tullut tehtyä virheitä, suurimpana on ollut valintojen tekeminen sen perusteella mitä muut ajattelevat asiasta. Olen virheeni oppinut ja en enää toimi näin. 

 

toinen iso oli juoda itseni alkoholistiksi mutta raittiuden myötä ymmärsin myös tuon edellämainitun virheen, joten homma meni kuten oli tarkoituskin. 

Etten aloittanut no contactia sekopäänar.sistiäitiini jo 20-alussa. Olen nyt 30-puolivälissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etten huomannut lapseeni kohdistuvaa kiusaamista ajoissa. Nyt hän on jo aikuinen ja suht hyvin toipunut. En voi kuitenkaan olla miettimättä miten monelta ikävältä tilanteelta olisi vältytty, jos olisin puuttunut tilanteeseen ajoissa. Syyllisyys painaa loppuelämän. 

Et ole varmaankaan minun vanhempani. Ennen kouluikää he olivat jo lannistaneet ja alistaneet minut täysin. Koulussa sitten olin hyvä uhri kiusaajille, jotka sitten onnistuivatkin pilaamaan elämäni. En minä ole selvinnyt siitä, vaikka ulospäin ehkä näyttääkin niin olevan. Ehkäpä minunkin vanhempani vakuuttelee itselleen minun selvinneen, ehkä se lieventää syyllisyyttä. Kerroin monta kertaa kiusaamisesta, mutta siihen vastattiin vaan että mitä itse teet että aiheutat sen kiusaamisen. Vanhemmat, opettajat ja minua kiusanneet ovat pilanneet elämäni. 

<

Miten kiusaaminen tuli tietoosi?

Vierailija kirjoitti:

Etten huomannut lapseeni kohdistuvaa kiusaamista ajoissa. Nyt hän on jo aikuinen ja suht hyvin toipunut. En voi kuitenkaan olla miettimättä miten monelta ikävältä tilanteelta olisi vältytty, jos olisin puuttunut tilanteeseen ajoissa. Syyllisyys painaa loppuelämän. 

Miten kiusaaminen tuli tietoosi?

Menin avioon vääränlaisen miehen kanssa. Raitis oli kyllä, mutta muuten olimme kuin eri maailmoista.

Minulla olisi nuorena ollut lahjoja eri alalle, mutta hän sai taivuteltua minut jäämään työhön, jossa en viihtynyt, mutta joka takasi taloudellisen turvan. Lahjani menivät hukkaan. 

Raha oli hänelle tärkeää, ihmiset eivät niinkään. Turvaton lapsuus heijastui kaikkeen.

Erosimme, mutta olisi pitänyt erota vuosia aiemmin.

Joku mies täällä kertoi katuvansa teiniraskautta ja pakkoavioliittoa. Ymmärrettävää ja hyvä huomio.

Erikoista on, että hänen mielipiteensä ja tunteensa yritettiin mitätöidä.

Samaan aikaan naiset voivat rauhassa katua huonoja miesvalintojaan eikä siinä näe kukaan mitään väärää. Miksi siis mies ei saisi katua?

Sitten vielä me naiset moitimme miehiä siitä, etteivät he puhu tunteistaan. Tämä tyyppi puhui ja nenille tuli. Mikä meitä naisia vaivaa? Kollektiivinen huono itsetunto?

Vierailija kirjoitti:

Pistin korkin kiinni ryyppyputken jälkeen. Sairastuin psykoottiseen maniaan, ja jouduin suljetulle. Jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle. 

Opetus: alkoholipsykoositila tulee, kun lopettaa juomisen. Älä pistä korkkia kiinni, se ei ole terveellistä!

Juoppona olisit sitten työkykyinen. Just joo. 

Tämän asunnon ostaminen. Ei mene nyt millään kaupaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pistin korkin kiinni ryyppyputken jälkeen. Sairastuin psykoottiseen maniaan, ja jouduin suljetulle. Jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle. 

Opetus: alkoholipsykoositila tulee, kun lopettaa juomisen. Älä pistä korkkia kiinni, se ei ole terveellistä!

Juoppona olisit sitten työkykyinen. Just joo. 

Tilastojen mukaan 2/3 alkoholisteista on työelämässä.

En hakenut tarpeeksi ajoissa enkä riittävää apua masennukseen lukioiässä. Kirjoitukset menivät penkin alle ja masennus vaikutti myös jatko-opintoihin vahvasti. Olisi minusta ollut vaikka mihin, mutta alisuoriutujaksi koen itseni aina, vaikka sinänsä ihan hyvä työ nykypäivänä onkin. 

En koe tehneeni yhtäkään niin suurta virhettä, että sellainen tulisi nyt mieleen ja ansaitsisi maininnan.

Elämäni on silti raskasta ja alakuloista kun itse tehtyjen mokien sijaan suren ihmiskunnan tekemiä virheitä ja niistä aiheutuvia ankeita tulevaisuudennäkymiä.