Elämänne suurin virhe?

Sain lapsen yksin.

Viivyttelin erään ihmisen suhteen, koska kuvittelin että aikaa on ja voin hieman antaa ns pölyn laskeutua ennen kuin otan ekan vasta-askeleen, mutta sitten se mahdollisuus olikin jo ohi.

Tuo missattu ihmissuhde harmittaa vaan päivä päivältä enemmän. Voi kunpa en olisi halunnut yrittää toimia oikein ja ottaa muidenkin tunteita huomioon :(

Ex-miehen kanssa yhteen meno.

Se, että vedin ekan kännin 7.luokalla. Tuon jälkeen on aivan kaikki mennyt pieleen vaikka tuntuu aika uskomattomalta kuinka tuollaisesta alkaneella joka viikonloppuisella kännäilyllä voi olla ollutkaan niin iso vaikutus.

housuun paskominen omissa häissäni

Vierailija kirjoitti:

Se, että vedin ekan kännin 7.luokalla. Tuon jälkeen on aivan kaikki mennyt pieleen vaikka tuntuu aika uskomattomalta kuinka tuollaisesta alkaneella joka viikonloppuisella kännäilyllä voi olla ollutkaan niin iso vaikutus.

Liikaa juhlimista

Jäin miehettömäksi ja lapsettomaksi, kun kuvittelin että vain elelemällä omaa elämääni Se Oikea tulee kyllä vastaan, eikä tarvi erityisesti etsiä. 

 

Nyt jälkeenpäin (jo vaihdevuodet ohittaneena) mietin, että elämäntapani huomioiden olisi pitänyt tajuta kuinka epätodennäköistä kenenkään löytäminen etsimättä on. Opiskeluaikojen jälkeen kun en introverttina ihmisenä muuta tehnyt kuin olin töissä (naisvaltaisilla työpaikoilla), kävin ruokakaupoissa ja välillä kävelyllä luonnossa, ja sitten olin kotona, pelaillen tietokoneella tai lukien kirjoja.

Vierailija kirjoitti:

Etten lapsena hankkiutunut huostaan kotoani. 

Millaiset kotiolosi olivat? Jos haluat kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Jäin miehettömäksi ja lapsettomaksi, kun kuvittelin että vain elelemällä omaa elämääni Se Oikea tulee kyllä vastaan, eikä tarvi erityisesti etsiä. 

 

Nyt jälkeenpäin (jo vaihdevuodet ohittaneena) mietin, että elämäntapani huomioiden olisi pitänyt tajuta kuinka epätodennäköistä kenenkään löytäminen etsimättä on. Opiskeluaikojen jälkeen kun en introverttina ihmisenä muuta tehnyt kuin olin töissä (naisvaltaisilla työpaikoilla), kävin ruokakaupoissa ja välillä kävelyllä luonnossa, ja sitten olin kotona, pelaillen tietokoneella tai lukien kirjoja.

Mä taas en ole ehtinyt sinkku olemaan. 1. aviomies löytyi netistä ja 2. naisvaltaisista töistä jo parikymmentä vuotta sitten. Pitää pistää lotto vetämään.

Vierailija kirjoitti:

Tulin joskus vauvapalstalle.

Sama

Väärään ihmiseen luottaminen. Tuhosi mielenterveyden ja mahdollisuudet ihmissuhteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että vedin ekan kännin 7.luokalla. Tuon jälkeen on aivan kaikki mennyt pieleen vaikka tuntuu aika uskomattomalta kuinka tuollaisesta alkaneella joka viikonloppuisella kännäilyllä voi olla ollutkaan niin iso vaikutus.

Liikaa juhlimista

 

Sitäkin ja etenkin sekoilua. Lisäksi jotenkin ihan kaikkien tärkeiden, tulevaisuuteen ja jopa loppuelämään vaikuttavien valintojen tekeminen meni täydellisen pieleen eikä monessa asiassa ole edes valinnut mitään vaan ainoastaan ajautunut jonnekin. Ei näytä eikä tunnu elämä omanlaiselta sitten yhtään. Eikä tule sitä myöskään olemaan vaikka just tällä hetkellä kaikki muuttuisi. Niin paljon itselle tärkeää on jäänyt kokematta ja elämättä eikä aikaa saa takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Jäin miehettömäksi ja lapsettomaksi, kun kuvittelin että vain elelemällä omaa elämääni Se Oikea tulee kyllä vastaan, eikä tarvi erityisesti etsiä. 

 

Nyt jälkeenpäin (jo vaihdevuodet ohittaneena) mietin, että elämäntapani huomioiden olisi pitänyt tajuta kuinka epätodennäköistä kenenkään löytäminen etsimättä on. Opiskeluaikojen jälkeen kun en introverttina ihmisenä muuta tehnyt kuin olin töissä (naisvaltaisilla työpaikoilla), kävin ruokakaupoissa ja välillä kävelyllä luonnossa, ja sitten olin kotona, pelaillen tietokoneella tai lukien kirjoja.

Mulle kävi ihan samalla tavalla vaikka jaksoinkin liki 30-vuotiaaksi olla ns "tyrkyllä" vaikken nyt mikään villi sinkku voi väittää koskaan olleenikaan. Tuolloin kyllä tapasin jonkun verran miehiä, mutta eihän ne olleet millään tavalla oikeanlaisia vaan esim liiaksi päihteisiin mieltyneitä ja / tai muuten kovin erilaisella ajatus- ja arvomaailmalla varustettuja. 

Ja se ei lohduta yhtään, että kyllä niitä oikeammanlaisiakin on ja heitä on ihan työelämässäkin tullut tavattua vaikka eri aloilla ollaankin oltu, mutta kaikki on olleet jo perheellistyneitä ja varattuja eli tietenkin välit on pysyneet täysin ammatillisina.

Etten opiskellut yliopistotutkintoa nuorempana. 

Perhe.

Vierailija kirjoitti:

Etten huomannut lapseeni kohdistuvaa kiusaamista ajoissa. Nyt hän on jo aikuinen ja suht hyvin toipunut. En voi kuitenkaan olla miettimättä miten monelta ikävältä tilanteelta olisi vältytty, jos olisin puuttunut tilanteeseen ajoissa. Syyllisyys painaa loppuelämän. 

Et ole varmaankaan minun vanhempani. Ennen kouluikää he olivat jo lannistaneet ja alistaneet minut täysin. Koulussa sitten olin hyvä uhri kiusaajille, jotka sitten onnistuivatkin pilaamaan elämäni. En minä ole selvinnyt siitä, vaikka ulospäin ehkä näyttääkin niin olevan. Ehkäpä minunkin vanhempani vakuuttelee itselleen minun selvinneen, ehkä se lieventää syyllisyyttä. Kerroin monta kertaa kiusaamisesta, mutta siihen vastattiin vaan että mitä itse teet että aiheutat sen kiusaamisen. Vanhemmat, opettajat ja minua kiusanneet ovat pilanneet elämäni. 

Luottaminen siihen että oikeus toteutuu. Opin että huijarit saavat tehdä mitä hyvänsä ja uhrit joutuvat kärsimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etten lapsena hankkiutunut huostaan kotoani. 

Millaiset kotiolosi olivat? Jos haluat kertoa.

Isä oli aggressiivinen, päivittäisiä raivareita saava (mutta työssäkäyvä) alkoholisti, äiti poissaoleva ja välinpitämätön. Riitelivät ja vttuilivat toisilleen joka päivä 18 vuoden ajan.

Mä sairastuinkin jo nuorena mieleltäni vakavasti, kuten olin aina pelännyt tapahtuvan. 

Diplomi-insinööriksi opiskeleminen. Oli vaikeaa ja masentavaa eikä ollut sen arvoista. Enkä edes saanut alan töitä.  Vaihdoin alaa tekemättä päivääkään insinööritöitä. 

Avioliiton solmiminen.